Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko työelämä aina ollut yhtä päätöntä?
17.02.2010 |
Työpäivät on järkyttävää kiirettä ja byrokratiaa kaikenmaailman ulkoistuksen kanssa. Joka paikkaan kerätään kauhea määrä liitteitä ja mailiboksi täyttyy parissa päivässä niin ettei uusia maileja saa perille.
Pomoja on monta ja kaikki erimaalaisia ja eri aikavyöhykkeellä, hyvä jos kerran, pari vuodessa tapaat naamatusten. Kukaan firmassa ei ymmärrä mitään Suomen lainsäädännöstä tai TES:ssa tai edes siitä että täällä 8h työpäivän pitäisi periaatteessa riittää. Ja konffaria pukkaa joka vuorokauden ajalle -maailmassa kun aina joku on hereillä- Firmat&omistajat tulee ja menee mutta ainoa asia, joka säilyy on kulujen karsinta, resurssien leikkaus ja säästökampanjat. Koko vuoden teet käytännössä 1,5hlön työt, sillä koko ajan joku on lomalla tai sairaana.
Päivä päivältä kynnys hypätä oravanpyörästä kokonaan pois tuntuu houkuttelevammalta, tämä ei ole elämää :(
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis lomaa voi ehkä pitää, mutta hommia ei kukaan tee sillä aikaa ja 2 päivää lomaltapaluun jäljiltä pitää olla kaikki tehtynä tai ainakin kärryillä siitä, mitä kaikkea on loman aikana tapahtunut.
Tai sitten teet kokolomakauden 2 hommia, omiasi+ jonkun muun. Ja joku muu sitten taas lomittaa sinut. Kesä puistattaa jo etukäteen :(
Omalla työpaikalla on surullista kun ihmiset ei uskalla edes jäädä sairaslomalle, kun kukaan ei hoida hommia poissaollessasi (alle kuukauden poissaolo) ja edessä olisi vaan kahta kauheampi sotku. Niinpä sitten yksi hyvin pahoinvoiva raskaanaolija käy kai suunnilleen kerran tunnissa oksentamassa ja sitten jatkaa taas hommia ja makaa kaiken vapaa-aikansa.
Tutut, jotka ovat olleet 30 vuotta Kelassa tai verotoimistossa töissä sanovat, että vuosituhannen vaihteessa tulivat valtion tehostamistoimet ja sen jälkeen on ollut ihan helvettiä koko työelämä. Ovat jo niin vanhoja, että jäävät kohta eläkkeelle huilaamaan.
Itse olen ollut yhdessä suurimmassa pörssiyhtiössä ja asiantuntijaorganisaatiossa töissä ja todellakin järkytyin työelämän vaativuudesta. Vaikka töitä on niin paljon, ettei 8 tunnissa ehdi tekemään, niin silti annetaan töitä lisää.
Ja kaiken tämän lisäksi pitää raportoida puolen tunnin tarkkuudella päivät mitä on tehnyt. Ja kaiken lisäksi yt:t päällä ja työkaverit, jotka kääntävät selkänsä ja pahimmassa tapauksessa puukottavat selkään. (esim. autoin yhtä työkaveria hänen back log:nsa kanssa, niin kiitokseksi sain sen, että hän otti kunnian itselleen ja kertoi tehneensä työt itse->minä mustalle listalle)
Tulostavoitteet, raportointi, kiire on yhtä helvettiä. Kiitos kvartaalitalouden, konsulttifirmojen ja amerikkalaistuneen työkulttuurin.
Itse olen onnekas ja nyt hoitovapaalla. Mutta työelämä siintää edessä. En halua palata tuohon pas..aan kuitenkaan takaisin. Mitähän sitä alkaisi tekemään??
En uskalla palata hoitovapaan jälkeen töihin. Ennen äitiyslomaa olin menettää terveyteni työlle. Aina väsytti, masennuin kun en jaksanut tehdä mitään.
Sain paniikkikohtauksia, hengen ahdistuksia, minulle puhkesi atooppinen ihottuma. Kärsin rytmihäiriöistä.
Tarkoituksella hankkiuduin raskaaksi että pääsisin pois töistä joksikin aikaa.
Nyt voin hyvin ja jaksan.
Lasten ja kodinhoito on todellakin lomaa!!
Ja sitten pitäisi jaksaa tehdä töitä 30, jopa 40 vuotta, että saadaan edes jonkinlaista eläkettä. Jota kuitenkin koskee eläkeleikkuri.
Kiitos suuret ikäluokat, että olette tehneet meille näin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alaisten tulee itse tuntea lait ettei tule petetyksi
Ei tarvitse kuin päivät pitkät istua kahvihuoneessa juoruamassa ja ei tarvitse tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palkka, ei mene paljon veroakaan.
