Onko työelämä aina ollut yhtä päätöntä?

Itse kärsin boreoutista täällä töissä. Kärsinyt jo 2 vuotta.

Ei voi olla...

Itse kärsin boreoutista täällä töissä. Kärsinyt jo 2 vuotta.

Ei voi olla...

ups

Mut on laitettu back uppaan suurin piirtein jokaistaa työntekijää. Jos ketään ei ole poissa, niin teen "rästihommia", eli roikun netissä, kuten tänään. MUTTA, jos on ihmisiä sairaana, matkoilla, kokouksissa pidempään, mun pitää back uppaa heitä kaikkia. Edes vessaan ei ehdi, jos vaikka kuuden ihmiset työt tehtävänä. Ihan älytöntä!!!



Ja osa käyttää tätä paskasti hyväkseen. Esim. jättävät näiksi päiviksi hommia, joita eivät ole osanneet/viitsineet hoitaa, vaikka tarkoitus on että hoidan vaan kiireellisimmät, pakosti tehtävät alta pois.



Bonuksien piiriin en kuulu, koska ei omia tavoitteita asettaa, kun olen "vaan" kaikkien back up. Prkl.

ei, vaa se on sitä, että yritetään pitää työ, jottei joudu työttömäksi.

Työpaikoilla kestetään mitä vaan kun on pakko selvitä asuntolainasta :(

töissä kunnallisella puolella terveydenhuollossa, joten näkökulma erilainen kuin useimmilla tässä ketjussa. Mutta suunta on sama: yhä hullumpaa. Yhä vähemmän on aikaa itse perustehtävään potilaiden/asiakkaiden kanssa, ja yhä isompi siivu työajasta menee kaikkeen muuhun, esim. jatkuvien atk-järjestelmien muutoksen opetteluun ja pyörän keksimiseen uudestaan milloin missäkin projektissa ja työryhmässä.



Jos veronmaksajat tietäisi mihin ne terveydenhuollon rahat menee (kun samanaikaisesti itse perustyöstä säästetään), epäilen että jonkinmoinen kansanliike lähtisi käyntiin. Tietotekniikan pitäisi palvella ja auttaa työssä, mutta tällä hetkellä se työllistää vaan lisää ja sen jatkuvan kehittämisen kasvavat kustannukset tuntuu olevan ainoa menoerä josta kuntasektorilla ei olla huolissaan.

on joissa kärsitään boreoutista. Juurikin oli aiheesta ketju täällä av-palstalla. Ja googlatkaa boreout-sanalla. Lähinnä ylempien toimihenkilöiden "toimistojyrsijä" tehtäviä joissa tämä "ongelmana. Ei kivaa, kun työpäivät vain venkoilee netissä :-(



9

Ei suinkaan. Työn tekeminen on suomalaiselle arvo sinänsä. Työttömyydestä aiheutuvat fyysiset ongelmat ovat sanoinkuvaamatoman isoja. Työttömyys ei vaikuta pelkästään taloudelliseen tilanteeseen, vaan oman arvon tuntoon.

että katselen nykyään televisiota suurimman osan työajastani. Olen muka töissä klo 9-15, mutta töitä teen ehkä 2-3h. Rahaa ei tule hirveästi, mutta kulutkin on pienet. Kolme tonnia kuussa riittää hyvin kun ei hirveästi törsää. Haittapuolena on se, että jos pitäisi vaihtaa työpaikkaa, saisin burnoutin kahdessa päivässä.

Tämä on jotain niin järkyttävää luettavaa. Minä olen liiketalouden opettaja amk:ssa ja paasaan opiskelijoilleni, että pitää kehittää ilmapiiriä, antaa aikaa, keskustelulla lisätä sosiaalista pääomaa jne. jne. In a perfect world. Ja tämä maailma menee aina vain kauemmaksi täydellisestä.

Mutta pakko sitä on paasata. Ehkä tämä sukupolvi on se, joka saa jotain aikaa tämän asian suhteen.

Minä kans muistan kun kymmenisen vuotta sitten opiskelin liiketaloutta. Silloin paasattiin, kuinka globalisaatio on hieno juttu ja siihen kannattaa panostaa yms. Ei mahdollisesta työelämän rankkuudesta puhuttu halaistua sanaa, tai sitten se vain meni korvasta sisään toisesta ulos.

pääkonttorissa ja kohtuullisen korkealla organisaatiossa.



Hullun hommaa, ainoa syy mikä mut pitää tässä on asuntolaina ja sen poismaksu. Työnantaja todellakin lisää vain työmäärää ja vähentää väkeä, TES:ä ei noudateta ja työntekijöitä kiristetään (jos ei kelpaa, aina joku innokas tulee tilallesi), palavereissa istun vähintään puolet työajasta, joten on kohtuullisen vaikea ehtiä tekemään mitään oikeasti hyödyllistä Sen palaverin päälle kun pitää vielä muistiotkin palaverin (ei-) annista kirjoittaa.



