Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?
10.02.2010 |
Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.
Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?
Meillä näet on omat rahat miehen kanssa ja ollaan kuitenkin tosi onnellisia. Ihan yhtä perhettä ollaan, vedetään yhtä köyttä, kumpikin tienaa vaan omat rahansa ja laskut ja lainat menee suunnilleen puoliksi. Ei kuitenkaan säästellä kuitteja tai lasketa ruokakaupassa että sinä ostit viimeksi viisi banaanin ja nyt minä ostan viisi omenaa. Nuo säännölliset menot vaan puolitetaan, muuten saa sitten ostella mihin itsellä on varaa...
Onko tämä mielestänne outoa?
Kommentit (145)
Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan yhteiset (ruoka, asuminen, vakuutukset, lasten asiat jne) menot. Sinne molemmat laittavat yhteisesti sovitun summan kuussa. Summa on arvioitu siten, että se varmasti kattaa juoksevat menot. Isommista hankinnoista (huonekalut, ulkomaanmatkat yms.) sovitaan erikseen ja maksetaan yleensä puoliksi. Talo on ostettu puoliksi.
Palkat tulevat siis kunkin omalle tilille ja kumpikin ostaa sitten itse omat vaatteensa, autonsa, maksaa harrastuksensa jne. Rahasta ei ole ikinä ollut riitaa, vaikka mies on tarkka rahoistaan ja minä taas (ainakin miehen mielestä) tuhlaavainen. Olemme molemmat suht hyvätuloisia ja minulla on itse asiassa parempi palkka kuin miehellä. Ikinä en haluaisi selitellä miehelle miksi minun piti ostaa juuri se kallis jakkupuku/kengät/käsilaukku tai miksi pitää käydä kampaajalla/kosmetologilla. Omat rahat tuovat ihanan vapauden ja riippumattomuuden! Eikä minua yhtään ota päähän miehen moottoripyöräharrastus, johon uskon kuitenkin uppoavan jonkinmoisen summan. Mies halusi ison auton, minä ostin itselleni pienemmän - molemmat ovat tyytyväisiä.
Nyt kun olen äitiyslomalla, saan käteen himpun vähemmän kuin mies. Olen ajatellut olla vuoden hoitovapaalla. Siitä olemme yhdessä sopineet, että tuona aikana mies maksaa kaikki yhteiset kulut ja minä pidän kotihoidotuen käyttörahanani.
Eli kuten ap:lläkin, omat rahat on ja silti ollaan onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
systeemi. Toinen tienaisi 10 000 ja toinen 1000 e kuussa ja menot tasattaisiin. Sitten asuttaisiin onnellisesti vuokrayksiössä ja autoon ei olisi varaa. Ekologista ja tasapuolista.
No minusta ei ole outoa. Meillä omat tilit, omat rahat. Kumpikaan ei tee tiliä rahankäytöstään toiselle. Lainat yms menot maksetaan puoliksi.
Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?
Allaolevasta ja varmasti hyvin toimivasta systeemistä esittelen vielä pienituloisten mallin:
Meillä on yhteinen tili, jonne tulee molempien palkka ja lapsilisät. Tältä tililtä maksetaan lisäksi lainat, kaikki ruoka- ja asumiskulut, lasten kulut, päivähoitomaksut, perheen yhteiset laskut jne. Lisäksi maksamme yhteiseltä tililtä molempien omille tileille ns. "harrastusrahaa". Näiltä tileiltä maksamme sitten vaatteet, harrastukset, kampaajat, omat lehtitilaukset, yms. Näistä ei tarvitse tehdä toiselle mitään selkoa. Toimii loistavasti!
Pienituloisten versioksi nimesin tämän sen vuoksi, että olemme kai virallisesti keskituloisia, mutta meillä on aika tiukalla mitoituksella oleva asuntolaina, jota haluamme yhteisestä sopimuksesta lyhentää mahdollisimman nopeaan tahtiin. Siki "ylimääräinen" raha käytetään mieluummin lainan lyhentämiseen kuin omiin, henkilökohtaisiin kuluihin.
Malli toimi loistavasti myös kummankin vuorotellen ollessa lasten kanssa kotona!
Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan yhteiset (ruoka, asuminen, vakuutukset, lasten asiat jne) menot. Sinne molemmat laittavat yhteisesti sovitun summan kuussa. Summa on arvioitu siten, että se varmasti kattaa juoksevat menot. Isommista hankinnoista (huonekalut, ulkomaanmatkat yms.) sovitaan erikseen ja maksetaan yleensä puoliksi. Talo on ostettu puoliksi.
