Olenko ainoa, joka ei ymmärrä näitä sisäleikkipuistoja kuten HopLop, Huimala yms?

mainitsemasi paikat saavat lapsen sykkeen nousemaan ja se on hyvä.

että perheet, jotka ovat käyneet hoplopissa, eivät koskaan veisi lapsiaan ulos, hohhoijjaa.



Mitä vähemmän te siellä käytte, sitä enemmän meille on siellä tilaa, joten mulle sopii, että te sitä niin kovasti vihaatte.

Mielestäni kukaan ei ole kirjoittanut noin kuin hän väittää.

joissa white trash -muksut riehuu kuin viimeistä päivää purkaakseen jokapäiväisestä telkkarin katsomisesta kertyneitä "höyryjä" eli ylivilkkautta ja keskittymisvaikeuksia. Ja ylipainoiset vanhemmat virnistelee suu muikeana että kyllä meidän Jere sitten on liikunnallinen lapsi ja vetää itse uutta pullaa poskeen.



Sitten jos joku kritisoi ko. paikkoja, niin johan vedetään taulutelkkarikortti esiin ja vihajaistaan, että kriitikolla ei vaan ole varaa viedä lapsiaan Huimalaan ja että kyllä heiltä ainakin löytyy niin käpylehmät kuin tekniikan viimeisetkin vempeleet ja juuri tultiin ulkomaanmatkaltakin.

Talvella oltiin viikonloppu pääkaupunkiseudulla ja käytiin HopLopissa ja oli todella kivaa. Jos täällä olisi, niin varmasti tulisi käytyä etenkin syksyllä ja talvella useampaankin otteeseen. Enkä nyt suoraan sanottuna ymmärrä, miten tuo periaatteellisella tasolla eroaisi esimerkiksi paikallisen urheiluseuran järjestämästä temppujumppa-liikuntakoulusta, joka ainakin täällä on todella suosittu ja jota en ole kenenkään kuullut paheksuvan. Minusta ainakin on upeaa, että lapset pääsevät harjoittelemaan sisällä kiipeilyä, tasapainoilua, koordinaatiota yms. myös silloin, kun ulkona joutuu kulkemaan aika topattuna.



Kyse ei myöskään ole siitä, että meillä ei arvostettaisi perinteisiä talviurheilulajeja, vaan meillä myös luistellaan ja hiihdetään koko perhe. Ja kohta viisi täyttävä poikamme jaksaakin jo hiihtää useita kilometrejä kerralla. Silti minusta on vain hienoa, jos lapset pääsevät kunnolla kiipeilemään, ropikkumaan jne. myös talvella. Talvivaatteessa jäisillä ulkotelineillä kun se ei aina ole ihan niin helppoa ja turvallista.

Mutta jos on kyse alle viisivuotiaasta lapsesta, minusta on jeesustelua sanoa, että lapsi harrastaa jotain, koska itse tykkää siitä, koska sen ikäisen tykkäämisiin voivat vanhemmat tosi paljon vaikuttaa. Jos esim. vanhemmilla on alusta saakka ollut ajatus, että voikun se klassisen musiikin harrastaminen on niin hienoa tai että liikuntaharrastus on tärkeää ihan jo terveen elämän vuoksi, niin kyllä se lapsi varmasti on sitten innoissaan musiikkiopiston muskarista tai jalkapallosta, kun vielä vanhemmat asian oikein markkinoivat.

Meidän poika valitsi itse jalkapallon reilu kuusivuotiaana kun kysyttiin haluaako alkaa harrastamaan jotain. Vaihtoehtoja oli monia joista poika itse valitsi jalkapallon.

Kun näen pojan innostuksen ja riemun pelikentällä kavereiden kanssa niin en todellakaan koe että sitä on hänelle tuputettu tai että se on jotain pakkopullaa. Turnauksia (joita tänä kesänä on kaksi x 1pv), poika odottaa innolla.

Lisäksi tuollainen harrastus kasvattaa lasta muutenkin (käsittelemään iloja ja pettymyksiä, porukassa toimiminen, toisten huomioon ottaminen jne.) Ja EN tarkoita että lapsen kasvatus jätetään yksiomaan valmentajalle (joku besserwisser kun varmaan niin kohta kuitenkin kommentoi).

