Lasta pyydettiin siirtymään "tukilapseksi" integroituun päiväkotiryhmään. Kokemuksia? Mielipiteitä?

lapseni oli puhehäiriöisten lasten ryhmässä tukilapsena ja aivan upea kokemus oli (5vuotta). Alkuun olin asiaa vastaan (paljon ennakkoluuloja),mutta pk.henkilökunnan kanssa käydyissä keskusteluissa päädyimme kuitenkin kys. ratkaisuun.

Pieni ryhmä,henkilökunta oli erittäin motivoitunutta,ammattitaitoista (koulutettuja),resurssit olivat hyvät ja vaihtuvuutta ei ollut ollenkaan. Tuskin lapseni edes tänä päivänä tietää kuka oli ns.erityslapsi,edelleen pidetään yhteyttä muutamaan lapseen ja hoitajat halataan kun kadulla tavataan,upea kokemus meillä!!

Ryhmässäni oli erityistukea vaativia lapsia ja tukilapsia. Ryhmä selvästi pienempi, henkilökunta koulutettua ja motivoitunutta. Lapsilla erilaisia tarpeita: cp-vamma pahimmasta päästä, muuten esimerkiksi sydänlapsi, kielenkehityksen viimästymää ja keskittymisvaikeuksia, sekä jotain diagnosoimattomia hankaluuksia. Mielestäni erityislapset saivat yhtäpaljon huomiota kuin tukilapset, ja cp-vammaisia lukuunottamatta erityislapset eivät juuri eronneet tukilapsista. Itseasiassa välillä tuntui, että tukilasten kanssa sai tehdä enemmän töitä.



Jokatapauksessa itse sanoisin ehdottomasti kyllä tähän tarjoukseen oman lapseni kohdalla. Pienempi ryhmä on suuri asia pienen ihmisen elämässä. Myös suvaitsevaisuus on tärkeää. Henkilökunnalla on paremmat mahdollisuudet paneutua lasten asioihin. Toisaalta jos lapsella on vakiintuneet kaverisuhteet toisessa ryhmässä, sitten miettisin vielä.



lto-äitiyslomalla. :)

Miten lapsesi voi olla erityislapsi jos sitä ei huomaa mitenkään?



Se ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa, et tukilapset olisivat jotenkin paremmin käyttäytyvistä valittuja.



Varmasti eri ryhmissä eri vaikeusasteella olevia lapsia. Itsellä kokemusta näistä vaikeimmista. Varmaan eri asia sijoittaa ryhmään jossa erityislapseutta ei edes huomaa. Mitä se lienee sitten tarkoittaakin..

Eihän niissä ryhmissä ole kuin alle puolet erityislapsia 5/12 tai jotain. Ja meidän PKssa näitä ryhmisä on 2 viidestä. Eli koko PK:n 70 lapsesta 10 on erityislapsia. Meillä homma toimii hyvin. Ja nimenomaan näissä integroiduissa ryhmissä on hyvin kokenutta ja pysyvää henkilökuntaa. Tiedän että meidänkin PKssa monet vanhemmat epäröivät aluksi lasten laittoa tukilapsiksi, mutta kun näkevät miten hyvin homma toimii, toivovat seuraavien lasten kohdalla, että nimenomaan pääsisivät näihin pieniin toimiviin ryhmiin.

Et voi sen perusteella puhua yleisellä tasolla lapsimääristä, toiminnasta tai yhtään mistään. Integroitu tarkoittaa yhdistämistä, tai "sulauttamista". Ainoastaan se on varmaa, että ryhmässä on "erityislapsia" ja "normaaleja" lapsia. Mikään muu ei.

Hyvä, että te olette olleet tyytyväisiä!

16

jos lapsesi on arka ja ujo tyyppi, älä laita integroituun ryhmään. Jos hän on johtaja-tyyppi, joka osaa johtaa leikkejä, saa ideoita ja pitää puolensa, hänellä voi olla hyvinkin kivaa siinä ryhmässä. Melkein pitäisin sitä pyyntöä kunniana, kertoo että sinulla on fiksu ja älykäs kersa, josta on toisille malliksi. Minulla on sekä erityislapsi (lievä dysfasia ja keskittymishäiriö) että tukilapsena ollut tyttö. Tyttö sai aina kehuja siitä, miten hyvin hän sai toiset lapset leikkimään, kun kaikilla ei ollut edes se leikkiminen hallussa. "Kaupan" päälle hän oppi viittomia. Millään lailla hän ei tuossa ryhmässä kärsinyt.

