Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko työelämä aina ollut yhtä päätöntä?
17.02.2010 |
Työpäivät on järkyttävää kiirettä ja byrokratiaa kaikenmaailman ulkoistuksen kanssa. Joka paikkaan kerätään kauhea määrä liitteitä ja mailiboksi täyttyy parissa päivässä niin ettei uusia maileja saa perille.
Pomoja on monta ja kaikki erimaalaisia ja eri aikavyöhykkeellä, hyvä jos kerran, pari vuodessa tapaat naamatusten. Kukaan firmassa ei ymmärrä mitään Suomen lainsäädännöstä tai TES:ssa tai edes siitä että täällä 8h työpäivän pitäisi periaatteessa riittää. Ja konffaria pukkaa joka vuorokauden ajalle -maailmassa kun aina joku on hereillä- Firmat&omistajat tulee ja menee mutta ainoa asia, joka säilyy on kulujen karsinta, resurssien leikkaus ja säästökampanjat. Koko vuoden teet käytännössä 1,5hlön työt, sillä koko ajan joku on lomalla tai sairaana.
Päivä päivältä kynnys hypätä oravanpyörästä kokonaan pois tuntuu houkuttelevammalta, tämä ei ole elämää :(
Kommentit (48)
Organisaatio muuttuu kahden vuoden välein. Pomo saa taas uuden idean ja muutetaan kaikki talon käytännöt. Niistä sitten palaveerataan ja pidetään kirjaa viikoittain ja päivittäin. On kasvunkansiota, työryhmää ja kokousta.
Kun olet ollut alalla 10 vuotta, nousee palkkasi enää tupokorotusten verran. Eli minäkin, 18 vuotta töissä ollut tienaan 1999e kuukaudessa bruttona.
Sijaisia ei palkata, ylitöitä ei pysty pitämään vapaana. Kunta etsii koko ajan keinoja jolla kiertää tessiä.
Vaihdat ryhmää parin vuoden välein. Taas uudet lapset ja vanhemmat. Jos vanhemmilla oli 10 vuotta sitten yksi vaatimus hoidon suhteen, on heillä nyt 20 vaatimusta. Kerro se 20 lapsella.
Ei ole helppoa tämäkään ja vielä pas***lla palkalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen liiketalouden opettaja amk:ssa ja paasaan opiskelijoilleni, että pitää kehittää ilmapiiriä, antaa aikaa, keskustelulla lisätä sosiaalista pääomaa jne. jne. ....... Ehkä tämä sukupolvi on se, joka saa jotain aikaa tämän asian suhteen.
Sitten ne rassut tulee silmät kirkkaina ekaan työpaikkaansa ja vuoden-parin kuluttua tajuavat että mitkään koulussa opitut asiat eivät päde. Vaihtavat firmaa ja tajuavat että kaikkialla on ihan samanlaista, joissain vain pahempaa. Turhautuvat, kyynistyvät ja perustavat omia pienfirmoja....
No ei kai se niin ongelma olekaan kun pikkuhiljaa kaikki toiminnot siirtyy Suomesta muualle kun "täällä on niin kallis työvoima, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat" En vaan tiedä millä tässäkään maassa 10 vuoden kuluttua riittää töitä muille kuin vanhustenhoitajille
Olen miettinyt ihan samaa sen jälkeen, kun viime syksynä uutisoitiin siitä, että joka kymmenes nuori katso jaksavansa työelämässä kahden vuoden kuluttua. Eli heille taitaa kirkastua, ettei niitä motivoivia ja sitouttavia esimiehiä olekaan joka paikassa, vaan on olemassa myös ilmiö nimeltään management by perkele.
Mutta pakkohan se on uskoa, että joku päivä nousee johtaviin asioihin ihmiset, jotka tekevät muutoksen. Eihän kukaan enää jaksa työelämässä ilman tätä muutosta.
tuo ope
Minä olen liiketalouden opettaja amk:ssa ja paasaan opiskelijoilleni, että pitää kehittää ilmapiiriä, antaa aikaa, keskustelulla lisätä sosiaalista pääomaa jne. jne. ....... Ehkä tämä sukupolvi on se, joka saa jotain aikaa tämän asian suhteen.
Sitten ne rassut tulee silmät kirkkaina ekaan työpaikkaansa ja vuoden-parin kuluttua tajuavat että mitkään koulussa opitut asiat eivät päde. Vaihtavat firmaa ja tajuavat että kaikkialla on ihan samanlaista, joissain vain pahempaa. Turhautuvat, kyynistyvät ja perustavat omia pienfirmoja.... No ei kai se niin ongelma olekaan kun pikkuhiljaa kaikki toiminnot siirtyy Suomesta muualle kun "täällä on niin kallis työvoima, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat" En vaan tiedä millä tässäkään maassa 10 vuoden kuluttua riittää töitä muille kuin vanhustenhoitajille
Itse kärsin boreoutista täällä töissä. Kärsinyt jo 2 vuotta.
Vaikka meillä pomot pääasiassa suomalaisia ja Suomessa, niin meno on päätöntä. TES tiedetään, mutta odotukset on niin kovat että palkatonta ylityötä pidetään normina. Mailiboksit täyttyy siihen malliin ettei moni enää luekaan maileja. Palavereja pukkaa koko ajan.
Pomot on kiinnostuneita vaan miten täytät tavoitteet ja miltä mittarit/tulokset näyttävät.
Koko ajan jengistä puserretaan lisää ja lisää. Aina pitää saada enemmän aikaiseksi pienemmillä kuluilla.
On ihan älytön orvanpyörä, joka vie mehut. Ei ole elämää. Itse lopetan koko p:leen kvartaalitalouden firman työntekijänä heti kun lapset muuttaneet pois kotoa ja talo velaton. Siihen 50v ikään kun jaksan, niin sen jälkeen aloitan toisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri samanlaista kuin sinulla ap, useita ihmisiä eri aikavyöhykkeillä vaatimassa erilaisia raportteja kaiken-maailman-asioista. Pitkään aikaan ei ole jäänyt aikaa hoitaa sitä varsinaista työtä jota minun pitäisi tehdä. Vastuu kuitenkin painaa. Työmäärä on varmasti ollut ainakin kaksinkertainen siihen mitä normaalisti oli kohtuullista.
Hain uusia töitä ja sain paikan. Palkka on pienempi, niin on kyllä varmasti työtaakkakin. Ehkä tästä jälleen voi alkaa elää "normaalia elämää", harrastamaan ja viettämään enemmän aikaa lasten kanssa.
Tämä on jotain niin järkyttävää luettavaa. Minä olen liiketalouden opettaja amk:ssa ja paasaan opiskelijoilleni, että pitää kehittää ilmapiiriä, antaa aikaa, keskustelulla lisätä sosiaalista pääomaa jne. jne. In a perfect world. Ja tämä maailma menee aina vain kauemmaksi täydellisestä.
Mutta pakko sitä on paasata. Ehkä tämä sukupolvi on se, joka saa jotain aikaa tämän asian suhteen.
Alue: Aihe vapaa
siitä että suurin osa ihmisistä on kuitenkin korvattavissa, voi aina käyttää yhden satsin, kunnes ne palaa loppuun, ja ottaa sitten uuden.