7-vuotias tyttöni käytös on ihan mahdotonta, miten saan hänet aisoihin?

6v tyttö meillä ja samanlaista käytöstä. Mulla onkin huomenna aika psykologin juttusille, jospa sais vinkkejä ja neuvoja niihin tilanteisiin kun mikään ei auta. Olen väsyny tähän hommaan jo. Jeesustelijoille voin sanoa ettei se ole aina kasvatuksesta kiinni, oleteko koskaan kuullu temperamentista ja erilaisista luonteenpiirteistä? Tervetuloa meille vaikka viikoksi, katotaan miten hyvin pärjäätte.

Jos äiti kävis terapiassa niin lapsikin selviäis paremmin tulevaisuudessa, äiti se pitää muuttaa eikä lapsi kestämään äitiä!!!!

"Tänä aamuna taasen neiti kiukutteli ettei mene pesulle. Kun häntä pyytää tai käskee tekemään jotain, ei tee sitten yhtään mitään. Sanoo vain "en tee" tai "ei". Jatkuvaa nälvimistä ja solvaamista hänen osaltaa saa kuulla minä ja isosiskonsa. Kun hän saa kiukkukohtauksen (niitä on usein) siinä raikuu koko talomme ja neiti ei kuuntele silloin yhtään mitään. Kirkuu ja huutaa vain "mee pois" yms.. Säälin naapureitamme.

Hänelle ei auta jäähypaikat, tulee heti pois. Hän on aivan mahdoton.

Eilen illalla kiukutteli ettei mene iltapesulle, no pistettiin suoraan nukkumaan.

Perheneuvolaan en halua lähteä kun kuitenkin pallo lähtee niin nopeasti pyörimään ettei itsekään pysy perässä. Lisäksi pelkään, että toteavat tytön olevan niin vaikea ettemme pärjää hänen kanssaan ja ottavat huostaa."



Minä olen aina inhonnut komentelua, siis sitä että sanotaan "tee näin!". Tuosta nousee vain kapinahenki "en todellakaan tee!"

Jos pyydetään se toimii, ja vielä paremmin se että PERUSTELLAAN miksi pitää jotain tehdä jos en heti ollut/ole samaa mieltä.



KESKUSTELE tytön kanssa; istukaan pöydän ääreen/sängyn laidalle ja kerro hänelle (voit vaikka hieman sävyttää juttua) että rakastat häntä, mutta olet huomannut että hän on jo niin iso että välillä kainalot tuoksahtavat ja että hengitys haisee pahalta jos ei hampaita pese. Esitä huoli siitä että tyttö joutuu kiusatuksi tm. jos haisee pahalta ja ettei ole kiva jutella henkilön kanssa jonka henki haisee oli hän miten kiva ihmisenä. Ja sitten älä koanna lasta pesulle vaan anna hänen itse oivaltaa että "hei mun on pakko pestä itteeni koska en halua haista!"



Ja perheneuvolaa suosittelen myös, sillä teillä varmasti on jotain ongelmia. Perheneuvola ei halua ketään huostaanottaa!!! He nimenomaan auttavat että perheet selvityisivät itse eikä pahimmillaan huostaanottoon tm. päädytä.

Lisää vaan hyssyttelemistä ja vaikka haukutaan naapuri jos hän puuttuu lapsen/lasten käytökseen vielä lasten kuullen ja ummistetaan silmät lapsen käytökseltä tarpeeksi kauan, niin ote on hukassa ja turha enää toivoa että jotain otetta kasvatukseen saisi. Olisi parempi että paljon enemmän jätettäisiin kakarat tekemättä, kun ei osata perusjuttuja. Eikä jakseta hoitaa niitä ikävämpiä kasvatusasioita kuten kieltäminen ja rangaistukset. Toi kakara on jo tuhoon tuomittu ja ihan läpimätä.

meillä on semmonen juttu että tv menee pannaan, puhelimet menee pannaan ja yhden neidin kanssa on istuttu niin että olen istunut lattialla hänen takanaan jalat hänen jalkojen päällä ja kädet vartalon ympärillä ja näin murtanut vasta rinnan eli kurittaa ei saa mutta jos riehuu tämä holding ote on sallittua. eli meillä on rauhoittunut viimestään tällä kun niin kauan istutaan että tilanne rauhoittuu.

jos menet perheneuvolaan ei ne noin helposti ota lasta pois....

meillä huostaan otettu vaikein lapsi siinä vaiheessa kun nostimme kädet itse pystyyn eli emme pärjänneet... nyt hänellä lääkitys ja asuu muualla käy kotona 2 kertaa viikossa.

