Äidiksi 35+-iässä?

Olen 44-vuotias.



Minulla on 15-vuotias teinipoika ja vuoden ikäinen tyttö. Olen onnellinen näistä kahdesta ja sisarukset(-puolet) rakastavat toisiaan hurjasti.



Minusta nurkissapyörivä taaperomme ei ole kamala ( ;

herra jestas sentään! Äidiksi yli 35-vuotiaana??? Kaikkea ne keksii, Luojan kiitos sä olet tajunnut toimia paremmin.

aikovat ikinä hankkia lapsia.

Kaikki on aikoja sitten jo täyttäneet 30, taloa, uraa, lemmikeitä ja tavaraa keräillään ja lapsentekoa siirretään.

Tai ehkä ne ei hankikaan lapsia.

Onko se kenenkään muun mielestä vähän vääristynyttä? Eräs ystävä suunnittelee raskautta "kun saa taloudellisen tilanteensa kuntoon", ja on 36vuotias.

Eli lapsen syntymä on ehkä edessä vasta noin 38-vuotiaana, jos ylipäätään mahdollista tulla raskaaksi enää. Hän on sitten kysellyt että onko se raskasta jne... Olen itse saanut esikoiseni 22-vuotiaana ja nyt kuopuskin on jo 5 vuotias, en osaa yhtään sanoa että onko se raskasta hänelle, tuossa iässä, itselleni oli jo silloin. Olisi kamalaa jos itsellä pyörisi taapero nurkissa vielä yli nelikymppisenä! Kun olen 40v niin kuopuskin jo 15, luojan kiitos!

kaikkea jaksaa kun on tahtoa.

olen 40 vuotias. Mitä ihmeen vääristynyttä tässä on? Sama mies on ollut jo yli 15 vuotta.

Maailma on täynnä nelikymppisiä, joilla on elämä ohi jo.



Pienten lasten kanssa pysyy nuorena.

niitä, ketkä pyöräyttävät mukulat 20-vuotiaina, kun ainakin itse halusin nauttia elämästä, matkustella, huvitella yms. 30-vuotiaana olin valmis äidiksi ja nyt rilluvuosien jälkeen minusta on ihanaa, että taaperot pyörivät jaloissa. Nautin täysillä! Nyt jo monta lasta ja 40 lähestyy. Kukin tehk

niitä, ketkä pyöräyttävät mukulat 20-vuotiaina, kun ainakin itse halusin nauttia elämästä, matkustella, huvitella yms. 30-vuotiaana olin valmis äidiksi ja nyt rilluvuosien jälkeen minusta on ihanaa, että taaperot pyörivät jaloissa. Nautin täysillä! Nyt jo monta lasta ja 40 lähestyy. Kukin tehköön omat valintansa.

Mutta monet pariskunnat tietoisesti siirtävät lapsentekoa siihen noin 35-40 vuoden ikään ja sitten itkevät kun ei natsaa. Ei se siinä iässä vaan niin helposti natsaa, olisivat ajatelleet asiaa 10 vuotta aiemmin. Ottaa päähän, ystäväpiirissä on näitä pariskuntia jotka ovat olleet yhdessä ikuisuuden ja nyt sitten itkevät lapsettomuuttaan nelikymppisinä.

parempi on vääntää varmuuden vuoksi mukula jokaisen vastaantulijan kanssa heti parikymppisenä niin ainakin natsaa, eikä jää ilman.

Itse tulin 36-vuotiaana ekasta kierrosta raskaaksi. 31-vuotiaana piti odotella pari kiertoa.

On siinäkin ystävä.

ja minä ainakin olin siihen hyvin tyytyväinen. Nautin äitiydestäni ja perhe-elämästä. Nuorempana ehkä muut asiat oli tärkeämpiä, ja elämäntilanne oli erilainen. Paljoltihan se riippui siitä, että tapasin mieheni vasta yli 30v. siis sellaisen ihmisen, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, perustaa perheen ja katsella samaa naamaa elämän ehtooseen asti.

Sitähän en tarkoittanut, että tarttis kaikkien kanssa alkaa sikiämään. Mutta jos on oltu yhdessä 15 vuotta ja aletaan suunnittelemaan raskautta 37-vuotiaana, niin se on vähän niinkun oma vika jos ei ekalla kierrolla ota onkeen.

tarkoitit mitä tarkoitit.

Onko sinun mielestäsi 'vääristynyttä' elää eri tavalla kuin sinä?



Itse olen saanut esikoiseni 30+ iässä ja olen nyt onnellinen 3 pienen lapsen äiti. Moni tuttava on saanut lapsensa paljon nuorempana ja tunnenkin itseni ikäisiä isovanhempia. Pakko myöntää että minusta tuntuisi hassulta olla mummo tässä iässä, mutta en missään nimessä pidä mitenkään vääristyneenä tai omituisena sitä että jotkut ovat mummoja jo alle nelikymppisinä.

mahduttaa hyvään elämään, teki ne sitten 2- tai 4-kymppisenä! Ei minusta tässä ole jotain ideaalia (paitsi terveydellinen näkökulma), mikä olisi se paras tilanne.



Toiset opiskelevat ensin, toiset tekevät lapset samalla kun opiskelevat ja muut sitten opintojen päätteeksi. Kaikilla on mahdollista toteuttaa itseään ja elää mielekästä elämää, eri vaiheet elämässä vain ovat vähän eri järjestyksessä.



Omissa tutuissani on äitejä, joilla on jo aikuisikäiset lapset sekä äitejä, joilla on vauva, vaikka olemme samanikäisiä. Kaikki ovat suht tyytyväisiä elämäänsä ja rakastavat lapsiaan, olivat ne minkä ikäisiä tahansa. Kaikilla on myös työkuviot ja talous kunnossa.



On monta tapaa elää, mitä niitä laittamaan paremmuusjärjestykseen.

että välistä jää yksi sukupolvi pois kun nelikymppiset tekee vauvoja. Siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat olemaan vanhuksia, ei pysty mitenkään heistä huolehtimaan koska on omat lapset huollettava. Yhteiskunta hoitaa.

koska aiemmin ei ole tärpännyt, vaikka sitä lasta oltaisiin tehty jo vuosikymmen tai ylikin!

Ei se lapsi aina tule edes kaksikymppisenäkään automaattisesti. Kaikki eivät myöskään pariudu kaksikymppisenä.

mutta vanhempani olipitkälti yli 40v kun minut saivat. Mä kerkesin ennen lapsensaantia huolehtimaan vanhempani hautaan, auttamaan ja hoitamaan. Kauhulla kuuntelen 60 v työtovereitani, joilla alkaa olla omia kremppoja, hoitavat työnsälisäksi vanhempiaan ja appivanhempiaan, tätejään ja lisäksi lapsenlapsiaan. Ne naiset on todellisia työnsankareita.