Äidiksi 35+-iässä?

Meillä ei kerätty mitään mammonaa tai rakennettu taloa ennen lapsia, mutta molemmilla on korkea koulutus, joka on edellyttänyt niin paljon reissaamista ja muuttoja, että ei meillä olisi alsten ollut hyvä olla aiemmin. Esikoinen on joutunut vaihtamaanpäiäkotia kerran muuton takia, ja kahdelle nuorimmalle on nyt voitu tarjota ihan stabiilit olosuhteet...

Kaveripiirissä tuntuu siltä, että moni, joka on ehtinut täyttää 30 ennen ekaa lasta, on kohdannut vaikeuksia siinä vaiheessa, kun on toivottu toista, vaikka yhden lapsen moni on saanutkin aika helpolla. Ehkä sattumaa.

Kun on vähän enemmän sitä ikäeroa, löytyy enemmän energiaa ja aikaa hoitotyöhön, sillä eläkeläisenä ei ehdi, onhan näillä nykyisilläkin ikäluokilla aika kiireiset eläkepäivät.

Minun äitini sai minut 40-vuotiaana. Ja on aina sanonut että lapset kannattaa tehdä nuorena.



Olisivatpa vaan tehneet - vaikkapa edes 10 vuotta aikaisemmin.



Oma äitini on aina ollut "vanha" silmissäni. Koskaan ei voi tietää miten elämä kulkee ja hänellekkin tuli jos jonkunlaista sairautta jo 50-vuotiaana.



Haluaisi kovasti olla mummo ja hoitaa lapsenlapsiaan nyt, mutta ei jaksa eikä pysty.



Ja minä saan hoitaa paljon hänenkin asioitaan kahden pienen lapsen ja työn lisäksi vaikka olen vasta kolmekymppinen.



Oikein ottaa päähän kun joku tietämätön sanoo että ihanaa kun sulla asuu mummo lähellä! Onhan se ihanaa joo ettei tarvitse lähteä siivoamisen ja kauppa-apujen takia kovin kauas auttamaan, ehtii yöksi kumminkin kotiin :)



Halusin vaan tuoda esille tämänkin näkökannan, lähinnä niitä ihmisiä ajatellen jotka pitkittävät omaa nuoruuttaan ja lykkäävät lapsen tekoa.



Kaikki eivät ole hyvässä kunnossa vielä 50-vuotiaina vaikka nelikymppisenä kaikki olisikin kunnossa.

ja kaikilla ei ole tilaisuutta edes saada niitä lapsia nuorena.



Itse en olisi halunnut esikoislastani vasta vanhemmalla iällä. Tahdon myös olla nuori kun (toivottavasti) saan tutustua lastenlapsiini.

Ja hyvin kävi kun sainkin lapseni jo nuorena. Minulla vaan sattui olemaan sopiva sauma lasten tekoon ja aviomies joka halusi myös perustaa perheen nuorena.



Sitä en kyllä ymmärrä miksi kukaan minua säälisi, kun sain esikoiseni 22-vuotiaana. Elämäni ennen lapsia oli ikävää ja vasta esikoisen synnyttyä aloin todella nauttia elämästä.



Elämäntilanteet ja ihmiset on niin erilaisia, että lisääntykööt kukin sitten kun itse on siihen valmis. (Ja ei, en tarkoita että nyt kaikki 15 kesäiset lapsia tekemään kun "vauvat on niin kivoja")

olisi ollut valmis äidiksi parikymppisenä. Opiskelin, matkustelin, seurustelin ja nautin nuoruudesta. Sain esikoiseni 33-vuotiaana, se oli oikein hyvä ikä, oli jo ammatti ja äitiyspäivärahat olivat hyvät. Taapero nurkissa yli 40 hmm....no ymmärrän, että sun täytyy päästä tekemään niitä asioita, joita muut tekee kakskymppisenä.

Tänään on sitten "ikä ja raskaus" provotuspäivä, koska noita aloituksia on tuolla useampikin tämän aihepiirin tiimoilta... Noin vuoden av:llä käynnin jälkeen alan epäillä, ettei täällä juuri "oikeita" aloituksia olekaan, vaan lähes pelkkiä provoja...

tehty myös kypsässä iässä. Ehkäisy nykymuodossaan on varsin uusi keksintö. Tottakai naisen ikä vaikuttaa, mutta ei se hedelmällisyys lopu kuin veitsellä leikaten 35 vuotiaana. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli sperma laatu heikentyy, lisäaineet ja ympäristömyrkyt vaikuttavat, ei vain naisen ikä.

Ja yhteiskuntakin on muuttunut. Enää lapsensaaminen ei ole naiselle maailman tärkein asia. Ennen se oli naiseuden mitta, koska sillä mitattiin naisen merkitys yhteiskunnassa. Ei enää, tärkeä voi olla niin monella eri tavalla nykyään.

