Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Huonoa kohtelua ja hoitoa lastenpsykiatrisella polilla - minne ottaa yhteyttä?

Vierailija
04.02.2010 |

En nyt halua alkaa selvittämään yksityiskohtaisesti miten ja missä, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Lähtökohtainen syy oli lapsen (nyt 9v) mahdollinen masennus ja/tai itsetunto-ongelmat.



Asiaamme hoidettiin epäammattimaisesti, tietosuojaa rikottiin ammattilaisten toimesta aivan selkeissä tilanteissa ja diagnoosiin tähtäävä tutkimus jätettiin keskeneräiseksi -- jatko märääntyi sen perusteella sekä 5 vuotta sitten sattuneen kirjoitusvirheen (!!!) mukaan. Kirjoitusvirhe oli neuvolasta, jossa terveydenhoitaja jonka äidinkieli ei ole suomi, oli kirjannut ylös huolemme siitä kokeeeko lapsemme itsensä yksinäiseksi (ei ollut lähistöllä samanikäistä seuraa ja epäilimme riittääkö vain vanhempien seura). Teksissään hän virheellisesti mainitsi olevansa (itse) huolissaan samasta asiasta. Asian tarkastaminen ei johtanut tuloksiin, psykiatrinen yksikkö oli "varma" että kyse ei ollut virheestä.



Psykiatrinen poli on tarttunut hanakasti kaikkeen mikä ehkä mahdollisesti voisi saattaa meidät kasvattajina huonoon valoon. No, syntyyhän pienistä puroista virta kun huonommuuttamme perheenä leimaavat esimerkiksi lähiomaisten sairaudet (kellään muulla ei ole lähiomaista joka sairastuisi vaikkapa syöpään tai kuolisi ennakoimatta, eihän?)Puhumattakaan nyt siitä millaisia hirviöitä olemme olleet hankkiessamme aikoinaan sähkörasioihin suojatulpat ja keittiön laatikoihin turvalukot... Lapsiparka ei joutunut kokemaan vastoinkäymisiä tai pettymyksiä ja se näkyy nyt! Ja kun meiltä kuoli akvaariokala ja lapsi mietti että olikohan hän syyllinen kun oli kerran (kuukausia aiemmin) pudottanut lyijykynän akvaarioon, saimme papereihin merkinnän lapsen systemaattisesta halusta vahingoittaa eläimiä ja yleensäkin heikompiaan.



Vastaanottotilanteisiin polilla oli järjestetty "ansoja" eli houkuttelevia mahdollisuuksia kiusan- ja vahingintekoon. Esimerkiksi oikean veitsen näköinen paperiveitsi lelu- ja pelilaatikon viereen pöydälle. Kun lapsi alkoi tutkia sitä ja leikellä taiteltua paperia, tuli merkintä huomiohakuisuudesta väkivaltaisen käyttäytymisen kautta. Emme kyllä itse huomanneet väkivaltaa, pelkkää paprein taittelua ja leikkelyä.



Olemme koko perhe kokeneet poliklinikan todella ahdistavaksi alusta saakka.



Varsinaista väsytystaktiikkaa. Olimme odottaneet saavamme itse tukea ja neuvoja lapsen tukemiseksi ja auttamiseksi ja itse otimme yhteyttä alun perin.



Tutkimuksesta vastaa muka lääkäri, mutta todellisuudessa hän ei oikeastaan tee muuta kun allekirjoittelee papereita jotka on koonnut hyvin asenteellinen ja radikaaleja keinoja suosiva henkilö, voimakas persoonallisuus jolla ei ole lääkärin, terapeutin tai psykologin koulutusta ja joka ei ole edes tavannut lastamme kuin ohimennen pari kertaa. Hän pitää myös tiiviisti yhetyttä lastensuojeluun ja mustamaalaa perhettämme. Olemme saaneet puheluita joissa loppujen lopuksi molemmat, me ja lastensuojelu, emme ymmärrä missä mennään. Tuntuu kuin olisimme hänen vihansa ja ilkeytensä kohde. Itse syy ja asia tuntuu unohtuneen jo ajat sitten.



