Vanhojen tansseihin 1000 euroa

Vuonna 2000 tanssineista lähes kaikilla oli "vanhanaikainen" puku, joka saattoi olla juuri jostain mummon rytkyistä koottu.

Itse olen tanssinut tanssini Helsingissä 80-luvulla, ja en kyllä ikinä muista mitään "vanhoja lumppuja" tai "mummojen rytkyjä" nähneeni vanhojentansseista. Ja ennen omaa tanssivuoroa tuli tansseja seurattua aika monena vuonna. Kyllä silloin tytöillä oli joko "historiallinen" juhlapuku tai sitten iltapuku. Monet vuokrasivat pukuja, osa teki itse, jotkut ostivat. Käytetyt rahamäärät eivät olleet varmaan yhtä hulppeita kuin joillan nykyään, mutta kyllä siihen ihan satsattiin. Itse olin hyvin hämmästynyt, kun opiskeluaikanani joltain kuulin, että jossain päin Suomea pukeudutaan niihin vintiltä löytyneisiin mummon vanhoihin vaatteisiin (siis ei juhlavaatteisiin).

Tilasuudessa ei edes tanssittu, päivä oli vain "vanhojen päivä". Ja se pukeutuminen vanhoihin vaatteisiin oli se millä näytettiin kuka kuului tähän sakkiin "koulun vanhin". Ja jos alatte taivastella tätä, kerrotakoon etten koe jääneeni mistään paitsi.

amerikkalaiseen tyyliin. Meilläpäin (80-luvun lopulla) se oli enemmän vanhojen asujen päivä, eli eräänlaiset naamiaistanssiaiset. Minä sain mummoni 50-luvun juhlamekon ja ompelin siihen pussukan, tanssikengätkin taisi olla sellaiset hopeiset avokkaat, jotka löysin kirpparilta. Kampaajalla ja meikkaajalla kyllä kävin, kun 50-lukua halusin. Meniköhän mulla silloin siihen 300 markkaa...



Luin saman jutun ja pääsi aika raskas huh huh..

Mä olen tanssinut vuonna 1990 Hämeenlinnassa, eli en edesmissään isossa kaupungissa, mutta kyllä meillä silloin oli kaikilla uudet puvut, jotkut tosin vuokrasivat teatterilta. Osa teki itse, osa ompelutti, osa osti.

t se 17

Toisille se tonni on pieni raha. Mitä se muita haittaa jos joku haluaa panostaa? Ihan sama jos nyt alettaisiin kovaan ääneen ihmetellä, miten joku ei kuluttanut kuin pari kymppiä!!!!

te olette jo ihan mummoiässä, nyt on uudet kujeet. Koettakaa kestää!

että maailma muuttuu. Populaarikulttuuri ja tv-sarjat vaikuttavat tähän todella paljon. Katsotaan telkkarista tällättyjä jenkkiteinejä Senior Promissa ja siitähän se malli otetaan.



Nykyajan nuoret eivät halua vanhojen päivänä olla mitään "mummoja" vain sen takia, että ovat koulunsa vanhimpia. Tytöt varsinkin haluavat päivän glamouria, siis sellaista mistä ovat lukeneet Trendi- ja Cosmopolitan-lehdistään. Näin luulisin.



Itse olen ollut "vanha" vuonna 1992 ja juhlat todellakin olivat erilaiset. Oma tyttäreni on 11 kk, enkä ajattele, että hänen vanhojen päivänsä pitäisi olla samanlaista mummomeininkiä kuin monta vuosikymmentä ennen häntä.

Kun joku kuluttaa tonnin ja joku siihen vielä vähän päälle tai ehkä paljonkin, niin vähitellen siitä kehittyy normi.Ihan niin kuin nykyajan häidenkin kanssa. Jollakin on sitten hyvä itsetunto, eikä häntä haittaa olla kierrätyspuvussa itsetekemänsä kampauksen kanssa. Mutta lukiotytöissä on aika harvalla näin hyvä itsetunto, suurin osa haluaa sitä, mitä kavereillakin on ja monille voi olla sitten kova pala, kun tällainen tuhlaus käy liiaksi vanhempien kukkaron päälle eikä ole varaa päästä kavereiden kanssa samaan.

Puku oli n. 200, lisäksi kengät, laukku, laukku, ruokailu ja jatkot. Hiukset hän laittoi itse, samoin meikkasi, eikä ollut mitään eroa niihin, jotka olivat ammattilaisilla käyneet. Tytön kynnetkin on niin hienot aina kuin olisi käynyt ne laitattamassa, vaikka ihan itse osaa ne taiteilla.



Ensi vuonna on seuraavan tanssit. Täytyy toivoa, että tuo vanhemman tytön puku kelpaa hänelle.

enkä muutenkaan ole täysin tietoinen siitä, miten vanhat nykyään pukeutuvat, mutta jos vallalla on kerran iltapukumuoti, niin minusta se on vain hyvä juttu.



