Äidiksi 35+-iässä?

mutta eihän minun ei-akateemisillä aivoilla moista tekstiä luoda.

Naiseuden rikkaus on se, että voi tulla äidiksi eri-ikäisenä, eri elämäntilanteissa, eikä se silti määritä äitiyttä ns. hyväksi tai huonoksi äitiydeksi. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.

Toisille sopii esim. se, että tekee lapset nuorina ja opiskelee jne. vasta hieman myöhemmin, toinen opiskelee vaivatta pienten lasten kanssa, kolmas haluaa hankkia koulutuksen ensin, neljäs toivoo vakituista työpaikkaa, omaa asuntoa jne. ennen kuin kokee, että äitiys on nyt se juttu omalla kohdalla.

Joillekin lapsia tulee ehkäisystä huolimatta tai lasten annetaan tulla elämäntilanteesta riippumatta, toisille se taas olisi katastrofi.

Joku on energinen nuori äiti, joka kokee, että vanhempana ei olisi jaksanut, toinen on energisempi nelikymppisenä kuin moni parikymppinen.

Kaikki eivät saa lapsia koskaan, ja toisilla taas yritys vie omasta halusta huolimatta pitkään ja siirtää äidiksi tulemista.

Minulla on kavereita, jotka ovat tulleet äideiksi alle 20-vuotiaina ja niitä, jotka ovat tulleet äideiksi yli nelikymppisinä, enkä voi mitenkään pitää kumpiakaan toistaan huonompina tai parempina.

niin tai kauhia jos löytää vasta yli kolmikymppisenä sen oikean, jonka kanssa oikeasti haluaa lapsia. ei se väärin ole. suurinosa minun ystävistäni on saava ensimmäisensä jos olleenkaan tuossa 35 kynnyksellä eikä välttämättä ole uraa tai taloa tehneet. elämä vie ja tuo.

aina ja jaksaisivat olla lastenhoitoapuna. Meidän esikoisen mummot oli reiluja nelikymppisiä ja molemmilla on ollut omat kiireet, työnsä ja menonsa ja hoitoapua ei kylläkään saanut. Tosin itsekin olemme pärjänneet, mutta helpompaa on näyttänyt olevan monella tutullani joiden juuri eläkkeelle jääneet vanhemmat ovat olleet aina valmiina kiitämään lastenhoitoavuksi ja ottaneet mielellään lastenlapsia hoitoon pitkiksikin ajoiksi.

Minun äitini sai minut 40-vuotiaana. Ja on aina sanonut että lapset kannattaa tehdä nuorena.

Olisivatpa vaan tehneet - vaikkapa edes 10 vuotta aikaisemmin.

Oma äitini on aina ollut "vanha" silmissäni. Koskaan ei voi tietää miten elämä kulkee ja hänellekkin tuli jos jonkunlaista sairautta jo 50-vuotiaana.

Haluaisi kovasti olla mummo ja hoitaa lapsenlapsiaan nyt, mutta ei jaksa eikä pysty.

Ja minä saan hoitaa paljon hänenkin asioitaan kahden pienen lapsen ja työn lisäksi vaikka olen vasta kolmekymppinen.

Oikein ottaa päähän kun joku tietämätön sanoo että ihanaa kun sulla asuu mummo lähellä! Onhan se ihanaa joo ettei tarvitse lähteä siivoamisen ja kauppa-apujen takia kovin kauas auttamaan, ehtii yöksi kumminkin kotiin :)

Halusin vaan tuoda esille tämänkin näkökannan, lähinnä niitä ihmisiä ajatellen jotka pitkittävät omaa nuoruuttaan ja lykkäävät lapsen tekoa.

Kaikki eivät ole hyvässä kunnossa vielä 50-vuotiaina vaikka nelikymppisenä kaikki olisikin kunnossa.

Ei tainnu tajuta 47.n pointtia!



Itse aloitin liikkumisen kahden lapsen jälkeen ja uskallan väittää olevani timmimpi -ja jaksan myös henkisestikin enempi kuin ennen lapsia. ;)



Olen VASTA 30- vuotias kolmen lapsen äiti.

10 vuotta sitten olisin voinut saada lapsia ja ihmettelen jos en voisi saada lapsia 10 vuoden kuluttua.

Päinvastoin ajattelen miten ihana olisi jäädä 10 vuoden kuluttua kotiin kun nämä meidän tarhaikäset on kasvanut isommiksi.



