Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman kohtuujuominen kun olit lapsi
20.02.2010 |
Tai miten tuon otsikon muotoilisi?
Minkälaisena muistat omien vanhempiesi juomisen omasta lapsuudestasi? Mikä on kohtuus lapsen mielestä, voiko sellaista olla?
Itse muistelen, että isäni otti silloin tällöin saunakaljan. Joskus meillä oli lauantaina tai sunnuntaina viiniä ruokapöydässä (aina Blue Nun -valkoviiniä) ja luulen, että sitä otettiin vain yksi lasi per henki. Joskus ulkomailla isä saattoi ottaa oluen ruuan kanssa. Jos oli vieraita, aikuiset joivat jotain likööriä (varmaan yhden tai kaksi annosta).
Oma mielikuvani lapsuudesta noin kokonaisuutena on, että en kokenut saunaolutta tai ruokaviiniä epämiellyttävänä asiana enkä ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Siitä siis päättelen, että nuo muistikuvani oluesta, viinistä tai likööristä ovat tosiaan olleet sitä yksi annos kerran viikossa -luokkaa.
Eli ihan siis sitä ajan takaa, minkälainen se lapsen kokemus erilaisista alkoholinkäyttö ja suhtautumistavoista on.
Kommentit (51)
olin silloin n.7v. kun vanhemmatkin oli vielä tosi nuoria ja he ryyppäs aina muiden lapsiperheiden kanssa. Me lapset oltiin aina keskenään ja katseltiin sitä kauheeta örveltämistä,riitelyä ym melkein joka viikonloppu,sekä pyhät ja juhlat..
Ja negatiivisesti ei vaikuttanu pelkästään se alkoholin juonti vaan siitä aiheutuvat jatkuvat fyysiset tappelut ym.Tätä jatkui onneksi vaan mutamia vuosia mut muhun jätti ikuiset arvet/pelot. Ite oon sen vuoksi absolutisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat juoneet saunaoluet, ruuan kanssa viiniä, illanistujaisissa tuttavien kanssa viiniä, mutta aina sillä tavalla hallitusti ja sivistyneesti, ei kännejä/riitelyä tms. Minulla ei ole mitään traumaa tuosta.
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Meillä vanhemmat saattoivat olla hiprakassa ja lapsilla oli myös aina hauskaa noissa juhlissa. Naapurin tytön isällä sen sijaan oli alkoholiongelma, ja muistan että heillä ei ollut mukavaa olla kun isä oli humalassa. Eiköhän se kuitenkin ole aikuisista kiinni; hauska hiprakka ja humalassa tappeleminen ovat ihan eri asioita.
Etteivät kaikki (aikuiset) reagoi samoin alkoholiin?
Osa on humalassa iloisia hassuttelijoita, osa saattaa tulla pienestäkin määrästä agressiiviseksi. Osa taas muuttuu flegmaattisiksi.
omat vanhempani kuuluivat noista ensimmäisiin ja viimeisiin. Käyttö oli toisen osalta varmaan Hyvinkin kohtuullista (otti harvoin lasten läsnä ollessa), mutta toisen kohdalla vähempikin olisi lapsen näkökannalta riittänyt (joi aina kotona).
Huonojakin muistoja on, mutta olemme ihan hyvissä väleissä nykyään.
Kyllä se on niin, että lapsesta se on kiinni
Vierailija - 20.02.10 07:08 (ID 10024547)
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät juoneet ollenkaan. En osannut lapsena edes kuvitella, millaista se juominen olisi, mitä nyt kirjoista luin ja telkasta näin.
Kaverini ala-asteella kerran kysyi ja sanoin, etteivät juo koskaan. Kaveri ei uskonut, vaan jankkasi, että yrittävätkö juoda salaa? Tai vähän saunan jälkeen? Pisti vihaksi, kun luuli että valehtelen. Ilmeisesti se oli jotenkin outoa hänestä.