Perheemme tilanne ei ole kaoottinen eikä lasta ole kohdeltu väärin. Ongelma on ujous, masennus ja niiden kautta turhautuminen ja toivottomuus onnistumisen ja esim. ihmissuhteiden kanssa. Olemme ihan normiperhe, työssäkäyvä ja opiskeleva, 30+.



Sitten se sokeri pohjalla! Jos emme suostu mielivaltaisiin (osittain kokeellisiin) tutkimuksiin ja terapiamuotoihin, on meille suoraan sanottu että sitten lähdetään puimaan lapsen huoltajuutta oikeudessa ja sijoituspaikka lienee psykiatrinen sairaala tai laitos.



Eli näin me saamme apua! Onkohan potilasasiamies oikea henkilö, lapsen ja perheen oikeudet kun ovat tasan sitä ja tätä? Pari asiallista ja laajalevikkistä lehteä ovat olleet myös kiinnostuneita asiasta, koska aina sanotaan että määrärahoja ei ole, mutta todellisuus ja käytäntö on tarua ihmeellisempää.



Kun vaan itse jaksaisi mukana.





Kommentit (87)

Vierailija
61/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kahdesta eri paikasta kokemusta, toinen huono, toinen erinomainen. Lasten- ja nuorten psyk.poli malmilla aivan huippu paikka. Kun taas ratapoli malmilla aivan ala-arvoinen. Niin ne vaihtelee. Molemmat hussin alaisia.



Hakeutukaa yksityiselle sektorille

Vierailija
62/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tässä on kuitenkin vain sinun näkökulmasi asiasta, joten tuskin kukaan tähän voi täällä sen kummemmin ottaa kantaa. Minä kuitenkin suosittelen että tekisit rakentavassa hengessä yhteistyötä kaikkien lasta hoitavien tahojen kanssa etkä asettuisi heitä vastaan. Se olisi lapsen edun mukaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja/tai jos mahdollista etsikää hoitoa yksityiseltä ja lapsiin erikoistuneelta terapeutilta /psykiatrilta.



Kurjaa kun huolissaan olevat vanhemmat joutuu painii tälläisten ylimääräisten huolien kanssa.



Tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija
64/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mehän ollaan myös koettu tämä!



Tarkoitan siis lastenpsyk.puolen kohtelua.

Asiakaslähtöisyys on vitsi. Vika on oltava vanhemmissa ja etenkin heidän lapsuuden traumoissaan ja kiintymyssuhdehäiriöissä. (olkoonkin adoptiolapsi kyseessä kuyten meillä)Näin siellä tunnutaan ajattelevan!

Jos et suostu nöyryyttä

viin videointeihin, perhejaksolle päiväsairaalaan tms. niin leimataan huonoksi vanhemmaksi, katsotaan että vanhempi itse kaipaa terapiaa.

Uskomattomia persoonia siellä töissä, täysin ammattitaidotonta ja epäasiallista puhetta!

Välillä mulle tulee palavereissa oikeasti tunne että kukakohan se "hullu" täällä on ;)



Ei voi muuta sanoa kun voimia teille!

Ja tee ihmeessä kantelu! Me olimme aikeissa tehdä, mutta jäi sitten kun tilanne edistyi.

Jos on varaa niin vaihtakaa yksityiselle puolelle?

Myös perheneuvolasta voi olla apua, uskomatonta kyllä mutta siellä tuntuu olevan asiantuntevampi henkilöstö. Saa ainakin purkaa omaa taakkaansa.

Vierailija
65/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka sitä varten joutuisi ottaa lainaa. Lisäksi teillä on täysi oikeus keskeyttää / lopettaa hoito. Pitäkää huoli, ettei pakkohoitoon löydy perusteita - tosin siihen tarvitaan kahden lääkärin päätös.

Vierailija
66/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lastensuojelu on osottautunut hyväksi yhteistyökumppaniksi ja heillä olisi tarjolla ihmisystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen ollut yhteydessä myös muiden kaupunkien lastenpsykiatristen yksityiden laitoksiin, yksityisiinkin.



