Paikkakunta tai seutu, jonne et IKINÄ muuttaisi Suomessa. Miksi et?

paikka johon en enää palaisi, jos itse saisin päättää kuinka elämä menee. olen maalaistyttö, vaikka olenkin suurimman osan elämääni näissä suomen ja ruotsin isoimmissa kaupungeissa elänyt. jos voisin valita (molemmille vanhemmille työt ja lapsille koulut sekä ystäviä ja sukulaisia lähellä) asuisin mielelläni jossain parintuhannen asukkaan maalaiskunnassa.

jonka kotiseuturakkautta on loukattu.

Eteläpohojalaaset eivät ainakaan ole umpikieroja, vaan suoria - mutta pitkämuistisia.

Savolaiset sen sijaan ovat niin kavalia ja kieroja, että jos kirnuun laittaa, ei männällä osu.

Pohjanmaa, sen kaikki osat.koska se on täynnä umpikieroja pohjalaisia.

tai muuhun suureen kaupunkiin. Maalla on mukavaa :)

En vaan tykkää.. Kiva siellä on käydä, mutta ihana kun pääsee pois! =)



Ja Itä-Suomessa asun. Täällä haluaisin asua koko loppuelämäni, jos se minusta on kiinni! =) Täällä on perhe, lapset, suurin osa sukulaisista ja tutuista.

olen itäsuomalaista sukua ja maalta kotoisin, joten ehkä voisin ainakin muutamaksi vuodeksi muuttaa itäsuomalaiseen tuppukyläänkin. Siellä ihmiset ovat 'minun ihmisiäni', länsirannikon väkeä en sitten ymmärrä millään.



Olen asunut vaikka missä päin Suomea ja ulkomaita ja aina olen viihtynyt. Sekä isoissa että pienissä paikoissa. Joten kaippa se sitten pakon edessä menisi tuo länsirannikkokin...



Mutta tosi hyvä syy täytyisi olla muuttaa pois Helsingin keskustasta. Muu PK-seutu vielä menisi ja joku kasvukeskus, esim Oulu.

olen tehnyt työkseni projekteja ympäri Suomen ja havainnut muutaman peruseron.



Vieraanvaraisuus on suurin Itä-Suomessa ja pienenee tasaisesti, mitä lännemmäs mennään. Turun seutu on ikävin. Pohjanmaalla sentään vieraille näyttämisen halu voittaa nuukuuren. :D



Mutta ahkerimmat ihmiset löytyvät ilman muuta Länsi-Suomesta. Ja kateus on rakentavaa, hyvää - periaattella että jos naapuri rakentaa uuden ladon, naapuri ajattelee että perkules, mää rakennan isomman. Kun taas savolainen menee ja yön pimeydessä tuikkaa naapurin ladon tuleen.

Ja sama koskee siis myös tuota Helsingin ja etelä-Suomen aluetta.



Itä-Suomessa tunnen olevani jotenkin "omieni keskellä". Rakastan savolaista lupsakkuutta ja karjalaista iloisuutta...



-50

MUTTA en koskaan tuntenut itseäni itä-suomalaiseksi. Se identiteetti ei vain ole mua.



T. länsisuomalainen :)

minäkin. Ihmiset ja ilmasto ovat suomen surkeimmat. Hehkutettu merikin on haiseva, saastunut, sinileväinen, ei paljoa kehumista...



Kokemusta asumisesta Pori-Rauma akselilla.



Onnellisesti jo sieltä pois päässyt :)

Ja pohjoissuomi. Sinne kylläkään vaan sen takia en lähtis, kun kaikki läheiset jäisi niin kauas. Helsinki ja Turku on aika kamalia paikkoja. Ihan kivahan siellä on käydä, mutta ikinä en siellä tahtoisi asua!!!

savolaisten niin "muka-hauska-huumorintaju" ja ennakkoluulo kaikkea uutta ja vierasta kohtaan on niin puistattavaa.

kokemusta on 15 vuotta, ei enää ikinä.

Lappiin, Länsi-Suomeen enkä maaseudulle (paitsi jonnekin pääkaupunkiseudulle).

Asun Itä-Suomessa keskikokoisessa kaupungissa, enkä hirvittävän hyvin viihdy. Itse asiassa minne en muuttaisi on paljon enemmän kuin minne muuttaisin ;)

Olin opiskelemassa siellä, mutta oli pakko vaihtaa kesken koulun, kun oli vaan niin syvältä.

maaseudulle tai kehyskuntaan. En Jyväskylää pohjoisemmaksi enkä Lahtea idempään. Tampereella on hyvä asua, Helsinkiin voisin kuvitella muuttavani.

Elämänlaatu romahtaisi. Lisäksi pk-seutu on töykeine ihmisineen vastenmielinen paikka.

Lapin syrjäseudut palvelujen puutteen ja hyttysten takia. Mökki siellä kelpaisi kyllä.

Ei turvallisuutta, isoja kolhoosikouluja, järkyttävän isoja päiväkoteja, välinpitämättömyyttä, teennäisyyttä, väkivaltaa.

E-P:lla ja Satakunnassa on latteat maisemat ja tylyt ihmiset. E-P:lla myös harrastetaan aiheetonta leuhkimista.

on koko Uusimaa. Sen pahempi, mitä lähemmäs Helsinkiä mennään. Varmaan vielä joudun sinne joskus asumaankin, kun nykyisin kaikki siirtyy sinne :(