Lue keskustelun säännöt.
minkälaista työtä tekee äiti, jonka mielestä lasten kotona hoitaminen on lomaa?
08.02.2010 |
Jatkuvasti tälläkin palstalla päivitellään, miten helppoa ja suorastaan lomaa oli olla kotona lasten kanssa - mutta jos se kodin- ja lastenhoito on verrattavissa lomaan, miksi meillä on maa täynnä ihmisiä, pääasiassa naisia, jotka tienaavat elantonsa hoitamalla lapsia ja tekemällä kotitöitä, siivoamalla? Millaista työtä tekee äiti, jonka mielestä nämä työt voi rinnastaa lomaan?
No, ihmettelen tätä taas tässä iltani kuluksi, kun mietin, miten pitäisi vielä tämäkin viikko jaksaa, ja aika monta seuraavaakin, näitä iänikuisia kotitöitä ja iänikuista lastenhoitoa :) Itse olisin (jos en olisi hoitovapaalla) töissä siistissä, ilmastoidussa toimistossa, jossa tulostin ja kopiokone toimivat, kollegat ovat asiallisia, ystävällisiä ja aikuisia, kahvi- ja ruokatauot lakisääteisiä eikä vessan oveakaan tule kukaan hakkaamaan juuri, kun olet päässyt pöntölle istumaan. Ei mitään puhettakaan, että töissä tarvitsisi raahata kippurassa kiljuvaa kollegaa portaita ylös tai alas, tai viedä jäähylle ja yrittää rauhoitella, kun se ei halua tulla töihin tai lähteä töistä tai laittaa kenkiä jalkaan tai syödä sitä ruokaa, jota sillä sattuu eväänä olemaan. Kukaan kollegoistani ei myöskään toistuvasti muistuttele, että oletpa sä tyhmä, kun et anna mulle kaakaota vaikka mä haluan, eikä ketään heistä tarvitse nukuttaa päiväunille. Keneltäkään ei myöskään tarvitse vaihtaa vaippoja ja pestä takapuolta, eikä kukaan heistä hiero ruokaansa pöytään, heittele lattialle tai seiniin, eikä kukaan heistä ole myöskään säännöllisin väliajoin haluamassa rinnalleni imetettäväksi. Kukaan ei kylvä tavaroitaan pitkin toimistoa, tai jos kylvääkin, kerää ne myös itse, eikä minun tarvitse huolehtia kuin omista tavaroistani. Juu, joskus olisin valmis vaihtamaan päiväksi paikkoja mieheni kanssa, ja viettämään päivän fiksujen ja aikuisten kollegojeni kanssa sen sijaan, että kykin kotona siivoamassa ja hoitamassa 4-vuotiasta ja 10-kuista. Vaikka miten rakastankin lapsiani :)
Kommentit (113)
työtäni päiväkodissa... on ihanaa olla kotona vain kahden kanssa, kun töissä heitä on 22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverit mukavia ja työtahti leppoisa, mutta silti äitiyslomat on olleet minulle LOMAA. Samalla tavalla pyykit ja siivoukset on hoidettava vaikka kävisi töissäkin, ja viikonlopulle jäi kaikki isommat siivousprojektit kuten ikkunoiden pesu. Ei tietoakaan että olisi saanut levätä. Ja annas olla jos oli vaikka lapsen syntymäpäivät, silloin saatoin leipoa yöllä kun muuten ei ehtinyt.
Kotona ollessa saa päiväsaikaan askereet tehtyä ja illat voi vaan relata perheen kanssa. Lisäksi omiin harrastuksiin tai ainakin iltalenkille voi ja jaksaa lähteä hyvällä omallatunnolla kun on käytännössä lasten kanssa koko ajan. Töissäollesa näkee lapsia hereillä n. 3-4 tuntia arkisin ja saa olla aika kylmä ihminen että tästä ajasta käyttää vielä pari tuntia omiin salitreeneihin. Siispä omat harrastukset ovat aikalailla jäissä kun on työelämässä.
eli olen lasteni kanssa kotona. Siivoan, laitan ruokaa, askartelen ja ulkoilen. Sovittelen riitoja, pyyhin pyllyjä ja pakotan pesulle.
