Lue keskustelun säännöt.
Lasta pyydettiin siirtymään "tukilapseksi" integroituun päiväkotiryhmään. Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (111)
itse hämmästyi juuri taannoin kun kuulin, että tuttu 7-vuotias on erityislapsi. Erityisyys näkyy siinä että hänen on hyvin vaikea oppia esim. kirjaimia, muotojen hahmottaminen on ongelmallista. Ehkä jos olisin nähnyt hänen joskus piirtävän, sen olisi voinut huomata. Muuten juttelee, leikkii ihan tavallisesti.
Eihän oletettu, että ulkonäöstä mitään huomaisi. Täällä joku vaan väitti, et hänellä erityislapsi jota ei huomata mitenkään. Eli silloinhan käytös/äly/puhe/keskittyminen ym. täysin normaalia. Mikä erityislapsi se semmoinen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä sen jostain näkee, paitsi 15:ta lapsesta.
Kylläpäs täällä hermostutaan jos vähänkin kriittisesti ottaa johonkin kantaa.
Pakko muuten huomauttaa et itselläni on erityislapsi.
Kummallsta hyssyttelyä
kolme vuotta. Tarkoitus on se, että hän on ns. tavallisen lapsen malli, ei häneltä edellytetä mitään sen kummempaa.
Tukilapseksi otetaan kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakas lapsi, jolla on hyvät leikkitaidot.
Tukilapsi hyötyy asiasta itsekin: koulutetummat hoitajat ja pienempi ryhmä. Parasta oli kuitenkin erityislasten läsnäolo. Lapseni on oppinut suhtautumaan hitaammin oppiviin luontevasti. Hän osaa myös runsaasti tukiviittomia, mistä voi olla joskus hyötyä, jos ne vain säilyvät muistissa.
Meillä on pelkästään positiivisia kokemuksia asiasta.
Luin kommentit läpi, ja niissä on selkeästi kaksi eri linjaa. Ne, joilla on kokemusta, ovat myönteisiä. Ne, jotka elävät ennakkoluuloissa eivätkä oikeasti tiedä koko asiasta mitään, ovat kielteisiä;)
Lapsesi on ilmeisen sosiaalinen, toiset huomioon ottava ja hyvä kielellisesti. . Mun nuorempi oli tukilapsena ja se oli ehkä kaikista paras hoitomuoto ihan kaikille siinä ryhmässä. Tukilapset saavat myös todella paljon aikuisen huomiota ryhmässä ja ryhmässä ei erotella lapsia mitenkään. Lisäksi bonuksena oppi todella paljon tukiviittomia. Toivottavasti annat lapsesi aloittaa integroidussa ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pienempi sisarus tällä hetkellä samassa ryhmässä tämän isomman "tukilapseksi" toivotun kanssa.
Tämä on seikka joka myös painaa vaakakupissa. Kuopus on kuitenkin vasta 1v4kk ja isompi sisarus hänelle kaikki kaikessa. Vaikka eivät olekaan toisissaan "kiinni" päivisin, on toisen läsnöolo samassa ryhmässä hyvin tärkeää.
Lapsesi on ilmeisen sosiaalinen, toiset huomioon ottava ja hyvä kielellisesti. . Mun nuorempi oli tukilapsena ja se oli ehkä kaikista paras hoitomuoto ihan kaikille siinä ryhmässä. Tukilapset saavat myös todella paljon aikuisen huomiota ryhmässä ja ryhmässä ei erotella lapsia mitenkään. Lisäksi bonuksena oppi todella paljon tukiviittomia. Toivottavasti annat lapsesi aloittaa integroidussa ryhmässä.
Älä laita lastasi sinne - anna jollekin muulle mahdollisuus. Ei Henkilökunnan tarvi alkaa sinulle muiden lasten diagnooseja erittelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheessa, taidoissa tai motoriikassa, niin ehdottomasti tarttuisin tarjoukseen. Ainoana poikkeuksena olisi, jos tarvittaisiin tukilapseksi mamulapsijoukkoon, jossa olisi lapsen lisäksi vain muutama muu suomea äidinkielenään puhuva.
Siellä ne isot kärsivät kun toiminta menee pienten mukaan ja henkilökuntaa on vähän. Ne on keksitty ihan van sen takia, että päiväkotiin voidaan tunkea lisää lapsia. Integroituun eritysryhmään laittaisin lapsen kyllä.
Meillä on pienempi sisarus tällä hetkellä samassa ryhmässä tämän isomman "tukilapseksi" toivotun kanssa.
Tämä on seikka joka myös painaa vaakakupissa. Kuopus on kuitenkin vasta 1v4kk ja isompi sisarus hänelle kaikki kaikessa. Vaikka eivät olekaan toisissaan "kiinni" päivisin, on toisen läsnöolo samassa ryhmässä hyvin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisemme kävi koulua integroidulla luokalla, kyse oli luokasta jossa oli hahmottamisongelmaisia lapsia. Luokkakoko oli vain 14 oppilasta, lisäksi mukana oli aina open lisäksi avustaja, ja osa tunneista oli jaettuja. Ns. normaalitkin lapset pääsivät välillä erityisopettajan opetukseen pienryhmiin mm. matikassa.
