Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?

Ette siis maksa kaikkea 50-50, siitä riippumatta, mikä on puolisojen tulotaso.

Minun vanhemmillani on omat rahat. Minun siskollani on omat rahat. Olemme oppineet kotoa itsenäisen naisen mallin siskoni kanssa. Ihan vain tiedoksi, että äitini on JO 84-vuotias ja oli varmasti omana aikanaan poikkeuksellinen vahva itsenäinen nainen. Meillä molemmilla on ok-tulot (keskiverota piskuisen paremmat), olemme naimisissa, yksi yhteinen lapsi. Laskut maksamme tulojen mukaan 40/60 - lainoja meillä ei ole. Näin meillä - monilla toisin. Etenkin niissä perheissä, missä mies tuo leivän taloon, on varmasti yhteiset tilit. Olisi mielenkiintoista kuulla niistä perheistä, joissa nainen tienaa huomattavasti enemmän, ovatko tilit ja rahat yhteisiä...

Kyllähän tuo systeemi varmasti toimii ja onkin ihan normaali "seurustelevan parin" systeemi, toimii etenkin kun sinulla on säästöjä, joilla voit kompensoida tuloeroa. Mutta mitä tapahtuu, jos jäät äitiyslomalle tai vaikka sairastut, etkä voikaa tehdä osa-aikatöitä ja vararahastosi hupenee? Säästätkö äitiyslomaa varten?

Ja olemme mieheni kanssa "seurustelleet" nyt kolmetoista vuotta, joten en kyllä käyttäisi ihan noin heppoista termiä tästä yhteiselostamme. Ymmärrän kyllä, että perinteiselle naiselle SE AINOA OIKEA JA VAKAVASTI OTETTAVA parisuhde tarkoittaa avioliittoa, yhteisiä lapsia ja miehen rahoja. Kaikki muu on "seurustelua".

Jos sairastun, niin mieheni aivan varmasti auttaa minua taloudellisesti. Mutta niin kauan kuin molemmat ovat hyvissä fyysisissä ja henkisissä voimissaan, niin molemmat hoitavat omat puolikkaansa taloudenpidosta.

En näe mitään järkeä eri talouksista talouden sisäpuolella. Lastenkin omaisuus on sotkettu tuohon sekamelskaan epämääräisesti.

perheen rahatalouteen ja puolisoiden asemaan, ajankäyttöön ja kaikeen muuhunkin ihan kiistattomasti, ja silloin näistä asioista on sovittava. Tietenkin lapsettomalla parilla tilanne on eri, on huomattavasti helpompaa pitää rahat erillään.



Ei tätä tarvitse loukkauksena ottaa, tämä vain sattuu olemaan Vauva-lehden palsta, ja useimmilla meillä täällä on lapsia.



p.s. Meillä on tilanne ollut myös se, että itse olen tienannut 2* sen mitä mies, ja maksanut valtaosan menoistamme. Nyt tilanne on päinvastainen, ja varmasti tulee muuttumaan taas.

kaikki niillä olvat rahat ovat kyllä yhteisiä. Molemmilla on siis käyttöoikeus kaikille tileille ja minä olen tavallisesti se, joka maksaa laskut...siltä tililtä, jolla sattuu rahaa olemaan:)



Onneksi ollaan niin "köyhiä" ettei tarvitse kummankaan olla kateellinen toisen omaisuudesta;)

lapsettomia, joilla ei ole mitään mielenkiintoa lapsiin tai lapsiperhe-elämän todellisuuteen? Oikeasti, jos noin kovasti halveksit perheellisiä ihmisiä, niin kannattaisiko vaihtaa palstaa? Tämä nimi on "Vauva", jos et ole vielä huomannut..

Itse en ennen lapsia todellakaan pyörinyt täällä palstalla ja perheellisiä irvimässä.

Kaikki ei edes halua niitä lapsia...

Kyllähän tuo systeemi varmasti toimii ja onkin ihan normaali "seurustelevan parin" systeemi, toimii etenkin kun sinulla on säästöjä, joilla voit kompensoida tuloeroa. Mutta mitä tapahtuu, jos jäät äitiyslomalle tai vaikka sairastut, etkä voikaa tehdä osa-aikatöitä ja vararahastosi hupenee? Säästätkö äitiyslomaa varten?