Myöskin hedelmällisyyden tutkiminen ja hoito edistyvät suurin harppauksin. Voi olla, että tulevaisuudessa ns. designer-vauvat ovat todellisuutta, lääketiede myös mahdollistaa entistä myöhemmän raskautumisen. Eli kaikkien olisi syytä miettiä omaa suvaitsevaisuuttaan, koska erilaisia perhemalleja tulee.

ehtinyt ihan tarpeeksi seurustelemaan ja aviomies oli löytynyt. Opiskelut (kaksoistutkinto) sain päätettyä 18-vuotiaana ja oman alani töissä olin ollut melkein 4 vuotta ennen esikoisen syntymään. Matkustelu ei juurikaan ole koskaan kiinnostunut minua, lapsena tuli ihan tarpeeksi matkusteltua. Elämäni ennen lapsia oli lähinnä vain töitä ja illat kotona nyhväämistä, baareissa/keikoilla/festareilla yms juoksemiseen väsyin hyvin nopeasti. Olisi tuntunut ikävältä jatkaa samaa kolmekymppiseksi asti.

olisi ollut valmis äidiksi parikymppisenä. Opiskelin, matkustelin, seurustelin ja nautin nuoruudesta. Sain esikoiseni 33-vuotiaana, se oli oikein hyvä ikä, oli jo ammatti ja äitiyspäivärahat olivat hyvät. Taapero nurkissa yli 40 hmm....no ymmärrän, että sun täytyy päästä tekemään niitä asioita, joita muut tekee kakskymppisenä.

itse olet "määrännyt" niin ei se kuule läheskään kaikilla mene niin. Tottakai itsekin olisin halunnut saada lapsia alle 30 vuotiaana, mutta täytyy tyytyä siihen mitä annetaan.



t.tahattomasti lapseton 36 vuotias. Nyt adoptio prosessia 5 vuotta takana, ehkä tänä vuonna saamme kauan kaivatun lapsen :)

niin tiedän kyllä että kaikilla niin ei mene. Sanoinhan aikaisemmassa viestissäni, että minulla on käynyt hyvin kun sain lapseni nuorena! Ja sanoin myös että kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole.

Olen hyvin tietoinen siitä kuinka onnellisessa asemassa olen.

Tuo olikin lähinnä puolustus sille että ei nuorena voi olla valmis äidiksi, kun pitää matkustella, opiskella yms.

Toivotan sinulle kovasti onnea adoptioon! :)

itse olet "määrännyt" niin ei se kuule läheskään kaikilla mene niin. Tottakai itsekin olisin halunnut saada lapsia alle 30 vuotiaana, mutta täytyy tyytyä siihen mitä annetaan.

t.tahattomasti lapseton 36 vuotias. Nyt adoptio prosessia 5 vuotta takana, ehkä tänä vuonna saamme kauan kaivatun lapsen :)

työpaikkani oli samaan aikaan 2 naista raskaana, odottaen esikoistaan hekin, toinen 36- ja toinen 37-vuotias. Muistan kuinka he katsoivat minua säälien ja voivottelivat ihan suoraan "Kyllä sinäkin varmaan pärjäät lapsen kanssa". Olin äimistynyt ja myös huvittunut, lapsi oli tekemällä tehty ja olin täysin vakuuttunut omista kyvyistäni olla äiti.

Nyt, 7 vuotta myöhemmin heillä on molemmilla avioero takana, toinen on pitkällä sairaslomalla burnoutin vuoksi ja koko tämän 7 vuotta olen saanut kuunnella sitä kuinka mahdotonta on valvoa, ei jaksa tehdä mitään, elämä on helvettiä kun lapsi vie kaiken ajan.Isovanhemmat on niin ikäloppuja ettei heistäkään ole koskaan ollut apua. Tavallaan sitä kai on jo "tottunut" elämään itsekseen ilman lasta tuohon ikään mennessä, ja lapsen tulo muuttaa kaiken. Itselläni elämä soljuu mukavasti, saman miehen kanssa tässä elelllään ja 2 lasta on tullut esikoisen seuraksi.

ehtinyt ihan tarpeeksi seurustelemaan ja aviomies oli löytynyt. Opiskelut (kaksoistutkinto) sain päätettyä 18-vuotiaana ja oman alani töissä olin ollut melkein 4 vuotta ennen esikoisen syntymään. Matkustelu ei juurikaan ole koskaan kiinnostunut minua, lapsena tuli ihan tarpeeksi matkusteltua. Elämäni ennen lapsia oli lähinnä vain töitä ja illat kotona nyhväämistä, baareissa/keikoilla/festareilla yms juoksemiseen väsyin hyvin nopeasti. Olisi tuntunut ikävältä jatkaa samaa kolmekymppiseksi asti.

sä oletkin ammattikoululainen, korkeampi koulutus vaatii vähän enemmän opiskelua. Jos et satu olemaan kiinnostunut muista maisemista kuin kotipiiristäsi, niin ei se tarkoita, että muut eivät olisi vähän kiinnostuneempia maailmasta. Lapsena vanhempien kanssa matkustelua nyt ei voi oikein verrata aikuisena matkustamiseen. Lisäksi jos itselläsi ei riitä mielikuvitusta mukavan elämän viettoon ilman lapsia, niin useimmilla muilla varmasti riittää.

en olisi kouluttautunut pidemmälle vaikka lapsia ei olisikaan tullut.