Ihan loistava systeemi.
Lapseni oli tukilapsena puhehäiriöisten lasten ryhmässä (3-5-vuotiaiden ryhmä, lapsia 12, joista erityislapsia 5, aikuisia: erityislastentarhanopettaja, lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja + päiväkodin avustaja silloin tällöin).
Oma lapsemme on kova puhumaan ja vilkas ja koimme, että ryhmässä hän sai enemmän aikuisten huomiota kuin tavallisissa tuon ikäisten ryhmissä. Jos hän samalla tuki muiden ryhmän lasten puheenkehitystä, hyvä. Itse hän ei sen kummemmin kiinnittänyt muiden lasten käytökseen huomiota kuin joskus sanoi jostain: "X ei vielä puhu niin hyvin." Muutenhan ryhmässä ei koskaan eroteltu tuki- ja tuettavia lapsia, mutta toiset toki saivat henkilökohtaista puheopetusta.
Mielestäni kannattaa miettiä omaa lastaan ja sitä, kuinka tuo ryhmä hänelle sopisi. Kannattaa myös kuunnella päiväkodin työntekijöiden mielipidettä, jos lapsi on aiemmin heille tuttu (esim. meillä siirtyi tuohon tavallisesta pienten ryhmästä). Yleensä tukilapseksi pyritään valitsemaan sosiaalisesti rohkeita lapsia ja sellaisia, joiden omien taitojen ei pelätä "hukkuvan" tuettavien lasten vuoksi.
Me olimme todella tyytyväisiä omaan päiväkotiimme ja jos olisimme asuneet samalla alueella toisen lapsemme aloittaessa päiväkodin, olisimme varmasti laittaneet hänetkin samaan ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aivan asiatonta ja täysin turhaa ruveta riipimään ja haukkumaan täällä vanhempaa joka miettii mikä on parhaaksi OMALLE lapselleen.
Sehän tässä lähtökohtaisesti on kuitenkin meidän jokaisen vanhemman tehtävä, ajaa OMAN lapsemme etua. Kuka muukaan sitä tekee jos emme itse.
Nämä vastauksenne luettuani ja jonkun verran faktaa tutkittuani on todettava että en osaa varmaksi sanoa mitä tässä pitäisi tehdä, edelleenkään.
Sydän sanoo että elä siirrä lasta - hänen on hyvä olla siellä missä nyt on. Mitä jos tuleekin ongelmia, oire käyttäytymistä jos erityistukea vaativat lapset ovatkin hankalia, päivät raskaita lapselleni. On hyvä viettää päivät pienemmän sisaruksen kanssa samassa ryhmässä, tuttujen hoitajien kanssa.
Toisaalta mietin että mitä tämä voisi antaa lapselleni. Enemmän aikuisia? Mutta hän on niin reipas ja omatoiminen että ei hän tarvitse montaa hoitajaa, hän tarvitsee vain yhden läheisen!
Suvaitsevaisuutta? Juu, se on hieno seikka joka tulisi tässä kaupan päällisinä, sitä ei käy kieltäminen.
Plaah... mietintä jatkuu..
-ap
Olen siis tuo "Oma lapseni on ollut"-kirjoittaja...
Meillä kävi aivan samoin, kuin jollain aiemmalla kirjoittajalla, että erityispäiväkotiryhmässä ei ollut kiusaamista ja "kaikki leikkii kaikkien kanssa" oli vaatimus. Lapset eivät sorsineet toisiaan, eikä kukaan lapsista tajunnut ihmetellä sen kummemmin, jos jollain lapsella oli rikkinäiset ja likaset vaatteet tai jollain toisella puoli päätä ajeltu leikkauksen vuoksi. Muutimme ja seuraavassa päiväkodissa sitten iski "mä en leiki sun kanssa", "typerä paita" ja "jos et anna mulle tota, mä kerron kaikille, että sun kanssa ei saa leikkiä". Olimme ällikällä lyötyjä ja todella onnellisia siitä, että lapsi meni kouluun eikä tarvinnut sietää moista päiväkotia sen kauemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen oli erityisryhmässä, koska lapsella on kehitysvamma.
Toinen ollut kielellisessä pienryhmässä, jossa ei pysty huomaamaan kuka on erityislapsi ja kuka ei.
Kummatkin lapset olleet myös tavis tarhassa.
Ero on se, että tavis tarhassa ei oikein tehdä mitään, melu on kamala, ryhmät levottomia, hoitajia vähän. Todellakin säilytyspaikka.
Kummastakin erityisryhmästä hyvä kokemus.