Aika monelle tulee nimittäin varmaan lähivuosina joka tapauksessa iltapuvulle tarvetta yliopiston juhlissa tms., joten kivasta ja suht ajattomasta puvusta kannattaa jo maksaakin.



Omissa tansseissani suosittiin juuri näitä prinsessapukuja, joille ei kyllä myöhempää käyttöä tullut koskaan.

itselläni meni, mutta vuosi oli 2004 ja sain itse suunnitella pukuni, joka sitten ommeltiin minulle. Puvussa oli paljon yksityiskohtia ja sitä tehtiin puoli vuotta. Tämän lisäksi minulle tehtiin kampaus ja meikki molempina päivinä. Uudet kengät ja laukku myös ostettiin. Rakennekynnet minulla oli jo muutenkin tuolloin. Lainasin äitini turkkia. Taksilla suhattiin ja ravintolassa syötiin sekä biletettiin vuokratulla mökillä.



Ikimuistoista ja ei tosiaan jäänyt mieleen, että paljonko tuosta maksoin, raha oli sivuseikka.

Jos ei vanhemmilla ole varaa, niin tuossa iässä voi käydä jo töissäkin ja säästää vähän sivuun, jos on niin tärkeää laittaa identtinen summa vanhoihin sen koulun varakkaimman oppilaan kanssa.

Kun joku kuluttaa tonnin ja joku siihen vielä vähän päälle tai ehkä paljonkin, niin vähitellen siitä kehittyy normi.Ihan niin kuin nykyajan häidenkin kanssa. Jollakin on sitten hyvä itsetunto, eikä häntä haittaa olla kierrätyspuvussa itsetekemänsä kampauksen kanssa. Mutta lukiotytöissä on aika harvalla näin hyvä itsetunto, suurin osa haluaa sitä, mitä kavereillakin on ja monille voi olla sitten kova pala, kun tällainen tuhlaus käy liiaksi vanhempien kukkaron päälle eikä ole varaa päästä kavereiden kanssa samaan.

vanhempani maksoivat minulle puvun teetätyksen synttärilahjaksi ja muut maksoin itse. Asuin tuolloin jo omillani. Isältäni sain vielä kauniin kaulakorun lahjaksi vanjohen kunniaksi. (täytin 18-vuotta juuri tansseja ennen.

41, itekö maksoit?

vanhojen päivänä pukeuduttiin NAAMIAISASUUN ja penkkaripäivänä kansallispukuun

kuin miettiä, että onko koko touhussa yhtikäs mitään järkeä?



Tällä palstalla on kyllä aika huimia asenteita.

mennä melkein sama summa. Pääasia, että hauskaa oli, elämä on lyhyt ja nuoruus varsinkin.

Mä olen tanssinut vuonna 1990 Hämeenlinnassa, eli en edesmissään isossa kaupungissa, mutta kyllä meillä silloin oli kaikilla uudet puvut, jotkut tosin vuokrasivat teatterilta. Osa teki itse, osa ompelutti, osa osti.

t se 17

että jokainen voi tehdä niin kuin itse parhaakseen näkee? EI tässä maailmassa kukaan ole ja toimi identtisesti muiden kanssa, onneksi.

Jollekin tonni on pieni raha, toiselle se on valtava. Joku laittaa ulkonäköön helposti rahaa, toinen ei millään. Pääasia on, että jokainen tekee juuri niin kuin itsestään parhaalta tuntuu. Mä luulen, että nuorilla on tansseissa muutakin puhumista kuin kustannukset.

kuin miettiä, että onko koko touhussa yhtikäs mitään järkeä?

Tällä palstalla on kyllä aika huimia asenteita.

mutta eihän elämässä mitään ilmaiseksi saa, se on hyvä oppia viimeistään tuossa iässä. Eiköhän kaikki käy tuon ikäisenä kesätöissä kesät, siitä voi laittaa muutaman satasen sivuun jos tärkeäksi kokee.

Mielestäsikö olisi siis parempi raataa illat töissä kuin miettiä, että onko koko touhussa yhtikäs mitään järkeä?

Tällä palstalla on kyllä aika huimia asenteita.

Kun mulla ei ole varaa, niin ei saa muillakaan olla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Hesarissa oli kahden tytön vanhojentanssibudjetti ja mä olen ihan järkyttynyt siitä toisesta.

Me ei olla edes köyhiä päinvastoin, mutta en voisi kuvitellakaan että tyttö tarvitsisi rakennekynnet tansseihin.

Onneksi toisella mimmillä oli ihan järkibudjetti.

tanssi eilen vanhojentanssit koko kulu oli mielestni ihan kohtuullinen: parturi 30, pukuvuokra 135 ja illalliskortti 40 euroa eli 205 euroa...



Ikimuistoinen ilta esikoisellemme, joten todellakin olemme valmiit tuon maksamaan.