Lasta pyydettiin siirtymään "tukilapseksi" integroituun päiväkotiryhmään. Kokemuksia? Mielipiteitä?

kai sinun helppo saada tietoa muilta vanhemmilta miten ryhmä toimii.

Eikä ne autistiset mutinat mihinkään tartu, jos lapsi on ihan normaali.

Toisaalta myös erityislapset voivat opettaa muita.Tiedän esim tapauksen jossa matikkanero AS-poika piti "koulua" muille :-)

oma lapseni on integroidussa ryhmässä erityislapsena. Vanhempainillassa "tavislasten" vanhemmat kertoivat, kuinka suunnattomasti heidän lapsensa nauttivat siitä että saavat olla ko ryhmässä jossa aikuset osallistuvat lasten leikkeihin, ja mukavaa ohjelmaa on vaikka kuinka. Usesassa perheessä oli jo pikkusisar kierrossa ryhmässä, kun isompi sisarus aloittanut koulun. Oma lapsemmekin on kuin kala vedessä ryhmässä. useinmiten leikit on jaettu kolmeen ryhmään, niin että yhdessä ryhmässä on 1-2 erityislasta ja 2-3 normilasta, ja hienosti on leikit sujuneet. Ymmärrän hyvin, että vanhemmalle on pohtimisen paikka mitä tehdä, itse olen erityislapsen äitinä eri kiitollinen siitä, että lapseni saa olla normilasten kanssa samassa ryhmässä.

ja mulla on vain hyvää sanottavaa. Ryhmässä oli 12 lasta, joista puolet erityislapsia. Hoitajia oli yhteensä kuusi. Erityislapset olivat vammaisia, ei käytöshäiriöisiä. Oli mm. down ja yksi erittäin pahasti epämuodostunut lapsi.



Hoito oli todella hyvää ja lapseni oppi erilaisuudesta. Kai se vähän riippuu millä tavalla ne erityislapset ovat erityisiä.

Mulle ei kukaan ole vielä perustellut, mitä hyötyä tuollaisessa ryhmässä olemisesta olisi meidän lapselle...? Lapsi on muutenkin kiltti ja empaattinen, ei tarvi mitään lisästimulaatiota siihen suuntaan.



Meillekin tarjottiin tuollaista paikkaa ja kysyin siskoltani ja mieheltään. Sisko on ELTO ja mies erityisopettaja. Kumpikin piti vähän sellaisena rajatapauksena. Voi olla ihan ok tai sitten ei. Miksi ottaa riskiä, kun ei ole pakko?

ei kaikki erityislapset ole käytöshäiriöisiä, agressiivia sun muuta. Siellä voidaan olla niin monista eri syistä, että simppelien aivojen on sitä vaikeaa edes käsittää...

lähipäiväkodissa on juuri näitä käytöshäiriöisiä erityislapsia. Yksi näistä asuu naapurissamme ja käy usein leíkkimässä lastemme kanssa. Tätä erityislasta ei voi jättää hetkeksikään ilman valvontaa ja vaikka koko ajan olisi samassa huoneessa valvomassa leikkejä, ei vahingoilta voi välttyä. Tämä erityislapsi nimittäin lyö, puree, potkii, rikkoo leluja ja yrittää yllyttää muita tekemään hölmöyksiä. Omia lapsiani en uskaltaisi laittaa samaan tarharyhmään tämän naapurilapsen kanssa :(

Kokemusta erityislapsista ja voivat olla todella hankalia. Heillä voi olla todella pahat sosiaaliset ongelmat sekä käytöshäiriöitä ym. Menisitkö itse töihin, missä olisi vaan ongelmaisia työkavereita?

siis mitennii vain ongelmaisia??onhan siellä juuri nämä ns.tukilapset!! tosi hyvää tekee lapselle oppia näkemään erilaisuutta.

