Lasta pyydettiin siirtymään "tukilapseksi" integroituun päiväkotiryhmään. Kokemuksia? Mielipiteitä?

Ap:n tulisi tehdä siten kuin hänestä tuntuu parhaalta. JOs tuntuu paremmalta jatkaa nykyryhmässä, siitä vaan ja jos tuntuu siltä, että mikäs siinä, vaikka ryhmää vaihtais, niin voipi vaihtaakin. Mutta mielestäni ei vaihtaa, jos se ei oikein tunnu hyvältä, sillä eihän se teidän perheen tarpeista lähde.

Ryhmä oli pieni ja siinä oli pääosin lapsia, joilla oli näkyvä erityispiirre, esim. cp-vamma. Jos oikein muistan, esikoulussa oli pari käytöksen perusteella ryhmään valittua poikaa.



Minulla ei ole mitään negativiista sanottavaa esikouluajasta. Tukilapsina saimme muihin nähden enemmän vastuuta, mikä tuntui tietysti hyvältä. Opin myös suhtautumaan erilaisuuteen hyvin luontevasti ja ymmärtämään jo hyvin pienenä esimerkiksi sen, että fyysinen vamma ei ole iljettävä tai puhevaikeudet eivät automaattisesti tee ihmisestä tyhmää.



Olisin voinut laittaa omat lapseni vastaavaan ryhmään, mikäli sellainen olisi lähialueella ollut.

6 vuotta tällaisesa ryhmässä työskenneleenä,en omaa lasta laittaisi jos olisi valinnanvaraa.

en myöskään laittaisi.

Yleensä pyydetään kilttejä ja tunnollisia lapsia tukilapsiksi. Lapsia, jotka muutenkin suorittavat. Heillä alkaa oireilla jonkin ajan päästä mahakipuina ja stressinä se, että heidän pitää olla esimerkki ja "mallilapsi". Heiltä viedään oikeus olla joskus pahankurinen ja tavallinen.

Kiltin tytön paikka, kenelle tulee kiltin tytön syndrooma, koska hänenhän pitää olla kiltti ja ajatella sitä vammaista kaveriaan. Kielletään omat tunteet kun hänellä on vastuu. Minusta liian iso vastuu lapselle.

Tässä suositaan erityislapsia terveiden lapsien kustannuksella.

Mutta jokainen tekee ratkaisun itse, mutta itse en laittaisi muutaman vuoden työkokemuksen mukaan.

erityisryhmässä ja jos vain olisi mahdollisuus, todella haluaisin oman lapseni tukilapseksi erityisryhmään (en toki omaan ryhmääni). Syyt:



enemmän henkilökuntaa

vähemmän lapsia

= aikuisilla enemmän aikaa lapsille, meteliä ja menoa yleensä vähemmän kuin isossa 21 lapsen ryhmässä



erilaisia lapsia ryhmässä

=lapset oppivat suhtautumaan erilaisuuteen sen kummemmin ihmettelemättä pienestä pitäen, heistä kasvaa suvaitsevampia ja avarakatseisia aikuisia. Lisäksi oppivat mm. viittomia. Toiminta ryhmässä on erityisen huolella suunniteltu ja tukilapsetkin saavat mm. kielellisiä ja sosiaalisia taitoja erityisesti vahvistavaa toimintaa. Henkilökunta on koulutetumpaa kuin tavallisessa ryhmässä.



..ja paljon muuta, mutta nyt vauvani itkee ja täytyy lopettaa.

Erityislapset siirtyvät lähes poikkeuksesta erityikouluihin tai erityisluokkiin.

