Lue keskustelun säännöt.
Olen huomannut, että MONEN lapsen äideille on hirveän hankalaa, jos jollain on yksi lapsi.
Kommentit (26)
Mutta mulla ei olekaan kovin montaa lasta, vain 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se on kyllä hankalaa jos toinen ei siedä yhtään juoksemistam koljoumista, sotkua ja tappelua, kyttää silmä kovana tapahtuuko kaikki "ohjeitten" mukaan, kammoksuu vauvaa lääppiviä taaperoita yms yms...
t. nelonen, viidettään tässä imettelevä...
Lisäksi käy varmaan vähän kateeksikin yhden lapsen helppous.
meillä kun käy kylässä joskus mieheni kaveri ja hänen avovaimonsa.Heillä 2- vuotias poika ja voi kamalaa kun esikoistyttöni meni nostamaan häntä keinuhepan kyytiin.Pojan äiti sai melkein hepulin.Sanoin että tyttö nostelee tuon tuostakin 1,5 vuotiasta siskoaan hepan selkään siihen äiti "ei poika ole tottunut sellaiseen"No ei varmaan niin, mutta haittaako jos tottuu.Poika ei itse osannut kiivetä hevosen selkään,muutenkin äiti vähän ylihuolehtiva.
t.Kohta kolmen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tunnenpa pari hankalampaakin äitiä tai lasta.
Heidän mielestään voisin hoitaa sen yhden lapsen omieni lisäksi helposti, jotta he saisivat omaa aikaa. Toinen ainut lapsi on vain niin rasittava, koska roikkuu minussa kiinni sen aikaa, kun on meillä leikkimässä. Puhuu koko ajan minulle. Ja toinen on ylivilkas. En jaksa heitä omien lasteni lisäksi!
Uskomattoman helppoa sen sijaan on ollut kutsua meille leikkimään yhden äidin kolme lasta, kun äitikin jää meille. Silloin lapsille ei tule keskinäistä riitaa tai jos tulee harvoin, niin onhan meitä kaksi äitiä auttamassa sopuun. Osaavat leikkiä paremmin yhdessä meidän ja heidän lapset ja monesti me äidit vain lepäillään yhdessä.
jaksavat vielä kasvattaa lapsiaan johdonmukaisesti. Lapsi saa huomiota, konfliktitilanteita ei pääse syntymään jne. Kolmen lauman kanssa tilanteet karkaavat käsistä luvattoman usein ja oma vanhemmuus siirtyy uhkailu- ja karjuntalinjalle. Harmittaa, kun omat lapset ovat ne suurimmat mölyapinat joukossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutaman yhden lapsen äidin, joiden mukaan minun elämäni on suorastaan helppoa heihin verrattuna. Minulla 3 pientä lasta. Heillä vain se 1, mutta kun se on niiiin vaikea.
Lisäksi käy varmaan vähän kateeksikin yhden lapsen helppous.
jaksavat vielä kasvattaa lapsiaan johdonmukaisesti. Lapsi saa huomiota, konfliktitilanteita ei pääse syntymään jne. Kolmen lauman kanssa tilanteet karkaavat käsistä luvattoman usein ja oma vanhemmuus siirtyy uhkailu- ja karjuntalinjalle. Harmittaa, kun omat lapset ovat ne suurimmat mölyapinat joukossa...
no miten selität esimerkiksi nämä uskovaisten lapset, jotka kilttejä ja tekevät kotityöt yhdessä.Meinaan tunnen sellaisen perheen jossa on 12 lasta.Kaikki hyvin kouluttautuneet,arvostetuilla aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla tuo ainakin pitää paikkaansa. Onneksi nämä täydelliset monen lapsen äidit eivät ole koskaan olleet yhden lapsen äitejä.
ja kaikki on hoitunut siltikin käden käänteessä.
Unohtavat vain mainita, että lapset ovat kiljuneet päivät pitkät pinniksessä, kun äidillä on kaikki niin uskomattoman helppoa, erityisesti laittaa itseään ihan oman mielenterveytensä vuoksi, puunata kämppää kaiket päivät ja raahata lapset maitopullojen voimalla kaupunkiin katsomaan, kun mamma kahvittelee tai shoppailee. Joka päivä.
Tällä palstalla tuo ainakin pitää paikkaansa. Onneksi nämä täydelliset monen lapsen äidit eivät ole koskaan olleet yhden lapsen äitejä.
ja kaikki on hoitunut siltikin käden käänteessä.