Viinaa juotiin kunnolla!! Vanhenmat tappeli, eli isä hakkasi äitiä. Jouduttiin kuuntelemaan sitä ja heidän seksin harrastamista usein ja kauan. Eron jälkeen äitini jatkoi raahaamalla ihmisiä baareista kotiin ja sama meno jatkui. Tai vaihtoehtoisesti saatiin kuunnella kun äiti soittele bulina boksiin, jonkin asteen keskustelulinja. Sammui useita kertoja puhelimeen ja aika usein myös tupakka kädessä. Erään kerran on sammunut myös paukkupakkasessa parvekkeelle. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kamalan numeron siitä kun toinen otti kaks kertaa kesässä yhden oluen janoonsa. Viini oli harvinaista, sitä juotiin vielä harvemmin.
Siitä yhdestä oluesta jauhettiin koko viikko ja naureskeltiin ja oli niin iso juttu että.
Paras kai lapselle jos elämä jatkuu niinkuin tavallisesti vaikka välillä ottais viiniä tai olutta. Itse ainakin otan lasillisen melkein joka päivä, lapsilleni se ei oo sen isompi juttu kuin veden juominen ruoan kanssa. Kännissä emme ole lasten nähden (ja eipä juuri muutenkaan kun darrassa on niin kamalaa hoitaa muksuja).
olen ollut mukana aikuisten kotibileissä. En kokenut sitä ahdistavana, sillä mukana oli aina muita lapsia, joiden kanssa naurettiin aikuisten hiprakkajutuille. Yleensä nukahdettiin keittiöstä kuuluvaan puheensorinaan, mikä oli aika kivaakin.
Noissa bileissä aikuiset ottivat kohtuudella, yleensä naiset olivat vain pienessä hiprakassa. Miehet saattoivat olla isommassakin tuiskeessa, mutta meno ei ollut ikinä aggressiivista.
Voisin kuvitella, että jos olisin ollut ainoa lapsi noissa juomingeissa, aikuisten mölinä olisi voinut tuntua erilaiselta? Nyt siihen liittyy niin vahvasti iloinen yhdessäolo ja serkkujen tai kavereiden odotettu seura, että muistot ovat puhtaasti positiivisia.
Aika samanlaiset muistikuvat mulla, ihan positiiviset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin äidin kanssa, ja äidillä oli kauhena kielteinen suhtautuminen alkoholiin. Kai hänen isänsä oli käyttänyt reilummin alkoholia eläessään... Äiti ei juonut koskaan, oli kerran kuulemma kokeillut. Alkoholin käyttöä paheksuttiin. Alko oli karmea paikka:-)
Kerran, olisinko ollut kuudennella, äiti joi yhden oluen, kun oltiin Turkissa. Se oli musta ihan kamalaa, kun kerran siitä oli tehty sellainen peikko. Kuvittelin, että äiti oli varmaan ihan humalassa, vaikka oikeasti oli korkeintaan hiprakassa vähän....
Että ei ihan tervettä ollut sekään suhtautuminen...
Mun absolutistivanhemmat eivät tehneet muiden juomisesta mitään asiaa. Eivät koskaan saarnanneet tai paheksuneet tms. Joskus säälittelivät kun joku oli pilannut elämänsä alkoholismilla eli oli muuttunut rapajuopoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja. Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Jos itse joutuisit valvomaan öisin ja kuuntelemaan vanhempien meuhkaamista ja miettimään tarvitaanko tällä kertaa ambulanssia jne., niin nauttisitko siitä? Ja vastakohtana nauttimiselle ei varmasti ole olla hysteerikko.
Mistä ihmeestä kumpuaa ajatus: "alkoholi kuuluu nomraaliin aikuisen elämään?". Äly hoi, älä jätä....
"äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana" ja "en juo alkoholia lapsen aikana". Miksei voi vain sanoa, että en juo ollenkaan, koska kyllä nämä lapset kai ovat elämässämme koko loppuikämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen kai vähän tyhmä, kun en tajua ysin kaltaisia kommentteja "äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana" ja "en juo alkoholia lapsen aikana". Miksei voi vain sanoa, että en juo ollenkaan, koska kyllä nämä lapset kai ovat elämässämme koko loppuikämme.
