Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidiksi 35+-iässä?
11.02.2010 |
Onko se kenenkään muun mielestä vähän vääristynyttä? Eräs ystävä suunnittelee raskautta "kun saa taloudellisen tilanteensa kuntoon", ja on 36vuotias.
Eli lapsen syntymä on ehkä edessä vasta noin 38-vuotiaana, jos ylipäätään mahdollista tulla raskaaksi enää. Hän on sitten kysellyt että onko se raskasta jne... Olen itse saanut esikoiseni 22-vuotiaana ja nyt kuopuskin on jo 5 vuotias, en osaa yhtään sanoa että onko se raskasta hänelle, tuossa iässä, itselleni oli jo silloin. Olisi kamalaa jos itsellä pyörisi taapero nurkissa vielä yli nelikymppisenä! Kun olen 40v niin kuopuskin jo 15, luojan kiitos!
Kommentit (108)
no sori mutta ei lukio kyllä ole mikään tutkinto vielä ja olen itsekin ylioppilas, mutta tätä mieltä olen.
Kaksoistutkinnon suorittaja käy ylioppilastutkinnon ja ammatillisen tutkinnon samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten toi fyysinen romahdus on tapahtunut?
ettekö enää jaksa liikkua ollenkaan, nukutte kaiken aikaa, kädet ei toimi, mitä hittoa?
mä aloitin urheiluharrastuksen 40 v enkä ole ikinä ollut paremmassa syysisessä kunnossa kuin nyt 47-vuotiaana
ihmettelen todella näitä 35 v ikäloppuja
Nyt teillä vanhoilla mammoille on vähän puurot ja vellit sekaisin. Ei äitiyttä opita missään korkeakoulussa eikä mikään hieno tutkinto takaa sitä, että olisi hyvä äiti.
mun 73 v äiti käy päivittäin avannossa ja punttisalilla ympäri vuoden : )
toiset ne vaan säilyy paremmin kuin toiset, onneks
mä en ole täällä kuiluja täyttämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kunto kestää :D
Ei taida ihan omin neuvoin onnistua tuo sikiäminen enää, mutta eiköhän joku hedelmöityshoito vielä onnais.
45 v olen hyvässä kunnossa ( testattu, kolesteroli yms arvot loistavat) ja henkisestikin voin hyvin.
Minä kyllä ihan aidosti halusin nuorena matkustella, asua ulkomailla ja opiskella. Mukavaa oli myös olla erilaisissa projekteissa ja kohdta erilaisia tilanteita. Nyt nautin päivätyöstä ja perhe-elämästä. En todellkaan kadu, etten perustanut perhettä aiemmin. Mutta nyt nautin tästä suuresti, edeleen matkustelen perheen kanssa, mutta nyt toki lapsen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain voi olla nauramatta näille lapsellisille vittuiluviesteille. Että kun ei enää muuta keksitä niin aletaan haukkumaan toisen koulutusta?!
Äly hoi, ei kyllä ikä näytä kaikille viisautta tuovan.
48 ja sulla ei tosiaankaan ole kaikki lapset kotona!
olen pahoillani, että niin monella nuorella on fysiikka (ja psyykekin) näköjään jo pettänyt
pitäkää ihmeessä itsestänne hyvää huolta, myös sillon, kun lapset on pieniä, ettekä odota sitä, että ne lähtee kotoa ja pääsette 30 min lenkille
ELÄKÄÄ JOKA PERKELAAN PÄIVÄ, LOPETTAKAA SE ODOTTAMINEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku selittää tämän usein nähdyn ajatuksen, että kun lapset tekee nuorena, niin sitten 45- vuotiaana lapset on jo poissa kotoa ja voi taas elää? Siis eikö sen pitäisi olla pikemminkin surullista, että lapset lähtevät kotoa, kun niitä on hartaasti odotettu ja tehty ja niitä rakastetaan enemmän kuin mitään? Miksi odotetaan niin innolla sitä aikaa, kun ei enää tartte katsella jaloissa pyöriviä taaperoita, kouluikäisiä eikä teinejä?
Miksi ei voisi matkustaa(jos haluaa)lapsen kanssa?