Ja olemme mieheni kanssa "seurustelleet" nyt kolmetoista vuotta, joten en kyllä käyttäisi ihan noin heppoista termiä tästä yhteiselostamme. Ymmärrän kyllä, että perinteiselle naiselle SE AINOA OIKEA JA VAKAVASTI OTETTAVA parisuhde tarkoittaa avioliittoa, yhteisiä lapsia ja miehen rahoja. Kaikki muu on "seurustelua". Jos sairastun, niin mieheni aivan varmasti auttaa minua taloudellisesti. Mutta niin kauan kuin molemmat ovat hyvissä fyysisissä ja henkisissä voimissaan, niin molemmat hoitavat omat puolikkaansa taloudenpidosta.

erilliset tilit ovat vain jääneet. maksamme lainat ja laskut about puoliksi ja minä ostan lasten vaatteet ja maksan matkat ja kodinkoneet jne kun ansaitsen enemmän. Ruuan maksaa se joka käy kaupassa. Ei me mitään kirjanpitoa pidetä

Meisä kun oikeudenmukaista on osallistua kuluihin mahdollisuuksiensa mukaan, eli suhteutettuna tuloihin. Lapsiakin on, mutta ei se ole muuttanut meidän rahapolitiikka mihinkään.

Kyllähän tuo systeemi varmasti toimii ja onkin ihan normaali "seurustelevan parin" systeemi, toimii etenkin kun sinulla on säästöjä, joilla voit kompensoida tuloeroa. Mutta mitä tapahtuu, jos jäät äitiyslomalle tai vaikka sairastut, etkä voikaa tehdä osa-aikatöitä ja vararahastosi hupenee? Säästätkö äitiyslomaa varten?

ja avioliitossa eletään. Eri tilit, omat rahat. Omaisuus on miehen nimissä ja hän sitä lainaa maksaakin. Jos ero tulee en saa mitään, mutta jos koulee niin perin normaalisti lesken osuuden. Meillä yksi lapsi.



Opiskelen ja saan kotihoidontukea. Minä maksan omat menoni (puhelin, vakuutus, auto+ huollot, bensat omat vaatteet, viihde-elektroniikka on minun ostamaani, koko perheen ruuat. Hän taas maksaa sähkön ja talon vakuutuksen ja omat menonsa ja lainansa. Puoliksi ostamme lapsen tarvikkeet ja vaatteet ym. Matkat olemme tehneet niin, että menot laitetaan n. puoliksi. Emme kyllä paljon matkaile ;)



Jos lainaan rahaa, maksan sen myös.



Olen tyytyväinen tähän tilanteeseen ja uskon, että miehenikin on. Ja mulle on tärkeetä etten elä siivellä.

Mitä järkeä siinä olisi?

Minulle "omat rahat" tarkoittaa sitä, että kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin suhteessa tulotasoonsa (meillä siis 70/30) ja LOPUT rahat saa käyttää just niin kuin itse tahtoo eikä ole toiselle tilivelvollinen. En edes tiedä paljonko miehelläni on pankkitilillä eikä hän minun tilini saldoa.

Mies ei siis "maksa kaikkea" kuten luulit, vaan suhteessa tuloihin. Ehket lukenut viestiäni tarkasti?

Meillä avioliittoa kymmenen vuotta takana ja lapsia kolme. Molemmat käyvät työssä, mutta mies tienaa tuplasti sen mitä minä. Yhteenlasketut bruttoansiot noin 120 tuhatta vuodessa. Meillä on aina ollut omat rahat ja omat pankkitilit, joille toisella ei ole asiaa. Yksi yhteinen tili on, jolta maksetaan asuntolainan lyhennys. Laitetaan sinne automaattisesti joka kuukausi rahaa suhteessa 70/30 niin, että pankki voi veloittaa lyhennyksen ja hiukan jää vielä säästöönkin. Loput menot sovitaan tapauskohtaisesti. Kun lasku tulee, mies yleensä nappaa sen ja maksaa omalta tililtään. Ainoastaan lasten päivähoidon maksan minä säännöllisesti. Kun menemme koko perhe lomalle tai teemme isoja hankintoja, mies yleensä maksaa nämä. Mutta aivan yhtä hyvin minä saatan ehdottaa, että jos sinä maksat nuo lentoliput niin minä voin hoitaa vaikka auton vuokrauksen. Tai sohvakaupassa saatan sanoa, että siirrän sun tilille vähän rahaa jos kerran aiot maksaa nämä kaikki. Mies yleensä vastaa että "älä turhaan, maksa sinä ensi viikolla vaikka Lapissa viikon hiihtohissiliput koko perheelle". Ja uskokaa tai älkää: ERITTÄIN hyvin toimii! Ei koskaan mitään ongelmaa. Ja sanomattakin on selvää, että jos mies ostaa omilla rahoillaan moottoripyörän, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Hän on tarkka ja vastuullinen kuluttaja ja huolehtii kyllä, että rahaa jää sen jälkeen säästöönkin. En usko, että sellaisia perheitä joissa mies käy lomalla yksin ja vaimo jää kotiin kun ei ole rahaa, on muualla kuin Porvoossa.