Toinen lapsenne huostaanotettu ja toisen kanssa joudutte noin koville, et holdingia jne.?



Oisko aika katsoa peiliin jos noin hankalaa molempien lapsien kanssa

Suomalainen yhteiskunta on viety väärälle uralle ns."lastensuojelussa". Opettajan lomauttamiseen riittä se ,että korottaa koulussa ääntänsä, kun ei muuten synny järjestystä. Lasta kyllä suojellaan, mutta kukaan ei suojele vanhempia "lasten terrorilta". Lapsi saa kyllä hakata,raivota ja haistatella vanhemmilleen, mutta vanhemmat eivät saa edes luunappia tai tukkapöllyä antaa. Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Perhe on "ns. lauma" ja siellä tulee olla säännöt ja selvää se kuka sanoon viimeisen sanan.

kanssasi. Itselläni myös tyttö joka täyttää pian 6v ja välillä olo on kuin asuisi murkkuikäisen lapsen kanssa. Temperamenttia löytyy ja kova luonne!

Jos ei hampaita pestä ei karkkipäivänä karkkia. Jos ei siivoa ei kavereita. Toisinaan saattaa kulua useampikin päivä ettei mitään tapahdu, mutta lopulta huomaa ettei vetkuttelu auta. Meillä myös neuvotellaan. Lapsi kokee itsensä tärkeäksi kun ei vanhemmat jyrää joka asiassa. Nauvotellaan milloin hän haluaisi siivota huoneensa ja sitten vasta jos hän jättää siivoamatta niin puutumme asiaan. En minäkään välttämättä halua siivota jos miehelleni iskee siivousvimma. Opetetaan lapisiakin aikuisten maailmaan hiljaa hyvä tulee...

Suomalainen yhteiskunta on viety väärälle uralle ns."lastensuojelussa". Opettajan lomauttamiseen riittä se ,että korottaa koulussa ääntänsä, kun ei muuten synny järjestystä. Lasta kyllä suojellaan, mutta kukaan ei suojele vanhempia "lasten terrorilta". Lapsi saa kyllä hakata,raivota ja haistatella vanhemmilleen, mutta vanhemmat eivät saa edes luunappia tai tukkapöllyä antaa. Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Perhe on "ns. lauma" ja siellä tulee olla säännöt ja selvää se kuka sanoon viimeisen sanan.

http://www.perheelliset.fi/2010/03/mita-tehda-jos-lapsi-ei-tottele/

Huostaanottoa on turha pelätä. Meillä on 14v tyttö, joka käyttäytyy kuin terroristi. Haistattelee ja ei tee mitään kotitöitä. Koulu menee mitensattuu ja tyttö käyttää alkoholia ja tupakkaa säännöllisesti. Tyttö liikkuu kylillä aikuisten miesten matkassa ja ei suostu sanomaan, missä on ja kenen kanssa, jos sille illalla soittaa. Sosiaaliviranomaiset määräsivät meidät vanhemmat asumuseroon ja tytön asumaan alkoholistiäitinsä kanssa omaan asuntoon. Nyt on molemmilla vapaa mahdollisuus juoda.



Sosiaalipolitiikka on mennyt käsittämättömäksi. Luulisi sosiaaliviranomaisen puuttuvan edes lapsen juomiseen, mutta ei. Perheen ainoa alkoholiongelmaton määritellään "ongelmaksi", koska ilman häntä kukaan ei vaivaisi sosiaalitoimea. On niin helvetin voimaton olo. Voiko tällaisesta käsittämättömästä viranomaistoiminnasta valittaa johonkin niin, että asialle tapahtuisi jotain, eikä vaan taas haudattaisi johonkin mappiin määräajaksi?

Ilta-Sanomien/ Iltalehden perhesivuilla? En nyt jaksa kaivaa ja linkittää mutta aika hyvin lehti ratsastaa... Samalla tavalla kuin muutkin lehdet...tietty...

Ilmaista ja osin hyvääkin materiaalia lainattvissa ihan vapaasti.

jos lapsi sanoo, ettei mene pesulle. Minä ainakin sanoisin, ole sitten likainen, toivottavasti kaverit ei sano et haiset pahalle. Ja antaisin olla pesemättä. Ei minusta kannata mennä mukaan valtataisteluun.



