Vanhojen tansseihin 1000 euroa

Mutta ehkä olen vanhempaa ikäluokkaa ja ajattelen asioista eri tavalla.

Eipä minullekaan mitään laitettu ja puusuksilla hiihdettiin.

Mutta se takoi päähäni sen, että asuin opiskeluajat soluasunnossa, koska olin omilla rahoillani. Säästin ja tein töitä ja nyt on tilanne turvattu loppuelämäkseni.

Säästäväisyys opetti työntekoon ja siihen, että en seiso kädet ojossa ja odota yhteiskunnan apua vaan huolehdin itse omasta hyvinvoinnistani.

Että en koe sitä pahalla, että en saanut kaikkea ja vanhempani eivät ottaneet lainaa, että olisin saanut hienoja pukuja ja mammuttihäät.

Omat lapseni ovat myös oppineet työntekoa. Varaa olisi ostaa heille kaikkein kalleinta ja paljon, mutta parempi, että oppivat itsekin tekemään jotain, eivätkä odottamaan, että kaikki tipahtaa käteen.

Jotenkin huvittaa nää lasten koulukaverit, jotka ostaa joka kuukausi farkut ja takit ja muut ja sitten leveilevät niillä ja yrittävät kiusata niitä, joilla ei ole kaikkea uutta. Juuri niin kuin siinä hesarin jutussa oli, että mitkä syyt johtaa koulukiusaukseen. Juuri se, jos ei osteta ja kuluteta mahdollisimman paljon.

Sitten itketään kun maailma hukkuu tavaraan ja käytetään kierrätysvaippoja, mutta toisella kädellä tuhlataan ja ostetaan kännyköitä joka vuosi.

Hiukan kornia.

koska alennuksia seuraamalla tuon kulun voi puolittaa. Esim ostin oman 700 euron hintaisen hääpuvun 70 eurolla poistomyynnistä.

Muistan vaan oman lapsuuteni, kun vanhempieni mielestä minun piti olla KAIKESSA se esimerkillinen järkevä rahankäyttäjä, joka ei lapsellisesti ja typerästi haaveillut mammonan perään. Kulutukseni sai olla 20 % luokkaa muiden ikäisteni kulutuksesta. Aina oli sama laulu että ei meidän aikana kenelläkään ollut tuollaista... Aika monesti jouduin nieleskelemään itkua kun olin niin erilainen, joka pantiin ilolla kouklussa merkille. Vanhemmille en voinut mielipahaani näyttää, siitä seurasi ankarat moitteet lapsellisuudestani ja kiittämättömyydestäni. En halua omalle lapselleni samaa, joten hän saa sen mikä muihin ikäisiin verraten on kohtuullista. Minusta pitää ottaa huomioon ajan kulku ja kehitys.

Muutamia esimerkkejä, jos hauskuuttaa:

-kouluun mennessäni minulla oli perintöpuusukset jotka lipesivät jalasta ja olivat liian leveät tehdyille laduille. Opettajakin vihjaili että ovat vähän hankalat käytössä. Äiti ei voinut uskoa että opettaja tällaista sanoisi, sukset kuin sukset.

-pikkutytöistä on tietenkin kiva omistaa ja ihailla kaikkea kiiltävää tilpehööriä, tarroja, kimellekyniä, hajukumeja jne. Minä en niitä koskaan saanut, koska tavalliset oli yhtä hyviä ja halvempia. En voinut siten osallistua vaihtareihinkaan.

-vaatteista en nyt jaksa mainitakaan

-ihmeissäni kuuntelin, että joillekin kavereille on tehty huoneeseen remontti, sai itse valita tapetit ja verhot. Äiti ja isä nauroivat tälle. Minun huoneeni oli kuolleen isomummun jäljiltä, jokaista yksityiskohtaa myöten. Edes noloa Jeesus-taulua ei saanut ottaa pois seinältä, "koska sen paikka on siinä".

-vanhojen tansseihin hankittiin useimmiten juhlapuku, jatkokäyttöönkin sopiva. Minulle sopi ilmanmuuta sieltä vintiltä joku oikeasti vanha puku, näinhän sitä on aina tehty. No onneksi tässä kävi tuuri, mummin 50-luvun puku oli oikeasti sopiva ja upea.

