Miksi on kiellettyä olla onnellinen kolmen tytön äiti tai isä?

Silti tulee tunne että onko ne oikeesti onnellisia kolmesta tytöstä?

voin miettiä, oletko sinä oikeasti onnellinen vain kahdesta lapsesta.

Enhän mä nyt tollaisesta kysymyksestä vedä hernettä nenuun. Hyvin yksinkertaista!

niin sitten asia selittyy sillä, että ihmiset ovat erilaisia. Minulla olisi kyllä mennyt herne nenään, jos joku olisi tullut kahden lapsen aikaan kysymään, olenko oikeasti onnellinen kun lapsia ei ole enemmän. Minusta se on oikeasti todella tökerö kysymys!



Itse en koskaan tenttaa ihmisiltä tällaisia asioita, en lasten määrään, sukupuoleen tai muihin liittyviä. Enkä varsinkaan kysele ensimmäisen lapsen perään, sillä se voi olla asiana se kaikista kipein. Vain hyvin läheisten ystävien kanssa saatan ottaa tällaiset asiat puheeksi sopivassa tilanteessa.



t. se kolmen tytön äiti

niin sitten asia selittyy sillä, että ihmiset ovat erilaisia. Minulla olisi kyllä mennyt herne nenään, jos joku olisi tullut kahden lapsen aikaan kysymään, olenko oikeasti onnellinen kun lapsia ei ole enemmän. Minusta se on oikeasti todella tökerö kysymys! Itse en koskaan tenttaa ihmisiltä tällaisia asioita, en lasten määrään, sukupuoleen tai muihin liittyviä. Enkä varsinkaan kysele ensimmäisen lapsen perään, sillä se voi olla asiana se kaikista kipein. Vain hyvin läheisten ystävien kanssa saatan ottaa tällaiset asiat puheeksi sopivassa tilanteessa. t. se kolmen tytön äiti

Mutta tyttöjen äidit nyt on niin herkkiä, on se huomattu. Siksi mietinkin ihan päässäni vaan että onko ne tosiaan onnellisia, vakuuttelevat kyllä olevansa, vaikka en sellaisia vakuuksia kaipaa.

t. kolmen tytön äiti

Meillä anoppi esikoisen kohdalla toivoi poikaa ja osti kaikki mahdolliset tavarat poikaväreillä. Synnärillä pahoitteli, että seuraava on sitten poika.



Mies kyllä kaipaa poikaa, että saa ostaa poikaleluja :)



Nyt odotan toista ja kyselijöille olen sanonut, että entäpä jos se kaivattu poika tulee, joka onkin sitten vaikeasti vammainen. Ovat sitten olleet hiljaa. Apuja lasten hoitoon ei tule, joten isoa katrasta en ajatellut tehdä. Tyttö-olo on :)

saattaa johtua siitä, että heiltä vaaditaan ja odotetaan niitä poikia monta kertaa useammin kuin poikien äideiltä tyttöjä. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi? Varsinkin tuo vanhempi kansanosa on edelleen äänekkäästi sitä mieltä, että vain pojat on jotain. Vaikka eihän ne pojat edes hoida vanhoja vanhempiaan sitten kun he apua tarvitsisivat.

Ai, mun mielestä ei ole ollenkaan sopimatonta.

niin sitten asia selittyy sillä, että ihmiset ovat erilaisia. Minulla olisi kyllä mennyt herne nenään, jos joku olisi tullut kahden lapsen aikaan kysymään, olenko oikeasti onnellinen kun lapsia ei ole enemmän. Minusta se on oikeasti todella tökerö kysymys! Itse en koskaan tenttaa ihmisiltä tällaisia asioita, en lasten määrään, sukupuoleen tai muihin liittyviä. Enkä varsinkaan kysele ensimmäisen lapsen perään, sillä se voi olla asiana se kaikista kipein. Vain hyvin läheisten ystävien kanssa saatan ottaa tällaiset asiat puheeksi sopivassa tilanteessa. t. se kolmen tytön äiti