Ja puhuinkin nimenomaan vain itsestäni. En oleta että kaikki halausivat elämältä samaa kuin minä. Monia kiinnostaa matkustelu yms.

En tarkoittanut viestiäni hyökkäykseksi ketään vastaan. Perustelin sillä sen miksi MINÄ halusin lapsia nuorena. Moni ei olisi valmis hankkimaan lapsia nuorena, kuten moni ystäväni ei ole. Sanoin myös aikaisemmassa viestissäni, että jokainen hankkikoot lapset sitten kun haluaa.

ehtinyt ihan tarpeeksi seurustelemaan ja aviomies oli löytynyt. Opiskelut (kaksoistutkinto) sain päätettyä 18-vuotiaana ja oman alani töissä olin ollut melkein 4 vuotta ennen esikoisen syntymään. Matkustelu ei juurikaan ole koskaan kiinnostunut minua, lapsena tuli ihan tarpeeksi matkusteltua. Elämäni ennen lapsia oli lähinnä vain töitä ja illat kotona nyhväämistä, baareissa/keikoilla/festareilla yms juoksemiseen väsyin hyvin nopeasti. Olisi tuntunut ikävältä jatkaa samaa kolmekymppiseksi asti.

sä oletkin ammattikoululainen, korkeampi koulutus vaatii vähän enemmän opiskelua. Jos et satu olemaan kiinnostunut muista maisemista kuin kotipiiristäsi, niin ei se tarkoita, että muut eivät olisi vähän kiinnostuneempia maailmasta. Lapsena vanhempien kanssa matkustelua nyt ei voi oikein verrata aikuisena matkustamiseen. Lisäksi jos itselläsi ei riitä mielikuvitusta mukavan elämän viettoon ilman lapsia, niin useimmilla muilla varmasti riittää.

Jokainen hankkikoot lapset sitten kun haluaa ja pystyy. (Ettei nyt tule taas sanomista siitä että kaikilla asiat ei mene niinkuin haluaisi. Tiedän sen)

en olisi kouluttautunut pidemmälle vaikka lapsia ei olisikaan tullut.

Ja puhuinkin nimenomaan vain itsestäni. En oleta että kaikki halausivat elämältä samaa kuin minä. Monia kiinnostaa matkustelu yms.

En tarkoittanut viestiäni hyökkäykseksi ketään vastaan. Perustelin sillä sen miksi MINÄ halusin lapsia nuorena. Moni ei olisi valmis hankkimaan lapsia nuorena, kuten moni ystäväni ei ole. Sanoin myös aikaisemmassa viestissäni, että jokainen hankkikoot lapset sitten kun haluaa.

ehtinyt ihan tarpeeksi seurustelemaan ja aviomies oli löytynyt. Opiskelut (kaksoistutkinto) sain päätettyä 18-vuotiaana ja oman alani töissä olin ollut melkein 4 vuotta ennen esikoisen syntymään. Matkustelu ei juurikaan ole koskaan kiinnostunut minua, lapsena tuli ihan tarpeeksi matkusteltua. Elämäni ennen lapsia oli lähinnä vain töitä ja illat kotona nyhväämistä, baareissa/keikoilla/festareilla yms juoksemiseen väsyin hyvin nopeasti. Olisi tuntunut ikävältä jatkaa samaa kolmekymppiseksi asti.

sä oletkin ammattikoululainen, korkeampi koulutus vaatii vähän enemmän opiskelua. Jos et satu olemaan kiinnostunut muista maisemista kuin kotipiiristäsi, niin ei se tarkoita, että muut eivät olisi vähän kiinnostuneempia maailmasta. Lapsena vanhempien kanssa matkustelua nyt ei voi oikein verrata aikuisena matkustamiseen. Lisäksi jos itselläsi ei riitä mielikuvitusta mukavan elämän viettoon ilman lapsia, niin useimmilla muilla varmasti riittää.

jos itse aiot olla jo ihan romu 40 v, niin ole sitten

mä olen saanut 2 nuorinta lasta 38 ja 41 v ja ensimmäisetkin yli 30 v, enkä tajua sun juttuas ollenkaan

ehkä sun mielipitees perustuu vaan tietämättömyyteen?

fysiologisiin faktoihin, että jos saa lapsia yli 40v, niin on varmasti huonomassa vedossa kuin 24-vuotiaana.

Ja sitä myös komppaan, että nykyään kun lapset tehdään liian vanhana, väliin jää yhden sukupolven kuilu.

Ammattikoulusta pääsin syksyllä, hieman vajaa 18 vuotiaana ja tästä puolivuotta niin kirjoitin itseni lukiosta.

Et ole kaksoistutkinnosta kuullut?

että ihan kaksoisopiskelut suoritettuna 18 v? :D

Juu, varmaan talouskoulu ja joku siivouskurssi :D :D :D

ja olen itsekin ylioppilas, mutta tätä mieltä olen.

ja olen itsekin ylioppilas, mutta tätä mieltä olen.