Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Huonoa kohtelua ja hoitoa lastenpsykiatrisella polilla - minne ottaa yhteyttä?

Vierailija
04.02.2010 |

En nyt halua alkaa selvittämään yksityiskohtaisesti miten ja missä, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Lähtökohtainen syy oli lapsen (nyt 9v) mahdollinen masennus ja/tai itsetunto-ongelmat.



Asiaamme hoidettiin epäammattimaisesti, tietosuojaa rikottiin ammattilaisten toimesta aivan selkeissä tilanteissa ja diagnoosiin tähtäävä tutkimus jätettiin keskeneräiseksi -- jatko märääntyi sen perusteella sekä 5 vuotta sitten sattuneen kirjoitusvirheen (!!!) mukaan. Kirjoitusvirhe oli neuvolasta, jossa terveydenhoitaja jonka äidinkieli ei ole suomi, oli kirjannut ylös huolemme siitä kokeeeko lapsemme itsensä yksinäiseksi (ei ollut lähistöllä samanikäistä seuraa ja epäilimme riittääkö vain vanhempien seura). Teksissään hän virheellisesti mainitsi olevansa (itse) huolissaan samasta asiasta. Asian tarkastaminen ei johtanut tuloksiin, psykiatrinen yksikkö oli "varma" että kyse ei ollut virheestä.



Psykiatrinen poli on tarttunut hanakasti kaikkeen mikä ehkä mahdollisesti voisi saattaa meidät kasvattajina huonoon valoon. No, syntyyhän pienistä puroista virta kun huonommuuttamme perheenä leimaavat esimerkiksi lähiomaisten sairaudet (kellään muulla ei ole lähiomaista joka sairastuisi vaikkapa syöpään tai kuolisi ennakoimatta, eihän?)Puhumattakaan nyt siitä millaisia hirviöitä olemme olleet hankkiessamme aikoinaan sähkörasioihin suojatulpat ja keittiön laatikoihin turvalukot... Lapsiparka ei joutunut kokemaan vastoinkäymisiä tai pettymyksiä ja se näkyy nyt! Ja kun meiltä kuoli akvaariokala ja lapsi mietti että olikohan hän syyllinen kun oli kerran (kuukausia aiemmin) pudottanut lyijykynän akvaarioon, saimme papereihin merkinnän lapsen systemaattisesta halusta vahingoittaa eläimiä ja yleensäkin heikompiaan.



Vastaanottotilanteisiin polilla oli järjestetty "ansoja" eli houkuttelevia mahdollisuuksia kiusan- ja vahingintekoon. Esimerkiksi oikean veitsen näköinen paperiveitsi lelu- ja pelilaatikon viereen pöydälle. Kun lapsi alkoi tutkia sitä ja leikellä taiteltua paperia, tuli merkintä huomiohakuisuudesta väkivaltaisen käyttäytymisen kautta. Emme kyllä itse huomanneet väkivaltaa, pelkkää paprein taittelua ja leikkelyä.



Olemme koko perhe kokeneet poliklinikan todella ahdistavaksi alusta saakka.



Varsinaista väsytystaktiikkaa. Olimme odottaneet saavamme itse tukea ja neuvoja lapsen tukemiseksi ja auttamiseksi ja itse otimme yhteyttä alun perin.



Tutkimuksesta vastaa muka lääkäri, mutta todellisuudessa hän ei oikeastaan tee muuta kun allekirjoittelee papereita jotka on koonnut hyvin asenteellinen ja radikaaleja keinoja suosiva henkilö, voimakas persoonallisuus jolla ei ole lääkärin, terapeutin tai psykologin koulutusta ja joka ei ole edes tavannut lastamme kuin ohimennen pari kertaa. Hän pitää myös tiiviisti yhetyttä lastensuojeluun ja mustamaalaa perhettämme. Olemme saaneet puheluita joissa loppujen lopuksi molemmat, me ja lastensuojelu, emme ymmärrä missä mennään. Tuntuu kuin olisimme hänen vihansa ja ilkeytensä kohde. Itse syy ja asia tuntuu unohtuneen jo ajat sitten.



Perheemme tilanne ei ole kaoottinen eikä lasta ole kohdeltu väärin. Ongelma on ujous, masennus ja niiden kautta turhautuminen ja toivottomuus onnistumisen ja esim. ihmissuhteiden kanssa. Olemme ihan normiperhe, työssäkäyvä ja opiskeleva, 30+.



