Säälitkö sä lapsettomia n. 40-v ystäviäsi?

vrt Martina Aitolehti. Ei se äidiksi (tai isäksi) kasvu tapahdu heti ekan vuoden aikana. Se voi tapahtua vasta 5 tai 10 vuoden kuluttua tai 3 lapsen jälkeen.



Luulen, että ap tarkoittaa lähinnä AIKUISTUMISTA. Monilta se jää kokonaan, toisille se tulee vasta lasten myötä, joo.



On kovin naiivia väittää, etteivätkö LAPSET MUUTTAISI IHMISTÄ EDES VÄHÄN. Se joka sanoo, etteivät lapset ole muuttaneet ihmistä yhtään VALEHTELEE. Näin uskallan väittää.



Tottakai elämässä on muitakin käännekohtia, jotka kasvattavat ihmistä: esim. vaikea sairaus, työttömyys tai läheisen kuolema. Ne kaikki kasvattavat meitä jollain tavoin. Tosin eivät kaikki edes herää vaikka olisivat olleet todella vaikeasti sairainakaan.



Itse olen kokenut sekä lapsettomuuden että läheisen kuoleman. Uskallan kuitenkin väittää, että minua eniten ovat kasvattaneet 3 lapsen saaminen, joista yksi on lisäksi kehitysvammainen. Viimeistään vammaisen lapsen saaminen avasi silmät elämän raadollisuudelle.



KOrostan vielä että kirjoitin tämän avauksen lähinnä kärjistäen, ellen provoillenkin. Toisaalta näen, että siinä mitä kirjoitin on myös totuuden siemen. Minulla on myös "kypsiä" lapsettomia ystäviä, mutta myös niitä, joiden elämä pyörii vain oman navan ympärillä.



ap

sillä minullakaan ei tule olemaan lapsia nelikymppisenä enkä halua että minua säälitään.



Sitä paitsi en ole enää muutamaan vuoteen puhunut baareihin menemisestä ja todella harvoin niissä käynyt. Shoppailua en ole harrastanut koskaan.

Heh heh... Naurattaa tämä keskustelu. Itse olen 39-vuotias, lapseton nainen. Miesystävä minulla on, mutta emme asu avoliitossa. En kyllä yhtään koe jääneeni ajastani jälkeen. Päinvastoin. Nautin elämästäni ilman lapsia.

En ole koskaan potenut vauvakuumetta tai edes harkinnut lasten saamista. Olen hyvässä työssä, matkustelen paljon, nautin kissani seurasta, ystävistä, shoppailusta ja myös baareista silloin tällöin.

Osalla ystävistäni on lapsia, osalla ei. Koen, että jotkut naiset ovat jääneet sille lapsiasteelle. He eivät pysty keskustelemaan muusta kuin lapsistaan. Tällaiset ystävät ovat jääneet. Meillä ei ole mitään yhteistä.

Erikoista tämä rajanveto. Lapsettomat ovat baareissa notkuvia bilehileitä ja "lapselliset" keskustelevat älykkäästi. Huh huh! Kyllä lapsetonkin ihminen vanhenee ja siirtyy ajassa eteenpäin. Baareissa voi toki käydä, kun mikään ei rajoita elämistä ja omia menoja. En näe siinä mitään pahaa.

Olen onnellinen. Matkailu, työ ja oma lemmikki antavat paljon sisältöä elämään. Lasten kanssa en olisi nähnyt yhtä paljon maailmaa, enkä olisi pystynyt toteuttamaan haaveitani.

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja nauttia elämästä!

[quote author="Vierailija" time="05.02.2010 klo 16:05"]

vrt Martina Aitolehti. Ei se äidiksi (tai isäksi) kasvu tapahdu heti ekan vuoden aikana. Se voi tapahtua vasta 5 tai 10 vuoden kuluttua tai 3 lapsen jälkeen.

Luulen, että ap tarkoittaa lähinnä AIKUISTUMISTA. Monilta se jää kokonaan, toisille se tulee vasta lasten myötä, joo.

On kovin naiivia väittää, etteivätkö LAPSET MUUTTAISI IHMISTÄ EDES VÄHÄN. Se joka sanoo, etteivät lapset ole muuttaneet ihmistä yhtään VALEHTELEE. Näin uskallan väittää.

