Lue keskustelun säännöt.
Lasta pyydettiin siirtymään "tukilapseksi" integroituun päiväkotiryhmään. Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:19"]
Miettikääpä asiaa ihan rahan kannalta. Tavalliset lapset sullotaan ylipaikoille täysinäisiin ryhmiin. Heillä vaihtuu hoitajat ja sijaiset koko ajan.
Mutta erityislapsiin uhrataan monta hoitajaa per lapsi ja pienet ryhmät. Eli he tulevat maksamaan huomattavasti enemmän kuin terve lapsi ja heille yritetään järjestää pysyvät hoitajat.
Ja kuka heistä sitten kuitenkin tulee maksamaan veroja ja olemaan tuottava jäsen yhteiskunnassa?
[/quote]
Noh, riippuu "erityisyyden laadusta". Oma lapseni on sellaisessa erityisryhmässä jossa "vamma" on sen verran lievä että oikealla kuntoutuksella osasta lapsista tulee "normaali" kouluikään mennessä. Ja lopusta koulun aikana. Jatko-opintoihn menevät yleensä samoihin kouluihin kuin muutkin. Ja aikuisena heistä ei huomaa että ovat "erityisiä".
Jos eivät kuntuotusta saisi, niin tulisivat paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä laittaisi ainakaan ryhmään, jossa on käytöshäiriöisiä tai ylivilkkaita lapsia. Miksi ottaa riski, että oma lapsi alkaa matkia muiden käytöstä? Oman lapsen parasta sitä on ajateltava.
Tää on hauska kommentti sikäli, että ainakin Hgissä suurimmassa osassa "tavisryhmiäkin" on vähintään 3 ylivilkasta tai muuten käyttäytymisellään oireilevaa lasta. Näin on näreet. Terveiset vaan päiväkodin arjesta!
Esikoiseni oli tukilapsena integroidussa ryhmässä, jossa 13 lasta ja 4 hoitajaa, joista 1 erityislastentarhaopettaja, 2 lastentarhaopettajaa, 1 lastenhoitaja.
Ei ole minkäänlaista pahaa sanottavaa. Päinvastoin. Aivan mahtava kokemus meille kaikille.
Ryhmä sai erityislapsien vuoksi paremmat resurssit toimia ja niinpä tekivät todella paljon erilaisia retkiä. Kävivät uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, kirjastolla, metsässä, lasityöpajassa, kirkossa, vainhainkodeissa, konserteissa, satutunneilla, maatilalla jne. Joka viikko jossain. Jos sairastumisten vuoksi oli jonain viikkona vähemmän vakkarihoitajia, niin silloin retkeiltiin jossain lähistöllä.
Retkien lisäksi itse päiväkodissa oli kiinnitetty huomiota lasten viihtyvyyteen aivan erityisellä tavalla. Päiväkodissa oli muutama eri leikkeihin soveltuva huone, joita ryhmät käyttivät omilla vuoroillaan.
Hoitajat olivat motivoituneita ja kertakaikkiaan ihania. Hyvinvoivassa työyhteisössä sairastettiin harvoin ja henkilöstön vaihtuvuus oli pientä. Varsinkin tuossa ryhmässä hoitajien työsuhteet olivat pitkiä. Lastenhoitaja oli ollut työssään vasta 2-vuotta. Muut vähintään 10-vuotta. Aivan mahtavia ihmisiä jokainen.
Hain ja toin lapseni toisinaan sovitusta poiketen (työni luonteesta johtuen), joten pääsin kuulemaan useinkin hoitajien kahvituntijutustelua yms. Koskaan ei mitään pahaa sanottavaa ollut heillä kestään. Ei lapsista, eikä kollegoista, eikä lasten vanhemmista. Aina oli aikaa myös sylitellä lapsia ja kohdella heitä erityisen hyvin. Tuntui että heillä ei koskaan ollut "huonoja" päiviä.
Erityislapset tässä ryhmässä olivat eri tasoisia. Pääasiassa vilkkaita tai lievästi kehitysvammaisia, mutta joka vuosi ryhmässä oli 1-2 hiukan enemmän vammainen.
Oma lapseni oppi noina vuosina hurjan paljon empaattisemmaksi kuin jo entuudestaan oli. Lisäksi tietenkin nautti suunnattomasti kivasta ohjelmasta ja retkistä. Sai niin paljon enemmän tässä päiväkodissa, kuin olisi konsanaan saanut kotihoidossa.
Kuopukseni on nyt 2v ja vielä valitettavasti liian nuori päästäkseen tuohon samaiseen ryhmään, jonka ikäraja on 3v. Ensi vuonna toivottavasti pääsee siirtymään jo tuohon samaan ihanaan ryhmään. Olemme alustavasti tästä jo sopineet ryhmän hoitajien kesken.