Mutta tyttöjen äidit nyt on niin herkkiä, on se huomattu. Siksi mietinkin ihan päässäni vaan että onko ne tosiaan onnellisia, vakuuttelevat kyllä olevansa, vaikka en sellaisia vakuuksia kaipaa.

joo tottakai on luonnollista pahoittaa mielensä, jos lapsia tai omaa perhettä aletaan arvostelemaan tai arvottamaan.



yleensäkin tarkoitin että kiivaita ovat usein sekä toisten perheitten koostumuksiin puuttujat, että sitten puolustelijat. koko keskustelu aiheesta yleensäkin.



mitä väliä sillä on millaisia perheitä toisilla on, ja mihin kukin on tyytyväinen tai mitä toivoo? pitäisi riittää kun on tyytyväinen omaan perheeseensä. ja toisaalta, miksei asiasta voisi keskustellakin ilman että heti on joku pahoittamassa mieltään, siis ihan ystävällisesti jutellen :)

sellaiset, jotka hehkuttavat omaa onneaan toisen sukupuolen kustannuksella. Väheksyvät toista sukupuolta ja ylistävät omaansa. Vaikka totuus on, että poikien äiti ei tiedä millaista on olla tyttöjen äiti ja päinvastoin. Onnellinen saa olla, eikä tarvitse edes tuntea, että jotain puuttuu, mutta onhan se outoa onnellisuutta, jos joka väliin pitää todistella miksi tytöt/pojat ovat parempi lapsia kuin toista sukupuolta olevat.



On tervettä toivoa molempia sukupuolia, ja ehkä olla hieman pettynytkin, jos ei saa. Mutta tunteet pitää käsitellä pois ja tulla siihen lopputulokseen, että omat lapset ovat ne parhaat, sukupuolesta riippumatta. Lisäksi lapset ovat persoonia, eivätkä sukupuolia.

kauko-ohjattavien autojen, junaratojen, onkien ja moottoripyörien hankkimiselle :D

Mies kyllä kaipaa poikaa, että saa ostaa poikaleluja :)

Ihmiset vain hirveän helposti kokevat että heidän onnensa on jotenkin niin ainutlaatuista, ja että se on kiinni tietyistä asioista. Myönnän tämän itsekin - minusta meillä on ihana perhe ja lapset: tyttö ja poika. Myönnän että toivoin poikaa ja tyttöä, ja olen onnellinen että toiveeni toteutui. Se onkin sitten toinen juttu olisinko sen onnettomampi jos olisinkin saanut kaksi tyttöä tai kaksi poikaa.. Mutta sitähän en voi tietää.

Minua ärsyttää eniten, sellaiset, jotka hehkuttavat omaa onneaan toisen sukupuolen kustannuksella. Väheksyvät toista sukupuolta ja ylistävät omaansa. Vaikka totuus on, että poikien äiti ei tiedä millaista on olla tyttöjen äiti ja päinvastoin. Onnellinen saa olla, eikä tarvitse edes tuntea, että jotain puuttuu, mutta onhan se outoa onnellisuutta, jos joka väliin pitää todistella miksi tytöt/pojat ovat parempi lapsia kuin toista sukupuolta olevat. On tervettä toivoa molempia sukupuolia, ja ehkä olla hieman pettynytkin, jos ei saa. Mutta tunteet pitää käsitellä pois ja tulla siihen lopputulokseen, että omat lapset ovat ne parhaat, sukupuolesta riippumatta. Lisäksi lapset ovat persoonia, eivätkä sukupuolia.

On tervettä toivoa molempia sukupuolia, ja ehkä olla hieman pettynytkin, jos ei saa.

mutta yhtä tervettä on sekin, ettei sukupuolella ole ihan oikeasti väliä. Minua ärsyttää, kun ihmiset tyrkyttävät ideaalia tytöstä ja pojasta eivätkä usko jos sanon, etten toivo erityisesti kumpaakaan. Sitten höpinä jatkuu tyyliin "toivot kuitenkin, et vain myönnä" jne. :o

2 lasta ja mieluiten molemmat samaa sukupuolta. Itse olen isoveli-pikkusisko-perheestä, joka kokemukseni mukaan on huonoin mahdollinen sisarussovun kannalta...

