Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?

Monesti yhteisiä rahoja perustellaan perheen yhtenäisyydellä, rakkaudella ja sillä että "meillä ei lasketa kenen rahoja käytetään". Todellisuudessa usein nimenomaan silloin niitä rahoja lasketaan, koska moni nainen kertoo yhteisten rahojen perusteeksi sen että ei katselisi miestä joka vaan törsäisi omaa palkkaansa ja itse joutuisi kituuttamaan. Ei siis olla valmiita tavoittelemaan itselle hyvää palkkaa, joten ei kun miehen pussille. Ja miehen täytyy kysyä lupa omiin ostoksiinsa vaikka olisi itse rahat tienannut. Tämä jos mikä on minusta kyttäämistä ja senttien laskemista, ei niinkään se että yhteiset menot jaetaan puoliksi.

jos tilanne olisi se että mies ei syystä tai toisesta voisi maksaa puolta asuntolainasta. Esim. joutuisi työttömäksi ja sen jälkeen pienipalkkaisempaan työhön. Vai myisittekö asunnon ja ostaisitte sellaisen johon niillä miehen tuloilla on varaa?

Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?

Hirveästi en puhu rahasta kavereitteni kanssa, mutta vaikuttaisi siltä, että systeemi, jossa yhteiset kulut maksetaan yhteiseltä tililtä on aika yleinen.



Se on sitten jokaisen oma asia, missä suhteessa rahoja sinne tilille siirrellään. Meillä on arvioitu kuukauden menot ja kumpikin siirtää tilille suhteessa omiin tuloihinsa. Esimerkiksi kun olin kotihoidontuella niin minä siirsin 150 ja mies 1500e. Kun alan taas saada äitiyspäivärahaa niin minun osuuteni kasvaa ja mies onkin päättänyt hommata moottoripyörän kun hänelle jää sitten enemmän omaa rahaa.



Olen aivan 100% varma, että jos ilmoittaisin, että tarvitsen uuden Goretex toppapuvun, että tarkenen puistossa lasten kanssa ja oma tili olisi tyhjä niin voisin ostaa sen meidän yhteisistä rahoista. Jos oma puoliso ei sen vertaa välittäisi minusta ja hyvinvoinnistani niin kyllä se olisi vakavan keskustelun paikka.

Sinä et siis pidä kotityötä ja lastenhoitoa työnä?

Minä pidän ja niin pitää mieskin. Siksi se, joka on kotona, voi olettaa, että on aivan yks ja sama, kuka ne rahat on tienannut. Rahat kuuluvat PERHEELLE: isille, äidille, lapsille. Avioliitossa ei enää olla samalla lailla yksilöitä, kuin seurustelusuhteessa, vaan avioliitossa elätetään ja huolehditaan muista perheenjäsenistä. Kukin tekee jotain yhteisen "Oy Perhe Ab:n" hyväksi.

Tämä pätee sekä miehiin että naisiin.

Monesti yhteisiä rahoja perustellaan perheen yhtenäisyydellä, rakkaudella ja sillä että "meillä ei lasketa kenen rahoja käytetään". Todellisuudessa usein nimenomaan silloin niitä rahoja lasketaan, koska moni nainen kertoo yhteisten rahojen perusteeksi sen että ei katselisi miestä joka vaan törsäisi omaa palkkaansa ja itse joutuisi kituuttamaan. Ei siis olla valmiita tavoittelemaan itselle hyvää palkkaa, joten ei kun miehen pussille. Ja miehen täytyy kysyä lupa omiin ostoksiinsa vaikka olisi itse rahat tienannut. Tämä jos mikä on minusta kyttäämistä ja senttien laskemista, ei niinkään se että yhteiset menot jaetaan puoliksi.