Lisättäkööt vielä sekin, että juuri tämän päiväkodin vuoksi emme halua muuttaa pois nykyiseltä asuinalueelta vaikka asuntomme alkaa käydä ahtaaksi. En jaksa uskoa että onnistuisimme löytämään toista tällaista aarretta :-)
resursseja ja kuntien rahaa satsataan niin paljon enenmmän kehareihin, vaikka heistä ei ikinä tule tuottavia yksilöitä.
Ne tulevat veronmaksajat hoidetaan mahdollisimman vähällä rahalla ja tukea ja apua eivät saa, vaikka mikä olisi.
Mutta näihin, joista ei tule veronmaksajia ikinä, satsataan älyttömästi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
resursseja ja kuntien rahaa satsataan niin paljon enenmmän kehareihin, vaikka heistä ei ikinä tule tuottavia yksilöitä.
Ne tulevat veronmaksajat hoidetaan mahdollisimman vähällä rahalla ja tukea ja apua eivät saa, vaikka mikä olisi.
Mutta näihin, joista ei tule veronmaksajia ikinä, satsataan älyttömästi rahaa.
Tukitoimien tarkoitus on tukea lasta kasvamaan ja kehittymään yhteiskunnan jäseneksi. Aika moni erityisdiagnoosilla elämässään edennyt tekee tuottavaa työtä ja maksaa veroja.
Yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elämänsä aikana. Nämä nuoret ovat usein niitä, jotka ovat jääneet ilman tarvittavia diagnooseja ja tukitoimia, tai ovat saaneet ne liian myöhään.
Kaikista vaikeimmin vammaisista yhteiskunta on eettisesti velvollinen huolehtimaan, mutta nämä kulut ovat aika pienet verrattuna siihen prosenttiin ikäluokasta, joka joka vuosi syrjäytyy eli vuosittain kulut ovat noin 6000 x miljoona euroa.
resursseja ja kuntien rahaa satsataan niin paljon enenmmän kehareihin, vaikka heistä ei ikinä tule tuottavia yksilöitä.
Ne tulevat veronmaksajat hoidetaan mahdollisimman vähällä rahalla ja tukea ja apua eivät saa, vaikka mikä olisi.
Mutta näihin, joista ei tule veronmaksajia ikinä, satsataan älyttömästi rahaa.
Tukitoimien tarkoitus on tukea lasta kasvamaan ja kehittymään yhteiskunnan jäseneksi. Aika moni erityisdiagnoosilla elämässään edennyt tekee tuottavaa työtä ja maksaa veroja.
Yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elämänsä aikana. Nämä nuoret ovat usein niitä, jotka ovat jääneet ilman tarvittavia diagnooseja ja tukitoimia, tai ovat saaneet ne liian myöhään.
Kaikista vaikeimmin vammaisista yhteiskunta on eettisesti velvollinen huolehtimaan, mutta nämä kulut ovat aika pienet verrattuna siihen prosenttiin ikäluokasta, joka joka vuosi syrjäytyy eli vuosittain kulut ovat noin 6000 x miljoona euroa.
unohdin vielä mainita, että usein näiden syrjäytyneiden ja tukea tarvinneiden nuorten taustalta löytyy juuri niitä vanhempia, jotka eivät ymmärrä tai osaa hakea apua tai sitten kieltävät ongelman juuri erityisoppilaaksi leimautumisen pelossa. Taitavat olla samaa porukkaa näiden erilaisuutta pelkäävien vanhempien kanssa, joita tässäkin ketjussa kirjoittelee.
Ja voimia niille vanhemmille, jotka apua eivät saa, vaikka sitä hakevatkin. Tiedän tällaisiakin olevan esim. psykiatrisella puolella. Mutta sekään ei ole erityislasten tukitoimien syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
resursseja ja kuntien rahaa satsataan niin paljon enenmmän kehareihin, vaikka heistä ei ikinä tule tuottavia yksilöitä.
Ne tulevat veronmaksajat hoidetaan mahdollisimman vähällä rahalla ja tukea ja apua eivät saa, vaikka mikä olisi.
Mutta näihin, joista ei tule veronmaksajia ikinä, satsataan älyttömästi rahaa.
Tukitoimien tarkoitus on tukea lasta kasvamaan ja kehittymään yhteiskunnan jäseneksi. Aika moni erityisdiagnoosilla elämässään edennyt tekee tuottavaa työtä ja maksaa veroja.
Yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elämänsä aikana. Nämä nuoret ovat usein niitä, jotka ovat jääneet ilman tarvittavia diagnooseja ja tukitoimia, tai ovat saaneet ne liian myöhään.