Palkat tulevat siis kunkin omalle tilille ja kumpikin ostaa sitten itse omat vaatteensa, autonsa, maksaa harrastuksensa jne. Rahasta ei ole ikinä ollut riitaa, vaikka mies on tarkka rahoistaan ja minä taas (ainakin miehen mielestä) tuhlaavainen. Olemme molemmat suht hyvätuloisia ja minulla on itse asiassa parempi palkka kuin miehellä. Ikinä en haluaisi selitellä miehelle miksi minun piti ostaa juuri se kallis jakkupuku/kengät/käsilaukku tai miksi pitää käydä kampaajalla/kosmetologilla. Omat rahat tuovat ihanan vapauden ja riippumattomuuden! Eikä minua yhtään ota päähän miehen moottoripyöräharrastus, johon uskon kuitenkin uppoavan jonkinmoisen summan. Mies halusi ison auton, minä ostin itselleni pienemmän - molemmat ovat tyytyväisiä.
Nyt kun olen äitiyslomalla, saan käteen himpun vähemmän kuin mies. Olen ajatellut olla vuoden hoitovapaalla. Siitä olemme yhdessä sopineet, että tuona aikana mies maksaa kaikki yhteiset kulut ja minä pidän kotihoidotuen käyttörahanani.
Eli kuten ap:lläkin, omat rahat on ja silti ollaan onnellisia.
Meidän perheeseen kuuluu vanhemmat sekä kaksi lasta. Olemme eläneet aikoja yhdessä ns. tiukankin nyörin alla, mutta emme ole koskaan eritelleet tulojamme.
Yhdessä maksamme kaikki laskut, ruoka ym. kulut ja sitten katsastamme missä mennään rahallisesti.
Kumpikaan ei ole koskaan napissut toisen rahan käytöstä, koska järki on aina hankinnoissa mukana. Isoista hankinnoista keskustelemme tietenkin yhdessä. Näin olemme toimineet jo 17vuoden ajan ja asiat ovat hoituneet erittäin hyvin. Meidän laskuopin mukaan 1+1 on likimain tässä asiassa 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.
Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
työkaveri, ja kyllä hänenkin juttujaan kovasti ihmetellään. En tiedä tulkitseeko ko. kaveri ne ihmettelyt ihailuksi. Enemmän järkyttyneitä me työkaverit ollaan :o
Meilla rahat ovat yhteisia. Tienaan 2700 bruttona kuukaudessa ja mieheni 2200 bruttona kuukaudessa. Mieheni palkka ohjautuu suoraan saastotilille, minun palkkani menee yhteiselle kayttotilille, johon molemmilla on kaytto oikeus, siita maksamme kaikki kuukausittaiset menomme.
Tilanne toki muuttuu kun lapsia saamme, jolloin emme pysty saastamaan kuin nyt. Mutta edelleen kaikki laitetaan yhteisesti jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa ja menotkin suunnilleen puolitetaan.. Omat tilit tottakai molemmilla, toinen maksaa lainanlyhennyksen ja toinen sitten enemmän yhteisiä laskuja ja ruokamenot. Mikä jää yli, voi kumpikin käyttää harrastuksiin ja omiin menoihin. Tärkeintä että ensin saadaan kaikki pakolliset kulut katettua vähän senkin mukaan miten laskujen eräpäivät menee ja milloin palkat maksetaan, meillä on erilaiset palkanmaksujärjestelmät. Näin on sujunut hyvin ilman turhaa rahan puljaamista tililtä toiselle.
Meillä on kummallakin omat rahat ja omat menot. Mies matkustelee ja reissaa paljon ystäviensä kanssa ja pitää kirjat vanhemmillaan, joten minä maksan kämpän vuokran ja muut asumiskulut. Mies maksaa sitten taas autokulut ja bensat. Ruoat maksan suurimmaksi osaksi minä, koska mies ostaisi vain roskaruokaa. Mies matkustelee paljon ystäviensä kanssa, minä en näillä tuloilla pysty.
Mielestäni tilanne on ihan okei. Mies tienaa paljon enemmän kuin minä ja on tottakai oikeutettu myös nauttimaan rahoistaan. Koska mies ei matkustelun ja reissaamisen takia paljoa ehdi täällä "meillä" olemaan, en voi vaatia häneltä vuokraakaan, varsinkaan kun ei ole edes kirjoilla täällä. Kenties joskus tulevaisuudessa tilanne on toinen, jos mies vähän rauhoittuu ja viettää enemmän aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lainsäädäntö tunne mitään perheiden yhteistä taloutta. Jokaisella ON omat rahat, joista maksetaan x määrä veroja. Vaikka ne makaisivat samalla tilillä, ne ovat silti omia rahoja.
