Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?

Miten tossa yleistettiin? Siinä sanottiin sama vaan eri tavalla.

Meillä on yhteinen tili, johon tulee kummankin palkka. Minun palkka brutto 6300 ja miehen brutto 5900. Aina on ollut tuo yhteinen tili ja sen mukaan eletään. Meillä ei ole siis mitään jakolaskusääntöjä ja harrastamme ja ostamme mitä tarvitaan. Minua rasittaisi jos olisimme käyneet 20 vuotta keskustelua siitä että maksa sinä tuo niin minä tämän. Lainat on aina hoidettu jne... Minä hoidan laskut teknisesti. Ymmärrän nyt että normaalina pitämäni rahakäyntäntö onkin siis muiden mielestä täysin epänormaali tilanne. Ja hauskutuksena loppuun, aina olen voinut ostaa mitä tärkeänä pidän ja parturissa käydä. Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa se että mies maksaa tekniset asiat ja lainan ja nainen maksaa ruoan, vaatteet ja lasten kulut. Siis haloo ?!

Aika lailla vaikuttaa varmasti esim. tuo teidän tulotaso siihen, miten te voitte niitä rahojanne käyttää. Sitä paitsi sehän on tosi selkeää, jos toinen hoitaa aina yhdenlaiset kulut ja toinen toiset, niin siitä ei todellakaan yleensä tarvitse keskustella.

lasten hankinnoista päätetään? Jos parempielintasoinen haluaa että lapsella on kallis haalari ja huonompielintasoisella ei ole maksaa omaa puolikastaan siitä, niin kuka päättää mitä ostetaa? Tai miten teini-ikäisen harrastukset määräytyy, jos toisella vanhemmalla olisi maksaa se 50% vaikka taitoluistelusta ja toisella ei?

Olen vierestä katellut tuttujen touhuja, kun kaikki on yhteistä, tilit on yhteisiä, rahat on yhteisiä, auto on yhteinen, asunto on yhteinen, velat on yhteisiä jne.. Eron jälkeen on mukava alkaa jakamaan "yhteisiä" asioita, jotka ylläri ylläri eivät olekaan enää NIIN yhteisiä.. Parempi molempien pitää omat rahansa...

Yleensä perheissä lähtökohta on varmaan se, että perhe pysyy yhdessä, eikä eroa tulisi. On totta, että eron tullessa jakaminen on vaikeaa, mutta ei koko elämäänsä pitäisi rakentaa sen varaan, että "JOS" eroamme.

Alkuperäiseen viestiin vastaisin niin, että erilliset rahat varmaan toimivat siihen asti, kunnes toinen jää "lähes tulotta", esim. kotihoidontuelle hoitamaan lapsia. Jos toinen osapuoli yhä pitää omistaan kiinni, eikä taivu "elättämään" valitsemaansa elinkumppania ja lapsia, on vitsit vähissä. Uskon sen kiristävän ilmaa kohtuuttomasti. Tällöin toisen on palattava työelämään, vaikka haluaisi hoitaa 9kk ikäistä lastaan vielä kotona. Kyllä minä ainakin äitinä olisin tässä tilanteessa hyvin katkera miehelleni, jos meillä näin kävisi. Onneksi olen siten paremmassa tilanteessa.