Yhtenäinen mielipide näiltä tahoilta on arvovaltataistelu, ei niinkään lopputulos. Eli tämä meidän yksikkömme ei hyväksy kuin omat suunnitelmansa, ei edes lastensuojelun ehdotuksia vaikka periaatteessa toimii tämän alaisuudessa. Potilaslaissa on kohta johon voi aina vedota, eli tässä tapauksessa heidän ehdotuksensa (suomeksi pakottamisensa) kieltäminen tai kyseenalaistaminen olisi "lapsen hoidon laiminlyönti" eli huostaanottoon riittävä syy. En tosin tiedä miten oikeus siihen käytännössä suhtautuisi, sillä nyt alkaa olla näyttöä myös siitä että samlta polilta muillakin on masentavia kokemuksia. ap









Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika oireili mun synnytyksenjälkeisen masennuksen vuoksi ja tuntui, ettei poikaa siellä sitten hoidettukaan vaan syyllistettiin minua. Minulle alettiin keksiä diagnooseja, vaikka oli ihan oma, pitkäkestoinen terapiakin toisaalla.



Yhteisissä palavereissa oma terapeuttini (psykologi) asetettiin naurunalaiseksi kun psyk. sairaanhoitajat tiesivät kaiken paremmin. Minulle yritettiin junailla ties mitä persoonallisuushäiriödiagnooseja, puhuttiin skitsofreniastakin.



Lopulta oman terapeutin suosituksesta lopetimme käynnit tuolla. Masennukseni parani ja samoin pojan oireilu hävisi. Tuntuu että noita oireita oikein "ruokittiin" siellä polilla ja kannustettiin poikaa minua vastaan.

Vierailija
68/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri noinhan se menee!



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta vain perheneuvolasta. Niiden ainoa neuvo meidän uusperheille oli se, että halusivat, että exä käy meidän luona syömässä joka toinen sunnuntai.



Siinä unohdettiin täysin lapsen uusien perheiden merkitys. Mikäköhän kriisi olisi tullut, jos lapsen sekä oman kodin että etäkodin perhe olisi hajonnut tuon kokeilun seurauksena. Viikko kokeiltiin ja sanottiin, että tuotti pahaa mieltä.



Luojan kiitos molemmat psykologit vaihtoivat pois tuosta perheneuvolasta ja meidän tapaus kuivui kasaan. Pikkuiset bileet pidettiin, kun ei enää koskaan tarvittu käydä penessä. Sitä voi kysyä, että miksi eivät siirtäneet meidän asiaa muille? Ehkä eivät olisi kehdanneet myöntää miten olivat meidän kanssa toimineet.



En ole vieläkään uskaltanut pyytää papereita, että mitä siellä on lapsestani kirjoitettu. Kai siellä lukee, että pööppö äiti ja pööppö isä, kun eivät suostu tämmöisiin yhteisiin ruokahetkiin.

Vierailija
70/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joo yhteys potilasasiamieheen, yhteystiedot pitäisi löytyä kyseisen sairaanhoitopiirin kotisivuilta.



Näin hoitotahon näkökulmasta pakko sanoa kun täällä tuli useamman kerran esiin noita tilanteita että vanhemmat kokeneet itsensä huonoiksi/leimatuiksi jos eivät suostu toimenpiteisiin mitä hoitotaho ehdottaa. Se ei tietysti ole oikein että tulee tuommonen olo, mutta toisaalta perhettä on vaikea auttaa jos perhe ei halua tulla autetuksi, ts eivät suostu hoitomuotoihin jotka katsotaan tarpeellisiksi. Turhan takia ei mitään lähestymistapoja lähdetä esittämään ja ehdottamaan, vaan niille on aina jotkut perusteet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo exän kutsuminen kotiin on?



Siinä vaiheessa kun kysyimme psykologeilta, että ovatko he ajatelleet miltä minun puolisostani tai miltä exäni puolisosta mahtaa tämmöinen tuntua, niin menivät ihan hiljaiseksi.