Jos kunto on mitä on niin ymmärrän että ihmettelee miten joku JAKSAA hankkia perheen 35- vuotiaana.

Itse lähinnä ihmettelen että minkälainen kunto on VASTA 35- vuotiaana jos ei jaksaisi? Työikähän on VASTA alkanut, miten te jaksatte TYÖTÄ yli 60- vuotiaaksi?



Itse olen saanut lapsia 20+ ja saamassa 30+ ikäsenä.

Omalla kohdalla vuosi pari menee nopeasti. Olisi hirveää jos parin vuoden kuluttua olisin niin repsahtanut että lapsen saaminen ei olisi hyvä ajatus.



Tykkään verrata itseäni työssä käyvään ihmiseen: minusta 30-40- vuotias on ihminen parhaassa työiässä joten miksi ei lapsi sopisi kuvaan?

Suokaa anteeksi; mutta kuulostaa järin lohduttomalta ja hyvin katkeralta puheelta haukkua "vanhaa" äitiä..



Mitä ihmeen eroa sillä on hankkiiko lapsen 20- vuotiaana ja lisää 30-40- vuotiaana TAI saa esikoisen tuossa iässä?

Nuoren suusta ymmärrän sen vaan täytenä nuoruudenpuheena: kun on itse 20- vuotias, äiti ehkä 40- vuotias niin sitä ajattelee elämää jos äiti saisi lapsen, siis itsestä tulisi sisko.

Mutta kun se totuus on siinä että 10 vuotta menee hujauksessa ja on itse 3-kymppinen niin näkökulma kasvaa sieltä lapsen tasolta omaan itseensä: olenko minä niin rupsahtanut etten voisi olla pois töistä ja nauttia lapsesta?



Minusta ei ole oikeaa ikää saada lasta: 20- vuotias juuri opinnot lopettanut ei eroa äitinä naisesta joka on 20 vuotta ollut töissä.

Tämä todellakin on HENKILÖKOHTANEN asia: joku haluaa nauttia lapsista nuorena ja elää muuta kuin pikkulapsikausia 40- vuotiaana, mutta että pitääkö ajatella ettei muut voi tehdä toisin?

Minulle tulee mieleen vaan että tällänen nainen on katkera kun muut sikiää eikä hän.



Olkaa ihmiset ilosia siitä omasta elämästä! Jos joku haluaa lapsen 5 tai 10 vuotta myöhemmin kuin sinä niin miten se on sinulta pois?

Auttaako että ajattelee vielä miten se oma kunto on paskana ettei toisetkaan PYSTY leikkimään lattialla? Menkää ihmiset nyt liikkumaan!! :D

Olen nyt 34-vuotias ja täytän 35 ennen kuin esikoiseni syntyy. Tästä vauvasta olen niin onnellinen kuin vain ihminen olla voi! Syitä tähän tilanteeseen on aika monia, ja suurin osa niistä ei ole mitenkään mustavalkoisesti selitettävissä. Eniten ehkä vaikutti se, että pitkä avioliittoni kariutui hiukan alle kolmikymppisenä ex-miehen mielenterveysongelmiin. Onneksi olin sen verran vastuuntuntoinen nainen, etten halunnut alkaa lapsia pykäämään sen hullunmyllyn keskelle. Nykyisen mieheni tavattuani en tietenkään heti ollut valmis perustamaan perhettä, mielestäni täytyy parisuhteen olla vakaalla pohjalla ensin, ja molempien olla valmiita lapsen tuloon. Mielestäni olen nyt juuri elämäni parhaassa iässä, nähnyt ja kokenut vaikka mitä, ja pitäisin itseäni myös niin kypsänä äidiksi kuin ikinä tulen olemaan. Nuoruuden itsekkyys on jo suurelta osin karissut, ja olen valmis antamaan kaikkeni tälle tulevalle lapselle.

Aika huonoissa kantimissa on ap.n kunto jos meinaa ikäloppu olla tässä iässä.



Olen terve ja hyväkuntoinen 4 lapsen äiti. Olen kyllä ajatellut pysyä terveenä ja pirteänä vielä muutaman kymmenen vuotta, kuten äitinikin, joka on 80v ja katsoo joskus vielä lapsenlastensa perään.



80v. äitini käy vielä lenkillä, kantaa ja pilkkoo itse puut ja kolaa lumet pihalta.