Juuri tällaisessa ryhmässä missä oli 4 kuulovammaista lasta ja "normaaleja" joku kymmenen.. en koe että olisin jäänyt jostain paitsi enkä saanut mitään.. ihan normaalisti leikittiin "normaalit" kekenään ja kuurot keskenään...

t. äiti 27v

olivat kuulovammaisia eli eivät tosiaankaan mitenkään hankalampia kuin muut. Tukilapset oppivat viittomakielen kaupan päälle.

2

Kielenkehitys ja vammaiset minusta voisi olla ok. Mutta käytöshäiriöiset yms. minä välttäisin.



Meillä vanhin lapsi oli tavislapsena integroidussa erityisryhmässä esikoulussa, mutta silloin ei puhuttu tukilapsista. Siellä todellakin huomio kiinnitettiin niihin erityislapsiin ja joukossa oli käytöshäiriöistä. Hoitajia oli enemmän, mutta ei riittävästi.



Miten muuten kukaan ei ole ottanut esille sitä seikkaa että hoitajia ei ole välttämättä lausuntoihin nähden riittävästi? Esim. Meidän pojan ryhmässä oli max. 15 lasta, joista 5 erityislasta. Hoitajia 1 erityislastentarhanopettaja, 1 lastentarhanopettaja ja 2 lastenhoitajaa. Kuitenkin johtaja joskus puolivahingossa päästi suustaan että lähes kaikilla erityislapsilla on lausunto henkilökohtaisesta avustajasta, mutta kaupungilla ei ole tarjota. Eli ryhmässä ei ollut riittävästi henkilökuntaa ja yhdelläkään lapsella ei ollut henkilökohtaista avustajaa.



Kun katselin aikanaan sitä touhua, niin oli turhan rankka ryhmä ainakin meidän lapselle. Siellä ryhmässä tuntui oireilevan lähes kaikki lapset, vaikka henkilökunta oli osaavaa ja motivoinutta (varmasti enemmän kuin tavisryhmissä).



Ja siellä ryhmässä näki kyllä ketkä olivat erityislapsia kun hetken seurasi touhua. Kaikista ei näkynyt päällepäin, mutta käytös viimeistään erotti. Muistan vieläkin sen joulujuhlan jonka kävimme katsomassa ja tuli niin paha mieli, oli oikeasti vanhemmalle järkytys nähdä sitä touhua. Yksi lapsi oli pakkoliikkeinen ja istui hitusen lyhytjännitteisen lapsen vieressä. Kun nousi ylös ja käsi nyki tahtomattaa, niin viereisellä kaverilla ei pinna kestänyt ja alkoi töniä takaisin (helppo olisi ollut järjestää lapset istumaan muuten kuin vierekkäin). Yksi lapsi alkoi riisua juhlissa ja hyppi tuolilla (sai riisua aika paljon ennen kuin hoitajat puuttuivat), siinä vaiheesa toinen intoutui konttaamaan ympäri lattiaa ja sai pari muuta lasta mukaansa riehumaan. Ryhmän tytöt (joilla ei yhdelläkään ollut erityislausuntoa) kikattivat esiintymisensä kuin pahimmat teinit ja yhden äiti totesi että kyllä hävetti lapsen käytös. Näytelmässä yksi eläin leikki polttavansa tupakkaa ja hoki mä poltan tupakkaa. Koko juhla oli yhtä kaaosta- huoh.

integroituun ryhmään! Olen itse töissä sellaisessa ja olisin ikionnellinen jos oma lapseni pääsisi sellaiseen ryhmään.

Tavisryhmä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö siellä olisi niitä kaytösongelmaisia erityislapsia seassa. Yleensä he ovat vaan ilman diagnoosia tai muuten vaan ilman tarvittavia tukitoimia.

Eli kaikkialla on erityislapsia, mutta integroitu ryhmä on resurssoitu paremmin, myös tukilasten hyväksi.