Se, että on omat lainat ja omistus 50/50 vai se että omistussuhde on varallisuudesta riippuvainen esim 30/70.
En oikein ymmärrä kun sanotaan että toinen maksaa lainan ja toinen vaikka ruuat, niin se lainan maksajahan saa siitä verovähennystä. Jaa niin, saahan ruuan maksaja vähän plussapalleroita, se riittää frouvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?
No ei tietenkään ole, koska olet nainen ;) Mutta annas olla jos tilanne toisinpäin eli mies tienaa seitsemän tonnia ja nainen neljä, TOTTA KAI nainen on oikeutettu käyttämään miehenkin palkkaa, eihän naisparkaa voi laittaa kituuttamaan neljällä tonnilla ja "kun ollaan perhettä jaetaan kaikki" ja "yhteinen elämä, yhteiset rahat" ja lässyn lässyn lää...
Nimenomaan, juuri näin se menee. YHTEISIÄ rahoja ja taloutta kaipaavat ne naiset, joiden mies tienaa enemmän=) Harva enemmän tienaava nainen olisi sitten tästä valmis luopumaan miehen hyväksi. Ja miehen taas oletetaan tekevän niin ihan automaattisesti... ah mitä tasa-arvoa!
Jaa...
Omat vanhempani olivat molemmat samalla työpaikalla. Äiti ehkä tienasi himpun verran (puhutaan satasista) enemmän. Heillä rahat olivat yhteiset ja ikinä ei ollut riitaa rahasta ja ei kyllä hirveästi kyllä mistään muustakaan.
Eri tilit ja rahat on, eikä käyttöoikeutta toisten tileihin. Miehellä on palkkatyön lisäksi yritys, ja yhtiökumppanin kanssa sekä omia tilejä että sellaisia joihin molemmilla on käyttöoikeus. Asunto on miehen ja on ollut kokonaan maksettu jo ennenkuin tavattu, maksaa myös vastikkeet. Sama juttu auton kanssa, ostaa omilla rahoilla uuden kun siltä tuntuu. Ruuat yms sekalaisesti, mutta useimmiten nainen. Vaatteet kumpikin ostaa omansa, paitsi mies maksaa jos mielestään nätit naistenvaatteet, eli hameet tai puserot tai kengät. Ja sijoitusasunnot on myös miehen maksamia ja miehen nimissä. Miehellä sen verran ulkomaan työmatkoja ettei ole tullut testattua mitään lomaviikkoja ulkomaassa. Miehen tulot löytyy ylen yms verotiedoista, nainen tienaa noin parikymppiä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?
No ei tietenkään ole, koska olet nainen ;) Mutta annas olla jos tilanne toisinpäin eli mies tienaa seitsemän tonnia ja nainen neljä, TOTTA KAI nainen on oikeutettu käyttämään miehenkin palkkaa, eihän naisparkaa voi laittaa kituuttamaan neljällä tonnilla ja "kun ollaan perhettä jaetaan kaikki" ja "yhteinen elämä, yhteiset rahat" ja lässyn lässyn lää...
Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?
No ei tietenkään ole, koska olet nainen ;) Mutta annas olla jos tilanne toisinpäin eli mies tienaa seitsemän tonnia ja nainen neljä, TOTTA KAI nainen on oikeutettu käyttämään miehenkin palkkaa, eihän naisparkaa voi laittaa kituuttamaan neljällä tonnilla ja "kun ollaan perhettä jaetaan kaikki" ja "yhteinen elämä, yhteiset rahat" ja lässyn lässyn lää...
Nimenomaan, juuri näin se menee. YHTEISIÄ rahoja ja taloutta kaipaavat ne naiset, joiden mies tienaa enemmän=) Harva enemmän tienaava nainen olisi sitten tästä valmis luopumaan miehen hyväksi. Ja miehen taas oletetaan tekevän niin ihan automaattisesti... ah mitä tasa-arvoa!
Eihän tuossa nettopalkassa edes niin suurta ero tule noissa tuloluokissa.
Ongelmia tulee sitten, kun toinen joutuu maksamaan esim. äitiyspäivärahastaan tai selkeästi pienestä työtulosta tasan 50% kaikesta.
Esim. tilanne, jossa äitiyslomalaisella ei ole "varaa" edes hiustenleikkuuseen, ja mies reissaa ulkomailla kaverien kanssa (tällainen on tuttavapiirissä).
