Apua! Loukkaantunut marsu? :D
Meidän 7v tytölle otettiin lemmikiksi marsu. Tuli kaveriltani, joka ei voinut enää pitää marsua allergian vuoksi. Marsu, sanotaan nyt vaikka "Topi" on ollut meillä nyt noin 6 vkoa. Alussa se vaikutti ihan innokkaalta ja uteliaalta, mutta nyt ei halua ottaa ihmiskontaktia eikä olla sylissä, varsinkaan minun. Tyttäreni syli kelpaa. Kun menen katsomaan ja yritän kujerrella, se vain kääntää päänsä pois kuin loukkaantuneena. Olenko ehkä tulossa hulluksi, olen ollut nyt aika kauan kotona lasten kanssa ja mies epäili että aikuisten seura voisi tehdä mulle hyvää :D Mutta en saa tätä mielestäni. Olenko loukannut marsua jotenkin omalla käytökselläni? Onko se edes mahdollista, muistaako/ymmärtääkö eläimet tällaisia asioita? Auttakaa, en kehtaa kysyä asiasta eläinlääkäriltä :D
Kommentit (97)
Kyllä eläimet muistaa. Oletko esim. haukkunut Topia läskiksi? Sellainen voi jättää syviä haavoja. Luultavasti hän tarvitsee nyt marsuterapiaa.
Ehkä olet liian päällekäyvä ja toinen stressaantuu?
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:08"]
Mitä pahaa sä sitten olet tehnyt sille? Miksi kujertelet sille?
Meidän marsulle ei kukaan kujertele, sille jutellaan, ja tykkää kaikista.
[/quote]
Aattelin että kujertelulla voisi leppyä? En ole tietääkseni tehnyt mitään pahaa. Joskus nauroin, kun se lyllersi hassun näköisesti. Eihän se puhetta ymmärrä, mutta entä äänensävystä? Voiko eläin tulkita ihmisen naurun loukkaukseksi? - ap
Sä olet loukannut sen tunteita. Eläimet kyllä muistaa! Oletko ollut kovakourainen, välinpitämätön, uhkaava?
Nyt vaan sitkeesti lepyttelemään ja osoittamaan, että olet sä ihan kiltti ja mukava. Istu lattialle sen kanssa ja anna herkkuja kädestä. Ja silitä värovasti ja ystävällisesti. Marsut muuten ON tosi herkkiä.
Joo, meillä oli hamsterin kanssa samantyyppinen kriisi kerran. Selvittiin siitä pariterapialla ja parilla pitkällä keskustelulla. Kyyneleitä tuli vuodatettua puolin ja toisin, mutta se puhdisti ilmapiiriä ja nyt välimme ovat paremmat kuin koskaan ennen.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:12"]
Joo, meillä oli hamsterin kanssa samantyyppinen kriisi kerran. Selvittiin siitä pariterapialla ja parilla pitkällä keskustelulla. Kyyneleitä tuli vuodatettua puolin ja toisin, mutta se puhdisti ilmapiiriä ja nyt välimme ovat paremmat kuin koskaan ennen.
[/quote]
Mut hamsterit onkin extrovertimpia ja valmiita selvittämään asiat keskustelemalla. Marsut jää märehtimään asioita omassa häkissään ja salaa toivovat, että joku ymmärtäisi heidän tunnekuohujaan. Marsun kanssa pitää mennä tunne ja teot edellä, ehdottomasti ei suoraan terapiaan.
Tuli tästä mieleen: Mun exän kissa oli järkyttävän mustasukkainen. Yritti aina kynsiä mun vaatteet riekaleiksi ja mourusi kaiket yöt ja mun siellä ollessa tunki väkisin yöksi miehen sänkyyn, vaikkei yleensä koskaan nukkunut makuuhuoneessa. Yritin tutustua kissaan ja jopa kujerrella. Ei auttanut. Ero siitä sitten lopulta tuli, kun kissa osoittautui miehelle tärkeämmäksi. Vielä vuosien päästäkin kun kävin kylässä, tuo sama kissa mulkoili mua kiukkuisesti huoneen nurkasta. Ei ollut vieläkään leppynyt. Että onnea vaan, toivottavasti marsut ei oo yhtä pitkävihaisia.
Hahaha, jotenkin nauratti tuo "sanotaan vaikka että Topi". :D
Vietätte enemmän aikaa yhdessä, kyllä se siitä. Pari hyvää leffaa ja pullo punkkua.
Osaako joku suositella hyvää terapeuttia pk-seudulta joka ottaisi myös eläimiä tai ihmis-eläin pareja asiakkaaksi? Meillä on samanlainen ongelma kanin kanssa, se ei enää halua kommunikoida kanssani (muut perheenjäsenet kyllä kelpaavat). Se vain kääntää selkänsä, kun tulen huoneeseen. Mietin, että voiskohan taideterapiasta olla apua??
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:20"]
Hahaha, jotenkin nauratti tuo "sanotaan vaikka että Topi". :D
[/quote]
Topi (nimi muutettu)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:06"]Meidän 7v tytölle otettiin lemmikiksi marsu. Tuli kaveriltani, joka ei voinut enää pitää marsua allergian vuoksi. Marsu, sanotaan nyt vaikka "Topi" on ollut meillä nyt noin 6 vkoa. Alussa se vaikutti ihan innokkaalta ja uteliaalta, mutta nyt ei halua ottaa ihmiskontaktia eikä olla sylissä, varsinkaan minun. Tyttäreni syli kelpaa. Kun menen katsomaan ja yritän kujerrella, se vain kääntää päänsä pois kuin loukkaantuneena. Olenko ehkä tulossa hulluksi, olen ollut nyt aika kauan kotona lasten kanssa ja mies epäili että aikuisten seura voisi tehdä mulle hyvää :D Mutta en saa tätä mielestäni. Olenko loukannut marsua jotenkin omalla käytökselläni? Onko se edes mahdollista, muistaako/ymmärtääkö eläimet tällaisia asioita? Auttakaa, en kehtaa kysyä asiasta eläinlääkäriltä :D
[/quote]
Ehkä Topi on erityismarsu. Täytyykö tehdä ma-su teistä
Tässä ketjussa on historiallisen vähän alapeukkuja! :)
Mutta voi Topia (nimi muutettu) ja hänen emäntäänsä, toivottavasti apu löytyy.
Anna Topille vähän ruokaa kädestä niin kyllä se leppyy.
Ihanaa, odotamme erityismarsu Topin tilanteen kehittymistä innolla. Muistathan raportoida, ap!
Siltä varalta, että tämä ei ole täysin läppä... Marsuhan on laumaeläin ja on julmaa pitää marsua yksin. Ihminen ei voi koskaan korvata lajitoveria, vaikka miten paljon lepertelisi ja sylittelisi. Toivottavasti välitätte lemmikkieläimestänne sen verran, että suotte sille onnellisen ja lajinmukaisen elämän.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:20"]
Hahaha, jotenkin nauratti tuo "sanotaan vaikka että Topi". :D
[/quote]
Topi (nimi muutettu)
[/quote]
Iltalehti huomenna:
Perheen Topi-marsu (nimi muutettu)avautuu: Elän tunnekylmiössä. Haisevaa heinää ja seisonutta vettä.
(Kuvan marsu ei liity tapaukseen. )
Mitä pahaa sä sitten olet tehnyt sille? Miksi kujertelet sille?
Meidän marsulle ei kukaan kujertele, sille jutellaan, ja tykkää kaikista.