Meillä on sisarukset alusta alkaen olleet tukilapsina. nuorempi sopii vallan hienosti "tehtävään", mutta vanhemman kanssa on tullut pahojakin ongelmia. Juuri sitä käytöksen matkimista. Eli "kun tuo lyö ja varastaa, niin minäkin". tuo on vain karkea esimerkki, mutta paljon huonoja vaikutteita on lapseni saanut ja ongelmia on riittänyt. Tietenkään en osaa sanoa olisiko tavallinen ryhmä johtanut samaan...



hoitajat ovat ammattitaitoisia ja hyvin läheisiä lapsille. ovat kehitelleet tukilapsillekin sopivia tehtäviä. Vanhempi lapsi on 3v ikäisestä saanut osallistua eskaritoimintaan yms. kun on niin taitava. nuoremmallekin on kehitelty omia juttuja jotta viihtyisi.



Jos nyt tekisin valintaa pk-ryhmän suhteen niin luultavasti en laittaisi tukilapseksi.

Aikaisemmin kirjoitin, että kahdesta erityisryhmästä on kokemusta ja ei siellä tavis lapset oireile, vaan kaikki voi hyvin.

Harva erityislapsi on kuitenkin agressiivinen. Monellakaan ei oli mitään ongelmaa käyttäytymisessä.

Näistä kahdesta ryhmästä, vaan yksi lapsi on käytöshäiriöinen ja ihan samalla tapaa ne kiusaa erityislapsia, kuin tavis lapsia.

Voi sitä leikkitappeluiden määrää tavallisessa ryhmässä ja kukaan ei ehdi katsoa päälle.

Kerrankin pelastin pojan muiden alta, kun hoitajaa ei näkynyt missään.

laittaisi ainakaan ryhmään, jossa on käytöshäiriöisiä tai ylivilkkaita lapsia. Miksi ottaa riski, että oma lapsi alkaa matkia muiden käytöstä? Oman lapsen parasta sitä on ajateltava.



Enkä kyllä näe mitään etua siinäkään, että ryhmän lapset ovat jollain tapaa vammaisia. Lapsi viettää paljon aikaa elämästään päiväkodissa ja haluan kyllä, että hänellä on mahdollisuus kommunikoida ja leikkiä kaltaistensa kanssa. Eihän se missään erityisryhmässä onnistu.

Oma poikani kävi aikoinaan esikoulun integroidussa päiväkodissa.Ollen itse erityislapsi.Tuo päiväkoti oli tarkoitettu kielellisesti ongelmaisille lapsille.



Tukilapset toivat normaalia puhuttua kieltä,esim.oma poikani edistyi juuri tukilasten ansiosta puheessan ja saikin aloittaa ekaluokkansa aivan tavallisessa koulussa.



Muutaman tukilapsen vanhemmat toivat vanhempainilloissa esille positiivisia piirteitä,eli heidän lapsensa eivät enää pitäneet ihmeellisenä jos joku ei pystynyt ilmaisemaan selkeästi itseäään,luonnollisesti käytettiin tukiviittomia,piirtämistä,kehonkieltä ym...Tukilapset olivat muuttuneet pelkästä puheesta,esittävään puheeseen jota vanhemmat pitivät ainoastaan hyvänä asiana.



tällaisia kokemuksia meillä.

kuuleppa jos nyt ajattelisit lapsesi parasta etkä itseäsi! tuollaiset ryhmät aivan mahtavia,suosittelen.

omaa poikaani pk:n johtaja pyysi siirtymään sellaiseksi sen takia, että olisivat saaneet pienemmät ryhmäkoot! Eli ole tarkkana, että se oikeasti on lapsen parhaaksi.

Siitä tehdään sopimus josta ei ihan helpolla eroonkaan pääse ja jos lapsesi lähtee sillä sopparilla koulutielle niin...





Omaa lastani en aikoinaan r-kirjaimen puuttumiasen takia suostunut laittamaan ja oppi sen amana kesänä kotona (alle kouluikäinen) ja on aivan terve, normaali nuori miekkonen nykyisin.

yhtä vihreää on =)

Esikoinen on ollut tukilapsena aivan loistavassa integroidussa eskariryhmässä ja kuopus on itse erityislapsena integroidussa päiväkotiryhmässä.

Molemmat lapset ovat hyötyneet todella paljon lisähenkilökunnassa.

