Olen huomannut, että YHDEN lapsen äideille kaikki on aina vaikeaa.

t. kolmen äiti

on vähän eri asia totutella elämään esikoisen kanssa, kuin olla tuollaisen katraan kanssa. Olet harjoitellut yli 8 vuotta, joten tuskin asia on sinulle uusi ja ihmeellinen.



Eiköhän sallita jokaiselle varsinkin esikoisen vauva-aikana hieman kömpelyyttä ja rajoittuneisuuttakin.

kaikki on niin uutta, mutta itse olen kyllä kokenut, että yhden lapsen kanssa oli ekojen viikkojen jälkeen todella helppoa! Meillä on lapsilla ikäeroa aika tavallisen verran, 2,5v ja kyllä tuli esikoisen kanssa liikuttua tosi paljon ja tehtyä kaikenlaista: askarteluja, leikin hänen kanssa, reissattiin paljon ja iltaisinkin liikuttiin monessa paikkaa. Kahden kanssa menee hirveästi aikaa ihan arjen pyörittämiseen ja kahta lasta on vaikeampi raahata mukana minnekään. Tulee paljon vähemmän liikuttua missään nyt kun lapsia on kaksi.

Syödä ei kerkeä, suihkuun ei pääse, kylään ei voi lähteä yms...

No, kai se oli alkuun itsellekin hankalaa, ehkä sen on vain unohtanut. Minä kyllä liikuin vauvan kanssa paljon, paljon enemmän kuin kahden kanssa saati nyt kolmen..

T; 3:n äiti myös

Meillä on kaveripiiri eri puolilla Suomea. Muilla on vain yksi, samanikäinen lapsi kuin meidän esikoinen. Meillä lisäksi kuopus, jolla astma - ja koira.



Meidän perhe on reissannut kaukomailla pitkin poikin ja samaten ympäri Suomea heillä kyläilemässä. Nämä yksilapsiset eivät pääse meille Helsinkiin (iso talo, julkisillakin oven eteen) koskaan, kun matkanteko on niin työlästä. Saati nyt ulkomaille!

Mä olen yhden lapseni kanssa matkustanut, harrastanut ja osallistunut vaikka mihin. Lapsen kanssa ja ilman. Vieraat on aina ollut tervetulleita, ja luottamustoimiinkin olen kerennyt.

Minusta yhden kanssa liikkuminen on helppoa, mutta useamman lapsen vahtiminen on hankalaa. Siksi lapsellani kyläilee yleensä vain yksi kaveri kerrallaan, kun kahden kanssa vielä jotenkin selviän, mut useamman kanssa en. Samasta syystä en ole uskaltanut ottaa hoitoon ystäväni kolmea lasta, vaikka hän on joskus pyytänyt. En yksinkertaisesti selviä siitä. Ystävyytemme onkin vähän jäänyt tämän asian takia, vaikka olenkin selittänyt asian hänelle rehellisesti. Onhan se surullista, mutta en vain voi sille mitään, että en neljää lasta pysty vahtimaan yhtä aikaa. Eli minun kohdallani tuo väite kyllä pitää osittain paikkaansa.

Kun aiemmin on päässyt menemään yksin ja ekan kanssa vasta opetellaan menemään,ei niin omaa aikatauluu.Sit kun tulee useempi ni menee jo tottumuksesta.

naapurien lapsia kerralla jopa 10. Ja ennen omia lapsia hoidimme kaverien lapsikatraita, usein oli kolme kerrallaan.



Taitaa olla myös luonnekysymys.



6

Nyt kun on kolme niin kauhea projekti saada kaikki edes ovesta ulos

Mielestäni nuoret sopeutuvat aika hyvin ja ovat rohkeampia lähtemään lapsen kanssa reissuun jne. Jos yli 30v saa esikoisensa, niin voi olla alkuun hyvin hankalaa. Usein sitten se esikoinen pistetäänkin virikehoitoon toisen lapsen synnyttyä, koska ei kyetä hoitamaan yhtaikaa molempia: ainakaan kokonpäiväisesti.

Mulla yksi lapsi, 5,5-vuotias, ja toinen tuloillaan tänä keväänä.



