Lue keskustelun säännöt.
Teinien käytös kesälomalla
24.07.2026 |
Kuinka paljon teini-ikäisten lasten perheessä vietätte yhteistä aikaa kesälomalla? Meillä 18-v ja 14-v tuntuvat menevän aikalailla omia menojaan, eikä vanhempien seura tai perheen yhteinen aika enää kiinnosta. Teimme yhden lyhyen kesälomamatkan yhdessä ja sen jälkeen ovat enemmän tai vähemmän menneet omia menojaan kesälomalla. Jos ovat kotona, ovat omassa huoneessa suljetun oven takana. Tässä on tapahtunut viime vuodesta melkoinen muutos, koska silloin vielä vietimme ison osan kesälomasta yhdessä. Toki ymmärrän, että kaverit ovat tärkeitä, mutta jonkinlainen tasapaino varmasti voisi löytyä jos halua olisi. Olen yrittänyt virittää keskustelua, mutta heikoin tuloksin. En tiedä onko kasvatus mennyt totaalisen pieleen, kun saan vastaukseksi vain äyskimistä ja töykeää puhetta. Olen jatkuvasti itse pahalla mielellä ja tuntuu, että oma kesäloma valuu hukkaan. Ensi vuodeksi kyllä mietin ohjelman ihan eri tavalla ja sovin omien ystävien kanssa reissuja ja yhteistä tekemistä. Nuorison varaan en laske enää mitään. Haaste on se, ettei 14-vuotiasta voi yksin kotiin jättää ainakaan useaksi päiväksi. Olisi kiva kuulla kokemuksia muista teini-ikäisten perheistä ja vinkkejä miten olette saaneet homman toimimaan.
Kommentit (24)
Kuuluu vaiheeseen. Onhan se ikävää, mutta kannattaa ottaa ilo irti kaikesta yhteisestä ajasta, mitä saat haalittua kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan sama meno, 17v ja 14v. Käytiin alkukesästä viikko reissussa, jossa oltiin yhdessä ja sen jälkeen näen heitä välillä ruokapöydässä. Tosin enpä minäkään tuossa iässä vanhempieni kanssa aikaa viettänyt. Itse asiassa vielä paljon vähemmän mitä omat lapseni minun kanssani. Kaverit on teineille tärkeitä ja hyvä, että niitä on.
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.
Missä sun omat kaverit on?
Normaalia teinien käytöstä. En minä eikä minun lapset tuossa iässä vanhempien kanssa juurikaan puhuttu yhtään mitään korkeintaan rahaa voi kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.Missä sun omat kaverit on?
Ei mulla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.Missä sun omat kaverit on?
Ei mulla ole.
Kannattaa hankkia. Kohta teinit aikuistuvat ja muuttavat pois ja sitten olet ihan yksin kaikki päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.
Samaistun tähän, kiva kuulla että on kohtalotovereita. Omat ystävät viettävät aikaa perheidensä ja suvun kanssa, omat lapset eivät kanssani juurikaan vietä aikaa ja sukua ei juuri ole. Koen olevani totaalisen epäonnistunut äitinä. Ainoa hetki kun ovat yhteydessä on kun haluavat rahaa. Pahinta on töykeä ja epäkohtelias käytös. Jos edes sen vähän minkä ovat kanssani, käyttäytyisivät asiallisesti voisin sen hyväksyä, mutta ei. Tuntuu kurjalta, että olen tehnyt heidän eteensä paljon ja nyt ovat kuin olisin ilmaa. Vaikealta tuntuu päästää irti, tekee kipeää.
En tiedä onko nykyään oikea hyvä vastaus: Laskekaa ne teinit vapaalle :)
Minut aikoinaan "laskettiin" .... opin kyllä niin paljon elämästä ja varsinkin luonnosta.
Isä vaan sanoi: meet sinne "böndelle" ja teet mitä käsketään.
Niitä "oppeja" olen koittanut täällä jakaa.
t. m61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.Missä sun omat kaverit on?
Ei mulla ole.
Kannattaa hankkia. Kohta teinit aikuistuvat ja muuttavat pois ja sitten olet ihan yksin kaikki päivät.
Juu, hankkiminen ei vaan olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Jos olisi, niin kyllä minulla niitä kavereita jo olisi.
Normaalia. Kuuluu tuohon ikään, että nuori etsii omaa itseään ja itsenäistyy, etäämmällä vanhemmista. Vanhempien seura tuossa iässä on kurjinta mahdollista. Jos olet heidät hyvin kasvattanut ja ollut hyvä vanhempi, niin muutaman vuoden päästä kyllä taas seurassanne viihtyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.Missä sun omat kaverit on?
Ei mulla ole.
Kannattaa hankkia. Kohta teinit aikuistuvat ja muuttavat pois ja sitten olet ihan yksin kaikki päivät.
Juu, hankkiminen ei vaan olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Jos olisi, niin kyllä minulla niitä kavereita jo olisi.