Tottakai elämässä on muitakin käännekohtia, jotka kasvattavat ihmistä: esim. vaikea sairaus, työttömyys tai läheisen kuolema. Ne kaikki kasvattavat meitä jollain tavoin. Tosin eivät kaikki edes herää vaikka olisivat olleet todella vaikeasti sairainakaan.

Itse olen kokenut sekä lapsettomuuden että läheisen kuoleman. Uskallan kuitenkin väittää, että minua eniten ovat kasvattaneet 3 lapsen saaminen, joista yksi on lisäksi kehitysvammainen. Viimeistään vammaisen lapsen saaminen avasi silmät elämän raadollisuudelle.

KOrostan vielä että kirjoitin tämän avauksen lähinnä kärjistäen, ellen provoillenkin. Toisaalta näen, että siinä mitä kirjoitin on myös totuuden siemen. Minulla on myös "kypsiä" lapsettomia ystäviä, mutta myös niitä, joiden elämä pyörii vain oman navan ympärillä.

ap

[/quote]

Kyllä minä tunnen monia äitejä, joiden elämä pyörii vain oman navan ja laajennettuna oman perheen ympärillä. Kaikki puheenaiheet käännetään siihen, että "meidän lapsi teki sitä ja tätä". Turha kuvitellakaan että voisi vaikka puhua politiikasta tai kulttuurista, aina menee siihen että "meidän Jennallekin piti ostaa uusi haalari" tai sitten mamma vain tuijottaa mykkänä kuin ei tajuaisi puheenaihetta ollenkaan.

Naurettava aloitus. Onko ap:lla muutenkin tapana kategorisoida ihmisiä eri luokkii tyyliin "säälittävät lapsettomat"? Sehän se vasta osoittaakin sitä syvää henkistä kasvua. Jokainen ihminen on yksilö, jolla on oma tapansa elää ja kokea tätä elämää. Joku jo sanoikin että elä ja anna muiden elää. Kannattaa mietiskellä lauseen merkitystä vaikka lasten kanssa yhdessä, niin opetat heille samalla hieman suvaitsevampaa ajattelumaailmaa kuin missä itse elät.

Ap, en tunne yhtäkään kuvauksesi mukaista nelikymppistä lapsetonta, vaan monella on erittäin vaativa työ sekä mielenkiintoisia harrastuksia ja aktiivista yhteiskunnallista osallistumista vapaa-aikana. Sun aloitus kertoo sun omista havainnoista omassa ystäväpiirissäsi ja tätä myöten aika paljon myös sinusta itsestäsi. Ystävyydethän usein syntyvät nuoruudessa samalla tavalla ajattelevien kesken. Ja te "bilettävät pinnalliset" nyt vain olette ystävystyneet silloin. Onneksi nyt olet havainnut että elämässä on muutakin. Moni huomaa tämän jo aikaisemminkin ilman lapsia.

En säälinyt nelikymppisenä, kun ei silloin ollut aikaa pohtia muiden elämää. Mutta viisikymppisenä huomasin, että viisikymppiset, lapsettomat työkaverit ja muut tutut alkoivat olla jo aika turvonneita ja jutut aika epätoivoisia ryyppäämisineen ja yhden illan juttuineen yms.

En oikeastaan jaksa nytkään sääliä, mutta olen omaan elämääni tyytyväinen, että siihen tuli onneksi muutakin sisältöä, kuin se, kuinka nyt perjantaina taas raa raa, juhlitaan ja aukaistaan tsup tsup sidukat ja wau wau, oli viime yönä taas ihana mies, kenen kanssa pantiin aamuun asti.

Jotenkin tuntuu, että ne on juuttuneet jotenkin pinnallisesti entistä enemmän itsensä ympärille.

Ihan oikeesti, samat provot, päivästä toiseen!?!?!?

Musta olisi ihanaa olla lapseton. Ei olisi huolta, eikä murhetta. Olisi omaa aikaa, rahaa ja kaikkea sitä, mitä ilman joudun olemaan nyt.

Kakarat vaan huutaa ja valittaa.