En siis koe olevani mitenkään lojaali työantajalleni tai sitoutunut työhöni. En tietenkään näytä ja kerro sitä hänelle, mutta suhtaudun työhön niin, että kun olen tänään nakuttanut tietsikkaa ja palaveerannut 8h, pääsen kotiin lasten luo viettämään oikeaa elämää.



Ja joo, yritän kuumeisesti etsiä uutta työtä, mutta tässä suhdanteessa ei oikein ole valinnanvaraa. Olen jo useamman vuoden kytännyt amk:n lehtorin virkaa. Niitä vain ei tule avoimeksi. Tuntiopeksi olisi amk:n reksi jo palkannut minut puhelimessa, mutta en uskalla lähteä vakityöstä määräaikaiseen.



Nyt kun katson elämääni taaksepäin, olisi ollut fiksumpaa opiskella päiväkodin- tai lastentarhan opeksi. Silloin tekisin mielestäni merkityksellistä työtä.

ihmiset (pomot mukaanlukien) on fiksuja ja työpaikalla noudatetaan lakia ja tes:iä, paitsi jos on mahdollista sopia paikallisesti paremmista ehdoista, niin sitten tehdään niin. Missä ihme firmoissa te ootte pakkotöissä?

Työnantaja tietysti käyttää hyväkseen tahdottomia lampaita, jotka kiltisti tekee palkatonta ylityötä (joka tarkoittaa samaa kuin menisi viemään omasta lompakostaan pomolle rahaa) ja sitten marmattaa hiljaa itsekseen. Jos on hyvä työntekijä ja jämäkästi pitää huolta omista oikeuksistaan, työantajakin kunnioittaa sellaisia tyyppejä enemmän. Kokemusta on.

hyvä asenne työhön. Ei työllä kannata itseään tappaa tai ajaa hulluuteen. Työ on vain keino ansaita sen verran rahaa, että voi elää sitä oikeaa elämää oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa.



Miksi et 15 uskalla lähteä vakityöstäsi määräaikaiseen? Inhoat nykyistä työtäsi ja sulle olisi uusi homma tarjolla, joten lähde! Se poikii sulle uusia mahdollisuuksia, voithan vielä opiskellakin. Kyllä se elämä kantaa, usko pois.

Valitettavasti siellä ei pääse yhtään helpommalla! Itse olen töissä 8 h päivisin ja lasten mentyä nukkumaan teen töitä klo 20-23, joskus jopa klo 3 asti. Siltikin on jonossa pitkä lista tekemättömiä töitä. Valitettavasti opettajan työ ei ole amk:ssa pelkkää opettamista, vaan ihan samaa palavereissa istumissa, opinnäytetöiden ja erityisesti yritysprojektien ohjaamista yms.

pääkonttorissa ja kohtuullisen korkealla organisaatiossa.

Hullun hommaa, ainoa syy mikä mut pitää tässä on asuntolaina ja sen poismaksu. Työnantaja todellakin lisää vain työmäärää ja vähentää väkeä, TES:ä ei noudateta ja työntekijöitä kiristetään (jos ei kelpaa, aina joku innokas tulee tilallesi), palavereissa istun vähintään puolet työajasta, joten on kohtuullisen vaikea ehtiä tekemään mitään oikeasti hyödyllistä Sen palaverin päälle kun pitää vielä muistiotkin palaverin (ei-) annista kirjoittaa.

En siis koe olevani mitenkään lojaali työantajalleni tai sitoutunut työhöni. En tietenkään näytä ja kerro sitä hänelle, mutta suhtaudun työhön niin, että kun olen tänään nakuttanut tietsikkaa ja palaveerannut 8h, pääsen kotiin lasten luo viettämään oikeaa elämää.

Ja joo, yritän kuumeisesti etsiä uutta työtä, mutta tässä suhdanteessa ei oikein ole valinnanvaraa. Olen jo useamman vuoden kytännyt amk:n lehtorin virkaa. Niitä vain ei tule avoimeksi. Tuntiopeksi olisi amk:n reksi jo palkannut minut puhelimessa, mutta en uskalla lähteä vakityöstä määräaikaiseen.

Nyt kun katson elämääni taaksepäin, olisi ollut fiksumpaa opiskella päiväkodin- tai lastentarhan opeksi. Silloin tekisin mielestäni merkityksellistä työtä.

Työnantaja tietysti käyttää hyväkseen tahdottomia lampaita, jotka kiltisti tekee palkatonta ylityötä (joka tarkoittaa samaa kuin menisi viemään omasta lompakostaan pomolle rahaa) ja sitten marmattaa hiljaa itsekseen. Jos on hyvä työntekijä ja jämäkästi pitää huolta omista oikeuksistaan, työantajakin kunnioittaa sellaisia tyyppejä enemmän. Kokemusta on.

Sinulle ehkä maksetaan, mutta tämän -sinänsä oikeutetun- taistelun jälkeen firma ei palkkaa Suomeen ketään "kun te olette niin kalliita ja hankalia" Kokemusta on.

inhoamassanne työpaikassa vain rahan takia, paljonko on bruttopalkkanne, ja mitä siitä jää teille käteen?