Eihän niissä ryhmissä ole kuin alle puolet erityislapsia 5/12 tai jotain. Ja meidän PKssa näitä ryhmisä on 2 viidestä. Eli koko PK:n 70 lapsesta 10 on erityislapsia. Meillä homma toimii hyvin. Ja nimenomaan näissä integroiduissa ryhmissä on hyvin kokenutta ja pysyvää henkilökuntaa. Tiedän että meidänkin PKssa monet vanhemmat epäröivät aluksi lasten laittoa tukilapsiksi, mutta kun näkevät miten hyvin homma toimii, toivovat seuraavien lasten kohdalla, että nimenomaan pääsisivät näihin pieniin toimiviin ryhmiin.

Et voi sen perusteella puhua yleisellä tasolla lapsimääristä, toiminnasta tai yhtään mistään. Integroitu tarkoittaa yhdistämistä, tai "sulauttamista". Ainoastaan se on varmaa, että ryhmässä on "erityislapsia" ja "normaaleja" lapsia. Mikään muu ei.

Hyvä, että te olette olleet tyytyväisiä!

16

Oma lapseni on kolmatta vuotta integroidussa ryhmässä ns. tukilapsena. Ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista joista 1 lastenhoitaja ja 2 lastentarhanopettajaa. Työntekijät ovat erittäin motivoituneita. Osa lapsista on osapäivähoidossa, joten ryhmän hoitaja-lapsi suhde on käytännössä aina tosi hyvä, ja myös tukilasten tarpeet tulevat huomioiduksi.



Omalle lapselleni ryhmästä on ollut selkeästi hyötyä. Ryhmässä on aika tiukat rutiinit, joiden mukaan toimitaan, ja se luo turvallisuutta. Motorisiin ja kielellisiin taitoihin panostetaan, ja lapset käyttävät esim. tukiviittomia.



Joku aiempi kirjoittaja arveli, että tukilasten tarpeet jäävät integroidussa ryhmässä jalkoihin, mutta meillä näin ei ainakaan ole ollut. Perhetilanteesta johtuen lapsellamme oli hankaluuksia myös päiväkodissa, ja tähän kiinnitettiin heti huomiota. Yhdessä päiväkodin henkilökunnan ja meidän vanhempien kanssa pohdittiin keinoja, jolla lapsen oloa voitaisiin helpottaa, ja ne myös toteutettiin.



Jos ajattelee tavallisten päiväkotiryhmien kokoa ja henkilökuntamäärää suhteessa integroituun ryhmään, on integroitu mielestäni ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tavallisessakin ryhmässä on useimmiten erityistarpeisia lapsia, joilla joko ei ole diagnoosia, tai joiden ei katsota tarvitsevan erityisiä tukitoimia

puolet oli tukea tarvitsevia. Lapseni sopi tuohon ryhmään loistavasti. On olemassaan empaattinen lapsi, ja tuossa ryhmässä oleminen vahvisti tätä puolta, mutta myös oppi pitämään puoliaan jne. Aikuisia on enemmän läsnä, eikä niiden huomiosta tarvinnut kilpailla. Yritän saada nuorimmaisenikin tällaiseen ryhmään, kun sen aika on. Mutta täällä kaikki eivät pääse tällaiseen ryhmään. Jos jotain negatiivistä, niin sen huomasin, että kun lapseni jäi pois täältä ja meni eskariin, ei ollut tottunut yleiseen systeemiin; "mä en leiki tänäään sun kaa, vaan ton" Erityisryhmässä, ei ketään oltu jätetty ulkopuolelle.

Onko susta kiva dissata erityislapsia? Suvaitsevaisuutta ei taas tältä kirjoittajalta löydy tipan vertaa. Meinaatko että sun piltit saa huonoja vaikutteita erityislapsista. Olet vissiin niitä vanhempia, jotka eivät anna lastensa leikkiä mamujen/köyhien/kuoma-kenkiin tai markettihaalareihin pukeutuvien/teiniäitien/mummoäitien/jne kanssa...

En nyt tarkoita, että henkensä tai mielenterveytensä kaupalla pitäisi jotain tehdä, mutta mitä jos vaikka antaisi ensin mahdollisuuden?

Kokemusta erityislapsista ja voivat olla todella hankalia. Heillä voi olla todella pahat sosiaaliset ongelmat sekä käytöshäiriöitä ym.