Sitten se sokeri pohjalla! Jos emme suostu mielivaltaisiin (osittain kokeellisiin) tutkimuksiin ja terapiamuotoihin, on meille suoraan sanottu että sitten lähdetään puimaan lapsen huoltajuutta oikeudessa ja sijoituspaikka lienee psykiatrinen sairaala tai laitos.



Eli näin me saamme apua! Onkohan potilasasiamies oikea henkilö, lapsen ja perheen oikeudet kun ovat tasan sitä ja tätä? Pari asiallista ja laajalevikkistä lehteä ovat olleet myös kiinnostuneita asiasta, koska aina sanotaan että määrärahoja ei ole, mutta todellisuus ja käytäntö on tarua ihmeellisempää.



Kun vaan itse jaksaisi mukana.





Kommentit (87)

Vierailija
21/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi jokaisen meistä tarkastaa omat potiasasiakirjamerkinnät. Sieltä niitä kauniita perunoita löytyy. Esimerkiksi poikani painoi syntyessään 1275 g, oli kirjaus 2175g. Ikäni, pituuteni on myös kirjattu väärin useasti (kopiot näistä teksteistä olen saanut itselleni).



t. 40

Vierailija
22/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

katkeruutta minun ja exän välillä, enkä ole mitään hallintokanteluakaan ollut tekemässä. Mistä ihmeestä teidän päähän kumpuaa edes moisia ajatuksia? Ainut meidän syntimme oli se, että nähtiin että lapsi kärsi ja siihen pyydettiin apua ja pene ei osannut mitenkään auttaa paitsi ehdottaa noita sunnuntaisyömisiä. Lopputulos penessä oli oikeasti se, että havahduin siihen, että oltiin exän kanssa liiankin hyvissä väleissä. Alkuunsa pene yritti sitä hyviä välejä jopa ruokkia lisääkin, mutta ehkä nekin sitten tajusivat jossain vaiheessa, että kaikkien eteenpäin pääsemikseksi (etenkin ettei lapsi herättele turhia toiveita vanhempien yhteen palaamisesta, kuten vaikka kauniissa ja rohkeissakin aikuiset tekee) piti välejä muuttaa lähinnä viranomaisvälien suuntaan, ei mihinkään jatkuviin päiväkahvikäynteihin. Edelleenkin pidetään hyvin yhteyttä, mutta perheet pidetään erillään.

että pysyy väleissä molempiin vanhempiinsa ja sitä yritetään tukea mahdollisuuksien mukaan. Yritettiin mutta ei onnstunut. Olisiko siis pitänyt jättää yrittämättä edes? Pene olisi todennut vain sinun näkökulman perusteella että välit poikki isään? Että ihan oikeinhan tässä on toimittu. Sinä vaan olit päättänyt etukäteen minkälainen apu on oikeanlaista. Oliko sulla edes minkäänlaista yritystä saada homma toimimaan? Tolla asenteella se pikkasen epäilyttää. Miksi te ihmiset edes menette sinne peneen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja empatiaa, vaikka olette kokeneet paljon. JA mityen olette kaiken tuon keskellä pystyneet pitämään maailmankuvanne noin mustavalkoisena????

JOtain vikaahan teissä ja perheessänne on, jos olette tuollaisiin paikkoihin joutuneet asiakkaiksi. Ei kai lapsi valmiiksi masentuneena ja itsetuhoisena synny.

Meillä on 1 lapsi kuollut ja 1 terminaalivaiheessa. 2 lasta terveinä. Olemme käyneet läpi molempien vanhempien masennukset, sairaalat, terapiat, ulosottohelvetin, välien katkeamiset omiin vanhempiin, olemattomat turvaverkot jne. Jos kenen, niin meidän lapsien pitäis oireilla todella pahasti.

Ikinä ei ole tarvinnut juosta lasten käytösten takia missään "puhutteluissa", päin vastoin, saamme pelkästään kehuja, kuinka ihania, reippaita ja tasapainoisia lapsia olemme onnistuneet kaikesta huolimatta kasvattamaan. Otan kiitokset vastaan ja TIEDÄN, että meille se kiitos todella kuuluukin, sillä olemme tehneet helvetisti töitä, että lapsistamme ei ole kasvanut toisia kiusaavia ja hakkaavia hirviöitä tai vastaavasti itseään inhoavia tai vahingoittavia pönttöjä.