Otathan huomioon että erityislapsi - nimikkeellä kulkevat lapset, jotka ovat SAANEET paikan erityisryhmässä ovat 90% niitä joilla on jo diagnoosi ja joiden vanhemmat ovat sitoutuneita lasten kuntoutukseen = lapset voivat yleensä oikein "hyvin" sikäli kun se diagnoosin puitteissa on mahdollista =)

Ihan tavallisissa ryhmissä menevät nämä rajatapaukset joilla joko diagnoosikriteerit eivät täyty tai diagnoosista huolimatta paikkaa integroidusta ryhmästä ei löydy. Tiedäthän myös että lapsen diagnosoimiseksi tarvitaan myös lapsen vanhempien osallistumista.

Eli kyllä ihan tavallisissa ryhmissä on paljon diagnosoimattomia erityislapsia ilman mitään tukitoimia. Ne vasta karmeita ryhmiä ovat.

Integroitu ryhmä on yleensä sellainen johon päästään, ei jouduta. Itse olisin sinuna otettu jos lastasi on ehdotettu tukilapseksi!

Eli lapsi oli ryhmässä, jossa 8 lasta, joilla äidinkielenä joku muu kuin suomi. Vain muutama näistä kaksikielisä eli osa oli täysin suomen kanssa ummikoita. 4 täysin suomenkielistä lasta. kiinnittivät huomioita kielelliseen tukeen. Eri tavoin mm. liikunnan menetelmiä.

Erittäin paljon hyvää sanottavaa. Ja lapseni on nyt 10 vuotta ja erittäin lahjakas kielellisesti.

Oli ainoa eskariryhmä kodin lähellä ja käytännön syistä + kaverin takia sitten pitkin hampain hain lapselle eskaripaikan integraatioryhmästä. Kaikki mahdolliset ennakkoluulot oli ja oma lapseni on vielä ujo, joten ajattelin, että jää kaiken maailman ADHD-lasten jalkoihin ja pompotettavaksi, kunnei osaa edes pitää puoliaan.



Mutta tässä kokemukset viime vuodelta: Ensinnäkin ryhmässä oli 13 lasta (joista 4 vain eskarin ajan), joista 6 erityislasta. Henkilökuntaa oli ELTO, LTO ja LH. Nämä erityislapset olivat aika omatoimisia: pukeutuvat, käyvät vessassa, syövät itse jne. Heidän diagnosejaan en tietenkään tiedä, mutta pari oli hiukan huonoa puhumaan ja pari oli levotonta. Yksi tyttö oli selvästi kehtiysviiveinen. Mitään hulluna hakkaavaa lasta ei todellakaan ollut ja hoitajilta tuntui riittävän ruhtinaallisesti aikaa kaikille. Eihän erityislapsen ja tavislapsen raja ole mitenkään selkeä vaan myös tavalliset lapset hyötyvät erityisryhmässä olevasta erityispedagogisesta osaamisesta ja yksilöllisyydestä. Kaikkia lapsia huomioitiin yksilöllisesti ainakin tuossa ryhmässä. Tietysti ne erityislapset varmaan työllisti enemmän, mutta ei se nyt mikään on-off ole. Tunnelma ryhmässä oli todella mahtava ja mitään kiusaamista ei ollut. Pitkälti jokainen sai olla haluamansa kaverin kanssa ja tyttömme oli pitkälti oman kaverinsa kanssa. Ryhmätöitä tehtiin paljon ryhmissä, joihin pyrittiin sijoittamaan esim. ylivilkas poika ja pari rauhallista tyttöä. Ei siitä kukaan kärsinyt ja poikakin rauhoittui kummasti.



Tulipa sekavaa tekstiä, kun tässä vauvaa syöttelen samalla, mutta pointti on, että oma kokemukseni oli integraatioryhmästä aivan mahtava ja ilman muuta laittaisin tämän kuopuksenkin aikanaan!

Ilman muuta suostut. Lapsesi saa olla pienryhmässä, jossa on tavallista enemmän aikuisia.