Ainakin meidän päiväkodissa tukilapseksi PÄÄSEE rohkeat lapset, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, eikä liiemmin häikkää esim. kielenkehityksessä. Kilttejä suorittajia he eivät ole!

laittaisi ainakaan ryhmään, jossa on käytöshäiriöisiä tai ylivilkkaita lapsia. Miksi ottaa riski, että oma lapsi alkaa matkia muiden käytöstä? Oman lapsen parasta sitä on ajateltava. Enkä kyllä näe mitään etua siinäkään, että ryhmän lapset ovat jollain tapaa vammaisia. Lapsi viettää paljon aikaa elämästään päiväkodissa ja haluan kyllä, että hänellä on mahdollisuus kommunikoida ja leikkiä kaltaistensa kanssa. Eihän se missään erityisryhmässä onnistu.

tukilapsena, heillä on kaikilla vain hyvää sanottavaa ja erinomaisia kokemuksia.

Sitten on tuollaisia siteeraamiani idiootteja, joille ennakkoluulot ovat jotenkin todistusvoimaisia faktoja.

Hei:

1) ryhmissä on puolet tavislapsia. Jos lapsi haluaa, hänellä on siellä normaalilapsia leikkitovereinaan.

2) jos joukossa on 1-2 esim. kommunikointikyvyiltään rajoitteista lasta, normaalilapsi oppii vain sanomaan sanottavansa selkeästi ja kenties käyttämään tukiviittomia. Onko se jotenkin paha asia?

3) aika pienikin lapsi ymmärtää, että jollakin on vaikeuksia joissain asioissa, mutta toisissa sama erityislapsi voi olla jopa häntä itseään taitavampi. On aika hurjaa, että joillekin AIKUISILLE tuo on outo asia, ja he luokittelevat kaikki Erityislapset ilman muuta huonoiksi ja kartettaviksi.

Minusta ainoita varteentotettavia asiantuntijoita tässä ovat vanhemmat, joiden omat lapset ovat olleet tukilapsina. Ei kukaan "olen ollut harjoittelijana" -tyyppi, joka todennäköisesti on ollut pari kk vierailemassa integroidussa ryhmässä ja perätikin lähihoitajaksi opiskelevan tyttösen asiantuntemuksella "analysoi" tukilasten henkistä "pahoinvointia".

molemmat lapset olleet integroidussa pienryhmässä samassa päiväkodissa. Ensin oli tyttöni, koska puheen kanssa oli vaikeuksia. Ryhmä oli pieni ja vielä sen sisällä jaettu lapset 2-3 lapsen ryhmiin, joissa keskityttiin heidän ongelmiinsa. Ryhmässä oli ainoastaan normaali lapsia, jotka eivät vaan osanneet puhua kunnolla. Siis 6 erityislasta ja 6 normaalisti puhuvaa lasta. Koskaan en kuullut keneltäkään mitään negatiivista ryhmästä.



Nyt poikani on samassa päiväkodissa, mutta eri ryhmässä, kuin siskonsa aikoinaan. Myös poika on integroidussa erityistyhmässä. Samalla tavalla toimii, että 6 erityislasta ja 6 tavallista lasta. Oma lapseni on hyvin vilkas ja rauhaton, mutta on silti tukilapsena kyseisessä ryhmässä. Itselläni on vain positiivista sanottavaa.



Kaikki asiat tehdään 2-3 hengen porukoissa. JA jokapäivälle on mukavaa ohjelmaa. Harrastavat paljon liikuntaa liikuntasalissa jossa on upeat puitteet. On askartelua, suu jumppaa ym. paljon enemmän kuin muilla ryhmillä. Tässä ryhmässä on ainoastaan 1 hyvin erityinen lapsi, mutta muilla on ongelmia enimmäkseen tuon puheen kanssa.



Itsekkään en ehkä lastani laittaisi ryhmään, jossa on vaikeasti vammaisia lapsia jotka vie paljon aikaa, mutta ryhmään, jossa on lähinnä puheongelmaisia tai vilkkaita lapsia niin ehdottomasti.



Pienempi ryhmä on muutenkin lapselle parempi kuin yli 20 hengen jättiryhmät.