JOten katse peiliin vaan, ja jos vaihteeksi menisitte sinne ammattilaisten puheille vähän enemmän nöyrempinä ja yhteistyöhaluisempina. Olette jo pilanneet lapsenne elämän lähtökohdat aika lahjakkaasti, ja ilmeisesti hänellä on edessä teidän takianne vuosien terapiat, tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi, eikä sekään ole enää varmaa.

Vierailija
24/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä saman ikäinen lapsi. Joka ujo ja arka ollut aina. Nyt epäillään masennusta ja on tuon itsetuntokin aika huono. Mentiin aikoinaan perheneuvolaan pyytämään apua kasvatus ongelmiin. Miten tukea tuota lasta. Meillä alkoi käydä perhetyöntekijä ja nyt tämä haluaa lapsemme tutkimuksiin psykiatriselle sairaalaan. Ensin kuitenkin täytyy tutkia perheneuvolassa ja sitten päätetään joutuuko lapsi sairaalaan tutkimuksiin.



Olen todella huolissani lapseni tulevaisuudesta. Olen lukenut paljon vastaavia tapauksia.

Pelkään tosissani, että meidän lapsi on tulevaisuudessa psykiatrisessa sairaalassa huostaanotettuna ilman hyvää syytä.

Vierailija
25/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä saman ikäinen lapsi. Joka ujo ja arka ollut aina. Nyt epäillään masennusta ja on tuon itsetuntokin aika huono. Mentiin aikoinaan perheneuvolaan pyytämään apua kasvatus ongelmiin. Miten tukea tuota lasta. Meillä alkoi käydä perhetyöntekijä ja nyt tämä haluaa lapsemme tutkimuksiin psykiatriselle sairaalaan. Ensin kuitenkin täytyy tutkia perheneuvolassa ja sitten päätetään joutuuko lapsi sairaalaan tutkimuksiin. Olen todella huolissani lapseni tulevaisuudesta. Olen lukenut paljon vastaavia tapauksia. Pelkään tosissani, että meidän lapsi on tulevaisuudessa psykiatrisessa sairaalassa huostaanotettuna ilman hyvää syytä.

Onnea vaan teidän lapsiparalle. Juu ihan täysin ilman syytä se varmaankin laitetaan psykiatriseen sairaalaan osastolle huostaanotettuna. Mieti nyt vähän nainen järjelläsi. Tai pidä toi asenne ja ihan takuuvarmasti kaikki menee päin helvelttiä.

Vierailija
26/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä saman ikäinen lapsi. Joka ujo ja arka ollut aina. Nyt epäillään masennusta ja on tuon itsetuntokin aika huono. Mentiin aikoinaan perheneuvolaan pyytämään apua kasvatus ongelmiin. Miten tukea tuota lasta. Meillä alkoi käydä perhetyöntekijä ja nyt tämä haluaa lapsemme tutkimuksiin psykiatriselle sairaalaan. Ensin kuitenkin täytyy tutkia perheneuvolassa ja sitten päätetään joutuuko lapsi sairaalaan tutkimuksiin.

Olen todella huolissani lapseni tulevaisuudesta. Olen lukenut paljon vastaavia tapauksia.

Pelkään tosissani, että meidän lapsi on tulevaisuudessa psykiatrisessa sairaalassa huostaanotettuna ilman hyvää syytä.

Meidän lasta on tutkittu ja hoidettu lastenprykiatrian poliklinikalla, eikä meillä ole mitään tässä ketjussa esitetyn kaltaistakaan ollut. Päinvastoin siellä on korostettu ja kaikkiin papereihin kirjoitettu ja jopa kolulle käyty varta vasten kertomassa että perheessä on kaikki kunnossa ja vanhemmat hvyiä. Lapsella vaan on silti ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä syystä me pidetään pojallamme vakuutusta, vaikka sitä ei tarvita muuten.

Pojalla todettu pienenä adhd/asperger piirteitä.

Haluan nähdä miten koulukäynti sujuu.

Nykyään ammattilaiset ei ymmärrä, että näitä piirteitä voi olla ja lapsen kanssa voi mennä hyvin.

ADHD on yhtä, kuin ONGELMA LAPSI. NÄIN EI KUITENKAAN OLE.

Me haluttiin vain tietää onko lapsellani jokin.

Mitään siitä hommasta ei tullut penessä.

Sanoin, että meillä menee hyvin ja lapsella menee hyvin tarhassa, mutta on hiukan erilainen.

