Minusta ns. "juntit" ovat paljon mukavampia ihmisiä kuin
sellaiset, joille elämän tärkein asia on olla olevinaan jotain.
Ja arvostella muiden tyyliä/asuinpaikkaa/elämäntapaa.
Stereotyyppinä voin mainita helsinkiläiset trendipellet, jotka ostavat vauvoilleen Armanin vaatteita. Oikeasti: mitä järkeä??
Kauniita vaatteita saa paljon halvemmalla, ja taatusti ovat ihan yhtä laadukkaita.
Näissä onkin kyse vain siitä, että he haluavat näyttää muille miten paljon heillä on rahaa.
Turhaa lesoilua.
"Juntit" ovat yleensä sellaisia kuin haluavat, eivätkä myöskään arvostele muita niin hanakasti.
Kommentit (42)
Karrikoidusti nimittäin voitaisiin väittää että korkeakoulun käynyt, siististi pukeutuva ja sivistynyt ihminen (joka ei tuomitse muita), niin siinä tapauksessa hän on monesti mukavampi ihminen kuin juntti, joka katsoo muita ihmisiä nenänvarttaan pitkin ja pitää itseään aitona ja muita hienostelevina, epäaitoina kermaperseinä jotka eivät ymmärrä oikeasta (=juntin) elämästä mitään.
JOS junttius määritellään karrikoidusti niin, että juntti on ammattikoulun käynyt, ei-niin-muodikkaita vaatteita käyttävä, maanläheinen ihminen (joka ei tuomitse muita), niin siinä tapauksessa juntti on monesti mukavampi ihminen kuin sellainen, joka katsoo muita ihmisiä nenänvarttaan pitkin ja pitää itseään muita parempana.
Tarkoittaako aitous tapojen puutetta? Sitä, että ei osata pukeutua tilanteen mukaan, ollaan suorapuheisia (eli töykeitä) eikä osata käyttäytyä, kun ei haluta sortua smooltoolkiin ja turhanpäiväiseen lätinään? Mikä tekee vaatteesta ja ihmisestä aidon?