-opiskellessanikin äiti vielä laski että 25 neliön yksiköön sopii 3 opiskelijatyttöä asumaan. Kävi oikein mittaamassa miten sängyt mahtuu aivan hyvin siihen rinnakkain. Päivitteli jatkuvasti miten minulla on niin kamala näyttämisen halu, etten voin 22-26-vuotiaana asua esim jossain asuntolassa, "niinhän aina opiskelijat asuu".

Tulipa vuodatus, anteeksi. Mutta kolahti niin hyvin tuo eriarvoisuus, joka on tietysti realiteetti, mutta lopuksi toteaisin, että kyllä minä todella mielelläni maksan rahaa, että lapsellani on hyvä mieli. Pihistän sitten vaikka omista menoistani, onhan mulla siihen hyvä pohja :)

minäkin löydän paljon riemua aikuiselämässä siitä, etten ole kertakaikkiaan tottunut kuluttamaan ja haluamaan aina uutta. En esim ikinä voisi ostaa 500 euron käsilaukkua. Vaatteita ostan harvoin ja hoidan niitä hyvin, kuten kaikkea muutakin "kovalla rahalla hankittua". En usko että pääsisin tästä traumastani vaikka minulla olisi miten hyvin rahaa tahansa. Saatiinpa maksettua omakotitalo 10 vuodessa pelkillä miehen tuloilla.



En missään tapauksessa halua lapsistani poispilattuja laiskottelijoita (eivätkä he olekaan). Meillä säästetään haluttuja asioita pitkään, ulkomaanmatkat ovat esim tällaisia. Minusta lapset saavat paljon enemmän matkan odottamisesta, kun lukevat maahan liittyviä kirjoja ja kokevat ansainneensa matkan.



Mutta oma lapsuuteni on kirkastanut sen, etten halua käyttää lastani yksinäisenä soturina materialismia vastaan, vaan hyväksyn sen tosiasian, että koululaiselle on hyvin tärkeää tuntea olevansa yhtä hyvä kuin muut ja ansaitsevansa samat asiat kuin keskivertoikäisensä. Minusta raha on pieni tekijä siitä, että lapsi saa kokea iloa ja ylpeyttä itsestään. Ihmisellä on tarve sovinnaisuuteen ja hyväksytyksitulemisen kokemiseen, ja poikkeamista näistä voi harjoitella sitten aikuisena kun perusitsetunto on kunnossa.



Ja oma "kallis iso asunto keskikaupungilta" oli ensimmäinen itsenäinen tekoni, jonka itse myös maksoin. Äiti säästi mieluusti minussa myös silloin kuin ei enää itse kuluistani vastannut. En sinänsä antanut puuttua, mutta kun se kerran (sen ainoan) kävin 60 km päässä olevassa opiskelukaupungissa, niin kyllähän tämä leveä elämäntyylini jäi lähtemättömästi hänen mieleensä, että moinen kerskakulutus piti tuomita heti alkuunsa. Oma pieni ja vaatimaton vuokra-asunto oli minulle ensimmäinen kokemus siitä, että olen ansainnut jotain muuta kuin halvinta mahdollista ja sekin vielä puolitettuna jonkun kanssa!

ja siitä traumoja saaneet, ostavat lapsilleen kaiken, mitä nämä haluavat.



Parantaako se aikuisen alemmuudentunnetta?

kun kävin eilen katsomassa. Tytöt oli aivan ihania juhlapuvuissaan ja pojat komeita. Musta tuollainen pieni lasten hemmottelu ei ole ollenkaan paha asia.



Ja kukaan ei todellakaan pakota laittamaan tonnia tuohon juhlaan. Mukana liehuu aivan mainiosti lainapuvullakin. Tai kun sukuun ompelee mustan juhlakoltun, niin ajattomana se pelittää koko suvun tytöillä ainakin kymmenen vuotta. Eipä jää monta euroa kuluja käyttäjää kohti. Ja eiköhän noita muutenkin löydy käytettynä netistä tai voi myydä omansa eteenpäin, niin taas jää kulut pieneksi.



Jos joku haluaa käyttää tonnin tuohon kaikkeen, niin eihän se tietenkään tarkoita, että kaikkien on niin tehtävä.

ainoan tyttäreni juhliin paljon rahaa.