Voin suositella. Oma lapseni on integroidussa ryhmässä. Ei kaikki ongelmat ole käytösongelmia :-) Itsekin otin ensin selvää, millaisia tuen tarpeita ryhmän eristyislapsilla on. Jos olisi ollut käytöshäiriöitä, esim. agressiivisuutta, en olisi lastani pannut ryhmään. Ihan taroeeksi hommaa hänen kanssaan muutenkin ;-) .

Itselleni oli tärkeää se, että painotettiin lapseni olevan siellä hoidossa, ei tukemassa muita lapsia. Ts. lapsella ei ole vastuuta tuettavista lapsista, hänen ei pidä leikkiä jonkun kanssa vain opettaakseen toista, vaan hän on lapsi muiden joukossa vaikka ei erityistukea tarvitsekaan.

erityislasta, kenestä kasvaa tuottava jäsen yhteiskunnalle, vaikka on maksettu ratsastusterapiat ja fysioterapiat ja pienryhmät ja kouluavustajat yms.

Ehkä jotain suojatyötä pienellä taskurahalla saavat, ettei eläke mene.

Minä olen entinen erityislapsi, jolle on kustannettu fysio- ja ratsastusterapiaa (koulua kävin tavallisessa luokassa).

Olen koulutukseltani filosofian maisteri sekä pian myös kasvatustieteen maisteri (ts. kaksi yliopistotutkintoa). Kunhan opintovapaani päättyy, palaan takaisin opettajaksi päiväkodin integroituun erityisryhmään, jossa teen tavallista työtä tavallisesti veroja tavallisesta palkastani maksaen.

Suosittelen aina yksilöllisesti tutkimaan, millainen on lapselle suunniteltu päiväkotiryhmä. Integroidun ryhmän etuja ovat mm. parempi henkilökunta-lapsi-suhde ja asiantuntemus, tavallisessa ryhmässä erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat mellastaa ilman tällaista tukea.

Erityislapsien ryhmiä on niin monenlaisia, ettei mitään yleistyksiä voi tehdä. Jos ap:n lapsi on menossa vaikka kielellisen erityisvaikeuden ryhmään taikka kuulovammaisten ryhmään, niin samanlaista se meno on siellä kuin normiryhmässä muutenkn. Erotuksena se, että lapsiryhmä on pienempi ja hoidon lomassa lapsilla on monenlasta kuntouttavaa toimintaa, joihn ap:n lapsen ei tietenkään tarvitse osallistua. Ja jos siinä sivussa oppii vaikka viittomakieltä, nin siitä ei ole lapselle haittaa :)



Jos olisin ap, niin menisin lapsen kanssa tutustumaan ryhmään yhtenä päivänä ja tekisin päätöksen sitten kun tiedän enemmän.

Ottaisin selvää, minkälaisesta ryhmästä on kysymys. Saattaisin hyvinkin päätyä laittamaan lapsen kyseiseen ryhmään. Jos kyseessä olisi viittomakielinen ryhmä, niin olisin hyvinkin kiinnostunut. Bonuskieli on lapselle suuri rikkaus. Viittomakieliset lapset ovat muuten hyvä esimerkki siitä, miten erityisestä lapsesta voi oikein hyvin tulla "tuottava" (termihirviö...) yhteiskunnan jäsen. Ylenmääräinen epäluuloisuus on muuten vähän säälittävä ominaisuuus.

Minun lapseni oli integroidussa ryhmässä, erityislapsilla oli yhdellä downin syndrooma, yhdellä puheenoppimisvaikeuksia, yhdellä liikkumisvaikeuksia ja yhdellä käytöshäiriöitä. Oikein hyvin viihtyi, ja kaikki paitsi käytöshäiriöstä kärsivä menivät isojen puolella tavalliseen ryhmään. Kaksirotuinen lapseni oppi myös että erilaisuudessa ei ole mitään pahaa, vaikka varmaan joskus sellaiseen väitteeseen törmää. Hän on luonnostaan johtava ja tutustuu helposti kaikkiin.