Mikäli lapsi joskus tutkitaan, niin se tehdään yksityisellä, ei sairaanhoidon piirissä.

Onneksi penen lastenpsykiatrin kanssa pidin palaverin ja sanoin, että tämä on naurettavaa ja saat mut raivon partaalle. Lastenpsykiatri sanoi, että tämä rasittaa vain perhettänne ja hänen mielestään voidaan lopettaa. Hän näkee rauhallisen lapsen, joka keskittyy ja puhuu vähän epäselvästi. Onneksi jollain toimi järki päässä.

Lapsen ainut ongelma on lievä viive ymmärtämisessä ja puheentuotossa, sekä lievä levottomuus. Ei karkaile, ei kiusaa.

On tarkka ja reagoi muutoksiin.

Ap mitkä on lapsesi ongelmat käytännössä?

Vierailija
28/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enään lapsi ei saa olla arka ja ujo, kun sekin on jo vanhempien syytä.

Mulla reippaat pojat, mutta itse olen ollut tosi arka ja pelokas ja mulla on tosi hyvä äiti.

Nyt vieläkin aikuisena soita hänelle melkein joka päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enään lapsi ei saa olla arka ja ujo, kun sekin on jo vanhempien syytä.

Mulla reippaat pojat, mutta itse olen ollut tosi arka ja pelokas ja mulla on tosi hyvä äiti.

Nyt vieläkin aikuisena soita hänelle melkein joka päivä.

Tekemällä tehtaillaan uusia diagnooseja, että saadaan lääkkeitä myytyä mahdollisimman paljon.

Vierailija
30/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viekö joku lapsensa vastaanotolle jos sitä pelottaa joku asia tai jos se on ujo ? Voi hyvää päivää, se teistä itsestänne kiinni.

Sen lapsen kanssa pitää tehdä jotain yhdessä (jatkuvasti) ja viedä sitä erilaisiin paikkoihin ja harrastuksiin (vaikka alkuun puoliväkisin) jotta hän saa hieman rohkaisua elämäänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on eri asia kuin masentunut lapsi. Näitten arkojen ja pelokkaitten äidit on itse vieneet lapsensa perheneuvolaan! Eli myöntävät että jotain on vialla.

Vierailija
32/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ainakaan mistään saa vaikutelmaa, etteikö ap suostuisi hoitoon ja tutkimuksiin. Hehän ovat ITSE hakeutuneet tuonne ja halunneet lapselleen apua!



Kyse on siitä, MITEN ja MILLAISIA tutkimuksia heille on tarjottu ja tehty. Ja selvistä väärintulkinnoista, jotka ap -eikä varmaankaan aiheetta - tulkitsee tahallisen pahantahtoisiksi ja vääristeleviksi.



Jos te olette jo hakeneet ns. toisia lausuntoja ja ne tukevat teidän kantaanne, tietenkin valitatte. Otatte potilaskertomuksesta esille selvät vääristelyt ja valitatte. Tarvittaessa tuollaisista on käyty oikeuttakin, ja hyvä niin.



Eivät kaikki lasten psykiatriseen hoitoon osallistuvat ole ammattitaitoisia tai oikealla asenteella olevia... isoin osa varmaan on, mutta joukossa voi aivan hyvin olla ihmisiä, joille vallankäyttö on tärkeä motiivi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä saman ikäinen lapsi. Joka ujo ja arka ollut aina. Nyt epäillään masennusta ja on tuon itsetuntokin aika huono. Mentiin aikoinaan perheneuvolaan pyytämään apua kasvatus ongelmiin. Miten tukea tuota lasta. Meillä alkoi käydä perhetyöntekijä ja nyt tämä haluaa lapsemme tutkimuksiin psykiatriselle sairaalaan. Ensin kuitenkin täytyy tutkia perheneuvolassa ja sitten päätetään joutuuko lapsi sairaalaan tutkimuksiin. Olen todella huolissani lapseni tulevaisuudesta. Olen lukenut paljon vastaavia tapauksia. Pelkään tosissani, että meidän lapsi on tulevaisuudessa psykiatrisessa sairaalassa huostaanotettuna ilman hyvää syytä.

Älä vaan kerro mitään teidän perheen asioita niille lapsenryöstöä suunnitteleville verenimijöille. Jos ne on ammatilaisia, ne saa kaiken tarpeellisen selville röngenkatseellaan.

Kieltäydy kaikista hoito- ja tutkimusehdotuksista.