Se on sääli jos asennoituu elämään niin, että on 40 vuotiaana niin ikäloppu, ettei jaksa enää mitään. Minusta minä elän kyllä elämäni parasta aikaa ja aion sitä elää vielä pitkään hyväkuntoisena.

ei tartte anoa mitään tukiaisia mistään, kun järjestää elämänsä kunnolla, opiskelee ja tekee töitä yms palstalla niiiiin harvinaisia toimenpiteitä

ne vanhat äidit luulee nuorempien ajattelevan heidän olevan ikäloppuja 40+vuotiaina. Ei kai sentään kukaan meistä kolmekymppisistä tai alle niin ajattele? Kysymys oli kai siitä, että jaksaako sitä yhtä hyvin vauvan kanssa kuin nuorempana.

Eikä minua yhtään epäilytä että jaksaisiko 40+ äiti yhtä hyvin kuin 20+ tai 30+ äiti. Eiköhän se riipu juuri ihmisestä, eikä iästä.

ne vanhat äidit luulee nuorempien ajattelevan heidän olevan ikäloppuja 40+vuotiaina. Ei kai sentään kukaan meistä kolmekymppisistä tai alle niin ajattele? Kysymys oli kai siitä, että jaksaako sitä yhtä hyvin vauvan kanssa kuin nuorempana.

voi olla ammattia, vakituista työpaikka ja talous kunnossa? Oletteko te vanhemmat äidit olleet alle 3-kymppisinä jotenkin tavanomaista lapsellisempia ja kyvyttömiä ottamaan vastuuta vai mikä tässä nyt mättää? Normaali ihminen on yleensä tuossa viimeistään 25-vuotiaana työelämässä ja osaa elää itsenäistä aikuisen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään.

Itse olen saanut esikoisen 24-vuotiaana, eli monen mielestä ilmeisesti ihan teininä. Takana amk-tutkinto, vakituinen työpaikka (miehellä samoin), oma asunto ja talous ja parisuhde vakaalla puhjalla. Mitään tukiaisia emme ole koskaan saaneet, paitsi tietysti normaalit lapsiperheillä kuuluvat tulonsiirrot lapsilisän, äitiyspäivärahan ja kotihoidontuen muodossa.

ei tartte anoa mitään tukiaisia mistään, kun järjestää elämänsä kunnolla, opiskelee ja tekee töitä yms palstalla niiiiin harvinaisia toimenpiteitä

ja sanon että mielestäni se on myös lasta kohtaan väärin, että ikääntyvät vanhemmat alkavat tekemään lapsia. Vaihdevuodet, viidenkympin villitykset ja keski-iän kriisit...ei ole hyvä lapsen olla siinä sitten. Sitten kun lapsella on murrosikä niin vanhemmat on 60v...jep jep...

kukahan kansanedustaja tekis lakialoitteen?

että lapset olis hankittava 15-25 v, koulutus 25-35 v ja lasten pakkoulosheitto 16 v, pakkolaatuaikaa miehen kanssa 35 - ????????ç

entä 30-kympin kriisi, hukkaan heitetyn nuoruuden kriisi, pitää päästä baariin kriisi

Eikö seesteinen keski-ikäinen sovi hyvin teinin vanhemmaksi. Sitä paitsi se keski-iän kriisi iskee niihin pariskuntiin joiden lapset lentää kotoa juuri kun ovat parhaassa iässä. Siinä sitä ihmetellään eikä tulla toimeen keskenään ilman lapsia.

ja sanon että mielestäni se on myös lasta kohtaan väärin, että ikääntyvät vanhemmat alkavat tekemään lapsia. Vaihdevuodet, viidenkympin villitykset ja keski-iän kriisit...ei ole hyvä lapsen olla siinä sitten. Sitten kun lapsella on murrosikä niin vanhemmat on 60v...jep jep...

Ei haittais ollenkaan.Varmaankin auttaisi myös tähän maapallon ylikansoitukseen.

Itse menen laittamaan ihan varmasti viimeistään 40v johdot solmuun.

tulee esille jollain ikäihmisellä...

kaikki pakkosterilointiin ja permanentit päähän? jiihaaa!!!1

Meidän lähiökadulla:

me olemme 40/43 vuotias pariskunta ja naapurissa on 22/25 vuotias pariskunta. Molemmat asumme omakotitaloa, on työpaikat jne.