Eihän teillä ole omat rahat jos mies maksaa kaiken! Eikö omat rahat tarkoita sitä että yhteiset menot maksetaan suht puoliksi ja molemmilla on yhtä suuri taloudellinen vastuu? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Tietysti, kun molemmat tienaavat ja palkat on isot molemmilla, niin omat ovat rahamme. Se ei tarkoita, että jotenkin pennilleen menot laskisimme. Laitamme yhteiselle tilille omilta palkkatileiltämme tietyn kk-summan, jolla maksetaan asuntomenot, sähkölaskut, automenot, päiväkotimaksut, ruokaostokset jne. Ravintolassa käydessä se maksaa, joka jaksaa.



Mutta molemmille jää kyllä palkkatuloista myös "omaa rahaa", omalle tilille. Musta olisi erittäin outoa, jos molempien palkat ohjautuisivat kokonaisuudessaan yhteiseen pussiin. Mutta tämä toimii tietysti parhaiten, kun tulot ovat suunnilleen tasa-arvoiset, eikä muutenkaan tarvi joka penniä laskea.



Kotiäitinä ollessani systeemimme oli toinen eli silloin mies elätti kokonaisuudessaan perheemme (asunto, ruoka jne.) ja minä käytin saamani kotihoidontuet puhtaasti "omiin menoihini".

aika laajasti. Meillä on "omat rahat", eikä mitään yhteistä tili. Mies tienaa enemmän ja maksaa lomamatkat ja muut isot kulut, minä maksan esim. ruoan, vaatteet ja harrastukset. En näe tässä mitään ihmeellistä, mutta näköjään joidenkin palstalaisten mielestä on. Itse asiassa emme edes tiedä, paljonko toistemme tileillä on.

lapsettomia, joilla ei ole mitään mielenkiintoa lapsiin tai lapsiperhe-elämän todellisuuteen? Oikeasti, jos noin kovasti halveksit perheellisiä ihmisiä, niin kannattaisiko vaihtaa palstaa? Tämä nimi on "Vauva", jos et ole vielä huomannut.. Itse en ennen lapsia todellakaan pyörinyt täällä palstalla ja perheellisiä irvimässä.

Kaikki ei edes halua niitä lapsia...

Kyllähän tuo systeemi varmasti toimii ja onkin ihan normaali "seurustelevan parin" systeemi, toimii etenkin kun sinulla on säästöjä, joilla voit kompensoida tuloeroa. Mutta mitä tapahtuu, jos jäät äitiyslomalle tai vaikka sairastut, etkä voikaa tehdä osa-aikatöitä ja vararahastosi hupenee? Säästätkö äitiyslomaa varten?

Ja olemme mieheni kanssa "seurustelleet" nyt kolmetoista vuotta, joten en kyllä käyttäisi ihan noin heppoista termiä tästä yhteiselostamme. Ymmärrän kyllä, että perinteiselle naiselle SE AINOA OIKEA JA VAKAVASTI OTETTAVA parisuhde tarkoittaa avioliittoa, yhteisiä lapsia ja miehen rahoja. Kaikki muu on "seurustelua". Jos sairastun, niin mieheni aivan varmasti auttaa minua taloudellisesti. Mutta niin kauan kuin molemmat ovat hyvissä fyysisissä ja henkisissä voimissaan, niin molemmat hoitavat omat puolikkaansa taloudenpidosta.

Minä ainakin kävin täällä jo vuosia ennen omien lasten syntymää - lähinnä naureskelemassa millaisia syrjäytyneitä kahjoja monet äidit on. Naureskelu jatkuu yhä vaikka olen itsekin äiti :) Ja sitäpaitsi täällä puhutaan paljon muustakin kuin vauvoista.

mielestä meillä on yhteiset rahat.

Laskuja maksetaan vuorotellen. Tarvittaessa siirretään rahaa toisen tilille. Isommat ostot (kodinkoneet, ulkomaanmatkat) sovitaan yhdessä mutta muuten kumpikin käyttää rahoja tarpeen mukaan esim vaateostoksiin.

Mutta nyt kun luen muiden käsityksiä asiasta, tulin siihen tulokseen että meillä on omat tilit mutta yhteinen talous.