Aloitin työt uudessa paikassa. Olen ihan järkyttynyt; kauhea kiire jokaisella. Kaikki keskeytyy koko ajan, työt kasaantuvat, perehdytys puutteellista, taloudellista vastuuta annetaan heti ensimmäisestä päivästä alkaen, kukaan ei kysy miten työt sujuvat. Olen kertonut, että yksilön kyky omaksua uusia asioita kerralla on rajallinen; se ei auta mitään. Hommia annetaan koko ajan lisää, en ole edellisiäkään lisähommia saanut selvitettyä.



Vuoroin itkettää ja vuoroin naurattaa tässä uudessa työssäni...sekopäistä touhua. Ylitöitä olen jo tehnyt useita tunteja, vaikka töissä olen ollut vasta pari viikkoa.

Hänellä oli "vain" 5 viikkoa ylityövapaita tehtynä, edellisen kaksi viikkoa oli tehnyt töitä klo 8-21 kaikki arkipäivät (työajan ollessa 7,5h/pv) Kuulemma firmassa lomautukset tulossa ja porukkaa vähennetään vaikka kukaan ei selviä edes nykyisistä töistään :( Jonkin aikaa porukka oli yrittänyt olla tekemättä ylitöitä, mutta sitten asiakkaat ja pomot huutaa kun asiat on levällään. Ihan älytöntä

Olen miettinyt ihan samaa sen jälkeen, kun viime syksynä uutisoitiin siitä, että joka kymmenes nuori katso jaksavansa työelämässä kahden vuoden kuluttua. Eli heille taitaa kirkastua, ettei niitä motivoivia ja sitouttavia esimiehiä olekaan joka paikassa, vaan on olemassa myös ilmiö nimeltään management by perkele. Mutta pakkohan se on uskoa, että joku päivä nousee johtaviin asioihin ihmiset, jotka tekevät muutoksen. Eihän kukaan enää jaksa työelämässä ilman tätä muutosta. tuo ope

Se management by perkele oli 10-20v sitten. Nyt se on management by kvartaalitalous ja osakekurssit tietenkin globaalina toimintana.

Itselläni se aikomus jaksaa 50v asti. Ja vaikka paljon suomalaisia omassa firmassa (tai suomettuneita ulkomaalaisia), niin globaalimaailmassa pyöritään. Itse vain työskentelen firman sisällä asiantuntijatehtävissä, eikä kontaktipintaa ole niin asiakkaisiin (tosin meidän asiakkaat saman yhtymän sisällä olevia välikäsiä, ei suoranaisia loppuasiakkaita).

Jollekin tiedoksi että en teekään ilmaisia ylitöitä, mutta työaikana paahdan ihan tappotahdilla (varsinkin kun teen lasten vuoksi 6h työpäivää). Ne palaverit vievät yli puolet työajasta, mutta toisaalta vievät asioita eteenpäinkin, varsinkin kun työhöni kuuluu paljolti myös että toiset tietävät mitä heidän kuuluu tehdä.

Tahdista huolimatta ei paljoa tule bonuksia, kun en ole saanut minulle asetettuja tavoitteita täytettyä. Tavoitteet on kunnianhimoisia, jotta esimiehet saavat näytettyä kuinka hyvin he ovat johtaneet ja vieneet yksiköitään eteenpäin. Negatiivista palautetta tulee ja samaa viestiä olen kuullut muualta firmasta. Useampi on vaihtanut työpaikkaa ja useampi etsii uutta työpaikkaa tällä hetkellä. Ne keillä tässä tilanteessa on imua työmarkkinoilla hyödyntävät oman arvonsa. Ne keillä ei ole toivovat ettei tule irtisanomisia, sillä sitäkin käytetään "ei toivottavan" väen siivoukseen. Tästä pelosta useampi ei halua itseään mustalle listalle (meillä yleisesti käytetty termi).

Tähän tahtiin on päästy kun firman aikaisempi insinöörivetoinen management by perkele johto on vaihtunut enemmän kaupallisen taustan omaavaksi nuoremmaksi ja teräksenkovaksi business -väeksi. Johdon tavoite on varmasti nousujohteinen uraputki Euroopassa. Heillä tähtäin ei ole firman hyvinvoinnissa ja pitkän tähtäimen tulevaisuudessa, vaan heidän tähtäimensä on omassa uranousussa. Siinä ei paljoa alaisten jaksamista mietitä kun oma pesti on vain lyhyt 0,5-max2v ponnahduslauta uralla eteenpäin.

Se mitä hyvää työssäni on että se on mielenkiintoista ja haastavaa. Pitkälti myös itsenäistä ja kukaan ei vahtaa selän takana. En joudu matkustelemaan ja saan pidettyä lomat aika hyvin niinä aikoinan kun minulle sopii, lisäksi minulla on liukuva työaika. Mutta palkka on huono, kuukausipalkka hitusen alle 3900 euroa.