Olen huomannut, että YHDEN lapsen äideille kaikki on aina vaikeaa.

On vaan olemassa ihmisiä, joille KAIKKI asiat on paljon hankalampia kuin muille. Oli niillä sitten lapsia viisi tai ei lainkaan tai jotain siltä väliltä.

Suurin osa äideistä on ollut yhden lapsen äitejä.

ei se tarkoita jos sun kaverilla on näin, koska suurin osa on liikkuivaisia ja tykkää lähteä. Mulla ei ole mitään ongelmaa lähtea vauvan kanssa kyläilemään.



Ter. yhden lapsen äiti.

Enemmän se on kyllä siitä luonteesta kiinni. Jos tekee elämästään vaikeaa niin se sitten on vaikeaa.

Itselläni on 2 lasta. Liikkuminen vielä on helppoa, helpottanee varmaan lisää kun vauva kasvaa :) Esikoinen pitää siitä kun saa kavereita nähdä ja on leikkiseuraa! Ei ikinä ole ollut vaikea liikkua. Se kyllä että ennen lapsiakin olin kova menemään ja ystäviä näin. Nyt on vähentynyt mutta en ole lopettanut yhteydenpitoa lasten takia.

Jee. Jee. Onneksi voi itse päättää omasta elämästään. Yhden helpon ja pirteän pikkupirpanan kanssa kun on niin mukavaa, halvaksi (tai ainakin halvemmaksi) tulee matkusteleminenkin. Ja me toden totta olemme lähteneet, huis vaan lentäneet toiselle puolelle maailmaa tämän ainokaisen kanssa.

Äiti, joka valittaa yhden lapsen kanssa ettei pääse minnekään, valittaa asiaa sittenkin kun lapsia on 2, 3 tai vaikka 8.



Toiset vaan ovat "laiskoja", mukavuudenhaluisia tai haluavat pitää päivärytmin aina samana, etteivät halua lähteä lapsen/lapsien kanssa kyläilemään, matkustamaan tms.



Minulla on yksi lapsi, joka jääkin luultavasti ainoaksi, ja jonka kanssa olen aina liikkunut paljon.

Minulla ei ole ajokorttia, eikä meidän kaupungissa julkiset liiku järkevästi, niin saatoin kävellä kaverin luo päiväkahveille vaunuja työntäen 5km suuntaanasa.

Olemme myös matkustaneet lapsen kanssa pitkiä automatkoja ja omatoimisia reppureissuja Euroopassa.



Monesti meillä on myös mukana 1-3 sukulaislapsista, joten pärjäämme kyllä useammankin lapsen kanssa, mutta NAUTIN enemmän, kun saan matkustaa ja touhuta yhden lapsen kanssa. Onhan se yhden lapsen kanssa oikeasti paljon helpompaa, kuin ison lapsikatraan kanssa :)

Meillä on kaveriperheitä, joilla on vaikeuksia lähteä edes kauppaan kahden lapsen kanssa eikä ollut mitään mahdollisuutta tulla katsomaan vauvaa meille. Yhdenkin perheen lapset ovat 4v ja 1v5kk ja molemmat ns. helppoja lapsia ja erittäin kilttejä, mutta minnekään eivät pääse yhdessä perheenä.

Me ollaan yhden lapsen kanssa päästy alusta asti liikkumaan, käyty ystävillä kylässä ja ravintolassa syömässä ja muutenkin eletty normaalia elämää.

En kyllä ap:n ongelmaa ymmärrä, 6v ja 8v kanssahan on todella helppoa lähteä minne vain, 2v voi olla vähän vaikeampi ajoittain. Ainakin sukulaisperheissa tuon ikäisten kanssa elämä on helppoa ja liikkuminen vaivatonta, ap:lla taitaa olla organisointiongelmia trion kanssa, jos on vaikeaa?

jos SINÄ et jaksa niiden kanssa liikkua? Kovin vaikeaa näyttää se sinunkin lähtemisesi olevan. Miksi kaverisi pitäisi tulla teille? Itse olen todennut että monilapsisten perheiden loppuupalaneet äidit käyttävät aina isoa kakaralaumaansa tekosyynä kaikkeen. t: yhden lapsen äiti, jolle yhden lapsen kanssa liikkuminen on aina ollut helppoa. :)

Ja ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, eli että molemmat kyläilevät toistensa luona, eikä aina vain toinen.

Se on periaatekysymys. -ap

odotetaan neljättä.



Esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Lähteminen toki helppoa -paitsi jos se kullannuppu kakkaa ja tarttee alkaa hössöttää vaatteet pois, vaihtaa vaippaa, sitten voikin syöttää, pukea uudestaan (kaikki leperrellen) ja sitten ollaankin 2 h myöhässä.. ;)



Kolmen kanssa on siinä mielessä helppoa että osa pukee itse (ellei kaikki) ja sitten mennään mölylauman kanssa.



Itse kykenen liikkumaan yhden tai kolmen kanssa. Mukavuuteen vedoten tykkään heittää osan lapsista hoitoon kun menen jonnekin yhden kanssa. täysin erilaista! :)

Mulla on yksi lapsi, nyt tosin jo iso. Mutta vauva-aikana liikkuminen oli tosi hankalaa. Ja ihan vain siitä syystä, että lapsi kärsi pahasta refluksitaudista, jota kukaan lääkäri ei ottanut tosissaan. Lapsi saattoi oksentaa koska tahansa ja missä tahansa ==> muutama vaatekerta mukaan (+ ne oksennukselta haisevat pyykit). Ei tehnyt mieli mennä esim. kavereiden luokse kylään, koska lapsi olisi taatusti oksentanut heidän mattonsa/sohvansa/lattiansa pilalle. :( Mieluummin kutsuin ne kaverit meille.. vaikka heillä olikin enemmän lapsia kuin minulla.

t. yhden lapsen äiti, joka vähät välittää muiden mielipiteistä

Mihinkään eivät voi lähteä eivätkä tehdä mitään yhden lapsen kanssa.