Entäs jos sinkkukavereitanne säälittää, miten te olette juuttuneet niihin iänikuisiin juttuihinne? Esikoinen sitä ja kuopus tätä, mikä teistä on paras pölynimuri, voi vitsi kun on taas niin kauheeeee kiire, kun täytyy sitä ja täytyy tätä, lasten harrastukset sitä ja koulussa tätä, laihduttaa pitäs, diipadaapa...



Voihan sen näinkin päin kärjistää.



t.lapseton

Ihan oikeesti, samat provot, päivästä toiseen!?!?!?

Mä oikeasti säälin syvästi näitä mun ikäisiä jotka ovat jääneet johonkin kehittymättömälle tasolle. Ihan ilmiselvästi lasten saaminen kehittää ihmistä. Saman mieskin on huomannut omista kavereistaan. Esim. miehen serkku on jo 46-v, asuu vielä vanhempiensa kanssa ja jutut pyörii samoissa asioissa kuin 20 vuotta sitten = viikonloppuisin tansseihin, sit bailaamaan, sit matkalle hyvän kaverin kanssa, ryyppäämään, ryyppäämään jne jne.

Joo joo haukkua saa, mutta mä vain mietin että onko kukaan muu huomannut samaa?

Välillä ihmettelen, miten joku jaksaa edelleen joka viikonloppu käydä baarissa ja kertoo kännisekoiluistaan. Olihan se kivaa silloin parikymppisenä...

Entäs jos sinkkukavereitanne säälittää, miten te olette juuttuneet niihin iänikuisiin juttuihinne? Esikoinen sitä ja kuopus tätä, mikä teistä on paras pölynimuri, voi vitsi kun on taas niin kauheeeee kiire, kun täytyy sitä ja täytyy tätä, lasten harrastukset sitä ja koulussa tätä, laihduttaa pitäs, diipadaapa... Voihan sen näinkin päin kärjistää. t.lapseton

mutta se että hankkii lapsia on kuitenkin LUONNOLLINEN asia, myös se että arki pyörii perheen ympärillä. Itse en kyllä tosin paljon lapsistani puhu, ainakaan lapsettomien kanssa. Sitä yritän aina varoa. Mutta elämäni ei myöskään pyöri pelkästään MUN intressien ympärillä kuten lapsettomilla mielestäni pyörii.

Oikeasti jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää saada edes yksi lapsi.

T. ap

mä olen, kun mulla ei ole lapsia, eikä miestä, enkä ole käynyt baarissa ainakaan kolmeen kuukauteen? Jonkinlainen epäsikiö? Mistä syvällisestä te perheelliset sitten muuten puhutte päivät pääksytysten?

Mulla on useitakin nelikymppisiä (ikäkavereita), joiden elämä on tosi kivan oloista, vaikkei heillä ole lapsia, ei välttämättä edes puolisoa, eivätkä oikeastaan ketkään heistä ole edes mitään "ura on elämäni"-ihmisiä.



En liioin kadehdikaan heitä, sillä otan toisaalta kaiken ilon irti siitä, että saan jo juoksuni juokseena ja maailmaa nähneenä elää ihanaa kotiarkea kolmen pikkuiseni kanssa.

koska tiedän, että haluasivat perheen. mutta edes sitä sopivaa miestä ei ole löytynyt.

Tällä palstalla yksilapsisuus on kielletty, yhden lapsen äidit ovat täydellisiä loosereita.

mutta se että hankkii lapsia on kuitenkin LUONNOLLINEN asia, myös se että arki pyörii perheen ympärillä. Itse en kyllä tosin paljon lapsistani puhu, ainakaan lapsettomien kanssa. Sitä yritän aina varoa. Mutta elämäni ei myöskään pyöri pelkästään MUN intressien ympärillä kuten lapsettomilla mielestäni pyörii.



Oikeasti jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää saada edes yksi lapsi.



T. ap

[/quote]

Luultavasti ap on sitten jotain idioottisakkia. Tuntemani lapsettomat ihmiset eivät kännää sen enempää kuin lapsellisetkaan. Ovat hyvinkin sivistyneitä ihmisiä, joilla on paljon erilaisia mielenkiinnon kohteita. Se on kyllä kumma, että se, että on muutaman lapsen saanut maailmaan ängättyä usein tekee ihmisistä näin uskomattoman ylimielisiä.

mutta monia lapset kasvattaa todella paljon. Näin on käynyt useimmille...



t. ap