Miksi ei voisi käydä joskus ulkona vaikka on lapsia? En ymmärrä näiden vanhojen äitien käsitystä siitä, että nuoruutta pitäisi jotenkin elää yli 30-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elämä pitää ikäänkuin olla elettynä ennen lasten hankintaa. Pitää matkustella, bilettää, opiskella ja tehdä töitä. Ei kai elämä perheen perustamiseen lopu? Ei meillä ainakaan.
joku selittää tämän usein nähdyn ajatuksen, että kun lapset tekee nuorena, niin sitten 45- vuotiaana lapset on jo poissa kotoa ja voi taas elää? Siis eikö sen pitäisi olla pikemminkin surullista, että lapset lähtevät kotoa, kun niitä on hartaasti odotettu ja tehty ja niitä rakastetaan enemmän kuin mitään? Miksi odotetaan niin innolla sitä aikaa, kun ei enää tartte katsella jaloissa pyöriviä taaperoita, kouluikäisiä eikä teinejä?
kaikki pakkosterilointiin ja permanentit päähän?
jiihaaa!!!1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin yritin ja sainkin omat lapseni paljon nuorempana, kolmekymppisenä. Ainoa asia, mikä harmittaa vanhoissa vanhemmissa on, että kun itselläni on pienet lapset vanhempani alkavat olla jo siinä iässä, että tarvitsisivat apua. Siinä olet sitten "loukussa" pienten lasten ja vanhojen vanhempiesi kanssa. Muuten iällä ei meidän tapauksessa ole ollut mitään merkitystä.
sitä kun lapset lähtee joskus kotoa. En hommannut lapsia nuorena siksi että 45-vuotiaana voisi taas elää kun ei "pyöri taaperoita jaloissa". Ties vaikka saisin vielä iltatähden silloin.
Minua surettaa kuinka nopeasti lapseni kasvaa.
joku selittää tämän usein nähdyn ajatuksen, että kun lapset tekee nuorena, niin sitten 45- vuotiaana lapset on jo poissa kotoa ja voi taas elää? Siis eikö sen pitäisi olla pikemminkin surullista, että lapset lähtevät kotoa, kun niitä on hartaasti odotettu ja tehty ja niitä rakastetaan enemmän kuin mitään? Miksi odotetaan niin innolla sitä aikaa, kun ei enää tartte katsella jaloissa pyöriviä taaperoita, kouluikäisiä eikä teinejä?
keskustelu siitä, miten teiniäideille ollaan kateellisia hoitoavusta jne. Kovin on katkeraa teksiä vanhemmilta äideiltä...
Ei se tietenkään niin mene, että sitä odottaisi jotenkin "innolla" että lapset lentää pesästä.
Se on vaan ihan oikeasti melko mukava ajatus, että on muutama vuosi välissä aikaa ihan miehenkin kanssa kaksin, ennen kuin lapsenlapset tulevat täyttämään arkea.
Naiseuden rikkaus on se, että voi tulla äidiksi eri-ikäisenä, eri elämäntilanteissa, eikä se silti määritä äitiyttä ns. hyväksi tai huonoksi äitiydeksi. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.
Toisille sopii esim. se, että tekee lapset nuorina ja opiskelee jne. vasta hieman myöhemmin, toinen opiskelee vaivatta pienten lasten kanssa, kolmas haluaa hankkia koulutuksen ensin, neljäs toivoo vakituista työpaikkaa, omaa asuntoa jne. ennen kuin kokee, että äitiys on nyt se juttu omalla kohdalla.
Joillekin lapsia tulee ehkäisystä huolimatta tai lasten annetaan tulla elämäntilanteesta riippumatta, toisille se taas olisi katastrofi.
Joku on energinen nuori äiti, joka kokee, että vanhempana ei olisi jaksanut, toinen on energisempi nelikymppisenä kuin moni parikymppinen.
Kaikki eivät saa lapsia koskaan, ja toisilla taas yritys vie omasta halusta huolimatta pitkään ja siirtää äidiksi tulemista.
Minulla on kavereita, jotka ovat tulleet äideiksi alle 20-vuotiaina ja niitä, jotka ovat tulleet äideiksi yli nelikymppisinä, enkä voi mitenkään pitää kumpiakaan toistaan huonompina tai parempina.
En vain voi olla nauramatta näille lapsellisille vittuiluviesteille. Että kun ei enää muuta keksitä niin aletaan haukkumaan toisen koulutusta?!
Äly hoi, ei kyllä ikä näytä kaikille viisautta tuovan.48 ja sulla ei tosiaankaan ole kaikki lapset kotona!
Alue: Aihe vapaa
Se on vaan aika mukavaa tietää, että nelikymppisenä on vielä paljon tosi virkeetä elämää edessä, yhdessä miehen kanssa. Ja sitten jos omat lapseni tekevät lapsia, niin saan toivottavasti nauttia lapsenlapsista ilman erilaisia vanhuuden remppoja. Mielenkiinnolla olen seurannut tätä keskustelua, ja nämä äidit jotka ovat tehneet lapsia myöhemmin, vetoavat lähestulkoon aina matkusteluun ja "nuoruuden viettämiseen", talon rakentamiseen ym... Kyllä meidän perhe matkustaa, yhdessä ja ilman lapsia, ja kyllä meidän nuoruus jatkui, ei ehkä biletyksineen mutta kuitenkin, vielä lasten syntymän jälkeenkin.
terveisin Ap