Seuraavana aamuna kysyisin, sanoiko kukaan eilen et haiset pahalle? Ja aiotkos tänään mennä pesulle vai lähdetäänkö suoraan liikeelle. Syliin en ottaisi, sanoisin että suusi haisee niin kamalalle, etten voi pitää sylkyssä jne.



Meillä ainakin hipsisi hissun kissun pesulle.



Mutta jos riitelemään asiasta käytäisiin sitä saisi tehdä monta päivää.



Samoin jos sanoo, et ei syö, niin sit on syömättä. Jos sanoo et ei nuku, sanon et voi valvoo vaikka koko yön mut sängyssä oltava.



Meillä toiminut tämmöinen tyyli.

Mielestäni vanhempien pitää "pärjätä" tämän ikäiselle lapselle, vaikka tälläistä kiukuttelua onkin. Normaalia on, että lapsi kiukuttelee ja haluaa saada tahtonsa läpi, mutta tärkeämpää on miten vanhempana toimit moisissa tilanteissa.

Neuvolaa ei todellakaan tarvitse pelätä, siellä voidaan esim pitää jokin palaveri missä lapsi on itse mukana ja tekee terkkarin kanssa käytös sopimuksia. Lapsi tottelee joskus paremmin muita ihmisiä kuin vanhempia.

En suvaitsisi lapseltani mitään haistatteluja. Huutamiseen ei nyt mitään ihmekeinoa ole kuin sanoa että hiljaa. Jäähyasioissa minäkin katsoisin että homma sujuu loppuun asti tai kiristäisin otteita. Lapsilla kuitenkin yleisesti kiristykset toimivat. Meillä teen esim niin, että jos lapseni ilmoittaa että ruoka ei kelpaa... saa olla ilman niin kauan että alkaa jokin "järkevä" maistua. Samoin meillä ei pelata, ei katota telkkua eikä muuta jos ei asiat hoidu.

Lisäksi teemme sopimuksia, esim. että jos menet pesulle niin luen sinulle iltasadun sen jälkeen tai yms.

Kaikki meidän yleviä kirjoituksiamme lainaillaan täällä eikä enää normaaleja toimittajia tarvita lainkaan. Av-palsta suoltaa niin paljo tekstiä ja ideoita ja kaikki kirjoitukset vapaasti kopsattavissa täältä.

ja lapsi syyttää sinua myöhästymisestä ja alkaa haistatella. Nyt heti poikki tuo käytös.



Jätä lähteminen omalle vastuulle, pysy vaikka toisessa huoneessa lähdön ajan. Lapselle usein kova paikka jos oikeasti myöhästyy.. Se ihan hyvä tapa oppia eli anna myöhästyä. Ja jos alkaa haistatella, saman tien omaan huoneeseen. Kerrot et jos ei puhetyyli muutu jää arestiin päiväksi, eikä pääse kouluun. Kerrot myös, että itse soittaa opelle ja selvittää syyn miksi ei tule kouluun.



Minusta vastuun antaminen lapselle toimii oikein hyvin joissain tilanteissa. Kokeilkaa edes. Voit etukäteen kertoa opelle, et aamut ongemallisia ja nyt kokeilette tämmöistä niin ope juonessa mukana

6v tyttö meillä ja samanlaista käytöstä. Mulla onkin huomenna aika psykologin juttusille, jospa sais vinkkejä ja neuvoja niihin tilanteisiin kun mikään ei auta. Olen väsyny tähän hommaan jo. Jeesustelijoille voin sanoa ettei se ole aina kasvatuksesta kiinni, oleteko koskaan kuullu temperamentista ja erilaisista luonteenpiirteistä? Tervetuloa meille vaikka viikoksi, katotaan miten hyvin pärjäätte.

On kyllä paljon haasteellisempaa kasvattaa tempperamenttisa lapsia, kuin leppoisia, ja "normaaliuhman" omaavia. Jos vanhempi itse on eri luontoinen, esim. paljon rauhallisempi ja hiljaisempi, hän voi kokea lapsen käytöksen ylivoimaiseksi, eikä pysty ymmärtämään, että lapsessa ei sinällään ole mitään vikaa, eikä käytös ole epänormaalia. Toiset lapset vaativat vain tiukempaa otetta kasvatuksen suhteen.

Minulla esim. on kaksi äärettömän tempperamanttista lasta. Mutta, olen samaa maata itsekin, ja minun silmille on turha hyppiä. Ainahan sitä voi yrittää, mutta periksi en anna.

