Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?
Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.
Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?
Meillä näet on omat rahat miehen kanssa ja ollaan kuitenkin tosi onnellisia. Ihan yhtä perhettä ollaan, vedetään yhtä köyttä, kumpikin tienaa vaan omat rahansa ja laskut ja lainat menee suunnilleen puoliksi. Ei kuitenkaan säästellä kuitteja tai lasketa ruokakaupassa että sinä ostit viimeksi viisi banaanin ja nyt minä ostan viisi omenaa. Nuo säännölliset menot vaan puolitetaan, muuten saa sitten ostella mihin itsellä on varaa...
Onko tämä mielestänne outoa?
Kommentit (145)
meillä myös on aina ollu omat rahat...10 vuotta on oltu naimisissa ja 3 lasta on talossa. On oikeestaan ihan selkee systeemi, mies maksaa lainanlyhennykset,sähkön, vakuutukset ym. kodin laskut. Minä maksan suurimman osan ruoasta, puhelinlaskun,lasten ja omat vaatteeni, lehtitilaukset jne. Toimii ainakin meillä. Ja molemmat käy töissä ja palkatkin samaa suuruusluokkaa.
sama tulotaso. Ne parit, joilla perheessä on monta eri elintasoa, ovat minusta outoja. Esim. äiti kotona vanhempainvapaalla/ kotihoidontuella ja mies töissä ja äiti ottaa lainaa selvitäkseen ruokamenoista tms. (näitäkin on täällä tullut luettua, varsinkin jos kyseessä on avioliitto, jossa jo lainkin mukaan on puolison elatusvelvollisuus)
Meillä mallina se, että kummallakin on (nimelliset) omat rahat ja sitten yksi yhteinen tili, jonne maksetaan kumpikin 90% tuloista. Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa ja perheen menot mitoitetaan sen yhteisen tulotason mukaan.
Mutta malleja on monia.
Jos kerran on molemmilla omat tulot, niin miksei sitten omat tilitkin. Kyllä mekin laitetaan vaihtelevassa määrin rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan lähinnä asuntolaina, yhtiövastike ja joitain laskuja. Pääosa rahoista kuitenkin kiertää omilla tileillä. Ruokakaupassa maksaa kuka sattuu käymään, ravintolassa yleensä mies maksaa ihan siksi että se on mukavan romanttista, isommat hankinnat yleensä minä maksan siksi että jaksan niitä hankintoja tehdä jne.
Tulot epäsäännölliset kummallakin, tosin työttömänä ei kumpikaan olla koskaan oltu. Eli aina on jotain tuloja ollut.
Parisuhde kukoistaa, yhteistä taivalta takana 10 v ja vuosi vuodelta rakastaa enemmän.
Laskut maksetaan suunnilleen puoliksi, kaupassa katsotaan vähän että toinen ei aina osta. Usein menee niin etät mä maksan viikolla ja mies viikonloppuna, näistä tulee suunnilleen sama summa.
Yhteistä tiliä ei ole, koska ei ole missään vaiheessa ollut tilannetta jossa se olisi tuntunut tarpeelliselta. Sellainen hankitaan jos tuntuu että sellainen olisi hyvä.
Meillä on ollut alusta saakka omat tilit ja samaan tapaan kuin edellä maksellaan suurin piirtein puoliksi laskut ym. yhteiset menot. Jos jommalla kummalla on joskus tiukempi kuukausi, maksaa toinen enemmän yhteisiä menoja. Meillä kolme lasta ja olemme olleet yhdessä jo 26 vuotta, ikää molemmilla 42v. Kertaakaan ei ole tähän päivään mennessä kinaa raha-asioista.
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut.
Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
No meillä kyllä oma tili tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se on: oma paikka säilyttää omia rahoja. Meidän yhteiset rahat taas säilytetään niiden paikassa: yhteisellä tilillä, johon molemmilla on käyttöoikeus.
joissa äidin pitää säästää äitiyslomia jne. varten jo lähtöjään pienemmästä palkasta. Miehellä voi olla rahaa vaikka kuinka ja käyttää omia rahojaan mihin lystää, ja äiti "venyttää penniä", jättää hiuksensa leikkauttamatta jne. Ja kuitenkin lapset on yhteisymmärryksessä hankittu.
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.
Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Automaattisesti siis omat tilit eivät tarkoita että rahat olisivat "erilliset".
omat ja yhteiset
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
No meillä kyllä oma tili tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se on: oma paikka säilyttää omia rahoja. Meidän yhteiset rahat taas säilytetään niiden paikassa: yhteisellä tilillä, johon molemmilla on käyttöoikeus.
että jos toisen tulot nousee selkeästi isommiksi, niin tietysti maksaa suhteessa enemmän myös menoista. Eli ei kahta tulotasoa samaan perheeseen.
Tulot epäsäännölliset kummallakin, tosin työttömänä ei kumpikaan olla koskaan oltu. Eli aina on jotain tuloja ollut.
Parisuhde kukoistaa, yhteistä taivalta takana 10 v ja vuosi vuodelta rakastaa enemmän.
Laskut maksetaan suunnilleen puoliksi, kaupassa katsotaan vähän että toinen ei aina osta. Usein menee niin etät mä maksan viikolla ja mies viikonloppuna, näistä tulee suunnilleen sama summa.
Yhteistä tiliä ei ole, koska ei ole missään vaiheessa ollut tilannetta jossa se olisi tuntunut tarpeelliselta. Sellainen hankitaan jos tuntuu että sellainen olisi hyvä.
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.
Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
suostuu maksamaan suuremman osan (niin kuin sinä ilmeisesti teet).
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
tilit, mutta yhteiset rahat. Mies hankkii minuun nähden nelinkertaisesti, joten olisi aika kornia maksella kaikki laskut puoliksi. Mies maksaa meillä kaikki asumiseen ja autoiluun liittyvät menot lainoineen, sähköineen ja vakuutuksineen ja minä maksan omat ja lasten vaatteet, ruoat ja päivähoidon.
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
Miten kotona olevan puolison eläkekertymästä huolehditaan?
Siirretään rahaa eläkerahastoon. Siis ei makseta eläkevakuutusta, vaan laitetaan rahaa tietty määrä kuukaudessa rahastoon. Meikäläisen liksasta tietysti, kun meikäläisellä sitä rahaa on.
... jos rikkaampi puoliso (mies) lomailee yksinään, kun vaimolla ei ole rahaa. Tai jos mies vaatii vaimolta vuokraa perheen kodissa asumisesta.
Avioliitto on eri asia kuin kämppäkaveruus ja siihen kuuluu tiettyjä velvollisuuksia puolisoa kohtaan. Jos vaimo uhraa väliaikaisesti oman urans aperheensä hyväksi, täytyy silloin miehen tietenkin kompensoida tulojen menetystä, kun perheen parhaasta on kyse.