Onko avoliitossa elävä kahden lapsen äiti neiti vai rouva?

naimaton nainen voi olla rouva! Esimerkiksi Halonen valittaessa presidentiksi ei ollut koskaan ollut naimisissa ja tapakouluttaja ihan töllössä sanoi, että on "rouva presidentti". Rouvaa käytetään iäkkäämmästä ja arvokkaammasta naisesta, vaikkei olisi koskaan ollutkaan naimisissa.

Naisen valitseminen Suomen presidentiksi on saanut kansalaiset pohtimaan myös kielenkäyttöä: miten naispuolista presidenttiä, ministeriä, puheenjohtajaa jne. on korrektia puhutella? Presidentinvaalien aikoihin esitettiin kiivaitakin mielipiteitä siitä, ettei ”neiti presidentillä” voi olla auktoriteettia ja ettei sovi sanoa rouvaksi henkilöä, joka ei ole naimisissa.



Sanalla rouva voidaan kuitenkin viitata muuhunkin kuin vain siviilisäätyyn, sillä sitä käytetään yleisemminkin naisten Suomen kielen perussanakirjan mukaan ”ei kovin nuorten” puhuttelusanana. Nuorta naista saatetaan vastaavasti kutsua neidiksikin, mutta ylipäänsä puhuttelusanojen käyttö on meillä aika vähäistä, esimerkiksi kaupassa ei ole totuttu sanomaan ”Hyvää päivää, rouva”, ”Näkemiin, herra Virtanen”, mikä monissa muissa kielissä on itsestään selvää ja puhuttelematta jättämistä pidetään loukkaavana. Niin suuret ovat kulttuurierot, että meillä saatetaan pahastua rouvittelusta ("en nyt sentään niin vanha ole") ja jopa teitittelystä, joka saattaa tuntua muodolliselta ja etäännyttävältä.

Puhetapoja ja kielenkäyttöyhteyksiä on kuitenkin monenlaisia, ja joissakin tilanteissa rouva voi tuntua sopivalta täydennykseltä. Sellaisissa yhteyksissä, joissa keskustelussa käytetään miehistä ilmausta herra ministeri, saatetaan puhua myös rouva ministeristä tai rouva puhemiehestä. Samoin kunniakomppania tervehtii rouva presidenttiä. Puolustusvoimien ohjeiden mukaan esimiestä puhutellaan siten, että puhuteltavan sotilasarvoon liitetään sukupuolen mukaan joko herra tai rouva, eikä puhuteltavan nuori ikä mitenkään vaikuta asiaan.

Ihmiset kuitenkin myötähäpeää tuntien kutsuvat heitä rouviksi.

Jos halua olla rouva, menee naimisiin. Ei se lasten lukumäärä vaikuta siviilisäätyyn tuon taivaallista.

Etikettisäännöt sanelevat että äiti, jolla on lapsia, ei ole neiti vaan rouva ihan siitä huolimatta vaikka lapsi oisi muumimukituotantoa.

Itsekin aikanaan ihmettelin kun kaikkia kutsuttiin rouviksi synnärillä, sittemmin opin että vain lapsettomat voivat ola neitejä.

Tokikaan kaikki ei ole sitä mieltä, mutta iso osa etikettikirjoistakin toteaa tämän.

Tuota rouva-sanaahan käsiteltiin paljon siinä yhteydessä kun Halosesta tuli pressa ja hän ei vielä ollut naimisissa. "Rouva" ei todellakaan määritä pelkästään aviosäätyä.

Kotkassa ainakin vuonna 2007 ja 2009 oli kätilö, joka mulle puhuessaan sanoi tyyliin "jos neiti Mäkinen tulisi vauvansa kanssa tänne". En tiedä miten nykyisin, mutta vielä vuosi sitten ainakin kyllä ei mitään rouvittelua kuullut.

Ihmiset kuitenkin myötähäpeää tuntien kutsuvat heitä rouviksi.

Jos halua olla rouva, menee naimisiin. Ei se lasten lukumäärä vaikuta siviilisäätyyn tuon taivaallista.

huomaat, rouva-nimitystä käytetään muutoinkin.

tuon rouva-sanan käytön esim. presidentin kohdalla, jolloin rouva sana ei mitenkään liity siviilisäätyyn vaan yhteiskunnalliseen arvotitteliin.



Mutta tuntuu vähän hassulta, kun naimattomat naiset käyttävät termejä niinkuin olisivat naimisissa, esim. avoppia sanovat anopiksi, toivovat itseään sanottavan rouvaksi, loukkaantuvat jos heistä puhutaan neitinä ja lapsista au-lapsina jne. Saa sellaisen kuvan että ikäänkuin häpeävät naimattomuuttaan ja haluaisivat olla vaimoja, mutta asia ei onnistu koska mies ei halua naimisiin.

Ihmiset kuitenkin myötähäpeää tuntien kutsuvat heitä rouviksi.

