Säälitkö sä lapsettomia n. 40-v ystäviäsi?

mitenkään ystävilleni toitota. Eivät he ehkä edes kasvua huomaa, paitsi sillä tavoin, että en enää hae maita enkä mammonaa itselleni, enkä ehkä yhtä herkästi lähde heidän kanssaan menoihin. Sori vain, mutta lapseton ei nyt millään voi tietää millaista tämä kasvu on. No ehkä sitä ei kaikille tulekaan, mutta itseni kohdalle se on tullut. En voi esim. uskoa että suhdetta omaan vanhempiin koskaan näkisi samalla tavoin jos ei olisi saanut omia lapsia. Ehkä sitä olisi jotenkin ollut vanhempiensakin silmissä pelkkä lapsi vielä. Näen kyllä oman lapsuuteni tätä nykyä ihan eri silmin kuin 3-kymppisenä ennen lapsiani. Näen heidät myös ihmisinä, en pelkkinä vanhempina. Ymmärrän heitä paljon paremmin koska itsekin olen nyt äiti. En enää syyllistä. T. Ap

sori etten tämän syvällisemmin nyt ehdi asioita pohtia, pakko mennä syöttämään jälkikasvulle nyt iltapala:D. Vaikka sitähän eivät lapsettomat ymmärrä, heillä kun on aikaa roikkua netissä vaikka koko ilta.

ap

noi naiset tuolla puistossa ja perhekerhossa puhuu päivät pääksytysten, niin ei voi kuin ihmetellä, että miten alhaalta ap on kehityksen aloittanut. Olen kohta kaksi vuotta käynyt niissä ja koskaan, en koskaan, ole saanut mitään järkevää ja syvällistä kuulla siellä.

Mun ystäväpiirin äidit osaavat kyllä keskustella syvällisiäkin asioita, esim. erään äidin kanssa keskustelen usein reinkarnaatiosta. Hiekkalaatikoilla en ole koskaan viihtynytkään

ap

PS. taisi kalikka kolahtaa.

PS2 mitä lapsettomat pyörivät tällä palstalla?

ja täytyy ihmetellä kun lukee palstan juttuja niin missä on se henkinen suuruus jota juuri äideiltä pitäisi ilmeisesti löytyä roppakaupalla enemmän kuin meiltä muilta? Av ei ole ensisijaiseti tunnettu avarakatseisuudestaan ja erilaisuuden kunnioittamisesta (ainakaan oman kokemukseni perustella).



Niin mustavalkoista ajattelua lukemattomissa ketjuissa ettei ole tosikaan ja johtotähtenä usein ajatus "kun meillä on näin niin kaikilla muillakin pitää olla, tai sitten tekevät väärin". Millaisia nämä ihmiset ovat olleet ennen lapsiaan jos tilanne on tämä vielä äitinäkin?



Mun mielestä henkisen kasvun puutetta kuvaa hyvin alentuva suhtauminen ihmisiin joiden maailmankuva ja asioiden tärkeysjärjestys poikkeaa omasta, tarve määritellä mikä on muka oikea ja parempi tapa elää elämäänsä ("voi sua kun et paremmasta tiedä, koetan ymmärtää, olenhan nyt henkinen jättiläinen"...) Kaikki elämänkokemus muokkaa ihmistä johonkin suuntaan, mutta ei ole kenenkään asia määritellä mikä on se "oikea" suunta. Vaikka kuinka tekis mieli :)

ja ainoastaan muiden äitien seura. Ehkäpä se tekee sut onnelliseksi. Onnea kasvullesi!!

Vaikutat todella aikuiselta ja kypsältä ihmiseltä!!

noi naiset tuolla puistossa ja perhekerhossa puhuu päivät pääksytysten, niin ei voi kuin ihmetellä, että miten alhaalta ap on kehityksen aloittanut. Olen kohta kaksi vuotta käynyt niissä ja koskaan, en koskaan, ole saanut mitään järkevää ja syvällistä kuulla siellä.

Mun ystäväpiirin äidit osaavat kyllä keskustella syvällisiäkin asioita, esim. erään äidin kanssa keskustelen usein reinkarnaatiosta. Hiekkalaatikoilla en ole koskaan viihtynytkään ap PS. taisi kalikka kolahtaa. PS2 mitä lapsettomat pyörivät tällä palstalla?

Mä olen lapseton sinkku ja tällä palstalla koska täällä keskustellaan muistakin asioista kuin lapsista.

Mä olen lapseton omasta tahdostani enkä kaipaa kenenkään sääliä. Elän mielestäni ihan täysipainoista, onnellista elämää ja saatan olla itsekäs mutta entä sitten? Mä elän itselleni koska haluan tehdä niin. Miten mun pitäisi elää että ap ei tuomitsisi?