Vai oliko tuo huono vitsi?
Minä ainakin luen näitä niin, että niillä jotka koki vanhempien juomisen ahdistavana, vanhemmat ovat olleet juodessaan aggressiivisia/masentuneita/kohtuukäytöstä ei tietoakaan.
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Olimme miehen kanssa viime vuonna ainakin uuden vuoden, vappu- ja juhannusjuhlissa, oli lähes kymmenet synttärit, muutamat tuparit, useat illanistujaiset ystäväperheiden kanssa, kaikenlaisia grillijuhlia, joulunajan viettoa suvun kanssa jne. Meillä ei ole mitään mummoloita, mutta niillä, joilla on, kai ne lapset JOSKUS sentään jossain juhlissa mukana on, vai jääkö heiltä ihan kaikki juhlakulttuuri väliin, ovat aina muualla kuin vanhemmat?
humalahakuisesti. Äitini joi aina hyvin vähän, joten olo oli aina varsin turvallinen, vaikka esimerkiksi juhannuksen mökkibileissä saattoivat suvun miehet istua ulkona oluiden kanssa lähes aamuun saakka ja lauleskella. Erityisesti isäni rakastaan laulamista, eikä paljon muuta tee pienessä maistissa. :) Muistelen kaikkia juhlia, suvun kokoontumisia yms. vain ilolla. Meillä oli aina todella hauskaa, myös lapsilla, eikä kukaan suvustamme tai ystävistämme muistaakseni ollut mitään riidanhaastajia. Tunsin aina oloni turvalliseksi.
Arkena kotona isä otti viikonloppuisin muutaman kaljan ja ehkä pari paukkuakin esim. viskiä, äiti ehkä kaljan joskus seuraksi. Viiniä muistan, että juotiin jouluna ainakin.
että hyvät/huonot muistot perustuvat aika totaalisesti sille mitä alkoholi teki vanhemmille. Meillä isä tosiaan lauloi ja kertoi hauskoja tarinoita juovuksissa, kun taas parhaan kaverini isä hakkasi hänen äitiään. :( Muistan monta yötä kun olin heillä yötä ja isä tuli kulmakuppilasta kotiin kolmelta yöllä - äiti revittiin sängystä ilmeisesti hiuksista ja muksiminen alkoi. Oltiin vain ala-asteikäisiä eikä osattu tehdä mitään. Pelättiin vain siellä huoneessa. :(
sitten vanhemmat on selvinpäin. Ainakin niin kauan kun lapset on menneet nukkmaan. Tai sitten lähtevät esim ravintolaan ottamaan. Ei silloin voi sanoa "ettei ota ollenkaan" vaan juuri ettei juo lasten aikana.
Viesti karkas....
Hänen mies oli silloin tällöin (juhannuksena, vappuna tms) humalassa ja joi saunakaljoja kyllä, mutta sitä en koe mitenkään ahdistavana.
Sitä vastoin isäni ja hänen vaimonsa olivat useinkin humalassa, silloin kun heillä olin viikonloppuisin. Oli se ahdistavaa olla pieni lapsi, joka huolehtii kahdesta vielä pienemmästä, kun aikuset on baarissa ja naapurin humalainen täti jäi meistä "huolehtimaan". Monena yönä pikkusisareni (joka oli silloin vauva) sai nukkua yönsä sitterissä ja mulle ei tehty mihinkään petiä ja kaikki nukkui missä milloinkin. Vähän isompana osasin toki jo itsekin huolehtia, että sain sisareni sänkyyn nukkumaan ja huolehtia hänelle syötävää (myös aamulla, eihän krapulainen mitään saa aikaiseksi) mutta kyllä se silloinkin pahalta tuntui. Olin teini, masentunut ja itsetuhoinen....