Mutta tyttö itse on sanonut, että eihän tarvitse pitää häitä kun menee naimisiin ja hän ei halua vanhojentansseihin riekkumaan tuollaisessa tällingissä. On uhannut mennä jollain halvalla rievulla. Vastustaa kerskakulutusta ja kierrättää vaatteet kirpputorilta ja muutenkin kulkee minun mielestä lumpuissa.



Minä olisin halunnut pukea ja laittaa koulun kauneimman tytön upeaksi ja satsata häneen. Mutta tyttö on ihan toista mieltä.



Kauhulla odotan, missä lumpuissa tyttö menee juhliin protestoidakseen kertakäyttökulttuuria.

Mä olen tanssinut vuonna 1990 Hämeenlinnassa, eli en edesmissään isossa kaupungissa, mutta kyllä meillä silloin oli kaikilla uudet puvut, jotkut tosin vuokrasivat teatterilta. Osa teki itse, osa ompelutti, osa osti. t se 17

Itse tanssin tänä vuonna tanssit ja voin myöntää, että monella on puku ensimmäisenä mielessä ja moni haluaa käyttää paljon rahaa saadakseen unelmiensa puvun. Itse hankin jo viime helmikuussa nettikaupan alennusmyynneistä pukuni ja se normaalisti maksoi 350e, mutta alennuksella 170e. Puku on todella hyvän laatuinen ja oikea tylliunelma. Ja se oli halpa, koska puvun vuokraus olisi tässä tapauksessa tullut kalliimmaksi. Serkkuni tekee minulle kampauksen(20e) ja meikkaajalle aion mennä meikattavaksi (50e). Tanssikengätkin pitäisi hankkia.



Mutta tähän voin sanoa, että minä käyn töissä koulun ohella viikonloppuisin ja olin koko kesänkin töissä ja maksan itse koko wanhojen tanssi lystin! Ja rahaa menee reilusti alle 500e!

Itse tanssin tänä vuonna tanssit ja voin myöntää, että monella on puku ensimmäisenä mielessä ja moni haluaa käyttää paljon rahaa saadakseen unelmiensa puvun. Itse hankin jo viime helmikuussa nettikaupan alennusmyynneistä pukuni ja se normaalisti maksoi 350e, mutta alennuksella 170e. Puku on todella hyvän laatuinen ja oikea tylliunelma. Ja se oli halpa, koska puvun vuokraus olisi tässä tapauksessa tullut kalliimmaksi. Serkkuni tekee minulle kampauksen(20e) ja meikkaajalle aion mennä meikattavaksi (50e). Tanssikengätkin pitäisi hankkia.



Mutta tähän voin sanoa, että minä käyn töissä koulun ohella viikonloppuisin ja olin koko kesänkin töissä ja maksan itse koko wanhojen tanssi lystin! Ja rahaa menee reilusti alle 500e!

niin ei tarvinnut tanssia vanhojen tansseja. En ole sosiaalinen, minusta asia oli pelkästään hyvä. En olisi kyllä tanssinut, vaikka olisin ollut päivälukiossakin. Samaan aikaan siis kirjoitin, mitä olisin päivälukiossakin kirjoittanut.

ja siitä traumoja saaneet, ostavat lapsilleen kaiken, mitä nämä haluavat.

Parantaako se aikuisen alemmuudentunnetta?

En todellakaan osta kaikkea mitä haluaa, mutta haluan tarjota lapselleni mahdollisuuden keskivertoelämään. Sitä voi kyllä sinänsä arvostella sitäkin. En halua että hänen pitää hävetä itseään. En tiedä, olenko niin alemmuudentuntoinen enää aikuisena, mutta sitä pientä tyttöä sisälläni tämä periaate kyllä hoivaa.

se ei tarkoita, ettei hänen päivänsä voisi olla onnistunut tai että hänen vanhemmillaan olisi joku helvetin trauma.



Ihmiset arvostaa eri asioita. Hirveä haloo kun jollain on 4-luokkalaisten juhlassa kallis puku tai jollain vanhojen tansseissa.



Tää on niin kateellista nurinaa, ettei tosikaan.