Me sovittiin 30 vuotta sitten kun mentiin naimisiin että raha on viimeinen asia mistä riidellään ja näin on ollut. Olemme tienanneet hyvin erilaisesti molemmat näinä vuosina esim molemmat opiskelleet ammatit, mieheni jopa 10 vuoden merikapteeni tutkinnon, ja lapset olleet kuvioissa alusta asti. Ei olla ikinä kyseenalaistettu toisen panosta liittomme eteen koska aikoinaan valitsimme toisemme elämänkumppaniksemme niin nyt on sitten eletty yhdessä ja siihen kuuluu olennaisesti myös raha. Se miten hoidamme raha-asiat on niin että meillä on omat tilit ja yhteinen tili mutta minä (vaimo)hoidan niiltä tileiltä kaiken rahaliikenteemme (minulla on käyttöoikeus kaikkiin tileihimme) ja katson että molempien omilla tileillä on rahaa aina tulojemme mukaan joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yhteiselle tilillemme yritän säästää, mikä on nyt helpompaa kun lapset on maailmalla. Mutta muistan kun sadalla markalla piti pärjätä viikko (kaksi aikuista ja kaksi lasta).

Meilla on yhteinen kayttotili ja yhteinen saastotili.



Kayttotilille tulee palkat ja tietty summa siirtyy sitten saastotilille kuussa.



Molemmat kaytetaan kayttotilia omiin menoihimme, eika toiselle tarvitse omia pikku ostoksia selitella.

Isoista hankinnoista puhutaan tietty etukateen.



Toimii hyvin , ainakin jos molempien rahankayttotavat ovat samankaltaisia ja molemmilla on realistinen kasitys perheen taloudesta (eli kuinka paljon voi tuhlata).



Tahan kaytantoon siirryttiin kun eka lapsi syntyi ja ostettiin asunto ja otettiin asuntolaina.



Ainiin, ei olla naimisissa vaan avoliitossa,

Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?

No ei tietenkään ole, koska olet nainen ;) Mutta annas olla jos tilanne toisinpäin eli mies tienaa seitsemän tonnia ja nainen neljä, TOTTA KAI nainen on oikeutettu käyttämään miehenkin palkkaa, eihän naisparkaa voi laittaa kituuttamaan neljällä tonnilla ja "kun ollaan perhettä jaetaan kaikki" ja "yhteinen elämä, yhteiset rahat" ja lässyn lässyn lää...

Nimenomaan, juuri näin se menee. YHTEISIÄ rahoja ja taloutta kaipaavat ne naiset, joiden mies tienaa enemmän=) Harva enemmän tienaava nainen olisi sitten tästä valmis luopumaan miehen hyväksi. Ja miehen taas oletetaan tekevän niin ihan automaattisesti... ah mitä tasa-arvoa!

ylemmän tuloluokan perheissä (toki poikkeuksiakin löytyy ja tämän kommenttini jälkeen tottakai ilmoittautuu heti muutama...), joissa nainenkin tienaa hyvin, yleensä omat rahat. Se, että kaikki maksaa omat menonsa. Tunnen ihan oikeasti näitä perheitä, vaikken itse niihin kuulukaan. Minusta nämä perhe oy- jutut ovat aika typeriä. Näillä naisilla ei ole omia tuloja, joilla pärjäisi. On vain oikein, että rahan tienaaja käyttää osan omista rahoistaan siihen mihin haluaa.

Meillä on Suomessa oikeasti kattavat hoitopalvelut lapsille, joten kellään ei ole validia tekosyytä olla tienaamatta, jos niin haluaa.

"ylemmän tuloluokan perheisiin", ja ainoastaan yhdessä perheessä on erilliset rahat puolisoilla (huom. ja nyt en puhu siitä miten pankkitilit on järjestelty). Teimme töissä tästä pienimuotoista gallupiakin työkavereiden kesken. Siis yhtä lukuun ottamatta yhdessäkään perheessä ei ole "erillisiä rahoja", ja me olemme akateemisia, keskimääräistä paremmin tienaavia naisia/perheitä!

Tietysti jos jollakulla on perintöjä tai ennen aviolittoa/perhettä kerättyä omaisuutta, ne on avioehdolla suojattu. Mutta siitähän tässä keskustelussa ei ole kyse.

