Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?

että mies maksaa lainat, autot, asumiseen liittyvät menot (sähkö jne) eli käytännössä kaiken ja vaimo sitten jotain pikkujuttuja kuten omat vaatteet ja puhelinlaskun? Tämä silloinkin jos molemmat töissä? Onko tämä joku jäänne siitä että mies on perheen elättäjä?

Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.

Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?

Onko tämä mielestänne outoa?

Meillä on yksi lapsi ja me vanhemmat molemmat töissäkäyviä. Parisuhde on mielestäni hyvä, rakastamme toisiamme ja lastamme. Tulot on noin 45000 bruttona vuodessa molemmilla.

Minusta tuo ei ole ollenkaan outoa, että molemmilla on omat rahat ja kaikki yhteinen ostetaan tavallaan puoliksi. Omista ostoksista saa itse päättä, mikäli se ei vaikuta yhteiseen budjettiin (=laskut ja ruoka yms. tulee ostettua).

mä olen kotona lapsen kanssa, tienaan 10 % siitä mitä mies. Olis tosi outoa että mun pitäis vaikka lainata rahaa, jotta saadaan asua tässä meidän kodissa, kun mun tulot eivät riitä puolikkaisiin kuluihin asunnosta.

Meillä ei ole ikinä riidelty rahasta ja kyllä ollaan kummatkin tuhlattu. Mä kysyn voinko ostaa tämän, joka kerta mies on sanonut voin. Kyllä hän tajuaa sen verran että mä en edes harkitsis, jos en oikeesti jotain haluais.

Lisäksi mä pyöritän meillä huuto.nettiä, kierrätystä, kirpputoria, eli ylimääräisistä ostoksista, kaapin täytteistä pääsen loistavasti eroon.

Arvovalinnoistahan tässä on kyse. Meillä ainakin on todellakin ollut molempien tahto, että lapset hoidetaan 2-3 ekaa vuotta kotona. Tämä on ollut mieheni tahto alusta alkaen, ja minun myös. Ja olen muuten itse akateemisesti koulutettu äiti, nyttemmin taas työelämässä ja ihan hyvin tienaan. Viisi vuotta olin kotona yhteensä, ja tuona aikana mies pystyi keskittymään huomattavasti paremmin omaan uraansa, kuin nyt molempien tehdessä suht' vaativaa työtä.

No joo

sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.

Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.

No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?

Minä en tiedä yhtään perhettä, jossa asiat näin olisivat (edellyttäen että molemmilla on työtulot).

Miksi on niin yleistä että mies maksaa lainat, autot, asumiseen liittyvät menot (sähkö jne) eli käytännössä kaiken ja vaimo sitten jotain pikkujuttuja kuten omat vaatteet ja puhelinlaskun? Tämä silloinkin jos molemmat töissä? Onko tämä joku jäänne siitä että mies on perheen elättäjä?

Eiköhän suurin osa suomalaisista äideistä palaa työelämään, ja lähes kaikki korkeastikin koulutetut äidit (tai isät!) käyttävät äitiysloman+vanhempainvapaan vähintään. Yhä useampi mies on myös meidän tuttavapiirissämme jäänyt joko vanhempainvapaalle tai hoitovapaalle. Ei tämä asia koske vain naisia.

No joo

sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.

Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.

No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?

Mies maksaa talo- ja autolainan ja vakuutukset. Minä maksan päivähoitomaksut ja lasten harrastukset, sähkö- ja jätemaksun, lehtien tilaukset, lasten vaatteet sekä ruuan. Ollaan laskettu että molemmille jää suunnilleen saman verran laskujen jälkeen jäljellä, meillä suht samansuuruiset palkat. Ei ole tarvinut tapella. Omia hankintoja saa tehdä sitä mukaa mitä rahaa on jäänyt jäljelle menojen jälkeen.

Mies suurempi tuloinen. Voin kyllä pyytää häneltä rahaa, mutta mieluummin tulen omillanin toimeen ja suhteutan menoni sen mukaan. Mies ehkä ostaa enemmän ruokaa. Vaikea sanoa. Mies syö raskaammin ja kokkailee enemmän, leipoo myös, näitä siis ihan harrastusmielessä lapsen kanssa. Mulle riittää usein kevyempi ruoka, yksi lämmin ruoka päivässä, mies tarvii kaksi lämmintä ateriaa päivässä lounaan ja päivällisen. Mies on yrittäjä ja työskentelee kotona.

sama tulotaso, omat rahat, omat tilit.



Kaikki laskut maksetaan aika tarkalleen puoliksi.

Eipä ole koskaan tarvinnut tapella rahsta!