Me saimme esikoisen kun olin 37 vuotias ja toinen tuli kun kohta täytin 40v.

Naapurissa esikoinen saatu 20v, toinen 21/22v.



Emme ole "vertailleet" kummalla raskaampaa, en ole itse kokenut omia lapsiani tai niiden hoitoa raskaaksi. Naapurissa selvästi aiheuttaa närää viihteellä kulkeminen ja siitä aiheutuvat lapsenhoitopaineet. Heillä on siitä syystä sosiaalihoitaja käynyt juttelemassa, en tiedä sen kummmemmin tautoja, voihan siinä olla muutakin.



Mutta onko tuo iästä johtuvaa, en tiedä. Itse kuvittelisin, että jos on taipumusta alkoholismiin tai muuten tuollaiseen elämäntapaan ja on elänyt nelikymppiseksi ilman lapsia niin ei niitä nyt sitten enää siinäkään iässä tee.

Nuorena kaikki on vielä niin avointa eikä voi tietää miten elämä menee ja lapsia tulee vahingossakin jne.

Itsellä on sellainen kuvitelma, että +35 lapsentekijä ainakin varmasti haluaa lapsensa, olenko väärässä?

Niin, onhan se kamalaa että ihmiselle tulee ikää!



Mutta hei: joku saattaa kuolla kun lapset on pieniä.



Kaikki me ollaan joskus 60- vuotiaita (ja käydään työssä pääosin silloin, paitsi ilmeisesti nämä jokka ei jaksa enää 40- vuotiaana) joten onhan se ihan kamalaa jos lapsi on silloin niinKIN pieni kuin 20- vuotias! :D

Voi alkaa vaikka vihjailemaan lapselle että hankkii omia lapsia, miksi olisi "parempi" että se lapsi olisi 25-, 30- tai JOPA 35- vuotias? Saako silloin lapselleen sanoa että voisi jo niitä lapsenlapsiakin tulla -ilmeisesti kun alkaa elämä olemaan jo ohikin silloin-



68

Nyky-yhteiskunnan iso ongelma on se, että välistä jää yksi sukupolvi pois kun nelikymppiset tekee vauvoja. Siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat olemaan vanhuksia, ei pysty mitenkään heistä huolehtimaan koska on omat lapset huollettava. Yhteiskunta hoitaa.

Yhteiskuntahan ne vanhukset huoltaa ja hoitaa jo nyt! Johan vanhukset on tässä maassa jätetty yhteiskunnan huollettavaksi viimeiset parikymmentä vuotta. Minkä kuvittelet muuttuvan tulevina vuosina? Ja esim. minun äitini ei edes halua olla "vaivoinani", kun siihen vaiheeseen joutuu, koska on itse joutunut omaa äitiään hoitamaan aikoinaan. Nykymaailmassa on paikat ja tekijät, jotta nuoremmille jää mahdollisuus elää oma elämänsä ilman vanhusten huoltovelvoitteita.

Tilanne on se jo nyt. Vanhukset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa koska ei ole hoitopaikkoja.

Rahalla vielä toistaiseksi saa hoitoa, mutta laitospaikka maksaa tuhansi euroja kuukaudessa ja harvalla on siihen varaa.

Mitenkä kuvittelet sen paranevan tulevaisuudessa kun hoitajat eläköityvät suurin joukoin eikä kunnilla ole varaa vanhuksia hoitaa?

Nyky-yhteiskunnan iso ongelma on se, että välistä jää yksi sukupolvi pois kun nelikymppiset tekee vauvoja. Siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat olemaan vanhuksia, ei pysty mitenkään heistä huolehtimaan koska on omat lapset huollettava. Yhteiskunta hoitaa.

Yhteiskuntahan ne vanhukset huoltaa ja hoitaa jo nyt! Johan vanhukset on tässä maassa jätetty yhteiskunnan huollettavaksi viimeiset parikymmentä vuotta. Minkä kuvittelet muuttuvan tulevina vuosina? Ja esim. minun äitini ei edes halua olla "vaivoinani", kun siihen vaiheeseen joutuu, koska on itse joutunut omaa äitiään hoitamaan aikoinaan. Nykymaailmassa on paikat ja tekijät, jotta nuoremmille jää mahdollisuus elää oma elämänsä ilman vanhusten huoltovelvoitteita.