Mutta jos joku kokee että hänen lapselleen riittää se kotipihalla tai lähimetsässä puuhastelu äidin kanssa ja kaikki muu toiminta on pakkopullaa ja muutenkin paheellista niin ihan vapaasti vaan.

joissa white trash -muksut riehuu kuin viimeistä päivää purkaakseen jokapäiväisestä telkkarin katsomisesta kertyneitä "höyryjä" eli ylivilkkautta ja keskittymisvaikeuksia. Ja ylipainoiset vanhemmat virnistelee suu muikeana että kyllä meidän Jere sitten on liikunnallinen lapsi ja vetää itse uutta pullaa poskeen.

Sitten jos joku kritisoi ko. paikkoja, niin johan vedetään taulutelkkarikortti esiin ja vihajaistaan, että kriitikolla ei vaan ole varaa viedä lapsiaan Huimalaan ja että kyllä heiltä ainakin löytyy niin käpylehmät kuin tekniikan viimeisetkin vempeleet ja juuri tultiin ulkomaanmatkaltakin.

Saadaan me normaalit ihmiset käydä jopa HopLopissa, tai muissa paheellisisssa paikoissa, silloin tällöin.

P.S. En luokittele kuuluvani white trash-ryhmään, enkä ole ylipainoinen joten yleistyksesi meni vähän mönkään.

Meidän kolme poikaa ovat ihan innoissaan kun saavat riehua siellä, ovat ne kyllä innoissaan Nuuksiossakin, puistoissa, Linnanmäellä, Visulahdessa, kylpylöissä, Tykkimäessä, Muumimaailmassa, purjehtimassa ja ylipäätään kaikissa paikoissa, missä saa riittävästi touhuta ja on riittävästi fyysistä toimintaa

pieneen lapseen istuttamaan ihan aitoa intoa ja kiinnostusta asioihin. Mun suku on musikaalista ja kaikki suvun lapset ovat pienestä saakka kasvaneet soittamiseen ja laulamiseen ja vanhempien into on tarttunut. Niin eipä ole musiikkiopistossa olemisesta kärsitty vaan tykätty harrastaa siellä.



Tarkoitukseni ei ollut kritisoida harrastamista tai sitäkään, että vanhempien kannustus ja esimerkki vaikuttaan siihen, mistä lapset kiinnostuvat ja minä ainakin ihan reilusti myönnän, että meillä on tuettu ja ohjattu musiikkiharrastuksiin ja siksi luulen lasten niistä tykkäävän.

Eikä musta ole mitään sädekehän arvoista siinä, että pääsääntöisesti kiertää sisäleikkipuistot kaukaa ja keksii lapsilleen kehittävämpää tekemistä. Musta se on ihan normaalia, mutta av:lla useimpien mielestä ilmeisesti ei.

vanhemmat voivat vaikuttaa todella paljon alle kouluikäisten harrastustykkäämisiin. Mutta olen myös sitä mieltä, että se on suorastaan vanhempien velvollisuus, sitä se kasvatus nimittäin on.

Meillä nyt 5 täyttävä on "itse valitsemassa" harrastuksekseen jalkapalloa, mutta kyllä siinä meillä vanhemmilla on enemmän kuin hiukan näppimme pelissä. On potkittu pihalla palloa, isä on vienyt pojan kerran katsomaan paikallisen korkeimman tason joukkueen peliä, nyt luettiin ääneen ilmoitusta, että tuossa lähellä olisi kesällä 4-6-vuotiaille jalkapallokoulu ja mietittiin, että olisikohan se hauskaa. Poikamme sitten "itse valitsi" haluavansa sinne. Sen sitten näkee, mitä poika touhusta tykkää ja jatkuuko harrastus, mutta alkuinnostus on usein vanhempien käsissä.

Musiikin suhteen meillä on menossa vastaava pohjustustyö, jonka tuloksena poika toivon mukaan parin vuoden päästä ehdottomasti haluaa musiikkiopistoon soittamaan sitä tai tätä (joo ja me vanhemmat preferoisimme pianoa.) Alakouluiässä harrastusmahdollisuudet laajenevat ja pyrimme tukemaan lapsia löytämään ne omat juttunsa, mutta pohjat luodaan pienenä ja siksi meillä lapset manipuloidaan pitämään temppukoulu/telinevoimistelu-linjasta, joukkuepallopelistä ja jostain itseilmaisuun pyrkivästä, sekä sitten perheen yhteisistä harrastuksista. Eikä hävetä yhtään.