Haluan, että minulla on omat rahat!

Molemmat tilit löytyy samojen nettitunnusten alta. En edes suostuisi eri rahoihin. Mies ansaitsee noin viisinkertaisesti sen mitä minä. Kaikki menee kuitenkin yhteiseen pottiin.

Menoista on sovittu nettotulojen mukaan. Isommista hankinnoista sovitaan etukäteen vaikka kumpikin on niistä itse vastuussa jos eivät ole yhteisiä (esim. moottoripyörän vaihto tms )

Laskut, ruoat ja lasten kulut maksamme puoliksi. Mies ansaitsee jonkun verran enemmän ja monet kalliimmat ostokset ovat hänen toiveitaan (esim elektroniikka) joten hän ostaa ne tavallaan perheelle ja itselleen lahjaksi. Meillä on myös yhteiseen asuntoon omat lainat eli molemmat maksaa vain omaa lainaansa pois. Miehellä on suurempi omaisuus (alkupääoma), joten hänellä on myös isompi laina. Minä saan siis tuloihini nähden asua paremmassa asunnossa ja miehen palkasta menee suurempi määrä lainanmaksuun, mutta hän myös asunnon mahdollisen myynnin hetkellä saa mahdollisesta voitosta enemmän. Varmaan aika outo järjestely monen mielestä, mutta sopii hyvin meille. Omilla rahoilla saa kumpikin tehdä ihan mitä haluaa. En tiedä, miten sitten olisi tehty, jos olisin ollut pidempään kotona lasten kanssa.

Minä oon töissä, mies kotihoidontuella. Kummallakin omat rahat. Minä maksan vuokran ja yhteiset laskut (sähkö, vakuutukset ym.). Saatan myös siirtää miehen tilille jonkun verran. Kaupassa käyntejä ei lasketa, se maksaa kumpi sattuu käymään. Loppukuusta katsellaan, kummalla on enemmän rahaa ja suunnitellaan maksamiset niin, että kummankaan tili ei mene miinukselle. Ja tämä on meillä toiminut tosi hyvin.

Meillä on siis kummallakin omat säästö- ja käyttötilit ja sen lisäksi kaksi yhteistä tiliä ("lainanhoitotili" ja "taloustili").



Alun perin periaatteena oli, että taloustililtä maksetaan kaikki yhteiset juoksevat kulut (ruoka ja muut päivittäistavarat, yhteisesti sovitut lehtitilaukset, netti ym.) ja lainanhoitotililtä kaikki asumiseen liittyvä (vastikkeet, lainakulut ym.). Omat ylellisyystavarat, harrastukset, omaan autoon liittyvät kulut ja esim. vaatteet kumpikin maksoi omalta henk.koht. tililtään ns. omista rahoistaan.



Ennen minun äitiyslomaani meillä kummallakin oli kutakuinkin samat tulot, joten panimme kumpikin saman summan kuukausittain yhteisille tileille. Yli jäävillä omilla rahoillaan kumpikin siis teki mitä lystäsi. Oikeastaan sama systeemi jatkui vielä vanhempainrahakaudelle saakka, sillä tuloni eivät pudonneet heti niin radikaalisti.



Hoitovapaan alkaessa todettiin, että rahat ovat tästä eteenpäin yhteisiä. Laitoin oman hoitorahani menemään suoraan taloustilille. Mies rahoittaa loput menot, tilanteesta riippuen makselee vähän ristiin nykyään miltä tililtä sattuu.



Oma kulutukseni on hyvin vähäistä, kun olen kotosalla, mutta nykyään maksan näitä "omia ostoksiakin" ns. taloustililtä eli niistä yhteisistä rahoista.



Systeemi tuntuu meistä kummastakin ihan hyvältä ja selkeältä näin. Jos nykyiset epätasaisesti jakautuneet tulot jatkuisivat huomattavan pitkään, pitäisi asiaa varmaan miettiä vielä tarkemmin. Ihan hyvä pointti on tuo eläkekertymä ym. joka minulle ei kotona olevana tietenkään samalla tavalla kartu kuin työelämässä. Näiden asioiden arvioiminen vain ei ole ihan suoraviivaista, ja toisaalta kaiken "viimeisen päälle tasan saaminen" ei ole tuntunut niin tärkeältäkään. Vaikea sanoa näin suoralta kädeltä, kumpi osapuoli tässä on ns. saamapuolella? Toisaalta olen myös nauttinut suunnattomasti siitä, että olen päässyt pois työelämän oravanpyörästä, vaikka toki kotonakin ollessa tietyt asiat toistuvat jossain määrin pakkotahtisesti.