Itse en edes osallistunut vanhojen tansseihin. Ihan sama mitä kukakin tekee tai pukee. Keneltä se nyt on pois jos jollain on mennyt tonni???!!! Köyhiltä kateellisilta äideiltä vai?

joilla ei ole mahdollisuutta samaan. Elämän tosiasia, mutta ei haittaisi, jos tuossa vaiheessa voisi vielä tuntea kuuluvansa ryhmään.



Mutta 1000 euron kamat saa helposti 500:lla jos on vähänkään ajoissa liikkeellä ja omaa näppäryyttä. Esim puku -50% ja kampaus ja meikki itse tehden. Kenkinä sellaiset avokkaat, joille on käyttöä jatkossakin.

asuissa" vuonna 87,kun sieltä kirjoitin. Siellä on ollut perinteenä, että pukeudutaan kreivittäriksi, ruhtinattariksi yms. Pareille annetaan ranskalaiset nimet ja tanssijuonnot luetaan ranskaksi.

Vuokrasimme pukuja teattereilta, osa osti vanhojen vaatteiden kaupasta tai taitavat tekivät itse rokokoo yms. pukuja. Myös pojat pukeutuivat upeisiin pitsipaitoihin ja röyhelömansetteihin. Toivottavasti tuo perinne yhä elää Kalliossa!

kun itselläni oli 1998 teetetty 1700-luvun tyylinen mekko, eikä sitä saa enää kaupaksi nykypäivänä millään... :(

jutut tehdään juuri siltä pohjalta, että syyllistetään tyttöjä rahallisesta panostamisesta. Sehän on kerran elämässä tapahtuva juttu! Kukaan ei päivittele miten paljon poikien tietokoneisiin, mopoihin, moottoripyöriin, urheiluvälineisiin ym menee rahaa, mutta annas olla kun joku tyttö ostaa rakennekynnet ainutlaatuisiin juhliinsa.

Jos kerran kukaan ei saa panostaa ettei toisille tule paha mieli, niin määrätään sitten koulupuvutkin. Ainahan jollain on kalliimmat Gantin tai Hilfigerin kamppeet, eikös sekin ahdista? Ja toiset käy joka vuosi kaukomailla, joka lienee kohta normi. Pitäisikö verovaroista kustantaa kaikille sama vai kieltää kaikkia matkustamasta? Itse kirjoitin 80-luvulla ja silloin oli tapana käyttää aitoja vanhoja vaatteita, itselläni oli harrastajateatterista lainattu 1900-luvun alun puku luineen ja pitkinen helmoineen, mutta aika muuttuu.

joilla ei ole mahdollisuutta samaan. Elämän tosiasia, mutta ei haittaisi, jos tuossa vaiheessa voisi vielä tuntea kuuluvansa ryhmään. Mutta 1000 euron kamat saa helposti 500:lla jos on vähänkään ajoissa liikkeellä ja omaa näppäryyttä. Esim puku -50% ja kampaus ja meikki itse tehden. Kenkinä sellaiset avokkaat, joille on käyttöä jatkossakin.

sanoisi käyttäneensä vain 200 e? Jos muka vielä tuossa vaiheessa joku luulee kaikkien olevan samalla viivalla ja samaa ryhmää.

EN ENÄÄ PATISTA LAPSIANI (3KPL) LUKIOON !!!!

paljonko on mennyt rahaa. Jäi siitä lehtijutusta mieleen, että vanhojen päivä on lukion tärkein juhla. Eikös se oli ylioppilaspäivä? Kun ottaa huomioon, mitä varten siellä se kolmisen vuotta uurastetaan.

Minusta se on pois niiltä lapsilta tai nuorilta

joilla ei ole mahdollisuutta samaan. Elämän tosiasia, mutta ei haittaisi, jos tuossa vaiheessa voisi vielä tuntea kuuluvansa ryhmään.

1000 euroa vanhojentansseihin? Onko se sinulta pois, kun ostin tänään 200 euron saappaat? Tai onko se sinun lapseltasi pois, että ostin tänään 150 euron haalarin?

Perustele ihmeessä, miten.

paljonko on mennyt rahaa. Jäi siitä lehtijutusta mieleen, että vanhojen päivä on lukion tärkein juhla. Eikös se oli ylioppilaspäivä? Kun ottaa huomioon, mitä varten siellä se kolmisen vuotta uurastetaan.

Ihan uskomaton kommentti.