Pinnallinen en ole, eiköhän se tule jostain ihan muusta kuin lapsettomuudesta jos on tullakseen.

,kypsä, keskusteleva ja upea ihminen, eikö vain??

Hänhän on nyt äiti ja sen takia muuttunut hienommaksi ihmiseksi.



Myös Tanja Karpelahan on pakko olla syvällinen, mietteliäs ja juuri oikea henkilö kansanedustajaksi.

että ap kokee kasvaneensa nimenomaan lasten myötä, vaikka hän on siis ilmeisesti saanut lapsensa kolmekymppisenä. Aika moni kai kuitenkin biletysvaiheen yli pääsee paljon aiemminkin, samoin suhde vanhempiin muuttuu, maailmankuva muuttuu jne. Mutta ehkä ap:lla se prosessi on vaan ottanut enemmän aikaa ja siksi tuntuu, että se johtuu lasten saamisesta?



Mun tutut, jotka ajattelee samoin, ovat saaneet lapsensa heti (ammatti)koulun päätyttyä, jolloin on ehkä hieman vaikea erottaa, että parikymppisenä sitä henkistä kasvua kai kuitenkin useimmilla tapahtuu muutenkin.

lapseton käyn täällä siksi, kun äidit ovat niin hassuja. Kuten ap.

En tiedä olenko pinnallinen, koska sitä olen tietenkin jäävi sanomaan.

Haluaisin adoptoida. Ei ole ihan helppoa se homma.

Tällä palstalla käyn huvikseni, en tarvitse siihen yhtikäs kenenkään lupaa.



Jos joskus saan lapsen, niin ainakin tiedän tällä palstalla käytyäni, että minkälainen hirviöakka minusta ei pidä tulla ja osaan ehkä hieman kontrolloida itseäni sen suhteen... että kiitos ap sinulle siitä!

uudelleen syntymisestä? Entä miten ratkaisisit hyvyyden ongelman? Entä kerjäläisongelman?

Mitä mieltä olet kehysmaa-länsi ajattelusta? Onko oikein, että teetämme vaatteemme Kiinassa?

ap:n mielestä sääli negatiivinen vai positiivinen tunne? Jos ensimmäinen, niin miksi tunnet moista tunnetta, etkä esim. surua onnettomien, lapsettomien bilehileystäviesi takia?

muttei koskaan positiivisesti :(



Miten ihmisillä voi olla näin vähän ymmärrystä muille ja heidän elämäntavoilleen? Tapoja elää on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Ja henkinen kasvu tapahtuu jokaisella eri syistä: toiset joutuvat kasvamaan varhain esim. jäätyään orvoiksi, toisilla taas kasvun paikka on myöhemmin elämässä. Sysäyksenä siihen voivat toimia vaikkapa lapset, mutta yhtä paljon esimerkiksi lapsettomuus. Kyllä henkinen kasvu on lähtöisin ihmisen omien korvien välistä.



Sääli on turha ja hedelmätön tunne. Sillä ei auteta ketään, ja näiden kommenttien lukemisen jälkeen huomaan taas, miten kammottavan lähellä ylemmyydentuntoa se tunne onkaan.



Surullista...

Ei lapset ole ainoa mittari hyvälle elämälle! Oletko sinä ap myös niitä ihmisiä, jotka haluavat, että perheessä on sekä tyttö että poika?



Ei todellakaan kaikki äidit kasva henkisesti. Sen jo näkee tällä palstalla.

Toisaalta henkistä kasvua ei välttämättä tapahdu lainkaan, oli lapsia tai ei...



Tässä keskustelussa sekä jotkut lapselliset että lapsettomat kyllä käyttäytyvät kuin kakarat, ihan tasapuolisesti.



Mutta on myös selviö, että joitain kasvattavia elämänkokemuksia jää tietysti kokematta lapsettomana. Ihan niinkuin minä tuskin tulen koskaan kokemaan, miten kasvattavaa on tehdä kehitysaputyötä tai vaikka toimia sijaisvanhempana fas-lapselle.



Erityisesti tuo tunneskaalaan mieletön laajentuminen omalla kohdallani ja oman lapsuuteni syvällinen läpikäyminen omien lasten kasvuvaiheiden kautta ovat edesauttaneet henkistä kasvuani sellaisilla tavoilla, joita en voinut lapsettomana edes kuvitella.



Faktaahan on se, että ihminen oppii pääsääntöisesti tekemällä itse, eli jos et ole kasvattanut lasta, et voi mitenkään ymmärtää, mitä kasvumahdollisuuksia se tarjoaa. Ihan niinkuin minä en voi syvällisesti ymmärtää, miten vaikkapa nunnana toimiminen voi kasvattaa ihmistä.