Mies maksaa enemmän kaikesta (asuntolaina, kodin laskut), koska hänellä on enemmän rahaa. Vaikkapa lomamatkan lennot hän maksaa usein omalta tililtään, mutta minä saatan ihan hyvin maksaa sitten vaikka autonvuokrauksen omaltani. Että kumpaa tämä nyt sitten on... Ja soppaa sekoittaakseni sanona vielä että mitään näistä ei ole erikseen sovittu toisen "kiinteiksi kuluiksi" vaan arjessa se maksaa joka ehtii ja jaksaa (paitsi lainan).

meillä on molemmilla omat tilit, eikä mitään yhteistä tiliä.

Molemmat saa ostaa mitä tarvitsee, mutta molemmat myös osallistuvat yhteisiin maksuihin ja toki jos toisen tili näyttäisi uhkaavasti lähenevän nollaa, niin sitten toinen maksaisi (eikä tosiaan tarvitse maksaa takaisin toiselle, tai lainata). Eli tavallaan yhteiset rahat kyllä.



Meillä menee niin, käytännönkin syistä, että minä maksan pääsääntöisesti kaikki ruuat, lasten aivan kaikki kustannukset (vaatteet, lelut, harrastustavarat, hoitomaksut, harrastusmaksut jne), kaikki itseeni liittyvät ostokseni, ja oman autoni kaikki kustannukset sekä yleensä myös lomamatkat ja myös miehen vaatteita ja kaikki mitä hän nyt tarvitsee partahöylän teristä ja sukista lähtien :) Ja kaikki omien ja muiden lasten ja ystävien ja sukulaisten synttäri- ja joululahjat. Plus joitankin muita yleisiä laskuja, kuten lehdet.



Miehelle jää maksettavaksi lainan lyhennys, sähkö ja vesi, vakuutusmaksuja, sekä oman auton menot. Ja osa häneen itseensä liittyvistä kuluista, kuten harrastusmenot ja osa vaatteista.



Jossain vaiheessa mies oli sitä mieltä, että hän maksaa huomattavasti enemmän.... :)) Meillä siis kaksi lasta ja omat tuloni töissä ollessani nettona noin 2800 ja oikeastaan kaikki mitä tulee myös menee. Mutta miehelle jää kyllä säästöön :)



Miehen pitäisi joskus esim. kuukauden ajan suorittaa kaikki kauppaostokset, niin hänkin ehkä ymmärtäisi mitä kaikki nykyään maksaa. On tosin niin pihi, että varmasti esim. kurkku vaihtuisi ulkolaiseen, file paistiin jne jne :)

Tosin nyt mies maksaa kaiken kun olen kotona mutta kun palaan töihin niin maksetaan puoliksi tuloihin suhteutettuna. Minusta tämä on toimiva ratkaisu enkä tahtoisi että kaikki rahat on yhteisiä. Minulle on tärkeää että minulla on myös omaa rahaa minkä saan käyttää niinkuin parhaaksi näen.

Se maksaa, jonka tilillä on rahaa ja jos miehellä laskujen maksun jälkeen ei ole enää tilillä tarpeeksi rahaa, hän siirtää sitä omaltani eikä tarvitse tähän edes lupaani. Meillä mies siis maksaa lähes kaiken, etenkin nyt kun olen kotona lasten kanssa. Jos huomaan omalle tililleni kertyneen paljon rahaa (nyt varsinkin kun olen vielä äitiyspäivärahoilla), siirrän niistä osan säästötilille, joka on myös minun nimissäni. Niillä rahoilla mies sitten ensi kesänä ostaa mieleisensä auton kunhan ensin ollaan vähän keskusteltu hintahaarukasta. Meillä on ollut myös aika, jolloin olen maksanut kaikki laskut miehen opiskellessa.



Meillä on ollut yhteiset rahat yhteenmuuttamisesta asti. Tämä toimii ehkä siksi niin hyvin ettei kumpikaan tienaa paljoa. Käytännössä kaikki menee mikä tulee. Molemmat ollaan myös järkeviä rahankäyttäjiä.

...ja puolisonkin pankkitilitunnukset käytössä, laskut maksetaan sieltä missä rahaa on. Pitkään oltu jo yhdessä, eikä ole riidelty rahankäytöstä ja jotenkin tuntuis vaivalloiselta jakaa laskuja ja kuluja.

Tuttavapiirissä myös perheitä joissa puolisoilla omat rahat. Sitten siirrellään rahoja edestakaisin kun puoliso maksoi jonkun yhteisen kulun, tuntuu jotenkin ettei oltais ihan sitoutuneita suhteeseen tai ettei luotettais siihen että pysytään yhdessä. Mutta hienoa kuulla ap ettei teillä ole näin.