Miellyttävä ilmapiiri ja lapset levollisia.
Tehdään kaikkea ja retkeillään paljon.
Kuopouksen tarhassa käyvät paljon teatterissa ja tekemiset monipuolisia ja pitävät ihania teema juhlia tarhassa. Todella luovaa toimintaa.
Tämä tarha on keskitettyä palvelua ja sen täytyy olla esimerkillinen muille kaupungin tarhoille.
Ryhmässä dysfasia, adhd, add ja kuulovammaisia lapsia.
Ylivilkkaita on ryhmässä vain yksi.
Ryhmät koostuu yleednsä näin, että 8 tavis paikkaa ja 5 erityispaikkaa.
Itse valitsisin erityisryhmän lapselleni , jos sellainen mahdollisuus tulisi.
Mitä nyt kiusaamiseen tulee, niin sitä on tavis tarhassa paljon enemmänm ja lisäksi henkistä sortoa.
Luulo ei ole tieto. Erityisryhmässä huomioidaan kaikkien tarpeet.
Oppimiseen käytetään vaan erilaisia keinoja puheen lisäksi visuaalista kanavaa.
Nykyään esikoiseni opiskelee koulussa, jossa tavislapset ja kehitysvammaiset ovat sekaisin.
Koulu on erittäin suosittu ja kaikki halukkaat ei sinne pääse.
Koulussa ei ole koulukiusaamista, koska avustajia on niin paljon koulussa.
Ihana lämminhenkinen koulu.
Monet lapset valittavat tavistarhan metakkaa.
Kiusaajia löytyy erityislapsista ja myös tavis lapsista. Sanosin silti, että tavis lapsissa on huomattavsti enemmän ilkeitä lapsia.
Olin harjoittelussa tuollaisessa ryhmässä. Tukilapset todella kärsivät ja olivat jopa alkaneet psyykkisesti oireilla koska erityisryhmässä oli niin stressaavaa.
Omaani en ikinä laittaisi, ainakaan ryhmään jossa on psyykkisesti oireilevia, aggressiivisia erityislapsia.
Muutenkin usein käy niin että ne e-lapset vie niiden aikuisten kaiken huomion ja tukilapset jää ihan puille paljaille. Jos e-lapset on vaikka 2,8 paikalla ja tukilapsi yhden, niin siitä jo näkee kuinka hyvät chanssit sillä tukilapsella on saada huomiota itselleen....
En suosittele kenellekään oman lapsensa hyvinvoinnin uhraamista e-lasten kuntoutukselle.
Jos omalla lapsella ryhmässä mahdollisuus tasavertaisiin kaverisuhteisiin ja omien tarpeiden mukaiseen aktiviteettiin, esim. liikunnallisiin joukkuepeleihin, miksipäs ei. Ehdoton ei ryhmille, joissa käytöshäiriöisiä, väkivaltaisesti käyttäytyviä tai naapuriasuinalueiden mamuja ym. Pidän ajatuksesta, että lapseni on samassa ryhmässä, jossa jatkaa myös ekaluokalla tutussa ja tasokkaassa lähikoulussa. En myöskään rikkoisi lapsen kaverisuhteita, jos on jo hoidossa.
sillä jos sisarukset ovat eri ryhmässä, hankaloittaa se jokapäiväistä viemistä ja hakemista, lisäksi loma-ajat ovatko molemmat ryhmät auki jne.
Toisaalta olen kyllä kuullut että suositellaan sisarusten olevan eri ryhmässä, toki ap:llä pienempi lapsi on kyllä vielä tosi nuori ja voisi kokea ikävää yksinään isossa ryhmässä.
Meidän ryhmässä on positiivista sekin että hoitajat keskustelevat vanhempien kanssa päivittäin ja osaavat kertoa, mitä lapsesi on päivittäin puuhaillut.
Negatiivisena puolena voisin sanoa että sitten lapsella ei ole esimerkkitapauksia joilta voisi itse ottaa oppia. Esim jonkun autistisen lapsen muminat voivat tarttua tavaksi.
Oma lapseni on erityislapsi ja sitäkään ei päällepäin näe, paitsi henkilö jolla on alan koulutusta. Terveisiä vaan eräälle inttäjälle.
Jos on näiden tuettavien kanssa päivästä toiseen, ni onko oikeesti lapsellenne mitään etua/hyötyä tästä? Epäilen rankasti. Itse saa aikuinen uhrautua miten tahtoo, mutta ei uhrata lapsia,"hyväntekeväisyyteen".
tuo sanavalinta kertookin ajatusmaailmastasi kaiken tarpeellisen :)
Ap, mitä jos vielä keskustelisit pk-henkilökunnan kanssa tarkemmin millaisesta ryhmästä on kyse. Tietenkään ei tarvitse ottaa tuota tukilapsen paikkaa vastaan, mikäli ette tahdo ja koet, että siitä olisi lapsellesi haittaa.