Menisitkö itse töihin, missä olisi vaan ongelmaisia työkavereita? Etpä taitaisi mennä..

Erityislapset siirtyvät lähes poikkeuksesta erityikouluihin tai erityisluokkiin. Haluaisitko lapsesi sinnekkin?

Lapsestasi voi olla hyötyä erityislapsille, mutta onko niistä hyötyä sinun lapselle vai haittaa?

Olemme sanomassa tälle ehdotukselle "ei". Lapsemme on normaalissa päivähoitoryhmässä tällä hetkellä samassa päiväkodissa.

Koen että erityislapsia tuetaan näiden "tavallisten" lasten kustannuksella. Ryhmässä toimitaan erityislasten tahdissa, ja se tietysti jossain kohtaa on pois näiltä normaaleilta lapsilta. Toki ymmärrän asiassa toisenkin puolen, suvaitsevaisuuden oppimisen ja toisenlaisen näkökulman erilaisuuteen.

Integroiduista päivähoitoryhmistä puhuttaessa muuten AINA otetaan erityslapsen näkökulma, mikä hänelle on parhaaksi ja hänen kehitystään tukevaa. Mites näiden tukilasten tarpeet?

Oma lapsemme on tukilapsena ryhmässä, jossa tukilapsia on 7 ja erityistä tukea tarvitsevia 5. Ryhmässä on siis yhteensä 12 lasta ja 5 hoitajaa.

Ja meidän päiväkodissa kyllä puhutaan ryhmästä myös näiden tukilapsien näkökulmasta eikä toimita ole pois näiltä tavallisilta lapsilta.

Omat kokemuksemme ovat erittäin hyviä ja millään tasolla en ole huomannut, että tämä olisi ollut lapsellemme huono juttu. Päinvastoin, erilaisuuden näkeminen on ihan kasvattavaa!

se oli paras ryhmä, jossa hän on koko nyt 13-vuotiaan elinaikansa aikana ollut, päiväkodissa tai koulussa tai harrasteissa.



Kyseessä oli ryhmä, jossa puolet lapsista oli "taviksia" ja puolet kielellisesti erityistarpeisia: maahanmuuttajien lapsia tai dysfaatikkoja tai kuulovammaisia. Ryhmä oli yhteensä 12 lasta ja sillä oli 3 vastuullista aikuista (2 lto:ta ja 1 lh). Taviseskariryhmät oli tuollin 26 lasta ja niissä oli 2 aikuista. VOitte huomata, että ero oli melkoinen. Myös opettajien motivaatio oli ihan eri tasolla kuin tavisryhmässä ja olivat hankkineet lisäkurssitusta jms. erityislasten hoitamiseen.



Koin, että oma lapseni hyötyi tässä ryhmässä olosta, juuri siksi,e ttä aikuisten määrän ja ryhmäkoon takia meno oli aika paljon rauhallisempaa kuin tavisryhmässä ja toisaalta motivaation takia eskarin toimintatavat olivat monipuolisempia ja toiminnallisempia kuin tavispuolella pelkästään kirjan kanssa ahertaneissa ryhmissä.



Huonona puolena oli kuitenkin se, että noin pieni ryhmä sitten hajosi ekalle mennessään ja samalle luokalle meidän pojan kanssa tuli sieltä vain yksi lapsi. Sekin tyttö. Toiset lapset taas olivat jo ryhmäytyneet ja tutustuneet taviseskarin puolella ja joukkoon pääsy kesti jonkun aikaa.



Minäkin muuten tunnen yhden perheen, jonka lapsi oli integroidussa ryhmässä tukilapsena, mutta paljastui myöhemmin itse erityislapseksi. hän tosin sai sen diagnoosin oikeastikin vasta monta vuotta myöhemmin. Minusta tarina ei kerro siitä, etteikö äiti olisi voinut myöntää lapsensa erityisyyttä - jos olisi siitä silloin jo tiennyt - vaan siitä, että erityislapsilla on erilaisia vahvuuksia ja tuen tarpeita ja siksi joku voi hyvin sopia tukilapseksi yhdessä ryhmässä vaikka itse tarvitsisi erityistukea toisessa asiassa.

eli en oman lapseni ryhmästä tiedä, ketkä kaikki ovat erityislapsia - paitsi sen yhden downin ja sen yhden AS-lapsen, jonka äidin tunnen, muttei hänkään päältäpäin päiväkodin pihalla erotu.

Ja lapsilla ei ole mitään tietoa kuka on erityislapsi.