Pillastu jos joku uskaltaa edes ehdottaa, että teidän vanhempien toimintatavoissa voisi olla jotain korjaamisen varaa.

Oleta että lapsesi asiat saadaan taikasauvaa heilauttamalla heti ensiyrityksellä korjattua, ja jos se ei onnistu, muista kertoa kaikille miten ammatitaidotonta porukkaa penessä on.

Vierailija
34/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viekö joku lapsensa vastaanotolle jos sitä pelottaa joku asia tai jos se on ujo ? Voi hyvää päivää, se teistä itsestänne kiinni.

Sen lapsen kanssa pitää tehdä jotain yhdessä (jatkuvasti) ja viedä sitä erilaisiin paikkoihin ja harrastuksiin (vaikka alkuun puoliväkisin) jotta hän saa hieman rohkaisua elämäänsä.


Mutta ujous ja arkuus ei ole "itsestä kiinni" vaan synnynnäinen temperamenttipiirre. Pahin mitä tällaiselle lapselle voi tehdä on nimenomaan puoliväkisin pakottaa hänet sellaiseen mihin hän ei tunne pystyvänsä. Nykyoppi on, että ujon on saatava olla ujo, ja koska maailma ei ujoutta ymmärrä, kasvattajan tehtävä on puolustaa lapsen oikeutta olla ujo. Jos ei halua mennä leikkiin heti mukaan, SAA katsella vähän aikaa vierestä ja mennä sitten mukaan kun siltä tuntuu. Iän myötä ujoutta voi oppia hallitsemaan. Pieneltä lapselta sellaista ei voi vaatia - ja turha on vaatia aikuiseltakaan, jos hänen kasvatuksensa on ollut tätä puoliväkisin "rohkaisua" eli jatkuvaa piiloviestiä siitä että hän on vääränlainen ihminen.

Ap:n aiheen vierestä mentiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea vaan teidän lapsiparalle. Juu ihan täysin ilman syytä se varmaankin laitetaan psykiatriseen sairaalaan osastolle huostaanotettuna. Mieti nyt vähän nainen järjelläsi. Tai pidä toi asenne ja ihan takuuvarmasti kaikki menee päin helvelttiä.

Vastaan tähän:



Laitetaan? Ei ole vielä varmaa, että hän joutuu psykiatriseen sairaalaan! Ei edes tiedetä pääseekö hän sinne tutkimuksiin! Ensin pitää läpäistä perheneuvolan testit.

Tällaisia tekstejä, kun lukee tulee olo, että niitä lapsia joutuu sinne väärinkäsitysten johdosta.



Meidän lapsi ei ole parka! Et edes tunne lastamme, joten et voi tietää kuinka onnellinen tai onneton hän on.

Vierailija
36/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on 1 lapsi kuollut ja 1 terminaalivaiheessa. 2 lasta terveinä. Olemme käyneet läpi molempien vanhempien masennukset, sairaalat, terapiat, ulosottohelvetin, välien katkeamiset omiin vanhempiin, olemattomat turvaverkot jne. Jos kenen, niin meidän lapsien pitäis oireilla todella pahasti. Ikinä ei ole tarvinnut juosta lasten käytösten takia missään "puhutteluissa", päin vastoin, saamme pelkästään kehuja, kuinka ihania, reippaita ja tasapainoisia lapsia olemme onnistuneet kaikesta huolimatta kasvattamaan.

Olen todella ppahoillani ja otan osaa, tella on varmasti ollut vaikeaa.

Mutta empatiaa ja ymmarrysta teidan perheessa ei turhaan ole... Ei ainakaan ymmarrysta siihen etta ihmiset ovat erilaisia- seka aikuiset etta lapset. Jos te selviatte hienosti kaikesta vaikeasta se on todella hienoa - onnittelut..

Mutta kaikki ei ole samanlaisia. Ja niita jotka apua tarvitsevat ja halevat taytyy auttaa.

Vierailija
37/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kykenemättömyys ymmärtää tunteita. Tietynlainen tölviminen myös, puhui ensin ja ajatteli vasta sitten. Ajatui helposti väärään seuraan ja ärsytyskynnys oli tosi matala. Esiintymispelko sai aikaan hysteeristä ja yliampuvaa käytöstä.



