Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Meidän 7v tytölle otettiin lemmikiksi marsu. Tuli kaveriltani, joka ei voinut enää pitää marsua allergian vuoksi. Marsu, sanotaan nyt vaikka "Topi" on ollut meillä nyt noin 6 vkoa. Alussa se vaikutti ihan innokkaalta ja uteliaalta, mutta nyt ei halua ottaa ihmiskontaktia eikä olla sylissä, varsinkaan minun. Tyttäreni syli kelpaa. Kun menen katsomaan ja yritän kujerrella, se vain kääntää päänsä pois kuin loukkaantuneena. Olenko ehkä tulossa hulluksi, olen ollut nyt aika kauan kotona lasten kanssa ja mies epäili että aikuisten seura voisi tehdä mulle hyvää :D Mutta en saa tätä mielestäni. Olenko loukannut marsua jotenkin omalla käytökselläni? Onko se edes mahdollista, muistaako/ymmärtääkö eläimet tällaisia asioita? Auttakaa, en kehtaa kysyä asiasta eläinlääkäriltä :D

  • ylös 404
  • alas 19

Sivut

Kommentit (96)

Mitä pahaa sä sitten olet tehnyt sille? Miksi kujertelet sille?

Meidän marsulle ei kukaan kujertele, sille jutellaan, ja tykkää kaikista.

  • ylös 215
  • alas 8

Kyllä eläimet muistaa. Oletko esim. haukkunut Topia läskiksi? Sellainen voi jättää syviä haavoja. Luultavasti hän tarvitsee nyt marsuterapiaa.

  • ylös 716
  • alas 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mitä pahaa sä sitten olet tehnyt sille? Miksi kujertelet sille?

Meidän marsulle ei kukaan kujertele, sille jutellaan, ja tykkää kaikista.

 

Aattelin että kujertelulla voisi leppyä? En ole tietääkseni tehnyt mitään pahaa. Joskus nauroin, kun se lyllersi hassun näköisesti. Eihän se puhetta ymmärrä, mutta entä äänensävystä? Voiko eläin tulkita ihmisen naurun loukkaukseksi?  - ap

  • ylös 324
  • alas 5

Sä olet loukannut sen tunteita. Eläimet kyllä muistaa! Oletko ollut kovakourainen, välinpitämätön, uhkaava?

Nyt vaan sitkeesti lepyttelemään ja osoittamaan, että olet sä ihan kiltti ja mukava. Istu lattialle sen kanssa ja anna herkkuja kädestä. Ja silitä värovasti ja ystävällisesti. Marsut muuten ON tosi herkkiä.

  • ylös 217
  • alas 3

Joo, meillä oli hamsterin kanssa samantyyppinen kriisi kerran. Selvittiin siitä pariterapialla ja parilla pitkällä keskustelulla. Kyyneleitä tuli vuodatettua puolin ja toisin, mutta se puhdisti ilmapiiriä ja nyt välimme ovat paremmat kuin koskaan ennen.

  • ylös 367
  • alas 6
Vierailija

Joo, meillä oli hamsterin kanssa samantyyppinen kriisi kerran. Selvittiin siitä pariterapialla ja parilla pitkällä keskustelulla. Kyyneleitä tuli vuodatettua puolin ja toisin, mutta se puhdisti ilmapiiriä ja nyt välimme ovat paremmat kuin koskaan ennen.

 

Mut hamsterit onkin extrovertimpia ja valmiita selvittämään asiat keskustelemalla. Marsut jää märehtimään asioita omassa häkissään ja salaa toivovat, että joku ymmärtäisi heidän tunnekuohujaan. Marsun kanssa pitää mennä tunne ja teot edellä, ehdottomasti ei suoraan terapiaan.

  • ylös 279
  • alas 4

Tuli tästä mieleen: Mun exän kissa oli järkyttävän mustasukkainen. Yritti aina kynsiä mun vaatteet riekaleiksi ja mourusi kaiket yöt ja mun siellä ollessa tunki väkisin yöksi miehen sänkyyn, vaikkei yleensä koskaan nukkunut makuuhuoneessa. Yritin tutustua kissaan ja jopa kujerrella. Ei auttanut. Ero siitä sitten lopulta tuli, kun kissa osoittautui miehelle tärkeämmäksi. Vielä vuosien päästäkin kun kävin kylässä, tuo sama kissa mulkoili mua kiukkuisesti huoneen nurkasta. Ei ollut vieläkään leppynyt. Että onnea vaan, toivottavasti marsut ei oo yhtä pitkävihaisia.

  • ylös 359
  • alas 5

Osaako joku suositella hyvää terapeuttia pk-seudulta joka ottaisi myös eläimiä tai ihmis-eläin pareja asiakkaaksi? Meillä on samanlainen ongelma kanin kanssa, se ei enää halua kommunikoida kanssani (muut perheenjäsenet kyllä kelpaavat). Se vain kääntää selkänsä, kun tulen huoneeseen. Mietin, että voiskohan taideterapiasta olla apua??

  • ylös 118
  • alas 4
Vierailija

Hahaha, jotenkin nauratti tuo "sanotaan vaikka että Topi". :D

Topi (nimi muutettu)

  • ylös 309
  • alas 3
Vierailija
Meidän 7v tytölle otettiin lemmikiksi marsu. Tuli kaveriltani, joka ei voinut enää pitää marsua allergian vuoksi. Marsu, sanotaan nyt vaikka "Topi" on ollut meillä nyt noin 6 vkoa. Alussa se vaikutti ihan innokkaalta ja uteliaalta, mutta nyt ei halua ottaa ihmiskontaktia eikä olla sylissä, varsinkaan minun. Tyttäreni syli kelpaa. Kun menen katsomaan ja yritän kujerrella, se vain kääntää päänsä pois kuin loukkaantuneena. Olenko ehkä tulossa hulluksi, olen ollut nyt aika kauan kotona lasten kanssa ja mies epäili että aikuisten seura voisi tehdä mulle hyvää :D Mutta en saa tätä mielestäni. Olenko loukannut marsua jotenkin omalla käytökselläni? Onko se edes mahdollista, muistaako/ymmärtääkö eläimet tällaisia asioita? Auttakaa, en kehtaa kysyä asiasta eläinlääkäriltä :D

Ehkä Topi on erityismarsu. Täytyykö tehdä ma-su teistä

  • ylös 296
  • alas 1

Tässä ketjussa on historiallisen vähän alapeukkuja! :)

Mutta voi Topia (nimi muutettu) ja hänen emäntäänsä, toivottavasti apu löytyy.

  • ylös 145
  • alas 2

Siltä varalta, että tämä ei ole täysin läppä... Marsuhan on laumaeläin ja on julmaa pitää marsua yksin. Ihminen ei voi koskaan korvata lajitoveria, vaikka miten paljon lepertelisi ja sylittelisi. Toivottavasti välitätte lemmikkieläimestänne sen verran, että suotte sille onnellisen ja lajinmukaisen elämän.

  • ylös 177
  • alas 0
Vierailija
Vierailija

Hahaha, jotenkin nauratti tuo "sanotaan vaikka että Topi". :D

Topi (nimi muutettu)


Iltalehti huomenna:
Perheen Topi-marsu (nimi muutettu)avautuu: Elän tunnekylmiössä. Haisevaa heinää ja seisonutta vettä.
(Kuvan marsu ei liity tapaukseen. )

  • ylös 256
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla