Miksi lapset tehdään niin pienellä ikäerolla?

Tästä syystä lapsia tulee erilaisilla ikäeroilla. Meillä esikoinen oli melkein 4v ja kakkonen 1,5v kun kolmas syntyi. Toki olimme miehen kanssa valmiita kolmanteen mutta yllätyin kuinka nopeasti tärppäsi. Kakkosta kun "tehtiin" melkein vuosi.

Tuon jälkeen olin niin väsynyt että ei ollut puhettakaan uusista vauvoista.



Vauva-aika on raskasta ja siihen vielä pari uhmaikäistä. Seuraavaksi sitten onkin teinit jotka kapinoivat ja valvottavat kun eivät tule ajallaan kotiin.

kun kolme syntyi neljässä vuodessa. Oli seuraa omista sisaruksista.

..yhden mukelon...ei tarvitse miettiä ikäeroja...

..viimesitä päivää... yksi riittää hyvin ja maailama kiittää.

niin aika epärealistista oottaa noita 5-7 vuoden ikäeroja, jos useampi lapsi aikeissa. Niinpä meillä sitten 1 v 8 kk ikäeroa. Ja oikein mukavaa on kaikkien kannalta.

Naapurissa kolme alle neljävuotiasta, ja äidistä näkee metrien päähän että hänen elämänsä lasten kanssa on raskasta. Oliko pakko tehdä niin pienellä ikäerolla.

jokaisella on omat syynsä, mitä niitä kukaan on tuomitsemaan. Ja miksi se sua niin kovin häiritsee? Antakaa nyt hyvät ihmiset toisten elää omaa elämäänsä ihan rauhassa. Jos itse et tekisi samanlaisia valintoja, ei se sitä tarkoita, että ne olis jotenkin vääriä tai sulta pois.

Keskittykää nyt ihan vaan niihin omiin valintoihinne ja elämiinne.

lapsia tehdyissä perheissä vanhemmat lapset joutuu usein tahtomattaankin vauvan hoitajiksi ja lastenlikoiksi.



On toki niitäkin jotka haluavat auttaa ja tehdä, mutta onko kiva kun 15v joutuu alituiseen hoitamaan sisarustaan että vanhemmat saa aikaa muuhunkin?



Ja jokainen tekee omat ratkaisunsa, toiselle sopii pienet ikäerot lapsille, toisille suuret! Mulle lasten hankinta ei ole mikään suoristus, olen vaan päättänyt että kolmekymppisenä tahdon jo nukkua heräilemättä ja lopettaa sen pyllyjen pyyhkimisen. Itselläni on sisko joka on kaksi vuotta nuorempi ja ikäero passeli ollut ihan lapsesta asti, ei vasta aikuisena. Toisen siskon kanssa ikäero 7v eikä vielä olla läheisiä. Senkin takia olen halunnut pienet ikäerot lapsille.

Nimim. 3,5v, 1v ja 2kk

koska tiedän muutaman äidin joilla on lapset vuoden ikäerolla ja olvat molemmat TODELLA väsyneitä. Toinen äiti sanoo joka päivä miten ei jaksa ja ei tiennyt että se olisi tällaista... joka päivä on niin väsynyt ja sen näkee naamasta ja käytöksestä.



Ei ole helppoa ei...



Itselläni ei ole kuin 1 lapsi ja siihen jää. Olen aivan liikaa nähnyt äitejä jotka tekavät ne 2-3 lasta kun on "pakko" ja sitten haaveilevat siitä että muuttaisivat jo kotoa ja milloin alkaa oma aika. En ymmärrä miksi niitä pitää tehdä niin paljon, eikö vähempi riitä?



Hassua että täällä olevat äidit ovat yhtä päivänpaistetta vaikka noin piniä lapsia ja paljon, vai onko sittenkään???

Syitä monia: Pikkulapsivaihe on kuitenkin lyhyt ja sitten se on ohi. Voi keskittyä kunnolla siihen pari vuotta. Lapsilla on seuraa toisistaan ja sen vaikeamman alkuajan jälkeen pääsee helpommalla kuin ne, joilla yksi lapsi tai pitkät ikäerot.

Alkuunhan se oli melkoista rumbaa mutta nyt jo melko helppoa, kun nuorimmat ovat 6v ja 7v.

mutta esim. kolmen murrosikäisenkin kanssa voi olla haastavaa. Ja lapset tarvitsevat vanmhempiensa aikaa ja läsnäoloa vauva-ja taaperoiän jälkeenkin.