Oikeastaan ainoa isompi miettimisen paikka ovat olleet isommat investoinnit, viimeisimpänä parhaillaan meneillään oleva kylpyhuoneremontti. Päädyimme siihen, että maksamme sen puoliksi (siis säästöillämme, ei tuloihin suhteutettuna).

Meillä on omat tilit ja pari yhteistä säästötiliä.



Ja koska olen yrittäjä suurin osa lainoistamme menee miehen tililtä jolla on säännölliset tulot ja minä kustamman vakuutus, ruoka yms. kuluja omalta tililtäni.



Mutta, vaikka asunnon lyhennys menee miehen tililtä,

on asunto ja muu omaisuus on autoa myöten meidän molempien nimissä. Koska kuitenkin osallistun perheen kuluihin omalta osaltani yhtä paljon.



Ja tämä toimii, ei olla ikinä riidelty rahsta ja molemmilla on varmuus että yhdessä elämää maksellaan vaikka kummallakin on omat tilit ja siltä osin itsenäisyys ja käyttöoikeus omiin rahoihin.



Välillä on ostettu yhdessä miehelle harraste auto ja välillä mies osallistuu minun säännöllisiin kosmetologi kuluihin. Eikä rutinoita ole tullut puolin eikä toisin että mihin rahat hupenevat.



Joten molemmat hyötyy tästä.



Mutta näin meillä toisin ehkä muilla. Kaikilla oma tapansa. Ja minä en haluaisi että meidän palkat menisi yhdelle yhteiselle tilille. Tuntuu että menettäisin siinä jotain itsestäni, enkä oikein tiedä mistä tämä ajatus tulee.

Meillä näin:

Yhteinen tili, josta maksetaan asuntolaina, ruokaa yms. Lisäksi molemmilla on omat tilit, joihin tulot tulevat ja joista maksetaan "omat" menot ja yhteisiäkin. Yhteiselle tilille laitamme tulojen suhteessa (jos tulot vaikka 60-40, toinen laittaa 600 euroa kuussa ja toinen 400 esim., laitamme kyllä enemmän kun iso perhe).



Näin se, jolla on suuremmat tulot, saa törsätä enemmän, mutta silti se, jolla on pienemmät tulot, ei joudu kärsimään.

Minä olen nyt hoitovapaalla enkä laita yhteiselle tilille mitään hoitovapaan aikana, siirrän sieltä tarvittaessa rahaa omalle tililleni jos niin käy.

Kumpikaan emme ole tuhlaavaisia ja olemme samaa mieltä pääsääntöisesti siitä, mihin rahaa käytetään.

Mulla on suuremmat tulot, joten mä maksan enemmän perheen yhteisistä menoista. Ei me nyt mitenkään prosentilleen tai euron tarkkuudella olla laskettu, mutta uskoisin, että suhteessa menee aika tasa-arvoisesti (eli kummallekaan ei jää pakollisten menojen jälkeen juuri mitään;)



En usko, että yhteinen tili mitenkään tekisi parisuhteestamme laadukkaampaa...



Me on vaan joskus aikojen alussa päätetty näin eikä olla nähty mitään syytä muuttaa toimivaa systeemiä. On meillä yhteinenkin tili, mutta sieltä maksetaan lähinnä asuntolainaa.

Meillä on eri rahat, mutta lapsen kustannukset menevät yhteiseltä tililtä, jonne laitetaan sama määrä rahaa.



Ollaan molemmat hyväpalkkaisissa töissä. Itse olen perinyt sen verran, että olen huomattavasti parempituloinen kuin mieheni. En ole koskaan halunnut, että minua elätettäisiin. Siksi olen kouluttautunut ammattiin, josta saadulla tulolla pärjään hyvin (uravalintahan tuli ennen miestä). Ja nyt kun sattuu niin, että satun olemaan puolisoista se varakkaampi, ei tule mieleenkään, että haluaisin elättää mieheni. Avioehtosopimus on tietysti myös tehty. Eron sattuessa mies ei saa kyllä multa mitään. (Jos kuolema korjaa mut ennen häntä niin sitten menee normaalisti hänelle ja lapselle omaisuus.)

Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.

Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.

Miehellä isommat tulot ja maksaa laskuista siten isomman osan. Kaupassa ym se maksaa kenen tilillä on rahaa, eli ei me pilkulleen jakseta rahojen kanssa vääntää. Hyvin on 10v mennyt näin. Ja kumpikin voi käyttää omia rahojaan mihin haluaa, eli vähän isompiinkin ostoksiin, ei tarvitse lupaa kysellä.