Mutta jos alunperin on lusikalla annettu, ei vanhemmuus, tai mikään mukaan kasvun paikka, anna sitä kuuluisaa kauhaa välttämättä kouraan.

säälin vain niitä jotka haluaisivat lapsen mutta eivät ole saaneet.



Itse tykkään yhtä paljon sekä perheellisistä että lapsettomista ystävistäni. Sen sijaan hyvänpäiväntutuissa tykkään enemmän lapsettomista, heidän kanssaan tulee puhuttua mielenkiintoisemmista asioista - perheellisten kanssa usein menee vaan lapsihölinäksi, mikä ei minua kauheasti kiinnosta. Lapsista tulee puhuttua ihan tarpeeksi oman miehen ja kummiuksien (lapsen kummit, meidän kummilapset) kanssa.

lapseton käyn täällä siksi, kun äidit ovat niin hassuja. Kuten ap.

Mutta ap:n aloitukseen. Itse olen 28-v lapseton. Olen naimisissa, ja voihan toki olla, että joskus lapsia teemme. Teen työtä, jonka koen merkitykselliseksi, siinä pystyy parantamaan erään tietyn ihmisryhmän elämänlaatua. Työni on asiantuntijatyötä. Valmistelen tutkintoani yliopistolle ja aion tehdä toisen, ainakin kandiin asti. Harrastan järjestötoimintaa ja intohimoisesti urheilua, teatteria, elokuvia ja kirjallisuutta. Kulttuuri on lähellä sydäntäni. Lisäksi opiskelen kieliä. Käyn bilettämässä ehkä kaksi kertaa vuodessa, silloinkin on yleensä joku "syy". Mieheni kanssa matkustelemme, käymme pitkiä keskusteluja (myös reinkarnaatiosta) ja teemme ruokaa ja pelailemme. Kokkaamme usein yhdessä ruokaa.

Sinun ei ap tarvitse sääliä minua. Ikävää jos sinä tarvitsit lapsia kasvaaksesi ihmisenä, minä en tarvinnut, sillä olen jo ohittanut sen teini-iän bilevaiheen. Toivon toki, että kasvan ihmisenä jatkossakin, sen takia pyrin kehittämään itseäni koko ajan ja kokeilemaan uusia asioita. Haluaisin oppia uusia kieliä ja lähteä vaikkapa kehitysaputyöhön. Unelmani on pelastaa maailma=)

Tietenkään en tiedä, miltä tuntuu olla äiti. En välttämättä koskaan tule tietämään. Silti minua loukkaa se ahdasmielisyys, mitä äidit tuntevat lapsettomia kohtaan. Me olemme monet ihan kunnon veronmaksajia, emme vastuuttomia bilehileitä.

Kiitos=)

Kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse, eiks niin?

...joka lapsettomuudesta kärsivänä (siis biologinen vaiva) aina vaan jaksaa hokea, kuinka hänellä ei koskaan tule olemaan elämässään sisältöä kun ei voi saada lapsia.



Itse en ikimaailmassa olisi tehnyt lapsiani elämänsisällökseni!



Hän ei ihan oikeasti tunnu näkevän elämän kaikkia muita puolia. Toki esim. omat lapseni on maailman ihanimpia otuksia, mutta jos en heitä olisi saanut, en tosiaankaan toivoisi, että eläisin elämää, jossa kaipaisin olemattomia ihmisiä.



Voisin verrata tätä siihen, että olisin koko elämäni itkenyt, ettei kukaan halua minua puolisokseen (kuten ei ole halunnutkaan, enkä ole kokenut rakkaussuhdetta), mutta so what! Mennään sitten eteenpäin niillä ehdoilla, joihin itse pystyn vaikuttamaan. (Niin ja eivät lapseni mitään summamutikassa laukaistuja solumuutoksia ole, vaan ihan säällisesti lahjoitetuilla siitiöillä aikaansaatuja = lahjoitan elämän, en ole isä, ja se on myös lapsilleni selvitetty)

minä olin oppinut nuo, ja paljon muitakin jo ennen kuin sain lapsia. Kuvitella, ehkä jotkut osaavat kasvaa ja pohdiskella asioita ilman lapsiakin?

Musta on ylipäätään tullut lasten myötä paljon ekologisempi, kierrätän ja yritän välttää turhaa autoilua. Huolehdin myös itsestäni paljon paremmin koska haluan antaa lapsilleni hyvän mallin. Tasa-arvo on tosiaan myös asia jonka näen lasten myötä ihan eri valossa. Eli miten epätasa-arvoinen yhteiskuntamme oikeasti onkaan. Asioita oppii katsomaan eri kanteilta.

ap

jollain tavalla säälittävää. Esim lapsia joiden vanhemmat kännää joka viikonloppu. Ei kaikki sinkut bailaa eikä bailaamisessa saati shoppailussa ole todellakaan mitään säälittävää.

Sun asenteessa on.