Kyllä se yleensä menee niin, että ylemmän tuloluokan perheissä (toki poikkeuksiakin löytyy ja tämän kommenttini jälkeen tottakai ilmoittautuu heti muutama...), joissa nainenkin tienaa hyvin, yleensä omat rahat. Se, että kaikki maksaa omat menonsa. Tunnen ihan oikeasti näitä perheitä, vaikken itse niihin kuulukaan. Minusta nämä perhe oy- jutut ovat aika typeriä. Näillä naisilla ei ole omia tuloja, joilla pärjäisi. On vain oikein, että rahan tienaaja käyttää osan omista rahoistaan siihen mihin haluaa. Meillä on Suomessa oikeasti kattavat hoitopalvelut lapsille, joten kellään ei ole validia tekosyytä olla tienaamatta, jos niin haluaa.

Sinä et siis pidä kotityötä ja lastenhoitoa työnä?

En pidä. Jos omien lasten kanssa olo tuntuu niin vastenmieliseltä että se käy työstä, kannattaa katsoa peiliin. Ja kotitöitä on aina, kävi töissä tai ei, kotona olevalla on niihin vaan pirusti enemmän aikaa. On suuri etuoikeus saada olla kotona.

Meillä on omat tilit ja sekalainen talous. Laskut maksaa ken jaksaa. Kaupassa maksaa se jonka lomapakko on sattuu olemaan mukana. Kulut tasataan pitemmällä tähtäimellä noin tonnin tarkkuudella, jos tulotaso on suunnilleen sama. Mies on yhteisen asunnon oston jälkeen velkaa n. 30000, makselee pikkuhiljaa takaisin rahatilanteen mukaan. Kun mies opiskelija ja olin itse jo töissä, ostin ensiasunnon omiin nimiini ja maksoin yksin pankkilainan lyhennykset. Kaikista isommista hankinnoista neuvotellaan etukäteen. Ollaan kummatkin aika säästäväisiä, eikä tuhlailla. Kumpikaan ei halua yhteistä tiliä.

Kotona ollessa myös kotitöitä kertyy melkoisesti enemmän, kun kotona ollaan isolla porukalla koko päivä. Mutta tästähän sinä et varmaan tiedä mitään, kun olet jo sylivauvan vienyt hoitoon rahanhimossasi!



Eihän se tyhjä koti ehdi itsekseen sotkuiseksi mennä päivän aikana :D

Nyt jokainen kaivakoot itse prosentit googlella, minä en jaksa, mutta faktaa on, että naiset kärsivät tulojensa ja uransa puolesta HUOMATTAVASTI enemmän kuin miehet lasten syntyessä. Eikö siis ole ihan normaalia ja reilua, että se paremmin tienaava (mies) kompensoi tätä tulojenmenetystä, koska tulojen menetyksen syy (lapset) ovat YHTEINEN projekti?

MIKSI ihmeessä vain äidin tulee kärsiä lastensaannin seurauksen tuloissaan? Mikäli perheellä on yhteiset rahat (siis yhteinen tili ei ole tässä mitenkään välttämätön) ja perheenjäsenet ovat sitoutuneet yhdessä, kykyjensä mukaan, tasa-arvoisina, vaikka erilaisina, Oy Perhe Ab:n pyörittämiseen, homma pelaa.

Tätä tarkoitin, kun kysyin, etkö arvosta kotona tehtävää työtä. Äitiyslomakin kun vaikuttaa tulotasoon ja urakehitykseen.

Sinä et siis pidä kotityötä ja lastenhoitoa työnä?

En pidä. Jos omien lasten kanssa olo tuntuu niin vastenmieliseltä että se käy työstä, kannattaa katsoa peiliin. Ja kotitöitä on aina, kävi töissä tai ei, kotona olevalla on niihin vaan pirusti enemmän aikaa. On suuri etuoikeus saada olla kotona.

Julistetaan muut siipeilijöiksi ja eläteiksi, jos vaativat yhteisiä rahoja miestensä kanssa. Mitä sitten, että tilastot todistavat naisten olevan huonommin palkattuja, ei isien tarvitse huolehtia lastensa äidistä taloudellisesti. Antaa miesten tienata ja tuhlata ja naisten kärsiä ja kituuttaa.