Tilannetta on nyt kartoitettu yli vuoden ajan. Tuossa iässä vuosi näköjään vaikuttaa paljon, tilanne on uusien harrastusten ja enemmän aikaa sallivan aikataulutuksen takia helpottunut huomattavasti. Mutta nyt vasta psykiatrinen puoli olisi valmis aloittamaan omat projektinsa yli vuoden takaisesta lähtökohdasta, kaikki edistyts on leimattu vanhempien ja lähipiirin vilkkaaksi mielikuvitukseksi... Koululta saimme myös myönteistä palautetta. Psykiatrisen polin kiinnostus lapsen koulunkäyntiin loppui sillä sekunnilla.



Korostan vielä eetä hakeuduimme (tyhminä) itse hakemaan apua, ja olemme käyneet läpi kaikki videoinnit sun muut (sujuivat hyvin, ei valitettavaa). Apua haettiin siinä vaiheeessa kun kahnauksia koulun kanssa alkoi olla viikottain; joko lapsi kiukutteli opettajille tai sulkeutui itseensä.



Ja -- Psykiatrinen poli on rikkonut sääntöjä mitä tulee potilastietojen salassapitoon. Olemme myös saaneet harhaanjohtavaa neuvontaa (minua kehoitettiin hakemaan "tukea" heidän suosittelemaltaan psykiatrilta. Vahingoissa kävi ilmi että tällöin minut olisi voitu leimata epävakaaksi hoitamaan lastamme ja päättämään hänen asioistaan).



En nyt viitsi puuttua kaiken maailman mesoajiin jotka yrittävät heittää tässä ketjussa lokaa niskaan ja nostaa omaa kyvykkyyttään kasvattajana jalustalle. Niitähän riittää. Tämä mielipide ei siis ole vain minun vaan perheeni ja lähipiirini. oni heistä on voinut pohjustamatta itse osallistua palavereihin (koska luulin ensin että olen jotenkin harhainen ja vaan kuvittelen että saamamme kohtelu ei voi olla oikein).



Olemme jo jonkin aikaa harkinneet yksityisen ammattilaisen tutkimuksia ja lausuntoa. Jos se on sen mukainen kun epäilemme, viemme asian eteenpäin potilasasiamiehelle.



Toivon myös että lehdistöllä olisi pokkaa vetää päivänvaloon tämä noidankattila jota hämmentää joukko raadollisia, ylpeitä, mielestään virheettömiä ja vallasta juopuneita henkilöitä joiden käsissä on oirelevien lasten tulevaisuus.



Ja anteeksi niille (suurimmalle osalle) ammattilaisista, jotka olette ihmisiä ja joiden kohdalla hoitosuhde parhaimmillaan toteutuu kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla, vaikkakin sitten varmasti jokaisen tulee joustaa jossain määrin.



Psykiatria, psykologia... Ne elävät tilanteesta toiseen. Kun sitäpaitsi ottaa huomioon kuinka nopeassa tahdissa hoitosuositukset muuttuvat, koen alan itsessään jo hieman riskialttiina. Terapiat ja lääkkeet ovat hieman muuttuneet esim. kuluneessa 10 vuodessa. Terve kritiikki on aina kohdallaan. Ei se tarkoita jyrkkää kieltäytymistä.



Kun lapsi oireilee, vanhemmat tai vanhempi huolestuu. Tällöin tarvitaan tukea ja keinoja hoitaa tilannetta. Tuskin se lapsi aikuisena tulee kiittämään siitä että sai viettää 2 vuotta elämästään laitoshoidossa. Ja mitä se tekee perheelle, vanhemmille, sisaruksille?



Suomi on muuten niitä harvoja maita jossa nuo radikaalit ja maallikon vinkkelistä lähes julmat toimenpiteet ovat vallitsevia. Ja toisaalta myös niitä maita jossa nuoriso voi huonosti. Pistää miettimään.

-ap

Vierailija
38/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikea käsi on paketissa, ranteeseen tuli revähtymä talviliukkaalla kauppareissulla...

Vierailija
39/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan varmasti on, luultavasti n. 100 potenssiin 100 krt enemmän kuin monella muulla täällä kirjoittavista. Totta kai ihmisiä on erilaisia ja lapsiakin. Pointtini oli se, että ei lapsi synny valmiiksi masentuneena, väkivaltaisena ja/tai itsetuhoisena. Jotain täytyy mennä hyvin pahasti väärin ensimmäisinä elinkuukausina/vuosina, ja siinä kohtaa vanhemmat voivat mennä itseensä.

Vierailija
40/87 |
04.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vastaa siis mm. 43:lle ja 56:lle...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä yksi