Myös kotiäitivuodet (reilut 3 v, 2 lasta) olivat elämäni parasta aikaa. Ihanaa lomaa. Toki esim. vauvan valvottaessa oli rankkaa, mutta vauvavuosien jälkeen ainakin oli yleensä mukavaa ja rentoa.
Ihaninta oli se stressittömyys ja kiireettömyys. Ikinä ei tarvinnut pelätä seuraavaa päivää ja kärsiä unettomuudesta stressin takia. Ei tarviinut tehdä yötä myöten paperihommia ja kiirehtiä koko ajan. Pääsi vessaan ja sai juoda kahvia.
Olen psykologi ja minulle on tungettu aivan hirvittävä määrä "pakollista" työtä. Lausuntojani tai jotain muuta paperin pyöritystä tarvitaan, jotta ihmiset saavat rahoja, kuntoutusta tai muita etuuksia. Asiakkaat ovat aivan järkyttävän vihaisia jos jonkun paperin saaminen kestää. Asiat eivät vaan aina onnistu.
Lapsen tai oma sairastuminen ja minun töistä poissa olo sotkee koko kalenterin ja ruuhkauttaa jo ennestään ruuhkaiset työt.
Syömään tai vessaan ei ehdi, kun huoneesta poistuessa joku asiakas hyökkää käsivarteen kiinni paperinsa kanssa tai puhelin soi. Joskus siihen puhelimeenkin on vastattava, kun siitäkin saa jatkuvia haukkuja kun minua ei tavoiteta (puhelinaika on).
Toisaalta osaan työni varsin hyvin ja saan siitä jonkinlaista mielihyvää, mutta kamalan raskasta se on.
Ps. Kaupassa käyn usein lasten kanssa työpäivän jälkeen. Ehdin nimittäin juuri ja juuri hakemaan heidät hoitoajan rajoissa. Suurimmat ostokset kuitenkin yritetään tehdä viikonloppuna. Lapset silloinkin yleensä mukana.
Muistahan ap, että se työnteko lastensaamisen jälkeen ei enää koskaan ole entisellään: aina on huono omatunto kun ei olekaan kotona, huonosti nukutun yön jälkeen lapset on silti herätettävä ja raahattava hoitoon, sairauspoissaoloja tulee jatkuvasti ja työt kasautuu jne.
Kun mä olen työpaikaltani kotona lomalla, olen mielestäni lomalla vaikka lapset on kotona ja kaikki tuo sp:n mainitsema on hoidettava. Samoin viikonloppuisin ja iltaisin.
Töissä on raskasta ja odotan kotiinpääsyä vaikka kotonakin on raskasta ja pääasiallisesti huolehdin lasten perushoidosta.
Niin mä en ihan tajunnut, koska ap:n mielestä mulla sitten on loma, kun mä oon joko töissä tai lasten kanssa kotona. Mun mielestä siis lasten kanssa kotona oleminen on lomaa. Silloin voi päättää mitä päivän aikana tehdään ja milloin tehdään. Voi valita mennäänkö puistoon vai leikitäänkö kotipihassa. Voi päättää missä järjestyksessä teen kotityöt, eikä mitään hirvittävän vakavaa tapahdu, jos pyykinpesu on vähän myöhässä tai jonain päivänä en ole jaksanut siivota. Mun ei tarvitse olla koko ajan sosiaalinen ja hyvääntuulinen ja voi pitää mukavia verkkareita vaikka koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein 30 opetustuntia, viikottaiset suunnittelut, kokoukset, palaverit sun muut siihen päälle. Tässä työssä ollaan totisesti lasten kanssa joka minuutti, ilman vessa- tai kahvitaukoja. Ruokatunti on noin 20 minuuttia, jonka aikana valvon oppilaiden ruokailua ja yritän hotkia jotakin siinä itse. Omien lasten kanssa kiireettä kotona oli todellista lomaa.
Mä aina pyydän kork. yhden lisätunnin, muuten en jaksais perhe-elämää.