Mutta jos on kyse alle viisivuotiaasta lapsesta, minusta on jeesustelua sanoa, että lapsi harrastaa jotain, koska itse tykkää siitä, koska sen ikäisen tykkäämisiin voivat vanhemmat tosi paljon vaikuttaa. Jos esim. vanhemmilla on alusta saakka ollut ajatus, että voikun se klassisen musiikin harrastaminen on niin hienoa tai että liikuntaharrastus on tärkeää ihan jo terveen elämän vuoksi, niin kyllä se lapsi varmasti on sitten innoissaan musiikkiopiston muskarista tai jalkapallosta, kun vielä vanhemmat asian oikein markkinoivat.

Meidän poika valitsi itse jalkapallon reilu kuusivuotiaana kun kysyttiin haluaako alkaa harrastamaan jotain. Vaihtoehtoja oli monia joista poika itse valitsi jalkapallon.

.

olisi kurja sanoa lapsille, että ei voida mennä, kun vauva-lehden palstalla on sanottu että hoplop on huonoa toimintaa, ja menkää nyt vain siihen hiekkalaatikolle vesisateeseen, se on yhtä kivaa.

Miksette voi ymmärtää toistenne tapaa elää?



Asutaan maalla. Lasten kanssa usein metsässä, koordinaatio kasvaa epätasasessa maastossa liikkumalla, saa raitista ulkoilmaa

MUTTA

on välillä kiva viedä muksuja leikkipuistoon. Se on niille iso elämys kun on harvinaista herkkua.

JA

me käydään myös Hop Lopissa. Harvoin, mut kuitenkin. Luulen että käytäs huonolla kelillä useimminkin jos matka sinne ei ois niin pitkä.

Me muuten vietetään nyt kohta lapsen synttäritikin Hop Lopissa. En voi olla varma säistä, Hop Lopin "sää" on taatusti sateeton ja lämpötilakin aika vakio.

synttärijuhlista puhutaan.

kun "muovihelvetti jossa ylipainoiset vanhemmat vetaa pullaa...."



En ota ko paikkaan kantaa kun en ole koskaan kaynyt mutta mua kiinnostaisi kovin mika on sita jarjellisempaa tekemista loskasaassa kun lapsen mahdollisuus liikkua ja oppia yhdessa leikkimista muilta lapsilta ilman jarjetonta talvihaalaria ja harmaata loskaa, ja etta aitikin joskus saisi kahvit rauhassa?



Olisiko joku sun elamassa huonosti kun olet noin aggressiivinen aika viattomasta asiasta kuitenkin? Tarttuukohan toi sun asenne sun lapsille, mita luulet?

siellä olisi kummempaa vuorovaikutusta lasten kesken. Korkeintaan niiden omien sisarusten tai kavereiden, joiden kanssa sinne tultiin.

Jos et ole Mari-paidassa tukka tiukalla ponnarilla metsassa aikaasi viettava aiti, olet huono aiti. Minusta Ap on varsin ennakkoluuloinen, silla sanoihan han ettei ole ikina ko. paikassa ollut. Minusta sisaleikkipaikkoja tarvitaan Suomeen kipeasti, silla saa on surkea suurimman osaa vuotta. Joo, voihan sita sadesaallakin menna ulos, mutta ei siella yhta kivaa ole kun aurinkoisella saalla. Minusta on kummallista, etta noissa sisaleikkipaikoissa kayminen tarkoittaisi, etta lapsi ei osaisi olla kotona tai puuhata itsekseen. Omat lapseni ainakin hyppivat seinille, jos joutuvat olemaan sisalla ilman fyysista aktiviteettia. Taallapain noita sisaleikkipaikkoja on paljon. Hassu nimitys tuo white trash, tuskin suurin osa taalla palstailevista edes tietaa, mita silla alunperin on tarkoitettu.



Toinen muori Atlantin takaa

Enpä ole Hoplopissa paljon käyneenä huomannut, että siellä olisi kummempaa vuorovaikutusta lasten kesken. Korkeintaan niiden omien sisarusten tai kavereiden, joiden kanssa sinne tultiin.

Todellakin siellä jyrätään vieraat ja varsinkin pienemmät lapset mennen tullen!

Ei siellä opita mitään muuta kuin röyhkeyttä.

Ja yleensä röyhkeimpiä ovat nämä ylipainoisten vanhempien ylipainoiset lapset!

mutta eihän näiden, jotka eivät ymmärrä, että lapsilla voi olla kivaa muuallakin kuin kotipihalla, tarvitse missään nimessä lähteä kotoaan mihinkään.

Ainakin Turun (Raision) hoplopissa on paikkoja, joissa vanhemman pitää olla alle 3-vuotiaan mukana. Ei se minua kylläkään haitannut, päinvastoin, sai ihan luvan kanssa mennä itsekin liukumaan ;)