Miten lapsesi voi olla erityislapsi jos sitä ei huomaa mitenkään?

Se ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa, et tukilapset olisivat jotenkin paremmin käyttäytyvistä valittuja.

Varmasti eri ryhmissä eri vaikeusasteella olevia lapsia. Itsellä kokemusta näistä vaikeimmista. Varmaan eri asia sijoittaa ryhmään jossa erityislapseutta ei edes huomaa. Mitä se lienee sitten tarkoittaakin..

Siinä ryhmässä oli tosin vain yksi erityislapsi. Itse olin vain ylpeä, koska poikani pyydettiin ko. ryhmään. Mulla onkin reipas ja hyvätapainen poika, nykyään jo 2. luokalla koulussa.

.. ja meidän kokemus oli hyvä!! Hoitohenkilökunta työskenteli lapsilähtöisesti, lapsen vahvuuksia tukien - eikä kuten edellisessä normipäiväkodissa vioista valittaen.



Lapsi oppi hyväksymään ja suvaitsemaan erilaisuutta ja sitä, ettei kaikki osaa eikä hallitse, eikä se silti tee ihmisestä huonoa.



Heikoimman ja hitaamman ehdoilla mentiin, eikä se lasta rasittanut. Hän ymmärsi miksi. Hänetkin huomioitiin silloin, kun tarvitsi apua!



Kyseessä oli rauhallinen 5-6 v poika.



Jos tässä olisi nyt tarjolla 3-vuotiaalle vilkkaalle tytölle vastaava ryhmä, melko suurella varmuudella laittaisin hänet. Oppisi huomioimaan toisetkin, on aika vahvatahtoinen ja itsepäinen, ja vastaavasti hoitajatkin antaisi hänen olla mitä on, eikä alistaisi.

En uhraa omaa lastani. Mutta minusta on oikein hyvä jos sinä uhraat.

meillä kolme lasta, kaksi "tavallista" ja yksi ns "erityislapsi" jolla on paha lukihäiriö. On pienryhmässä koulussa, pk ajan oli normiryhmässä. Kukaan ei ulospäin näkisi tuossa lapsessa mitään poikkeavaa, eikä hänen sisrrukset ole myöskään tuosta lukihäiriöstä mitenkään kärsineet....

erityis-termi voi tarkoittaa niin montaa, joillakin on sos.emot.ongelmaa, joillakin oppimisvaikeuksia, luki-häiriötä, näkö-kuulo ongelmaa jne. Turha leimata kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia häirinntyneiksi.

erityislapsiin kohdistuvaa siis.. jösses... Jokainen ryhmä on erilainen joten jokainen täällä voi puhua vain ja ainoastaan omasta puolestaan, suosittelen ap, sinun kokeilevan tätä, jos se ei toimi, aina voi mennä takaisin. (Lapset ovat sopeutuvaisia, hän ei tästä kärsisi) Ihan vaan sen takia, että sinä voit luoda omat kokemuksesi asiasta, etkä kangistu tuohon kaavaan "erityislapset on kaikki kamalia ja ne pitäisi laittaa autiolle saarelle"- tyyliin...

Eihän oletettu, että ulkonäöstä mitään huomaisi. Täällä joku vaan väitti, et hänellä erityislapsi jota ei huomata mitenkään. Eli silloinhan käytös/äly/puhe/keskittyminen ym. täysin normaalia. Mikä erityislapsi se semmoinen on?

ei kaikki erityislapset ole käytöshäiriöisiä, agressiivia sun muuta. Siellä voidaan olla niin monista eri syistä, että simppelien aivojen on sitä vaikeaa edes käsittää...

Miten lapsesi voi olla erityislapsi jos sitä ei huomaa mitenkään?

Meidän lapsellamme on krooninen neurologinen sairaus. Puhe on jäljessä ikäistään ja motoriikassa ( erityisesti hienomotoriikassa ) hieman ongelmia. Muuten on kuin kuka tahansa ikäisensä lapsi. Ulkopuoliset eivät kyseisiä asioita huomaa, käyvät ilmi lähinnä erilaisissa testeissä ja kokeissa. Onneksi tällaisiinkin asioihin kiinnitetään huomiota ja lapsella on mahdollisuus saada päivähoidossa tarvitsemaansa erityistä tukea. Tukitoimilla pyritään siihen, että koulun aloituksessa olisi samalla viivalla toisten lasten kanssa, ja silloin tukitoimia ei enää tarvittaisi