Ei todellakaan ole yksinkertaista. Minulla on muutamia ystäviä, mutta kukaan heistä ei tunnu läheiseltä sydänystävältä, uusia on vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 14 vuotias kyllä nukkuu aamulla pitkään mutta herättyään alkaa päivän askareisiin. Leikkaa nurmikkoa, laittaa ruokaa ja huolehtii kodin siisteydestä. Käy toki välillä uimassa ja grillaamassa kavereiden kanssa. Yhdessä tehdään ruokaostokset ja suunnitellaan syömiset. Pieniä reissuja tehdään yhdessä ja välillä käydään ulkona syömässä.
On otettu pienestä saakka mukaan kotitöihin.
Meillä on kaikki 3 teiniä (14-, 16- ja 18-v) olleet koko kesän töissä omasta halustaan. 18-v jatkaa vielä koulun ohessa lokakuulle asti osa-aikaisena. Haluavat omaa rahaa ja mielestämme se on oikeinkin ok. Ei kesän itsetarkoitus ole viettää aikaa vanhempien kanssa.
Teineille ovat ne omat kaverit ykkössijalla. Se vaan täytyy hyväksyä, että tuossa iässä useimpia tympii olla kotona tai vanhempien seurassa. Ja 18-vuotias on sitä paitsi jo täysi-ikäinen, joten hänen asioihinsa sinulla ei pahemmin ole edes lupa puuttua kuin sen osalta, millainen hän on siellä kotona ollessaan. Et ole täysi-ikäisestä edes lain edessä enää vastuussa.
Joku ulkomaanmatka saattaisi teineille olla sellainen asia, missä jaksetaan vielä olla paremmin vanhempien seurassa, koska ulkomailla on niin paljon nähtävää ym. Vaikka oman kokemukseni mukaan homma meni ulkomaillakin vähän sellaiseksi, että oltiin pitkät ajat kännykällä yhteydessä tyttöystävään, vaikka ei viikkoa kauemmin oltu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.
Mulla on poikia. Ei niitä ole pahemmin kiinnostanut mammasa kanssa matkustella siintä lähtien kun niistä tuli teinejä.
Kaikella on aikansa.
Ystävättärilläni joillakin on tyttäriä, jotku näistä shoppailevat ja käyvät ulkomailla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä.
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä.Samaistun tähän, kiva kuulla että on kohtalotovereita. Omat ystävät viettävät aikaa perheidensä ja suvun kanssa, omat lapset eivät kanssani juurikaan vietä aikaa ja sukua ei juuri ole. Koen olevani totaalisen epäonnistunut äitinä. Ainoa hetki kun ovat yhteydessä on kun haluavat rahaa. Pahinta on töykeä ja epäkohtelias käytös. Jos edes sen vähän minkä ovat kanssani, käyttäytyisivät asiallisesti voisin sen hyväksyä, mutta ei. Tuntuu kurjalta, että olen tehnyt heidän eteensä paljon ja nyt ovat kuin olisin ilmaa. Vaikealta tuntuu päästää irti, tekee kipeää.
Eikö rahan eteen pitäisi tehdä jotain?
Minulle sitä ei ainakaan tipahtele mistään.
Jänskää. Kesän 1980 vietin aika pitkälti yksin, koska vanhempani olivat meren saaressa remontoimassa mökkiämme. 60-luvun alun raakalaudoitettu mökki sai vihdoin sisälevytyksen ja maalin ja lattia kunnon puulaudoituksen. Minä olisin ollut siellä vain tiellä, joten olin enimmäkseen kotona muutaman kuukauden ikäisen kissanpennun kanssa. Kauppa oli muutamankymmenen metrin päässä maantien reunassa, sieltä hain itselleni ruokatarvikkeita, äiti oli jättänyt rahaa. Minä viihdyin oikein hyvin itsekseni, joskus joku kaveri käväisi ja minä vastavuoroisesti kävin heillä. Silloin tällöin otin fillarini ja ajoin nelisen kilometriä lähikaupungin keskustaan ja kävin jäätelöllä Sokoksen kahvilassa ja selaamassa tavaratalon levyosastolla äänilevyjä (nykyään niitä kutsutaan vinyyleiksi). Muutaman kerran kävin veljeni perheen kanssa sentään mökilläkin (heidän mökkinsä oli siinä naapurissa) vanhempiani tapaamassa, elämäni pahimman ihon palamisen koin sinä kesänä eräänä lauantaina istuessani laiturilla ja kuunnellessani Beatles-kuunnelmasarjan osan uusintaa radiosta.
Mutta niin kai sitten vuoden 1980 14-vuotias eli aivan erilaisessa maailmassa kuin vuoden 2026 14-vuotias. Tai sitten meissä on muuten perustavanlaatuisia eroja.
Ei ole onneksi omia lapsia, mutta teininä ajan vietto vanhempien kanssa olisi ollut kaikkein surkein vaihtoehto.