Unohtavat vain mainita, että lapset ovat kiljuneet päivät pitkät pinniksessä, kun äidillä on kaikki niin uskomattoman helppoa, erityisesti laittaa itseään ihan oman mielenterveytensä vuoksi, puunata kämppää kaiket päivät ja raahata lapset maitopullojen voimalla kaupunkiin katsomaan, kun mamma kahvittelee tai shoppailee. Joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näillä joillain on kaunainen olo siksi, että he näkevät joidenkin keskittyvän ja panostavan lapsiinsa ärsyttävän paljon. Sitähän tuo toinenkin aihe kuvaa; ärsyttää, että annetaan lapsenhoidon jotenkin määritellä elämää. Mikä tarkoittaa sitä, että sellainen mamma, joka on tehtaillut lapsia ihan senkin vuoksi kovalla vauhdilla tai useita kappaleita, että lapsenhoito on niin helppoa, ne kun menevät aina siinä sivussa, eivätkä vanhemmat oikeasti keskity lasten kanssa olemiseen tai heidän asioihinsa.
Rasittavaahan se toki on nähdä, että jollekin toiselle se oma kullanmuru on erityisen kallisarvoinen silmäterä, eikä pelkästään ärsyttävä kullanmuru, jota komennetaan huutamalla laumalle käskyjä.
näillä joillain on kaunainen olo siksi, että he näkevät joidenkin keskittyvän ja panostavan lapsiinsa ärsyttävän paljon. Sitähän tuo toinenkin aihe kuvaa; ärsyttää, että annetaan lapsenhoidon jotenkin määritellä elämää. Mikä tarkoittaa sitä, että sellainen mamma, joka on tehtaillut lapsia ihan senkin vuoksi kovalla vauhdilla tai useita kappaleita, että lapsenhoito on niin helppoa, ne kun menevät aina siinä sivussa, eivätkä vanhemmat oikeasti keskity lasten kanssa olemiseen tai heidän asioihinsa.
Rasittavaahan se toki on nähdä, että jollekin toiselle se oma kullanmuru on erityisen kallisarvoinen silmäterä, eikä pelkästään ärsyttävä kullanmuru, jota komennetaan huutamalla laumalle käskyjä.
mutta liika lapsen paapominen ja kyttääminen ja suojelu, ei ole hyväksi lapselle myöhemässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se huvittavaa, miten hankalaksi elämän voi tehdä yhden lapsen kanssa. Ja puhun nyt myös itsestäni, joka olin joskus yhden lapsen äiti. :)
Onhan se huvittavaa, miten hankalaksi elämän voi tehdä yhden lapsen kanssa. Ja puhun nyt myös itsestäni, joka olin joskus yhden lapsen äiti. :)
Allekirjoitan tämän. Kun saa toisen/kolmannen lapsen, niin vanhemmuuteen tulee tervettä suhteellisuuden tajua, jos sitä ennen esikoinen on ollut maailman napa ja keskus :D
Meillä ei ole vielä yhtään lasta, esikoinen vasta masuasteella, mutta iso lauma on haaveissa.
Jotkut kirjoittajat täällä tuntuu arvostelevan ihmiset vain sen perusteella, kuinka monta lasta niillä on. Esim mä en ole MITÄÄN, koska mulla ei ole sitä kuuluisaa omaa kokemusta. Oli mielipiteeni mikä tahansa, mihin tahansa asiaan, se on väärin.
Yritän usein ajatella asioita kaikkien osapuolten kannalta, ja siksi mun jutut tapaavat joskus olla vähän ympäripyöreitäkin... mutta silti joku aina kiskoo jostain rivien välistä jotain, josta saa haukuttua :/ "Ja oliko sulla omia lapsia?" vaikkei lapset edes sikäli liittyisi koko aiheeseen...
ja ne, joilla on sitä KOKEMUSTA, tietää paremmin? Miksei äitiydessäkin voisi tulla paremmaksi kokemuksen myötä, kun kaikessa muussakin? Miksi Sibelius-akatemiaan meneviltä ei oleteta samaa teknistä taitavuutta kuin kymmenen vuotta sitten valmistuneilta ja työkseen soittavilta? Oisko se se KOKEMUS?
Jotkut kirjoittajat täällä tuntuu arvostelevan ihmiset vain sen perusteella, kuinka monta lasta niillä on. Esim mä en ole MITÄÄN, koska mulla ei ole sitä kuuluisaa omaa kokemusta.
Ainakin yks mun tuttava kommentoi koko ajan tyyliin "jokos se sisarus X:lle on tulossa". Sitä ajatusmallia, että lapselle nyt vain kertakaikkiaan on pakko "tehdä" sisarus. Ne ajat kun ei puhu tästä, valittaa sitten omista lapsistaan, miten rasittavia nämä ovat jne.
Tällä palstalla tuo ainakin pitää paikkaansa. Onneksi nämä täydelliset monen lapsen äidit eivät ole koskaan olleet yhden lapsen äitejä.