laittaa miettimään, mitä aikoo tehdä hoitovapaan jälkeen. Taitaa olla niin, että työelämä on muuttunut jo ihan muutamassa vuodessa entistä hullummaksi. En tiedä enää kenen etu se on. Epäilen, ettei tuo systeemi ole firmallekaan mitenkään järkevää. Ihmiset kuluttavat energiansa toissijaisiin raportointeihin, uuden työpaikan etsimiseen ja pätemiseen. Osa palaa loppuun ja ne jotka jaksavat kehittävät itselleen kyynisen ja välinpitämättömän asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlaista, kohta palaamassa töihin. Poissaollessani porukkaa on vähennetty/jäänyt eläkkeelle, työmäärä on kuitenkin pysynyt samana. Työsopimukset tehdään pariksi kuukaudeksi kerrallaan, lomia ei näin kerry ja lopputili annetaan joka kuukausi. Luottamusmiehet ja liitot eivät tee mitään, koska tämä on maan tapa. Ja kuulemma palavereissakin saa nykyään juosta jatkuvasti, niin ettei omia töitä enää ehdi tehdä. Sitten joku tunnollinen/pätemistarpeinen laitetaan korjaamaan toisten "virheitä", joita ei olisi tullut jos työt olisi ehtinyt tehdä rauhassa...Näin vielä tarkoituksella luodaan eripuraa työntekijöiden välille. Ryhmähenkeä ei pääse syntymään, kaikki voivat pahoin ja alkavat ajaa omaa etuaan.
Ihanaa palata töihin!
Ei tarvitse kuin päivät pitkät istua kahvihuoneessa juoruamassa ja ei tarvitse tehdä mitään.
monisteita ja menen kotiin makaamaan. Ja pitkät kesälomat päälle. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen järjestössä tutkijana. Töitä on minullakin paljon ja joudun tekemään välillä ylitöitä, mutta saan pitää ne vapaana hiljaisempina aikoina. Nytkin tulossa superpitkä kesäloma! Ja jos töitä meinataan antaa liikaa, huomautan vain asiasta enkä saa enempää työtehtäviä. Olen tyytyväinen!
Mä olen oppinut läksyni aika kovan käden kautta. Yksi oivallus on se, että ei kaikkia töitä ole järkevää tai mielekästä tehdä. Jos aina sanoo joo, niin kyllä niitä tekemättömiä töitä pöydälle kertyy.
Mä olen oppinut priorisoimaan, teen vain ne joilla on eniten merkitystä liiketoiminnan kannalta.
Globaali vastuu on kyllä kökkö työaikojen kannalta. Vaikka työmäärän saisi pidettyä järkevänä, niin helposti teet töitä vääärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niin totta.
Olen todella onnekas, sillä olen päässyt lähtemään näistä "mahdottomista" työpaikoista. Olen vaihtanut jopa määräaikaisiin paikkoihin, mutta elämä kantaa ja uutta löytyy. Koska jokainen kuitenkin pitää vain ITSESTÄÄN huolta, neuvon samaa. Nyt viimeisimmässä työpaikassa en ole ottanut tarjottua etäyhteyttä, en ole tehnyt ylitöitä, koska niistä ei makseta. Sen sijaan olen kyennyt olemaan töissä luova, kehittämään työtäni, ja tämän vuoksi työhöni laatuun on oltu erittäin tyytyväisiä. Uskallan pyytää deadlinen siirtoa jos mulla on muuta tärkeää meneillään. Tai laitan pomon päättämään, mitä nyt priorisoin. No, hankalan maineenhan tuosta saa, mutta tärkeintä yritykselle on kuitenkin laadukas työ ja että tekee oikeita asioita, oikein. Priorisointiin kykenee vain jos aivot ovat kunnossa eli hyvin levänneet...
Totesin menon muutama vuosi sitten, ja kysyin itseltäni, tahdonko olla tässä mukana loppuelämäni. Vastasin, että en todellakaan.
Olin työelämässä melkoisen menestynyt.
Nyt olen köyhä, mutta onnellinen.
siitäpä se tahti sitten kiihtyikin. Sain lisää töitä, mitä ei tietenkään oteta huomioon palkassani. Työaikaa en juurikaan pysty pidentämään, tosin viime aikoina on ollut pakko istua iltaa tai mennä aamulla tosi aikaisin töihin niin paljon kuin vain pystytään miehen kanssa lasten hoitoonvientejä jakamaan.
Nyt olen alkanut oirehtia, keskittymiskyky on huonontunut, teen virheitä kun hommat on vaan äkkiä saatava eteenpäin. Silmiä nykii ja joskus saattaa itkettää ihan yhtäkkiä ilman näkyvää syytä.
Myös työmotivaatio on laskenut, ennen nautin töistäni, en enää koska en ehdi keskittyä mihinkään. Harmittaa tyhmät virheet mitä kiireessä tulee tehtyä. En tiedä kauanko jaksan tätä tahtia. Pakkohan se on kyllä näin asuntovelallisena vaan jaksaa.
Työpaikoilla kestetään mitä vaan kun on pakko selvitä asuntolainasta :(
Työpaikoilla kestetään mitä vaan kun on pakko selvitä asuntolainasta :(
Suuntaus on pienempiin kuluihin ja suurempiin tehoihin julkisella sektorilla ja yksityisellä suuntana on Intia ja Kiina.
Meillä ei ainakaan lainat paina, eikä sen takia siedetä nykymenoa. Mutta ei niitä vaihtoehtoja mein aloilla juuri ole.
Yrittäjäksi en perheellisenä ryhdy - olen nimittäin yrittäjäperheestä...
se on sitä, että yritetään pitää työ, jottei joudu työttömäksi.
Työpaikoilla kestetään mitä vaan kun on pakko selvitä asuntolainasta :(
Alue: Aihe vapaa
Kohtalainen palkka olisi 5000 euron pintaan. Ja kun tahti on kova, niin siksi useampi on etsinyt paremmin palkatun vaikka sitten yhtä kovatahtisen työn. Mutta kova tahti ja huono palkka on huono yhdistelmä...