Vierailija
72/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo exän kutsuminen kotiin on? Siinä vaiheessa kun kysyimme psykologeilta, että ovatko he ajatelleet miltä minun puolisostani tai miltä exäni puolisosta mahtaa tämmöinen tuntua, niin menivät ihan hiljaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

yksittäiseen neuvoon en osaa ottaa kantaa kun en tilannetta tiedä, ja toki huonoja/vääriä neuvojakin voi ammattilaisilta saada, en sitä kiistä. Lähinnä tarkoitin tuota kun joku kirjoitti että vanhemmille suositeltu omaa hoitoa, suositeltu päiväsairaalaa, suositeltu videointia, ja mihinkään näistä perhe ei ole ollut valmis. Siinä on henkilökunnan kädet aika sidotut, kun ei pääse kunnolla edes tutkimaan tilannetta eikä sellainen puoli hoidosta toteudu mikä nähtäisiin tärkeäksi.

tuo exän kutsuminen kotiin on? Siinä vaiheessa kun kysyimme psykologeilta, että ovatko he ajatelleet miltä minun puolisostani tai miltä exäni puolisosta mahtaa tämmöinen tuntua, niin menivät ihan hiljaiseksi.

Vierailija
74/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jostain syystä sellainen käsitys, että lapsi pitää ottaa huostaan, jotta voidaan "kunnon" hoito järjestää. Myös silloin kun vanhemmat täysin yhteistyökykyisiä ja haluisia. Ja todellakin hoidot voi lopettaa tai vaihtaa paikkaa. Voitte myös vaatia hoitavan tahon vaihtamista, olemalla yhteydessä esim. hoitavan lääkärin esimieheen. Tai sitten vaan tylysti etsiä yksityiseltä puolelta hyvä lääkäri...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotiin tultuaan 2 tunnin päästä alkoi itkeä kovasti ja kertoi miten oli ollut etävanhemman luona pöydä alla piilossa jne.



se ainut neuvo minkä penestä osasivat tuohon antaa oli se, että exä syömään meille aina silloin päivällistä

Vierailija
76/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotiin tultuaan 2 tunnin päästä alkoi itkeä kovasti ja kertoi miten oli ollut etävanhemman luona pöydä alla piilossa jne. se ainut neuvo minkä penestä osasivat tuohon antaa oli se, että exä syömään meille aina silloin päivällistä

Vierailija
77/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa, että olette selvinneet tuosta kaikesta. Älä silti hauku toisia. Mistä tiedät teidän tilanteenne? Entä oletko varma, että lapsenne ovat oikeasti ihania, reippaita ja tasapainoisia? Niin minäkin olin lapsena, vaikka sydän itki verta. Vanhemmillani oli niin vaikeaa, että koin, että minun tunteilleni, minun tarpeilleni ei ollut tilaa, vaan että vanhempien kuormaa keventääkseni minun pitäisi olla mahdollisimman kiltti, kunnollinen ja reipas, kympin tyttö. Ja huom! vanhempani eivät todellakaan edellyttäneet tätä, itse koin noin. Vanhempani eivät edes huomanneet, että en oikeasti ollut lainkaan onnellinen ja tasapainoinen.

JOtain vikaahan teissä ja perheessänne on, jos olette tuollaisiin paikkoihin joutuneet asiakkaiksi. Ei kai lapsi valmiiksi masentuneena ja itsetuhoisena synny.

Meillä on 1 lapsi kuollut ja 1 terminaalivaiheessa. 2 lasta terveinä. Olemme käyneet läpi molempien vanhempien masennukset, sairaalat, terapiat, ulosottohelvetin, välien katkeamiset omiin vanhempiin, olemattomat turvaverkot jne. Jos kenen, niin meidän lapsien pitäis oireilla todella pahasti.