Meillä taistellaan tilanteissa joskus ihan kunnolla, ja jäähypenkillä istuu harva se päivä joku.

Yksi lapsista on rauhallisempi, mutta näin kouluiässä alkaa hänestäkin luonnetta enemmän löytyä.

Ymmärrän kyllä turhautumisen, ja sen, että lapsen käytös voi tuntua ylivoimaiselle, toisaalta, lapset kasvaa, ja ikään kuuluu tiettyjä vaiheita, nämä pitäisi aikuisen pystyä kestämään ja käsittelemään, ja olemaan turvallinen aikuinen. Lapselle jos hyppii aikuisen silmille, pitää vaan laittaa tiukemmat rajat.

Tietysti se on hankalampaa jos kasvatus on pienempänä ollut löysempää.

Enkä halua syytellä ketään, mutta joskus vain, kyseessä on auktoriteetin puute. Lapsi pompottaa vanhempiaan, joka ei koskaan ole hyvä asia.

Hienoa, jos haette apua, esim. perheneuvolasta, eihän se ole paha asia, vaan vahvuutta on sekin, että pystyy hakemaan tukea ja apua vaikeassa tilanteessa.

T. Kolmen lapsen äiti, joka myös ammatikseen kasvattaa lapsia.

Mitä nyt olen seueraillut useiden perheiden lapsia, niin mahdottomimpia ovat ne lapset, joiden perheissä päämäärä ja perusoletus kaikessa on että lapsi viihtyy ja on kivaa. Jos se on alitajuinen perustoive kaiken toiminnan alla, niin tuntuu menevän pieleen. Kun vanhemmat ovat suoralinjaisia, johdonmukaisia ja turvallisia ja heille on ihan yhtä ok jos lapsi on välillä pahalla päällä kuin jos on hyvällä tuulella, niin jostain kumman syystä silloin lapset ovat vähemmän pahalla tuulella. en tiedä hakevatko sitten tavallaan tilaa ja hyväksyntää sille pahallekin mielelle tms, kun en ole psykologi.



Omilla lapsilla isot ja jotkut pienemmätkin muutostilanteet tuovat huonoa käytöstä (koulun/hoidon alku, sisarusten syntymä, lomien alku, lomamatkan odotus, joulun alusaika, äidin kotiin jääminen vauvalomalle, äidin töihinlähtö vauvalomalta, serkkujen yökyläily 4vrk:n ajan jne. jne.), mutta ne menevät omia aikojaan ohi kun ei niitä kummemmin noteerata. Aina kyllä jutellaan lyhyesti, että harmittaako nyt "se ja se" ja joskus todetaan vaan kun harmin syytä ei löydy, mutta kiukuttaa, että sitten on vaan kiukuteltava kiukku pois, mutta se pitää tehdä omassa huoneessa ettei muille tule paha mieli.



Täystenätkin kuuluvat välillä asiaan vaikkei enää olisi uhmaikäkään. Sitten asiat viedään tavalla tai toisella aikuisten mielen mukaan tehden ehkä pieniä myönnytyksiä, tyyliin hampaathan pestään halusi lapsi tai ei, mutta sovitaan että kun sen nyt tekee niin saa lukea 5 min myöhempään sängyssä kuin muuten saisi, eli kai ne on näitä perinteisiä uhkailu/lahjonta/kiristys- juttuja eri tavoin "sivistyneesti" sovellettuna, millä meillä mennään. Periaate on kuitenkin se että kertaakaan kiukuttelulla ei saa mitään läpi.

Menkää perheneuvolaan, keskustelkaa siellä ja jos aihetta on, niin sitten lääkäriin.



Katsokaa myös adhd:n oireisto, jotta voitte poissulkea sen. Kysymyspatteri on selkeä:



http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm



Kun neurologinen häiriö on poissuljettu, on helpompi keskittyä oikeisiin toimiin. Jos taas lääkäri toteaa sellaisen, tarvitaan ihan toisenlaista hoitoa ja kasvatusta, kuin tavallisen huonokäytöksisen lapsen kohdalla.



Itselläni on kokemusta 20 vuotta adhd-lapsen kanssa elämisestä.

Älä sano lapselle "jos käyt pesulla, luen sadun" vaan sano "pesun jälkeen luen sadun". Pienillä vivahde eroilla voi olla suuri vaikutus.