Minä en mene naimisiin ihan vain sen vuoksi että joku uskonnollinen (?) perinne näin kehoittaa. EN tosin kuulu kirkkoonkaan :)

Nyt joku alkaa selostaa tietenkin siitä, että pitää olla naimisissa jos toinen kuolee jne. Ne asiat olemme hoitaneet vakuutusten ja testamenttien avulla.

on mielestäsi uskonnollinen rituaali? Maistraatissa vihkiminen - siitä on uskonto kaukana. Siviilisääty ei liity uskontoon!

naisen arvoa ei enää tietääkseni arvoteta avioliiton kautta. Joskus sata vuotta sitten 18-vuotias rouva oli arvokkaampi kuin 60-vuotias neiti... Rouva on hyvä nimitys jokaisesta yli kolmekymppisestä naisesta ja myös sellaisista, joilla on lapsia. Vain nuoret, naimattomat ja lapsettomat naiset on neitejä. Minusta noilla nimityksellä nykyään viitataan enemmänkin ikään ja asemaan omana itsenään kuin avioliittoon.

Miksi nykyään joku häpeäisi naimattomuutta? Herranen aika! Monet eniten arvostamistani naisista ovat naimattomia juuri siitä syystä, että perheen ja muun menestyksen yhdistäminen on vaikeaa. Ja au-lapsessa ei ole mitään noloa, onneksi näin!

Ja olen todellakin rouva. En käytä itsestäni nimitystä rouva, koska olen ollut nuoruudessa naimissa vaan ihan siitä syystä, että ikää 37, hyvä asema työpaikalla ja kahden AU-lapsen äiti. Neiti yhdistyy pikkutyttöihin.

tuon rouva-sanan käytön esim. presidentin kohdalla, jolloin rouva sana ei mitenkään liity siviilisäätyyn vaan yhteiskunnalliseen arvotitteliin. Mutta tuntuu vähän hassulta, kun naimattomat naiset käyttävät termejä niinkuin olisivat naimisissa, esim. avoppia sanovat anopiksi, toivovat itseään sanottavan rouvaksi, loukkaantuvat jos heistä puhutaan neitinä ja lapsista au-lapsina jne. Saa sellaisen kuvan että ikäänkuin häpeävät naimattomuuttaan ja haluaisivat olla vaimoja, mutta asia ei onnistu koska mies ei halua naimisiin.

enkä todellakaan halua olla rouva, mutta kilahtaisin kyllä aika pahasti jos joku alkaisi lapsiani nimittelemään au-lapsiksi! He ovat ihan normaaleita lapsia, ilman mitään etuliitteitä!



Miksi ihmeessä lapsia pitäisi jotenkin erikseen eritellä? Onko sinusta tuollainen ihan normaalia käytöstä?

Ensiksi, mikä ihmeen sana on avoppi? En ole ennen moiseen törmännyt.

Ja missä kontekstissa arkielämässä puhutaan au- lapsista? Ei ainakaan neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa, siis missä?

Veljeni ei ole naimisissa, mutta emme me sukulaiset silti kutsu heidän lapsiaan miksikään au- lapsiksi, herranen aika sentään...

Ja kälyni kutsuu minun ja veljeni äitiä anopiksi, ihan niin kuin muutkin vävyt ja miniät.

Herää tähän päivään, ajatusmaailmasi on ihan homeessa!

tuon rouva-sanan käytön esim. presidentin kohdalla, jolloin rouva sana ei mitenkään liity siviilisäätyyn vaan yhteiskunnalliseen arvotitteliin.

Mutta tuntuu vähän hassulta, kun naimattomat naiset käyttävät termejä niinkuin olisivat naimisissa, esim. avoppia sanovat anopiksi, toivovat itseään sanottavan rouvaksi, loukkaantuvat jos heistä puhutaan neitinä ja lapsista au-lapsina jne. Saa sellaisen kuvan että ikäänkuin häpeävät naimattomuuttaan ja haluaisivat olla vaimoja, mutta asia ei onnistu koska mies ei halua naimisiin.

Ihmiset kuitenkin myötähäpeää tuntien kutsuvat heitä rouviksi.

Minä en mene naimisiin ihan vain sen vuoksi että joku uskonnollinen (?) perinne näin kehoittaa. EN tosin kuulu kirkkoonkaan :)

Nyt joku alkaa selostaa tietenkin siitä, että pitää olla naimisissa jos toinen kuolee jne. Ne asiat olemme hoitaneet vakuutusten ja testamenttien avulla.

on mielestäsi uskonnollinen rituaali? Maistraatissa vihkiminen - siitä on uskonto kaukana. Siviilisääty ei liity uskontoon!

Koska oman kokemukseni mukaan naiset, jotka eniten hinkuvat naimisiin, eivät suostu maistraatissa sitä tekemään. Eli jos pitää kirkossa päästä naimisiin, niin onhan se siinä tapauksessa uskonnollinen rituaali.