Välillä pistää naurattamaan, välillä vituttamaan, kun ystäväni, yhden lapsen äiti, pyytää minua tulemaan heille KOLMEN lapseni kanssa. Syy: hänen on _hankala_ lähteä vauvan kanssa.

Minun on sitten ilmeisesti helppo lähteä 2-vuotiaan, 6-vuotiaan ja 8-vuotiaan kanssa... *huoh*

Meitä on niin moneen junaan. Minä jopa mielelläni lähden kotoa pois vauvan kanssa. Onhan se rehaamista, mutta ei haittaa. Vuoroin vieraissa..ja 2-vuotiasta saa koko ajan vahtia, niin varmaan paljon helpompi olla kotona. Eli mielestäni vauvan kanssa matkustamisessa ei ole mitään ongelmaa (toki meidän vauva on onneksi kiltti, kaikkien ei ole..)

yleistyksinesi.



Me ollaan reissattu, kyläilty ja tehty melkein kaikkia samoja asioita kuin ennen, nyt vain otettu tuo lapsi mukaan. Enkä sitä ole kokenut yhtään hankalaksi.



Olen ollut puolivuotiaan kanssa viikon Suomessa autoilemassa ja sukuloimassa ihan itsekseni. Ainoa "ongelma" oli käydä joidenkin huoltsikoiden vessassa lapsi kainalossa.



ja tämä poika on puklannu aina paljon. Meillä on varavaatearsenaali kaikille ja vieraisilla oma pyyhe/alusta. Nyt kun jo kävelee, otetaan aina matot pois.



Mua sen sijaan ärsyttää toi "vastavuoroisuuden" pilkunviilaaminen. Musta on tärkeämpi nähdä kavereita kuin miettiä, kumman vuoro. Eikö se ole sama missä nähdään.

yleistyksinesi.

Me ollaan reissattu, kyläilty ja tehty melkein kaikkia samoja asioita kuin ennen, nyt vain otettu tuo lapsi mukaan. Enkä sitä ole kokenut yhtään hankalaksi.

Olen ollut puolivuotiaan kanssa viikon Suomessa autoilemassa ja sukuloimassa ihan itsekseni. Ainoa "ongelma" oli käydä joidenkin huoltsikoiden vessassa lapsi kainalossa.

ja tämä poika on puklannu aina paljon. Meillä on varavaatearsenaali kaikille ja vieraisilla oma pyyhe/alusta. Nyt kun jo kävelee, otetaan aina matot pois.

Mua sen sijaan ärsyttää toi "vastavuoroisuuden" pilkunviilaaminen. Musta on tärkeämpi nähdä kavereita kuin miettiä, kumman vuoro. Eikö se ole sama missä nähdään.

Jos kaveri ei koskaan ehdota teille tulemista, vaan joka ikinen kerta sanoo, että tuu sa meille. Toki täytyy ottaa huomioon, että kumman on helpompi lähteä. Mieluummin ite menen kotiin, jossa 2vee..lapset ovat tunnetusti uteliaita ja meillä ei ole vielä tavaroita järkätty sen mukaan..

pahimmat tilitykset tulevat kyllä useamman lapsen äideiltä. Tyypillisesti tilanteen ollessa se, ettei mies osallistu (tarpeeksi).

tuttavapiirissäni, että kaikesta tehdään ihan kauhea numero, oli kyse melkein mistä vaan niin syntyy hirmuinen kohkaus molempien vanhempien toimesta :D Jotenkin aika hellyttävääkin! Kun on se ainokainen vauveli niin molemmat vanhemmat ovat ihan tikkana aina suunapäänä ja kuuntelen korvat tötteröllä piiiitkiä puheluita milloin mistäkin kummallisuudesta. Otan sen niin, että voin ehkä auttaa ja ajattelen, että kun ehkä joskus saavat toisen lapsen niin kyllä se siitä tasottuu...

Pyysin kovasti kaveriani tulemaan Helsingistä meille Tampereelle vierailulle vaikka yön yli (hänellä myös oma auto ja meillä paljon tilaa). Ei mitenkään päässyt, vaan sen sijaan pyyteli meitä hänen kaksioonsa. Mulla siis 3 lasta, ei autoa.

Kyllä mulle on monikin asia "vaikea", koska vertaan elämää yhden lapsen kanssa aina siihen, millaista elämä oli vielä vähän aikaa sitten, ilman lasta. Esim. ravintolassa oli mun mielestä huomattavasti miellyttävämpi käydä syömässä ilman pikkulasta. En silti hankaloita muiden elämää tai vaadi muita tanssimaan oman pillini mukaan. Muut tehkööt mitä haluavat ja ajatelkoot mitä haluavat, minä ja mieheni elämme yhden lapsemme kanssa sellaista elämää kuin haluamme.

Oli itsellenikin paljon vaikeampaa kaikki esikoisen kanssa, tietenkin. Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Toisen kanssa samat asiat meni ihan rutiinilla! :)

Kauppareissuakin jännitin koko päivän "jos se vaikka alkaa huutaa siellä". Nyt on kaksi lasta ja liikutaan joka päivä jossain eikä jännitä yhtään. Ja kun itse on varmempi ja osaa tulkita vauvaa paremmin, ei kitinöitä pahemmin edes esiinny.



Mutta tosiaan, kyllä oli vaikeaa ekan lapsen kanssa lähtemiset ja menemiset. Nyt jos olen vain vauvan kanssa liikkeellä, tuntuu se niin helpolta että lasken sen melkein omaksi ajaksi :)