Täällä lapsia vain kaksi kun niitä töissä oli pahimmillaan 28 erityistuen tarpeineen päivineen...Puhumattakaan lasten hankalista vanhemmista -lasten kanssa aina pärjää, mutta ne aikuiset... Täällä työtäni myös arvostetaan läheisten kautta. Töissä saa enimmäkseen lokaa niskaansa, vaikka parhaansa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kotona lasteni kanssa kuin käydä töissä ja sen jälkeen tehdä kotityöt ja hoitaa lapset. Ehkä sinä ilmastoidussa toimistossa pääset helpommalla kuin kotona mutta minä en omassa työpaikassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona olohan on henkisesti rasittavaa silloin, kun ei ole kotiäitityyppiä. Mitään muuta raskasta siinä ei sitten olekaan. Tietysti jos koti on tyhjä koko päivän, ei se myöskään sotkeennu pahemmin, mutta kotityöt on silti tehtävä työpäivän päätteeksi.
Mutta jos äiti ja isä esim. vuorottelevat työvuoroissa, silloin onkin kamala kaaos työpäivän perään, joten kyllä se kotona ollessa huusholli pysyisi kunnossa ihan huomaamatta.
Kyllä mä olen aina saanut juoda kahvini rauhassa ja käydä suihkussa. Netissäkin kerkiää istumaan ihan liikaa jopa näin opiskellessa. En ymmärrä miten kotona olijat saavat kotiäitiydestä tehtyä niin raskasta.
Minulle on lomaa, kun saan olla omien lasteni kanssa kotona vapaalla, rauhassa, ilman kiirettä ja hälinää, joten kotonaolo olisi suurta lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle kotona omien lasten kanssa oleminen on todellakin lomaa.
miksi et tehnyt 3-vuotiaallesi selväksi että sinulla on samaa ruokaa ja nyt syödään, äiti syö nyt rauhassa? Kyllä lapset puhetta uskoo ja jos ei usko voidaan hetkeksi poistaa pöydästä.
Silitätkö pyykkejä joka ilta, miksi? Teistä vain toinen käy töissä ja ehkä tarvitsee silitetyt paidat päivittäin? Eikö hän voi silittää niitä kun lapset ovat nukkumassa? Itse silitän vain kun lapset on nukahtaneet, ettei tule vahinkoja kuuman raudan kanssa ja sitä teen muutenkin erittäin harvoin.
Eikö ruokaa voi esivalmistella tai tehdä lasten kanssa? Tiskit voi varmasti hoitaa lasten kanssa, samoin siivouspuolen- tosin kissanhiekkaan en ota kantaa. Ruokakaupassa ei tarvitse käydä joka ilta, ja meillä usein työssäkäyvä käy töistä tullessaan pikaisesti jos jotain tarvitsee.
Oletko masentunut? Mietin, että jos elämä tuntuu ilottomalta ja pelkältä suorittamiselta? Etkö osaa nähdä lasten kanssa vietetyissä hetkissä mitään iloista?
En tarkoita tätä kritisoidakseni vaan miettiäkseni missä menee vikaan. Itse kotiäitinä ollessani otin kaiken irti siitä ajasta, nautin vapaasta rytmistä ja ehdin hyvin tehdä kaikki kotityöt päivän aikana. Meillä on viisi lasta. Kun mies tuli kotiin, se oli yhteistä aikaamme ja sain hyvin omaa aikaa esim. lenkkeilyyn ja muuhun harrastamiseen.
Tuntuu surulliselta siis puolestasi, ettet osaa nauttia tuosta ajasta. Mutta ymmärrän kyllä, ettemme kaikki ole samanlaisia ja saamme tyydytystä eri asioista.
[/quote]
Kun olin töissä tuossa ennen kuopuksen syntymää, minusta oli lomaa se, että sain ruokatauon ja kahvitauon viettää istuen, syödä rauhassa omaa ruokaani ilman, että esikoiseni, tuolloin vähän puolin ja toisin 3v., ollut koko ajan kuikkimassa lautastani "äiti, mitä sulla on? Saanko mäkin maistaa? Mä tahon tota!" Vaikka minun ruokani siis oli täysin samaa kuin se, mitä hänen omallakin lautasellaan oli, ja vaikka hän sen tiesi. Ja tosiaan, töissä minä sain huomattavasti enemmän valita, missä järjestyksessä mitäkin tein, kuin nyt saan. Kotitöiden suhteen töissä käydessäni tilanne oli helpompi - kotityöt jakaantuivat tasaisesti sekä miehelleni että minulle, eivätkä kaatuneet yhtä lailla minun niskaani, kuten nyt. Toki mieheni tekee niitä nytkin, jonkin verran, mutta on kyllä tunnustanut monesti, että on jättänyt jotakin tekemättä ihan siksi, että tietää mun olevan huomennakin koko päivän kotona, ja että teen ko. hommat silloin kuitenkin.