Onko kerrottavaa jos vaikka meille tulee eteen sama tilanne.

kannatan ehdottomasti integroituja ryhmiä. sekä ns normaalilasten että erityislasten kannalta. jos se tarkoittaa sitä, että ryhmäkoko on pieni - max 12 lasta. itse työskentelen tällä hetkellä päiväkodissa, sisarusryhmässä, lapsia 16, 1½-5 vuotiaita, joukossa 4 erityislasta. lapsimäärä on mielestäni aivan liian suuri! varsinkin kun näillä erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on autismia, puhehäiriöitä ja keskittymisongelmia. toi tilanne ei mielestäni ole hyvä lasten kannalta ja olen sen julkisestikin sanonut mutta...

sillä jos sisarukset ovat eri ryhmässä, hankaloittaa se jokapäiväistä viemistä ja hakemista, lisäksi loma-ajat ovatko molemmat ryhmät auki jne.

Toisaalta olen kyllä kuullut että suositellaan sisarusten olevan eri ryhmässä, toki ap:llä pienempi lapsi on kyllä vielä tosi nuori ja voisi kokea ikävää yksinään isossa ryhmässä.

Meidän ryhmässä on positiivista sekin että hoitajat keskustelevat vanhempien kanssa päivittäin ja osaavat kertoa, mitä lapsesi on päivittäin puuhaillut.

Negatiivisena puolena voisin sanoa että sitten lapsella ei ole esimerkkitapauksia joilta voisi itse ottaa oppia. Esim jonkun autistisen lapsen muminat voivat tarttua tavaksi.

Oma lapseni on erityislapsi ja sitäkään ei päällepäin näe, paitsi henkilö jolla on alan koulutusta. Terveisiä vaan eräälle inttäjälle.

Lapsihan aina samaistuu ja saa mallia muista Juuri näistä ahdasmielisistä vanhemmista.Olen aina ihmetelly mistä näitä vajaaälysiä suomeen tulee,kun vajaaälyisten vanhempien määrä on lisääntynyt hälyytävästi.He kaikki olleet intergoituna jossain vajakki ryhmissä. Se sitten on tarttunut. On vuosien terapia edessä,ennen kuin vanhemmat taas on normaaleja.Siksi he eiosaa ajatella muuta kuin itseään ja heidän hienopieru mainettaan.

siis kolme ja puoli vuotta 3-vuotiaasta 6-vuotiaaksi



12 lapsen ryhmä, puolet erityisiä



ei mitään negatiivista sanottavaa erityisten mukana olosta. En edes tiedä aina ketkä on erityisen statuksella.



henkilökuntaa on niin runsaasti että välillä kummeksuttaa, onko todllla tarpeen. siis aamulla välillä kun vie on tyyliin 5 lasta ja 3 tätiä kello 9...



minusta on tärkeää että oppii hyväksymään erilaisuutta eikä kasvateta pussi päässä.



Vaikeeta tietysti on jos vanhemmilla on huono itsetunto tai jotain muita erityisiä ongelmia ?

alun mutta kyllähän tästä ketjusta taas paistaa av:n ämmien kaksinaismoralismi : )



Kun jollekin sanotaan ultrassa yms testeissä, että lapsesi ei ole terve niin kyllä av:lta silloin löytyy viisaita sanomassa vanhempia murhaajiksi jos miettivät aborttia. Downit on niin ihania mutta kukaan ei halua jos heidän asuntoa suunnittellaan omaan naapurustoon. Ja nyt oma lapsi ei saisi altistua näille mahdollisesti epänormaaleille edespäiväkodissa.



Meillä esikoinen oli integroidussa eskariryhmässä tukilapsena . Tuossa ryhmässä oli 12 lasta, joista yksikään ei kehitysvammainen, yhdellä fyysinen vamma, pari todella arkaa lasta, loput normaaleja eli 12 lapsesta ainoastaan 3:lla oli jokin rajoite. Aikuisia oli ryhmässä 5 : )



Lapsemme kehitys ei kokenut mitään takapakkia, kiitettävä todistus on tullut. Sosiaalisesti ei ole jäänyt minkään ulkopuolelle on todella sosiaalinen, tosin ei noista eskarilaisesta yksikään ole se bestis, suurin osa erikouluissa.