Miksi naisen tulee yksin ottaa kantaakseen yhteisten lasten saannista johtuvat tulonmenetykset? Miksi "naisten jutut" (lapset, kotityöt, jne) eivät ansaitse arvostusta ja kunniaa myös rahallisesti perheen sisällä? Koska ne ovat naisten juttuja ja feminismi on niiiiin out. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Eli naiset vaan kituuttamaan pienillä tuloillaan, ei ole mitään "perheyritystä" ja yhteen hiileen puhaltamista. Niinkö?

TässäKIN asiassa korostuu suomalaisten arvomaailman kummallisuus: yksilö on ylitse muiden, aina ja kaikessa. Kaikki tehdään ITSE. Sisulla on pungettava eteenpäin, YKSIN ja apua pyytämättä. Itsenäisyyden ihannointi on muuttunut sairaalloiseksi ja se näkyy tässä perhe-elämänkin muuttumisena ensisijaisesti yksilöiden liitoksi, jossa jokainen huolehtii ensimmäisenä itsestään, koko ajan sitä itsenäistä "pärjäämistään" korostaen.



Monissa muissa eurooppalaisissa yhteikunnissa perhe on yritys, jonka hyväksi kaikki työskentelevät omalla tavallaan. Ollaan yhtä joukkuetta ja sanonnan mukaan "there is no i in a team".



Suomalaisetkin voisivat opetella tuota joukkuehenkeä.

omat tilit, omat rahat kaikki yhteiset ostokset, laskut jne. tasan puoliksi. olen ollut hölmö kun meillä tosiaan maksettu kaikki tasan puoliksi ja mies ollut monta monta vuotta paljon parempi tuloisempi ja nyt kärsin rahani ovat totaalisen loppu velkaakin oon joutun ottaa ja mies ei sit auta niiden makselussa eikä missään muussakaan yhtäänkun oon itse aiheuttanu....

lasten hoitomaksut ja muut olis pitän maksaa niin et suhteessa esim. 60-40

Mies on sairaalloisen pihi.

Jos nainen tienaa neljä tonnia kuussa, niin en usko, että siinä vaiheessa enää tarvitsee miehen rahoja. Kysymys on kai lähinnä pienituloisista ja tilanteessa, jossa toinen ei pärjää ilman toisen apua.

Minusta on reilua maksaa yhteiset menot suhteutettuina tuloihin. Yhteinen tili on hyvä tapa maksaa asuminen ym. Jos on omat tilit ja toinen maksaa lainalyhennyksen, voi ainakin avoliitossa tulla riitaa siitä, kummalle asunto kuuluu. Eli itse maksaisin mielelläni ennemmin niitä kuluja, mistä "jää jotain myös käteen".

Meillä on omat tilit, mihin palkka tulee sekä yhteinen tili, jonne menee lapsilisät. Laina menee yhteiseltä tililtä, jonne siirretään rahaa omalta tililtä kun palkka tulee. Loput rahat käytetään sen mukaan kenellä on kukkaro mukana tai mitä ostetaan. Ikinä ei ole tarvinnut miettiä, että sinä maksat 70 prosenttia menoista jne. Kun olin hoitovapaalla, mies maksoi tottakai enemmän yhteisiä menoja, koska hänellä oli enemmän rahaa, mutta ei siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Jokainen tekee tyylillään. Mutta te, joilla on vain yksi yhteinen tili, oletteko ajatelleet mitä tapahtuu, jos toinen kuolee? Tiliä ei voikaan enää käyttää samoin kuin ennen..

Olen vierestä katellut tuttujen touhuja, kun kaikki on yhteistä, tilit on yhteisiä, rahat on yhteisiä, auto on yhteinen, asunto on yhteinen, velat on yhteisiä jne.. Eron jälkeen on mukava alkaa jakamaan "yhteisiä" asioita, jotka ylläri ylläri eivät olekaan enää NIIN yhteisiä.. Parempi molempien pitää omat rahansa...

Onko se _oikeasti_ sinun mielestäsi reilua, että miehelle jää joka kuukausi huomattavasti vähemmän rahaa omiin menoihinsa kuin sinulla? Kun kuitenkin samaa taloutta asutte ja pyöritätte?

Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?