Kun olin töissä, mulla oli huomattavasti useammin viikonloppuisin tai iltaisin mahdollista istua lattialla leikkimässä esikoiseni kanssa, ja teimme yhdessä koko perheen voimin retkiä ja vietimme yhdessä aikaa. Sen minä koin vapaa-ajaksi, vaikkakin samalla lailla olin kotona kuin nytkin. Nyt olen kotona vuorokauden ympäri, ja kun mieheni tulee kotiin, hän istuu lattialle leikkimään lastensa kanssa. Koko perheen retkiä ei enää ole, emmekä muutenkaan kauheammin vietä aikaa keskenämme. Kun mieheni on kotona, minä teen niitä kotitöitä, joita on vaikea tehdä lasten pyöriessä jaloissa - siivoan kissanhiekkalaatikoita (kissanhiekka ja -jätökset 10-kuisen suussa eivät houkuta, joten lasten läsnäollessa pakko jättää itsekin huomiotta), silitän pyykkiä, teen ruokaa pakkaseen (jotta helpottuu edes ruuanlaittorumba viikolla), käyn ruokakaupassa yksin, tiskaan ja niin edelleen. Käytännössä koko elämäni ja aikani pyörii a) lastenhoidon ja b) kotitöiden ympärillä, eikä mitään vaihtelua ole. Mä en saa olla sosiaalinen, vaikka haluaisin. Mä myös joudun pitämään niitä mukavia verkkareita joka hemmetin päivä, koska työvaatteita ei juuri kannta ruveta kotona sotkemaan vauvan soseilla, maitotahroilla, kuolalla ja räällä. Ehkä tämä kävisi lomasta, jos olisi muutakin kuin tätä, esimerkiksi vaikka niitä töitä. Mutta nyt koen, että tämä lasten kanssa kotona oleminen on mun tehtäväni, työni, joten en tosiaan osaa mieltää tätä lomaksi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä olivat terveyskeskuksen vuodeosastolla. Toisella 2 lasta, toisella 8. Molemmat sitä mieltä, että kotona pääsee paljon helpommalla kuin töissä. Kotona on kyllä tekemistä, mutta ei tarvitse juosta pakkotahtia verenmaku suussa.
kyllä se kotonaolo lapsen kanssa oli todella yhtä lomaa ja juhlaa.
Ei jatkuvaa huolta, että aiheuttaa hengenlähdön tai muu vahingon jollekin tekimisillään tai tekemättäjättämisillään.
ns. nuoleskella kusipäiden perseitä
teen väitöskirjaa. Työ on kevyttä, voin itse vapaasti päättää mitä teen ja milloin, mutta paineet ovat kovat. Vaikka työ on mielessä äitiyslomallakin, tämä kotona oleminen on yhtä lomaa, kun ei tarvitse taistella koko ajan itsensä kanssa, ei ole konferenssiesitelmiä, ei dead lineja eikä jatkuvaa silppua ja sälää erilaisia hommia, joista on vaikea kieltäytyä.
T- Erityisope
teen henkisesti kuormittavaa työtä tän maan kenties haastavampien erityisnuorten kanssa :) Ehtii huomattavasti paremmin tekemään opintoja ja erinäisiä luottamustehtäviä, kun "ei tarvitse" käydä töissä. Että kyllä tää lähes lomalta tuntuu, vaikka aika itsekseenhän tässä saa olla, kun miehen työpäivät on suhteellisen säännöllisesti noin 12h/pv.
Merkkaa kalenteriin lounasaika varatuksi, niin ehdit syömään ;)
Itsekin olen asiantuntijatehtävissä tekniikan alalla, mutta en (onneksi) joudu kovin usein ravaamaan asiakaspalavereissa enkä työmatkoilla. Mulla on ihana duunipaikka ja mukavat työkaverit, kotona ollessa meinasi pää hajota aikuiskontaktien puutteeseen. Koen kyllä syyllistyyttä 1-vuotiaan hoitoonviennistä...