Ulkopuolinen olo työyhteisössä

Tuollaiset työpaikat jossa osa on bestiksiä keskenään on niin myrkkyä.. Käytös voi olla samankaltaista kuin ylä-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset työpaikat jossa osa on bestiksiä keskenään on niin myrkkyä.. Käytös voi olla samankaltaista kuin ylä-asteella.

Meillä on töissä useampia "bestispareja" eikä se mitenkään työntekoa ole haitannut. Enemmänkin on positiivinen vaikutus kun naamat ei ole norsunvtulla koko aikaa.

Tervehtivätkö he edes sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset työpaikat jossa osa on bestiksiä keskenään on niin myrkkyä.. Käytös voi olla samankaltaista kuin ylä-asteella.

Meillä on töissä useampia "bestispareja" eikä se mitenkään työntekoa ole haitannut. Enemmänkin on positiivinen vaikutus kun naamat ei ole norsunvtulla koko aikaa.

Kyllä se vie työnteolta pohjaa kun osa kollegoista hihittelee, halailee ja puhuu viikonloppukänneistä. Kyseessä "asiantuntijat"

Väärä työpaikka sinulle siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset työpaikat jossa osa on bestiksiä keskenään on niin myrkkyä.. Käytös voi olla samankaltaista kuin ylä-asteella.

Meillä on töissä useampia "bestispareja" eikä se mitenkään työntekoa ole haitannut. Enemmänkin on positiivinen vaikutus kun naamat ei ole norsunvtulla koko aikaa.

Kyllä aikuisella pitäisi olla sen verran sosiaalisia taitoja että osaa jättää bestiskuviot yläkoulu aikoihin ja tulee toimeen töissä  ilman riiippuvaisuutta keneenkään toiseen. Töissä voi olla tasavertaisesti kaikkien kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset työpaikat jossa osa on bestiksiä keskenään on niin myrkkyä.. Käytös voi olla samankaltaista kuin ylä-asteella.

Meillä on töissä useampia "bestispareja" eikä se mitenkään työntekoa ole haitannut. Enemmänkin on positiivinen vaikutus kun naamat ei ole norsunvtulla koko aikaa.

Kyllä se vie työnteolta pohjaa kun osa kollegoista hihittelee, halailee ja puhuu viikonloppukänneistä. Kyseessä "asiantuntijat"

Töissä saa olla hauskaa!! Ei tarvitse otsa kurtussa suorittaa :)

Tuttua minullekin ap. Jotenkin ei edes neljäkymppisenä lakkaa kirpaisemasta se, että kahvitauolla, kokouksissa, koulutuksissa ja tyhy-tapahtumissa kukaan ei koskaan istu minun viereeni  paitsi jos se on viimeinen vapaa paikka. Ja huolehdin hygieniastani enkä kylve hajustetuissa tuotteissa, koska joku kuitenkin sitä ehdottaa seuraavaksi.

Tuo on hankalaa. Omassa työssä myös ulkoisesti "kaikki tuli toimeen kaikkien kanssa", mutta pinnan alla on ne omat klikklinsä. Sain myös vähän traumoja, kun huomasin töissä, että minut aina jotenkin ohitettiin tai sanomisiani haluttiin osoittaa koko ajan vääräksi. Vetäydyin kuoreeni sitä enemmän mitä enemmän huomasin, että työpanostani ei arvosta kukaan. En päässyt piireihin. Mutta olen tottunut tavallaan siihen, koska en ole koskaan päässyt piireihin missään. En ala-asteella, enkä aikuisena. Olen ollut aina vähän outolintu.

Hyi. Nuo palaverit ja koko yhteisön lounastauot on kauheita. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hankalaa. Omassa työssä myös ulkoisesti "kaikki tuli toimeen kaikkien kanssa", mutta pinnan alla on ne omat klikklinsä. Sain myös vähän traumoja, kun huomasin töissä, että minut aina jotenkin ohitettiin tai sanomisiani haluttiin osoittaa koko ajan vääräksi. Vetäydyin kuoreeni sitä enemmän mitä enemmän huomasin, että työpanostani ei arvosta kukaan. En päässyt piireihin. Mutta olen tottunut tavallaan siihen, koska en ole koskaan päässyt piireihin missään. En ala-asteella, enkä aikuisena. Olen ollut aina vähän outolintu.