Toisilta se luonnistuu (varmaan suurimmalta osalta), mutta joillakin voi voimat loppua, etenkin jos tulee rankkoja elämänvaiheita esim. ero...

kiva elää pikkulapsi vaihe kerralla. Nyt parasta aikaa, kun lapset on 6v. ja 8v.

Vaikealta tuntuisi ruveta elämään vauvan kanssa arkea,kun pääsee jo helpolla.

Isojen lasten menotkin vähän erilaisia, kun taaperoiden. Ei tarvitse enään miettiä kenenkään päikkäreitä ja voidaan mennä ja olla vapaasti.

Pääsee äiti vähemmällä. Kolme alle neljä vuotiasta on kyllä varmasti aika raskasta.

voin nyt sanoa, että kun on hoitanut hommansa hyvin ja on vähän onneakin matkassa, kolmen murrosikäisen kanssa eläminen ei ole välttämättä yhtään vaikeaa :D

Meillä on 3 lasta 3,5 vuodessa ja se on ollut kaikin puolin onnistunut ratkaisu. Jos uudestaan pitäisi päättää, tekisimme samoin. Paitsi ehkä tekisimme lapset 2+2, koska kuopuksella on reilut 2 v väliä keskimmäiseen, niin väistämättä kävi niin, että vanhimmat olivat aina kimpassa kolmatta vastaan. Olisi ollut mukava, jos kolmannellakin olisi ollut "oma" sisarus.

Usein ajatellaan, että samaan syssyyn ja pian helpottaa, mutta esim. kolmen murrosikäisenkin kanssa voi olla haastavaa. Ja lapset tarvitsevat vanmhempiensa aikaa ja läsnäoloa vauva-ja taaperoiän jälkeenkin.

Toisilta se luonnistuu (varmaan suurimmalta osalta), mutta joillakin voi voimat loppua, etenkin jos tulee rankkoja elämänvaiheita esim. ero...

Silloinhan sitä vauva-pikkulapsiaikaa tulee tavallaan yhteensä vähemmän kuin jos ikäero olisi jokaisen välillä vaikka 3-4 vuotta. Ja jos esim. eka lapsi ja tokakin on olleet helppoja niin rohkenee tehdä sen kolmannenkin joka voikin olal vaikeampi ja se tietty väsyttää.



Se mitä minun on vaikea ymmärtää on ne joilla jo se/ne eka/t on väsyttäneet ja SILTI tehdään heti perään lisää. Tunnen siis pari tapausta jotka valittaneet jo parin ekan kohdalla miten raskasta on ja silti tehneet 1-2 lisää putkeen ja valitus ja väsymys vaan lisääntyy. Ja se näkyy kyllä lapsissakin että äiti (ja isä) on väsyneitä :(

Itselläni on yksi lapsi joka on nyt kohta jo 9-vuotias. Nyt olisi suunnitelmissa toinen miehen kanssa. Vähän kyllä jännittää että miten se lähtee tärppäämään. Sitä kun ei voi koskaan tietää.

Ajatuksissa olisi ehkä kolmas vielä sitten taas kymmenen vuoden päästä. ;D

Poika on nyt jo niin iso että tuntuu mukavammalta ajatuksena tehdä toinen "vasta" nyt. Ensimmäisen sain kyllä melko nuorena kuin 19 vuotiaana.

Meille sopii ainakin todella hyvin 1,5 vuoden ikäero. 7-10 vuoden ikäero kuulostaa oudolta.

Ei se väsymys ole sen kummempaa yhden kuin kahdenkaan kanssa. Vauva aikana väsymys kuuluu asiaan. Kyllä se sitten helpottaa. Mielestäni paljon raskaampaa on vääntää vaipparallia vuosikaupalla. Meilläkin koko vauvasählääminen kesti n, 3 vuotta. Kamalalta tuntuisi että samaa kantamista, pukemista, pesemistä jne jatkuisi kymmenen vuotta.

Sitten eletään sen kanssa, mitä on saatu. Itselläni ei aiemmin mitään kokemusta lapsista ja siihen nähden olen pärjännyt mainiosti monen pienen lapsen kanssa. Se on asenteesta kiinni.

tehdä elämästä tahallaan hankalaa". Niin siis hankkia lapsia ylipäätään!

Hei haloo!!

Eli kun kuopus syntyi oli esikoinen 2v10 kk ja keskimmäinen 1v8kk.



Ihan loistava ratkaisu minusta. Kaikki elivät suunnilleen samassa rytmissä, kaikki tavarat oli hankittuna ja vielä kunnossa. Itse olin ja olen kotona ja rakastan joka päivää lasteni kanssa.