Kaikista vaikeimmin vammaisista yhteiskunta on eettisesti velvollinen huolehtimaan, mutta nämä kulut ovat aika pienet verrattuna siihen prosenttiin ikäluokasta, joka joka vuosi syrjäytyy eli vuosittain kulut ovat noin 6000 x miljoona euroa.
unohdin vielä mainita, että usein näiden syrjäytyneiden ja tukea tarvinneiden nuorten taustalta löytyy juuri niitä vanhempia, jotka eivät ymmärrä tai osaa hakea apua tai sitten kieltävät ongelman juuri erityisoppilaaksi leimautumisen pelossa. Taitavat olla samaa porukkaa näiden erilaisuutta pelkäävien vanhempien kanssa, joita tässäkin ketjussa kirjoittelee.
Ja voimia niille vanhemmille, jotka apua eivät saa, vaikka sitä hakevatkin. Tiedän tällaisiakin olevan esim. psykiatrisella puolella. Mutta sekään ei ole erityislasten tukitoimien syytä.
Ikäluokka on siis noin 60 000 lasta ja siitä prosentti on 600 eli vuosittaiset kulut 600 miljoonaa.
erityislasta, kenestä kasvaa tuottava jäsen yhteiskunnalle, vaikka on maksettu ratsastusterapiat ja fysioterapiat ja pienryhmät ja kouluavustajat yms.
Ehkä jotain suojatyötä pienellä taskurahalla saavat, ettei eläke mene.
Ihan oikeasti.
resursseja ja kuntien rahaa satsataan niin paljon enenmmän kehareihin, vaikka heistä ei ikinä tule tuottavia yksilöitä.
Ne tulevat veronmaksajat hoidetaan mahdollisimman vähällä rahalla ja tukea ja apua eivät saa, vaikka mikä olisi.
Mutta näihin, joista ei tule veronmaksajia ikinä, satsataan älyttömästi rahaa.
Tukitoimien tarkoitus on tukea lasta kasvamaan ja kehittymään yhteiskunnan jäseneksi. Aika moni erityisdiagnoosilla elämässään edennyt tekee tuottavaa työtä ja maksaa veroja.
Yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elämänsä aikana. Nämä nuoret ovat usein niitä, jotka ovat jääneet ilman tarvittavia diagnooseja ja tukitoimia, tai ovat saaneet ne liian myöhään.
Kaikista vaikeimmin vammaisista yhteiskunta on eettisesti velvollinen huolehtimaan, mutta nämä kulut ovat aika pienet verrattuna siihen prosenttiin ikäluokasta, joka joka vuosi syrjäytyy eli vuosittain kulut ovat noin 6000 x miljoona euroa.
unohdin vielä mainita, että usein näiden syrjäytyneiden ja tukea tarvinneiden nuorten taustalta löytyy juuri niitä vanhempia, jotka eivät ymmärrä tai osaa hakea apua tai sitten kieltävät ongelman juuri erityisoppilaaksi leimautumisen pelossa. Taitavat olla samaa porukkaa näiden erilaisuutta pelkäävien vanhempien kanssa, joita tässäkin ketjussa kirjoittelee.
Ja voimia niille vanhemmille, jotka apua eivät saa, vaikka sitä hakevatkin. Tiedän tällaisiakin olevan esim. psykiatrisella puolella. Mutta sekään ei ole erityislasten tukitoimien syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikäli et aio kasvattaa lastasi tynnyrissä.
Siellä on PALJON HENKILÖKUNTAA ja pieni ryhmä.
Omat lapset ollu tuollasessa. Olen ilonen että ne on nähneet että kaikki maailman ihmiset ei ole samasta muotista ja vaikka olisi joku ongema kuten puheen kehitys oli noilla erityislapsilla, voi olla kiva ja hyvä kaveri.
Erityisesti lämmittää kun huomaan että nyt eskaripoikani puolustaa erityiskavereitaan. Pisti välit poikki ryhmän "kingiin" joka syrji poikani erityiskaveri
Se onko ryhmä hyvä ja toimiva riippuu niin monesta muustakin.
Tosiaan vanhempi lapsi oli tukilapsena 1,5 vuotta ja nuorempi 3,5 vuotta. sitten eskarissa ei ollut enää tuo ryhmä kasassa.
Miettikääpä asiaa ihan rahan kannalta. Tavalliset lapset sullotaan ylipaikoille täysinäisiin ryhmiin. Heillä vaihtuu hoitajat ja sijaiset koko ajan.
Mutta erityislapsiin uhrataan monta hoitajaa per lapsi ja pienet ryhmät. Eli he tulevat maksamaan huomattavasti enemmän kuin terve lapsi ja heille yritetään järjestää pysyvät hoitajat.
Ja kuka heistä sitten kuitenkin tulee maksamaan veroja ja olemaan tuottava jäsen yhteiskunnassa?