Itse en naimisiin haluaisi, mies tosin haluaisi. Katsotaan nyt sitten.

On minua joskus rouvaksi kutsuttu ja joka kerta se tuntuu oudolta - koska emme ole naimisissa.

Jotenkin tänne on kyllä pesiytynyt taas todella vanhakantaista porukkaa näiden puheenvuorojen perusteella tuomiten.

että milloin sitä olisi muuttunut neidistä rouvaksi ellei olisi naimisissa! Lapsen putkahtaessa ulos? Neidistä tulikin sitten rouva! Hah-hah. Olisihan se kummallista ja aivan nöyryyttävää olla naimaton nainen eli neiti, vaikka on lapsia. Vanhoillisuudesta puheen ollen todellakin! Ihan kuin määrite "neiti" tekisi naisesta jonkun epäkelvon tytöntyllerön - niin tuntuvat ajattelevan juuri ne, jotka väittävät, että "minulla on jo kolme lasta, joten olen rouva"!!



Ymmärrän, että moni ikäneito haluaisi olla puhutellessa mieluummin rouva kuin neiti, ja kuten todettua, joissain tilanteissa voidaan kohteliaisuussyistä käyttää sanaa rouva (esim ministerin tai vastaavan kohdalla), mutta tuntuu oudolta, että joillekin asialla on niin suurta merkitystä, että väkisin väittävät "olevansa rouvia", vaikkeivät ole koskaan menneet naimisiin! Ja vielä oudompaa henkilön väittää olevansa neiti, vaikka on jo ollut naimisissa. Että omalla päätöksellä haluaa luoda tietynlaista imagoa "minä olen kyllä ihan kunnon rouvashenkiö, vaikken naimisissa ole koskaan ollutkaan" tai "en minä mikään rouva ole, kun exästä pääsin eroon".

naimattomat väittävät siviilisäätyihin liittyvää jaottelua vanhanaikaiseksi, mutta silti haluaisivat että heitä kutsuttaisiin naimisissa olevan siviilisäädyn mukaan? "Neiti", "naimaton", "avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi" ovat siis jotenkin arkaluontoisia ja vanhankantaisia sanoja joita ei saisi käyttää, mutta "rouva"-sana, joka on aivan samalla tavalla siviilisäätyä kuvaava sana, ei sitten olekaan vanhankantainen ja sitä pitäisi käyttää naimattomasta neidistäkin. Jos häpeää omaa siviilisäätyään niin paljon ettei siitä saisi kukaan puhua ääneen, niin miksi ei silloin mene naimisiin? Ja tee lapsia avioliittoon? Silloin voisi ihan rehellisesti olla rouva. Ai niin, monestihan se naimattomuus on siitä miehen haluttomuudesta kiinni.

naimattomat väittävät siviilisäätyihin liittyvää jaottelua vanhanaikaiseksi, mutta silti haluaisivat että heitä kutsuttaisiin naimisissa olevan siviilisäädyn mukaan? "Neiti", "naimaton", "avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi" ovat siis jotenkin arkaluontoisia ja vanhankantaisia sanoja joita ei saisi käyttää, mutta "rouva"-sana, joka on aivan samalla tavalla siviilisäätyä kuvaava sana, ei sitten olekaan vanhankantainen ja sitä pitäisi käyttää naimattomasta neidistäkin. Jos häpeää omaa siviilisäätyään niin paljon ettei siitä saisi kukaan puhua ääneen, niin miksi ei silloin mene naimisiin? Ja tee lapsia avioliittoon? Silloin voisi ihan rehellisesti olla rouva. Ai niin, monestihan se naimattomuus on siitä miehen haluttomuudesta kiinni.

ovat naimisiin päässeet. Neitiydessä joitakin hävettää se, että se on merkki siitä että miesystävä ei ole huolinut heitä vaimokseen.

"Jäiköhän tämä lapanen tuolta rouvalta?" (--> ei naiselta, saati akalta)



Ja myös naapureista virallisemmin puhuttaessa: "Naapurin rouva" (--> ei naapurin nainen tai akka)

Ei voi olla esim neiti presidentti, vaan nainen on rouva presidentti vaikka olisi naimatonkin.

vielä vanhanaikaisempaa on ajatella tittelinä pelkästään työtehtäviä, eikä muuta elämään kuuluvia seikkoja.

Hei naiset, nyt eletään 2000- lukua, eikä todellakaan ole mitään häpeämistä siinä, jos ei ole naimisissa eli rouva, eikä mitään hohdokasta siinä, että on naimisissa.

Olen kyllä huomannut tällaista uusvanhanaikaisuutta erityisesti niissä tutuissani, joilla ei ole koulutusta, tai matala sellainen.

Jos ei ole titteliä muuten, pitää sitten olla ÄITI JA VAIMO. (ihan näillä sanoilla moni esittelee itsensä, uskomatonta...)

Rouva on naimissa olevien nimitys.