Ikinä ei ole tarvinnut juosta lasten käytösten takia missään "puhutteluissa", päin vastoin, saamme pelkästään kehuja, kuinka ihania, reippaita ja tasapainoisia lapsia olemme onnistuneet kaikesta huolimatta kasvattamaan. Otan kiitokset vastaan ja TIEDÄN, että meille se kiitos todella kuuluukin, sillä olemme tehneet helvetisti töitä, että lapsistamme ei ole kasvanut toisia kiusaavia ja hakkaavia hirviöitä tai vastaavasti itseään inhoavia tai vahingoittavia pönttöjä.

JOten katse peiliin vaan, ja jos vaihteeksi menisitte sinne ammattilaisten puheille vähän enemmän nöyrempinä ja yhteistyöhaluisempina. Olette jo pilanneet lapsenne elämän lähtökohdat aika lahjakkaasti, ja ilmeisesti hänellä on edessä teidän takianne vuosien terapiat, tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi, eikä sekään ole enää varmaa.

Vierailija
78/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa, että olette selvinneet tuosta kaikesta. Älä silti hauku toisia. Mistä tiedät teidän tilanteenne? Entä oletko varma, että lapsenne ovat oikeasti ihania, reippaita ja tasapainoisia? Niin minäkin olin lapsena, vaikka sydän itki verta. Vanhemmillani oli niin vaikeaa, että koin, että minun tunteilleni, minun tarpeilleni ei ollut tilaa, vaan että vanhempien kuormaa keventääkseni minun pitäisi olla mahdollisimman kiltti, kunnollinen ja reipas, kympin tyttö. Ja huom! vanhempani eivät todellakaan edellyttäneet tätä, itse koin noin. Vanhempani eivät edes huomanneet, että en oikeasti ollut lainkaan onnellinen ja tasapainoinen.

t. toinen samanlainen

Vierailija
79/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen hoitomuoto tuo exän kutsuminen kotiin on? Siinä vaiheessa kun kysyimme psykologeilta, että ovatko he ajatelleet miltä minun puolisostani tai miltä exäni puolisosta mahtaa tämmöinen tuntua, niin menivät ihan hiljaiseksi.

ihmistenvälisiä suhteita? Aina ei odotukset kohtaa...? Jos odottaa ohjeita siitä miten parhaiten puhkoa eksän autonrenkaat jäämättä kiinni, ja saakin ehdotuksia ihmissuhteen parantamiseksi, onhan se tietysti yllättävä tilanne eikä mahdu toimintaparekisteriin. Jos mahtuisi, ei tarvis olla penen asiakas.

Vierailija
80/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOtain vikaahan teissä ja perheessänne on, jos olette tuollaisiin paikkoihin joutuneet asiakkaiksi. Ei kai lapsi valmiiksi masentuneena ja itsetuhoisena synny. Meillä on 1 lapsi kuollut ja 1 terminaalivaiheessa. 2 lasta terveinä. Olemme käyneet läpi molempien vanhempien masennukset, sairaalat, terapiat, ulosottohelvetin, välien katkeamiset omiin vanhempiin, olemattomat turvaverkot jne. Jos kenen, niin meidän lapsien pitäis oireilla todella pahasti. Ikinä ei ole tarvinnut juosta lasten käytösten takia missään "puhutteluissa", päin vastoin, saamme pelkästään kehuja, kuinka ihania, reippaita ja tasapainoisia lapsia olemme onnistuneet kaikesta huolimatta kasvattamaan. Otan kiitokset vastaan ja TIEDÄN, että meille se kiitos todella kuuluukin, sillä olemme tehneet helvetisti töitä, että lapsistamme ei ole kasvanut toisia kiusaavia ja hakkaavia hirviöitä tai vastaavasti itseään inhoavia tai vahingoittavia pönttöjä. JOten katse peiliin vaan, ja jos vaihteeksi menisitte sinne ammattilaisten puheille vähän enemmän nöyrempinä ja yhteistyöhaluisempina. Olette jo pilanneet lapsenne elämän lähtökohdat aika lahjakkaasti, ja ilmeisesti hänellä on edessä teidän takianne vuosien terapiat, tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi, eikä sekään ole enää varmaa.

vaikka esimerkiksi tämän kirjoittajan kaltaisia kiihkoilevia ja sortavia av-mammoja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kolme