Eiköhän kyse ole teillä ollut jostain muusta kuin isoveli-pikkusisko -järjestyksestä? Yhteensopimattomista persoonista, vanhempien epäreilusta kohtelusta tms?

Minulla on nimittäin isoveli, eikä elämä pikkusiskona ole ollut ollenkaan kamalaa! Mitä nyt aina saa kuulla siitä pikkuisuudesta, mutta hyvällä tahdolla senkin.

Meillä on neljä poikaa ja meitä todella säälitään. Jos kerron jollekin pojistamme, ilmeet ovat tyyliin "otan osaa". Mentiin ravintolaan itsenäisyyspäivän aikaan syömäään ja tarjoilija oli shokissa, että oikeestiko tulette tänne syömään noiden kanssa. Kaikkien oletusarvo tuntuu olevan, että poikamme ovat kuin kuriton apinalauma ja että meillä on hermo koko ajan piukassa. Noh, ei ole. Toki meillä vauhtia välillä riittää, mutta ihan hyvin menee, kiitos, ja samanlaista ylä- ja alamäkeä kuin muillakin vanhemmilla. Yhtään pojistani ei pois vaihda vaikka oma äitinikin taannoin totesi että "oishan se tietysti kiva ollu nähdä vielä yhden likkalapsenkin kasvavan". Mutta pojistamme ei hänkään kuulemma luopuisi :-)

On tervettä toivoa molempia sukupuolia, ja ehkä olla hieman pettynytkin, jos ei saa.

mutta yhtä tervettä on sekin, ettei sukupuolella ole ihan oikeasti väliä. Minua ärsyttää, kun ihmiset tyrkyttävät ideaalia tytöstä ja pojasta eivätkä usko jos sanon, etten toivo erityisesti kumpaakaan. Sitten höpinä jatkuu tyyliin "toivot kuitenkin, et vain myönnä" jne. :o

Dissaa poikia ihan kympillä. Kyllä se on näin pojan ja tytön äitinä "mukava" kuulla kun pelkkien tyttöjen äiti kauhistelee poikalapsia. En tiedä tekeekö sitä sen takia että ovat katkeria? vai sen takia että ovat oikeesti sitä mieltä? mutta sen tiedän että se on kuvottavaa.

Mutta annas olla jos erehtyy sanomaan tyttöjen äideille että "tykkään kun saan kasvattaa myös poikaa tytön lisäksi"

Se otetaan heti vittuiluna.

mutta OIKEASTIHAN kaikista on valtavan hienoa, kun on paljon poikia. Poika tuli, paljon tuli. Tyttö tuli, tyhjä tuli, sanoo vanha sananlasku : (

Meillä on neljä poikaa ja meitä todella säälitään. Jos kerron jollekin pojistamme, ilmeet ovat tyyliin "otan osaa". Mentiin ravintolaan itsenäisyyspäivän aikaan syömäään ja tarjoilija oli shokissa, että oikeestiko tulette tänne syömään noiden kanssa. Kaikkien oletusarvo tuntuu olevan, että poikamme ovat kuin kuriton apinalauma ja että meillä on hermo koko ajan piukassa. Noh, ei ole. Toki meillä vauhtia välillä riittää, mutta ihan hyvin menee, kiitos, ja samanlaista ylä- ja alamäkeä kuin muillakin vanhemmilla. Yhtään pojistani ei pois vaihda vaikka oma äitinikin taannoin totesi että "oishan se tietysti kiva ollu nähdä vielä yhden likkalapsenkin kasvavan". Mutta pojistamme ei hänkään kuulemma luopuisi :-)

sanon minä eli se neljän pojan äiti. Ehkä sanonlasku on toista mieltä, mutta minä olen kyllä ylpeä ja kiitollinen siitä, että olen saanut neljä hienoa ja mukavaa ja tervettä ja rakastettavaa LASTA. Niin että onnentoivotukset ap:lle hienoista tyttäristään, teillä on komia katras!