Ja sanomiset monesti halutaan kuulla väärin tai alan änkyttää koska olen niin kovassa paineessa töissä.

T. Eri

Olen myös tullut ihmisten kanssa tosi varovaiseksi, koska toistuvasti olen saanut huomata, että jossakin vaiheessa ne joita luulin ystäviksi, puukottaakin selkään. En oikeastaan luota yhtään keneenkään. Tämä taas saa minut vähän kömpelöksi sosiaalisissa tilanteissa ja olen tavallaan kierteessä.  Kömpelö ja epäaiodon oloinen> kukaan ei viihdy seurassani> olen entistä kömpelömpi ja epäaidompi

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tullut ihmisten kanssa tosi varovaiseksi, koska toistuvasti olen saanut huomata, että jossakin vaiheessa ne joita luulin ystäviksi, puukottaakin selkään. En oikeastaan luota yhtään keneenkään. Tämä taas saa minut vähän kömpelöksi sosiaalisissa tilanteissa ja olen tavallaan kierteessä.  Kömpelö ja epäaiodon oloinen> kukaan ei viihdy seurassani> olen entistä kömpelömpi ja epäaidompi

Itse jotenkin ylijaan itsestäni asioita koska olen niin ahdistunut töissä :( luotan ihmisiin liian helposti

Sosiaalisesti kömpelöt eivät pääse porukoihin

Haluatko olla osa tuollaista työ-yhteisöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tullut ihmisten kanssa tosi varovaiseksi, koska toistuvasti olen saanut huomata, että jossakin vaiheessa ne joita luulin ystäviksi, puukottaakin selkään. En oikeastaan luota yhtään keneenkään. Tämä taas saa minut vähän kömpelöksi sosiaalisissa tilanteissa ja olen tavallaan kierteessä.  Kömpelö ja epäaiodon oloinen> kukaan ei viihdy seurassani> olen entistä kömpelömpi ja epäaidompi

 

Itse jotenkin ylijaan itsestäni asioita koska olen niin ahdistunut töissä :( luotan ihmisiin liian helposti

Opettele tuosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tullut ihmisten kanssa tosi varovaiseksi, koska toistuvasti olen saanut huomata, että jossakin vaiheessa ne joita luulin ystäviksi, puukottaakin selkään. En oikeastaan luota yhtään keneenkään. Tämä taas saa minut vähän kömpelöksi sosiaalisissa tilanteissa ja olen tavallaan kierteessä.  Kömpelö ja epäaiodon oloinen> kukaan ei viihdy seurassani> olen entistä kömpelömpi ja epäaidompi

Miksi ihmiset ovat niin julmia?

Tämä oli valitettavan tuttua omassa (jo entisessä) työssäni luokanopettajana. Osa kollegoista oli ollut talossa pitkään, ja heillä oli aina ihan omat bileensä, niin töissä kuin vapaallakin. Henkilökunnan huoneessa heiteltiin sisäpiirijuttuja ja somessa hehkutettiin yhteiskuvissa "parasta ryhmää". Näennäisesti kaikkien kanssa kyllä tultiin juttuun ja oltiin mukavia, mutta sinne sisäpiiriin ei kuitenkaan ollut mitään asiaa.

Toisessa työyhteisössä (tämä vakan puolelta) yksi työkaveri jopa sanoi minulle, että hänellä on jo kaveriluku täynnä, eikä halua yhtään uutta. Sielläkin työyhteisön tietyllä ryhmällä oli tapana käydä keikoilla porukalla, enpä sitte jäänyt odottamaan kutsua mukaan...

Minulla on kyllä muutoin kavereita ja olen isossakin porukassa ihan joviaali hauskuuttaja. Osaan olla kaveri myös kahdenkesken. Opetus- ja kasvatusala vaan sattuu olemaan työilmapiiriltään usein ihan karsea.

Meillä oli ennen kaikki tasapainossa mutta nyt tuli uusi henkilö ja yksi tiimin vanhoista jäsenistä löysi itselleen sydänystävän. No ei tässä mitään mutta jakavat työvuorot niin että saavat tehdä töitä yhdessä ja työasioista kertominen unohtuu kun he ovat jutelleet jo kahdestaan läpi. Ihan kiva että kavereita mutta jotenkin tämä menee yli. 

Pyydätkö itse muita lounaalle, vapaa-ajan viettoon, menetkö itse muiden viereen istumaan? Jne