Koskaan ei olla vedottu siihen et olis vaikeeta, vaikka ekaan neljään lapsivuoteen ei ollut edes omaa autoa!! Nyt ihmetellään kuinka aikanaan tultiin toimeen ilman sitä :)

Ja ihan voin yleistää kaikkien tuttujen sekä itse kohdalla, kun oli vain yksi.. Ai, että se on nykyään helppoa lähteä vain yhden kanssa jonnekkin, vaikka sitten vauva olisikin.. Mutta se on sitä aikaa.. =)

Yhden lapsen kanssa on _nimenomaan_ helppoa, mekin olemme matkustelleet vaikka missä, ja kaikki on sujunut mainiosti! En jaksaisi millään revetä kahteen suuntaan useampaa lasta vahtiessani - mutta ehkä silloin kasvaakin ne kuuluisat silmät selkään :-)

Ap tuon sinun kaverisi on vaikea liikkua sittenkin kun hänellä on 3 lasta. Se on ihmistyypistä, ei lapsiluvusta kiinni.



Itse olen aina liikkunut, kun on tarvinnut ja lapsia kohta kolme.

jos SINÄ et jaksa niiden kanssa liikkua? Kovin vaikeaa näyttää se sinunkin lähtemisesi olevan.

Miksi kaverisi pitäisi tulla teille?



Itse olen todennut että monilapsisten perheiden loppuupalaneet äidit käyttävät aina isoa kakaralaumaansa tekosyynä kaikkeen.



t: yhden lapsen äiti, jolle yhden lapsen kanssa liikkuminen on aina ollut helppoa. :)

Kaverillani on yksi 2v mukula, eikä hän edes kauppaan pääse ennenkuin mies tulee kotiin ja hoitaa sen ajan lasta. Kyllä minä kolmen (3v, 4v ja 6v) käyn ihan sujuvasti ja mielelläni kaupassa.

lapsen kanssa ei ole koskaan ollut vaikeaa. Ei edes silloin vauva-aikaan, hyvin joudin joka päivä suihkuun, sain syödä ja juoda rauhassa ja liikkuminenkin oli helppoa. Ja on sitä edelleen. Tuttavapiirini useamman lapsen äideille elämäni vaivattomuus tuntuu olevan kova paikka ja kovasti tuputetaan sitä kahden-kolmen lapsen politiikkaa meidänkin perheeseen, meillä kun ei ole mitään "oikeaa" syytä olla tekemättä lisää lapsia. Eräs ystäväni, kolmen lapsen äärettömän väsynyt äiti, oikein loukkaantui, kun hänen loputtomiin vauvauteluihinsa vastasin, että haluan pitää elämäni helppona ja vaivattomana. "Ei elämässä voi aina päästä helpolla", hän tiuskaisi. Ei voikaan, mutta kun tässä nyt on mahdollisuus sillä omalla lapsiluvullaan vaikuttaa elämän helppouteen, niin miksi ihmeessä ehdoin tahdoin vaikeuttaisin elämääni..?

Olen itse yhden lapsen äiti, ja kokenus sen todella vaikeaksi ja haastavaksi. Toisaalta, en tiedä miksi minun pitäisi olla se joka kulkee lapsen kanssa julkisilla tapaamaan muita, kun matkassa voi mennä 1,5h suuntaansa, kun taas muilla ihmisillä on pari, kolme lasta sekä auto?



Mutta kyllä, on ollut vaikeaa. Nyt lähes 5v iässä voi jo matkustaa bussilla reilun puoli tuntia, ilman että koko bussimatkan lapsi huutaa. Ei se ollut kivaa eikä miellyttävää, ei kenestäkään, samaa touhua oli myös kauppareissut. Ehkä yksi lapsiset perheet pysyvät yksilapsisina siksi, että ensimmäinen on jo ihan tarpeeksi vaikea...?

joille yhdenkin kanssa on helppoa, jättää lapsiluvun yhteen. Juuri koska ymmärtävät että kun on jo nyt vaikeaa, niin ei kannata enää sitä hankaluutta tuplata. Sitten taas nämä joille kolmenkaan kanssa ei ole vaikeaa, on niitä joille yhdenkään kanssa ei ollut ja siksi tehtiin lisää lapsiakin.

Ap tuon sinun kaverisi on vaikea liikkua sittenkin kun hänellä on 3 lasta. Se on ihmistyypistä, ei lapsiluvusta kiinni. Itse olen aina liikkunut, kun on tarvinnut ja lapsia kohta kolme.