mutta OIKEASTIHAN kaikista on valtavan hienoa, kun on paljon poikia. Poika tuli, paljon tuli. Tyttö tuli, tyhjä tuli, sanoo vanha sananlasku : (

Meillä on neljä poikaa ja meitä todella säälitään. Jos kerron jollekin pojistamme, ilmeet ovat tyyliin "otan osaa". Mentiin ravintolaan itsenäisyyspäivän aikaan syömäään ja tarjoilija oli shokissa, että oikeestiko tulette tänne syömään noiden kanssa. Kaikkien oletusarvo tuntuu olevan, että poikamme ovat kuin kuriton apinalauma ja että meillä on hermo koko ajan piukassa. Noh, ei ole. Toki meillä vauhtia välillä riittää, mutta ihan hyvin menee, kiitos, ja samanlaista ylä- ja alamäkeä kuin muillakin vanhemmilla. Yhtään pojistani ei pois vaihda vaikka oma äitinikin taannoin totesi että "oishan se tietysti kiva ollu nähdä vielä yhden likkalapsenkin kasvavan". Mutta pojistamme ei hänkään kuulemma luopuisi :-)

vanhemmille ihmisille POIKA on todella tärkeä. Meiltä jopa kysyttiin suoraan olimmeko pettyneitä, kun esikoinen oli tyttö.

sovun kannalta? Meillä tuollainen yhdistelmä ja rakastavat kovasti toisiaan ja leikkivät yhdessä. Missä kohdassa se sovuttomuus alkaa?

Mulla itellä oli sisko ja me tapeltiin ihan hirveästi, nyt ollaan hyvät ystävät.

2 lasta ja mieluiten molemmat samaa sukupuolta. Itse olen isoveli-pikkusisko-perheestä, joka kokemukseni mukaan on huonoin mahdollinen sisarussovun kannalta...

kaksi lasta on sopiva määrä ja toivoimme että ovat sitten samaa sukupuolta molemmat, olivat sitten tyttöjä tai poikia.

Voisi olla mun suusta:

meillä on kaksi poikaa. voin rehellisesti sanoa että toivoisin vielä tyttöä, mutta kun kolmatta alamme tekemään on ensisijaisena toiveena tietysti yleensäkin saada lapsi.

voi olla jopa, että ensin tunnen pettymystä jos saamme taas pojan, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää toivoa jotakin sukupuolta. varmasti tulen lasta jokatapauksessa rakastamaan yhtälailla oli sitten tyttö tai poika.

kaikilla ei tietysti ole minkäänlaisia toiveita sukupuolesta, eikä tarvi olla. mutta ei siinäkään ole mitään väärää jos niitä toiveita on.

Dissaa poikia ihan kympillä. Kyllä se on näin pojan ja tytön äitinä "mukava" kuulla kun pelkkien tyttöjen äiti kauhistelee poikalapsia. En tiedä tekeekö sitä sen takia että ovat katkeria? vai sen takia että ovat oikeesti sitä mieltä?

Meillä on vain tyttöjä, eikä tulisi mieleenkään haukkua kenenkään poikia. Enkä kyllä tunne muitakaan näin tekeviä. Ettet nyt vain kuvittele jokaisen katseen tarkoittavan dissaamista. Meinaan että toki saatan ohimennen vilkaista esim. kovasti julkisella paikalla riehuvaa poikaa, mutta onnistuuhan se tohottaminen tytöiltäkin.

Nyt kun rupesin miettimään, niin ainoa tuntemani poikia kauhisteleva ihminen on eräs kolmen pojan ja yhden tytön isä. Hänen mukaansa pojat tuovat taloon "maailmanlopun meiningin"...