Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?

on se minun mielestäni outoa, mutta jos se sopii teille, niin eihän se minulle oikeastaan kuulu yhtään, onko teillä omat rahat ja tilit!

Minulla tulee ehkä kotoa tämä ajatus, että perheessä on yhteiset rahat, olen siihen ajatukseen tottunut ja tuntuisi oudolta jos olisi erilliset tilit -ja pitäisiköhän lapsilisistäkin puolet laittaa aina toisen tilille ja toinen puoli toiselle? Menee sitten viimeistä senttiä myöten oikein.

Sun ja sun miehen tuloero on vaivaiset 400 euroa, joka ei tuossa tulotasossa tunnu juuri missään. Silloin on tietenkin selvää, ettei tarvitse miettiä jakolaskusääntöjä ja tietenkin pystyy harrastamaan ja ostamaan mielensä mukaan, koska onhan teillä ihan älyttömän isot palkat!

Pointti aiemmassa keskustelussa olikin se, että jos puolisoiden välinen tuloero on kovin suuri - mikä teilläkin olisi tilanne, jos sinä vaikka olisit kotihoidontuen varassa, jolloin tulosi eivät olisi edes 10 prosenttia miehesi tuloista - on epätasa-arvoista laittaa pienituloisempi maksamaan puolet menoista.

Meillä on yhteinen tili, johon tulee kummankin palkka. Minun palkka brutto 6300 ja miehen brutto 5900. Aina on ollut tuo yhteinen tili ja sen mukaan eletään. Meillä ei ole siis mitään jakolaskusääntöjä ja harrastamme ja ostamme mitä tarvitaan. Minua rasittaisi jos olisimme käyneet 20 vuotta keskustelua siitä että maksa sinä tuo niin minä tämän. Lainat on aina hoidettu jne... Minä hoidan laskut teknisesti. Ymmärrän nyt että normaalina pitämäni rahakäyntäntö onkin siis muiden mielestä täysin epänormaali tilanne. Ja hauskutuksena loppuun, aina olen voinut ostaa mitä tärkeänä pidän ja parturissa käydä. Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa se että mies maksaa tekniset asiat ja lainan ja nainen maksaa ruoan, vaatteet ja lasten kulut. Siis haloo ?!

Meillä on se periaate, että laskut ja muut maksut hoidetaan. Ei ole väliä kumpi maksaa. Kaikki rahamme ovat yhteisiä, vaikka meillä on erilliset tilit. Minä (mies) maksan enemmän, koska tienaan enemmän. Ei ole ollut ongelmia rahankäytön suhteen. Kumpikin kantaa vastuunsa siitä, että rahatilanne pysyy hallinnassa. Turhuuksiin ei rahaa laiteta ja säästöön siirrän aina, kun se on mahdollista. Säästöön laitan minä, koska minulla silloin tällöin jää jotain. Luotan vaimooni täysin. Hän on säästäväisempi kuin minä. Onnellisuuden kanssa maksupolitiikalla ei ole mitään tekemistä.

Meillä on täysin omat rahat, kaikki perheen ja lasten perusmenot maksetaan puoliksi. Tämä on mahdollista siksi, että kummallakin on tarpeeksi tuloja. Mieheni nettoaa kaksi kertaa sen kuin minä mutta minullekin jää hyvin rahaa säästöön. Ollaan molemmat tarkkoja rahan kanssa joten ei ole tullut koskaan riitaa.



Silloin kun vielä opiskelin, mies maksoi suurimman osan menoistani. Nyt kun pystyn elättämään itse itseni, on minulle tärkeää että niin teen. Lapsetkin olemme hoitaneet yhdessä eli en ole koskaan jäänyt tulotta kotiin.



Miehen ex muuten oli täysin päinvastainen tyyppi vaikka tienasi enemmän kuin minä nyt: Mies maksoi melkein kaiken. Senkin takia minulle on tärkeää, ettei miehelle tule hyväksikäytettyä oloa.

toimii loistavasti

se pienempituloinen, joka ei ikinä suostuisi siihen, että on omat rahat XD

Kun menimme naimisiin, minä olin huomattavasti kovatuloisempi kuin mieheni, ja alusta asti mulle oli selvää, että rahat ovat yhteiset. Kyse on minulle perheestä, ja perheessä ei mielestäni voi olla erilaisia elintasoja.

Jostakin syystä se on aina se pienempituloinen, joka ei ikinä suostuisi siihen, että on omat rahat XD

Meillä on molemmilla omat tilit, mutta ne ovat omat oikeastaan vain siitä syystä jotta kummankin on helpompi pysyä selvillä siitä mitä omalla tilillä on tapahtunut ja paljonko siellä pitäisi olla rahaa.



Mutta siihen se rahojen erillisyys sitten jääkin, yhtään emme laske kuka on ostanut mitäkin ja millä summalla, puolison tilille siirretään omalta tililtä rahaa jos näyttää että toisella meinaa olla pientä pulaa. Ja sama toiseen suuntaan. Yleensä siitä kuitenkin ilmoitetaan että "otin sun tililtä tonnin".



Laskuja maksetaan yleensä siltä tililtä jonka omistaja sattuu kyseisellä maksukerralla naputtelemaan laskuja tietokoneelle.



Eli molempien rahat ovat TÄYSIN yhteisiä, vaikka niitä säilytetäänkin kahdella eri tilillä.



Tuntuu aivan hölmöltä ajatuskin siitä että pitäisi pitää omat ja puolison rahat tiukasti erillään. Miksi joku olisi edes valinnut itselleen sellaisen puolison jonka kanssa ei luottamus riitä laittaa rahoja samaan kasaan?