Meillä oli näitä lausuntolapsia erilaisia. Jotkut näistä vaativat sairautensa takia aina 2 aikuista. Jos jotain tapahtuu, niin toinen pystyy auttamaan ja toinen menee hälyttämään apua. Yksin ei siis pärjää.



Riippuu myös paljolti siitä, että millaisia nämä lapset tässä integroidussa pienryhmässä ovat. Se haitari voi olla aika laaja. Esim. autismista adhd-lapseen.

Kannattaa myös miettiä sitä, että mitä tältä tukilapselta vaaditaan. Joskus tuntuu, että tukilapset jäävät sivuun ihan liiaksi. Ymmärrettäväähän se on, kun ryhmässä voi olla paljon muutakin. Päivät ovat varsin kiireisiä ja osa lapsista tarvitsee aikuisen tukea kaikissa toiminnoissaan.

Aina ei myöskään ryhmä toimi. Henkilökunnan oma käytös saattaa vaikuttaa paljonkin ryhmän toimimiseen ja ns.tukilapsilta vaaditaan täydellisyyttä. Miettisin myös, että tulisiko oma lapsi kuulluksi vai jäisikö ns. näkymättömäksi päivän aikana.

Ei meillä ollu mitään pahaa sanottavaa asiasta silloin kun esikoinen oli siellä. Siks me "uskalletaan" laittaa kuopuskin. Pieni ryhmä, hoitajia suhteessa enemmän lapsilukuun verrattuna, erityislastentarhanope yms. Meidän lapset on molemmat sellaisia että leikkivät ja ovat suhteellisen eteviä asioissa joten ihan hyvä ryhmä heille.

Minä en omiani laittaisi, koska ovat kotona erityislapsen sisaruksia ja se riittää heille. Kuitenkin olen todella kiitollinen, että tällainen systeemi on, koska oma lapseni oli erityislapsena tuollaisessa ryhmässä ja sai avun silloin kun sitä tarvitsi. Olen todella pahoillani kaikesta harmista, mitä hän ikinä saatttoi toisille aiheuttaa ymmärtämättömyyttään, hän ei tehnyt mitään ilkeydestä tai kiusatakseen. Kuitenkin tänään hän on koululainen normaaliluokassa ja koulu menee hyvin. On vaan vaikea saada ystäviä niistä tavallisista lapsista. Ryhmässä oli avustajia ja vähän lapsia ja toki ikäviä asioita pyrittiin estämään tai välttämään. En laittaisi ryhmään lasta, joka on arka, vetäytyvä tai säikkyy jos joku hipaisee häntä. Reipas sosiaalinen lapsi selvityisi hyvin. Hoitajat kyllä ymmärtävät lapsia, että siellä tukilapset heitteillä ole ja mitenkään erityislasten armoilla. Aikuiset ovat paikalla. Kiitso kaikille niille vanhemmille, jotka antoivat lastensa olla samassa ryhmässä oman poikani kanssa. Sillä oli todella suuri merkitys hänen tulevaisuudelleen. Nyt hän voi olla normaalisti koulussa ja ulkona leikkipihallakin ilman jatkuvaa aikuisen valvontaa, kun taas silloin pienenä tarttui kiinni, halasi yllättäen, ymv. ja vahtia piti koko ajan myös sisarusten sutheen.

Jos vielä sannoisi tästä, että voiko tukilapsi oppia siellä toisilta, niin suurin osahan ryhmästä on tavallisia lapsia ja toisaalta omani oli ja on huippuhyvä matikassa ja luki jo 4-vuotiaana. Ei se erityisyys ole yhtä kuin tyhmä. Sosiaalisuuden taidot olivat ne tärkeimmät opeteltavat enkä sitä tosin varmaksi tiedä, mihin ryhmään lapsiani laittaisin kun muut eivät ole olleet päiväkodissa, niin ei ole tullut vastaan.