Mitä tasa-arvoon tulee, ,eillä ainakin minä tienasin joitain vuosia sitten yli kaksinkertaisesti sen mitä mies (hän teki silloin osa-aikatöitä ja opiskeli) ja TODELLAKIN maksoin huomattavasti suuremman osan lainoista ja muista menoista. Tämä oli minulle ihan itsestäänselvää, olemmehan perhe ja teemme työtä töissä ja kotona yhteiseksi hyväksi. Sitten taas kun mies valmistui ja sai hyvän täyspäivätyön ja meille syntyi lapsia, joita hoidin useamman vuoden kotona yhteisestä päätöksestä, tilanne oli toisin päin. Jos tämä on jonkun mielestä jotenkin halveksittavaa, niin ihmettelen kyllä.
Ja ei, elintaso ei ole sama, minä tienaan kuussa seitsemän tonnia, mies neljä. Soooo? Onko joku vielä sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa lainasta enemmän, kun tienaankin enemmän?
No ei tietenkään ole, koska olet nainen ;) Mutta annas olla jos tilanne toisinpäin eli mies tienaa seitsemän tonnia ja nainen neljä, TOTTA KAI nainen on oikeutettu käyttämään miehenkin palkkaa, eihän naisparkaa voi laittaa kituuttamaan neljällä tonnilla ja "kun ollaan perhettä jaetaan kaikki" ja "yhteinen elämä, yhteiset rahat" ja lässyn lässyn lää...
Nimenomaan, juuri näin se menee. YHTEISIÄ rahoja ja taloutta kaipaavat ne naiset, joiden mies tienaa enemmän=) Harva enemmän tienaava nainen olisi sitten tästä valmis luopumaan miehen hyväksi. Ja miehen taas oletetaan tekevän niin ihan automaattisesti... ah mitä tasa-arvoa!
joilla kertomansa mukaan on omat rahat, on käytännössä kuitenkin yhteiset rahat. Jos yhteisiä menoja suhteutetaan tulojen mukaan, on se jo yhteistä taloutta.
Se, että on omat tilit ja suunnilleen maksellaan omia menoja sieltä, ei vielä tarkoita että perheessä molemmilla olisi oikeasti omat rahat.
joilla kertomansa mukaan on omat rahat, on käytännössä kuitenkin yhteiset rahat. Jos yhteisiä menoja suhteutetaan tulojen mukaan, on se jo yhteistä taloutta. Se, että on omat tilit ja suunnilleen maksellaan omia menoja sieltä, ei vielä tarkoita että perheessä molemmilla olisi oikeasti omat rahat.
Vähän ristiriitaista, että nainen mesoaa haluavansa olla itsenäinen ja maksavansa oman elämisensä, sitten samaan hengenvetoon toteaa että "yleensä mies nappaa laskun ja maksaa sen ennenkuin ehdin tehdä mitään, ja taitaa tuo asuntolainan lyhennyskin 1500 €/kk mennä miehen palkasta, mutta mulle on tärkeää etten ole kenenkään elätti" :D
joissa on oikeasti omat rahat?
joilla kertomansa mukaan on omat rahat, on käytännössä kuitenkin yhteiset rahat. Jos yhteisiä menoja suhteutetaan tulojen mukaan, on se jo yhteistä taloutta.
Se, että on omat tilit ja suunnilleen maksellaan omia menoja sieltä, ei vielä tarkoita että perheessä molemmilla olisi oikeasti omat rahat.
Alue: Aihe vapaa
minun tahdostani. Mies ehdotti kerran yhteistä tiliä mutta kieltäydyin. Syy on siinä, että miehellä on tapana kytätä rahankäyttöäni, enkä halua tehdä tiliä ostoksista, joita teen omilla rahoillani. Miehen nuukuus käy välillä hermoilleni. Ei osta itselleen mitään enkä minäkään saisi ostaa, viimeksi oli riita uuden maton päältä. Koti repsottaa, kun en saa miestä sohva- ja kirjahyllyostoksille, vaikka tilillä on 17000 euroa ja kalusteet tyyliä "kirpparin annetaan ilmaiseksi". Jääkaapista on termostaatti menossa rikki, uutta ei saa hommata...En suostu kalusteita yksinäni maksamaan ja kiristelen jo hampaitani.
Meillä ei ole sen sijaan mitään ongelmaa siinä, että menot menee puoliksi ja käydään vuoroviikoin kaupassa, ja lasten tarpeet katetaan, ostetaan mm. polkupyörää ja uusia suksia. Mies myös maksoi äitiyslomani ja hoitovapaani aikana enemmän laskuja ja mm. yhteisen viikon loman, koska hänen mielestään pitää jeesata, kun toinen on heikoilla. Eli reilu hän on, mutta kun pitäisi ostaa jotain kotiin niin grrrr....