N-1971

mutta mutta meillä toimii käytäntö se maksaa jolla on rahaa.

Ei eritellä eikä puolitella. Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona yhteisestä päätöksestä, joten luonnollisesti mies maksaa enemmän.

Oudolta kuulostaa kieltämättä että kaikki puolitetaan. avo-tai avioliitossa jossa on lapsia vieläpä. Näin itse ainakin käsitän omat tilit ja omat rahat.

omat rahat on, mies maksaa suurimman osan laskuista ja minä ruuat ja lasten vaatteet ja tarvikkeet sekä kaikkea muuta tavallista, kuten tankkailen molempia autoja jne.

meillä myös on aina ollu omat rahat...10 vuotta on oltu naimisissa ja 3 lasta on talossa. On oikeestaan ihan selkee systeemi, mies maksaa lainanlyhennykset,sähkön, vakuutukset ym. kodin laskut. Minä maksan suurimman osan ruoasta, puhelinlaskun,lasten ja omat vaatteeni, lehtitilaukset jne. Toimii ainakin meillä. Ja molemmat käy töissä ja palkatkin samaa suuruusluokkaa.

Eli jos toinen puoliso joutusi tulottomaksi/ varattomaksi, aviopuolison on hänen asumisensa, ruokansa ja muut perustarpeensa kustannettava.

kun meillä on sekä omat että yhteiset rahat. Kaikilla on se sama tilanne, ettei kumpikaan puolisoista ole toisen rahoista riippuvainen, ja siinä tilanteessa useimmista on tuntunut helpoimmalta pitää yhteisen tilin lisäksi myös omat. Ei tarvitse muistaa koordinoida toisen kanssa raha-asioita, ei tarvitse varmistella oliko toisella jotain tarpeita joihin rahaa pitäisi olla varalla jne.



Sillä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa, tai anteliaisuuden. Totta kai mä antaisin miehelleni rahaa jos hän sitä oikeasti tarvitsisi.

Se, että on omat tilit, ei tarkoita, että kaikki maksetaan tarkkaan puoliksi ja loput käytetään vain ns. omiin juttuihin.

omat rahat on, mies maksaa suurimman osan laskuista ja minä ruuat ja lasten vaatteet ja tarvikkeet sekä kaikkea muuta tavallista, kuten tankkailen molempia autoja jne.

meillä myös on aina ollu omat rahat...10 vuotta on oltu naimisissa ja 3 lasta on talossa. On oikeestaan ihan selkee systeemi, mies maksaa lainanlyhennykset,sähkön, vakuutukset ym. kodin laskut. Minä maksan suurimman osan ruoasta, puhelinlaskun,lasten ja omat vaatteeni, lehtitilaukset jne. Toimii ainakin meillä. Ja molemmat käy töissä ja palkatkin samaa suuruusluokkaa.

Millä lailla sitten sinun mielestäsi toimitaan niisäs perheissä joissa on oikeasti omat rahat?

joilla kertomansa mukaan on omat rahat, on käytännössä kuitenkin yhteiset rahat. Jos yhteisiä menoja suhteutetaan tulojen mukaan, on se jo yhteistä taloutta.

Se, että on omat tilit ja suunnilleen maksellaan omia menoja sieltä, ei vielä tarkoita että perheessä molemmilla olisi oikeasti omat rahat.

Oikeasti "omat rahat" perheissä kaikki maksetaan puoliksi ja puolisoilla on esim. omat asuntolainansa. Eli toinen voi olla velaton ja toisella velkaa.

Se, että menoja suhteutetaan tulojen mukaan on kyllä jo yhteistaloutta.

Missä näin sanotaan?

Eli jos toinen puoliso joutusi tulottomaksi/ varattomaksi, aviopuolison on hänen asumisensa, ruokansa ja muut perustarpeensa kustannettava.

Kotona ollessa myös kotitöitä kertyy melkoisesti enemmän, kun kotona ollaan isolla porukalla koko päivä. Mutta tästähän sinä et varmaan tiedä mitään, kun olet jo sylivauvan vienyt hoitoon rahanhimossasi! Eihän se tyhjä koti ehdi itsekseen sotkuiseksi mennä päivän aikana :D

Olen kotiäiti, puhun siis ihan kokemuksesta. Minusta on suuri etuoikeus viettää kotielämää, ei se työelämän pyöritys mitään herkkua ole. Minusta kotitöiden määrä ei olennaisesti lisääntynyt vaikka olen kotona ja vaikka vähän olisikin, onhan minulle 8-10 tuntia enemmän käytettävissä niihin hommiin kuin töissäollessani.

Molemmilla omat yksityiset tilit, joihin rahat menee. Laskut ja elämiskustannukset on yhteisiä ja niitä maksetaan kumpikin kykynsä mukaan. Isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä ja tietenkään ei kumpikaan saa itsekkäästi törsätä ellei siihen ole sillä hetkellä varaa.

Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat"



Tämän voisi sanoa toisin: "en olisi miehen kanssa jos en saisi sen rahoja."



Yksisuuntaista ahneutta.

Meillä puoliso huolehtii minusta ja minä maksan kaiken.



Normaaliostoksiin puoliso käyttää minun korttiani ja isompiin ostoksiin hän kysyy luvan.



Hyvin toimii. Pitää olla tosin rikas tai eritttäin hyvätuloinen.

Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" Tämän voisi sanoa toisin: "en olisi miehen kanssa jos en saisi sen rahoja." Yksisuuntaista ahneutta.

mutta sen varmasti tiedät itsekin.