Miten toimisit jos tapaisit ekaa kertaa tuttavasi miehen ja sydän alkaisi läpättää,

En onneksi ole ihan noin alapääni ja tunteideni vietävissä.

Ex aiheutti juuri tuollaiset reaktiot minussa. Kemiat sopi ihan täysin yhteen, oltiin molemmat ihan taivaissa. No seuraavan viiden vuoden aikana kuitenkin kasvettiin ihan eri suuntiin, joten en enää noillakaan oireilla luule, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella.

16-vuotiaana olisin luultavasti jäänyt tuijottamaan tuota miestä, hakeutunut hänen seuraansa puoliväkisin ja yrittänyt ujuttää kättäni hänen käteensä.



Nyt 3-kymppisenä yrittäisin olla mahdollisimman normaalisti ja mahdollisimman vähän tekemisissä tuon miehen kanssa. Jos kemia olisi selkeästi molemminpuolista niin saattaisin huumorilla ja hieman haikeanakin esim. väläyttää pienen, neutraalin, ei-viettelevän hymyn, mutta tekisin kyllä tarvittaessa selväksi ihan sanallisestikin, että tässä ollaan aikuisia perheellisiä ihmisiä eikä pompita aidan puolelta toiselle kuin kiimaiset jänikset.

tossa nyt pitäis tehdä? Kyllähän sitä aina ihastuu milloin kehenkin.

Tuntisin tunteeni, minkä niille voi?

Pitäisin kuitenkin aikuisen järjen päässäni ja käyttäytyisin niinkuin aikuinen ihminen käyttäytyy. En menisi tunteiden mukana.



Itselleni on käynyt juuri niin, että mieheni on henkilö johon ensisilmäyksellä tuntuu ihastuvan niin moni.. Nyt on monta ystävyyttä katkennut, kun eivät pöljät pysty erittelemään tunteita ja tekoja. Surullista.

niin olis eka kerta elämässä, kun tätä naista vietäis tuulella. Tällainen hämäläinen luonne ei taivu äkkiliikeisiin. Vakavasti puhuttuna, miettisin kyllä, mitä tarvetta tuollainen tunne on syntynyt täyttämään, eli mikä asia omassa elämässäni on rempallaan, kun kuvittelen tuon miehen olevan siihen sopivaa taikalaastaria.

Hain lastani harrastuksesta, olin käynyt itse sillä aikaa juoksemassa 10 km lenkin ja olin ihan hiestä märkä, naama punaisena ja tukka lintassa.



Odottelin lastani harrastupaikan ulkopuolella ja venyttelin pohkeitani, kun paikalle asteli aivan ihan mies. Vaihdoimme muutaman sanan siitä, että lapsukaisia tässä odotellaan... Hän hymyili ihanasti ja katsoi silmiin.



Sitten lapset tulivatkin ja siinä hypättiin autoihin. Vielä hän katsoi autostaan minua ja hymyili, kun ajoin pois.



Sen jälkeen olen nähnyt häntä kaukaa silloin tällöin lasten harrastuksiin liittyvissä yhteyksissä. Hän on ollut vaimonsa seurassa, enkä ole ollut esim. moikkausetäisyydellä. Silti sydän läpättää aina, kun näen hänestä vilahduksenkin. En kuitenkaan aio millään tavalla lähestyä häntä.

Kertoisin miten kaikki muu on toisarvoista tähän verrattuna, jättäisin mieheni ja perheeni ja lähtisin tuon upean miehen tarakalla vaikka maailman ääriin.

Kaikki, jotka ovat saaneet minussa aikaan tuollaisen reaktion, ovat myöhemmin osoittautuneet sitoutumiskyvyttömiksi kukasta kukkaan hyppijiksi. Hurmaavat joka toisen - vähintään.

saada sydämen läpätykset loppumaan ja jatkaisin elämääni niin kuin ennenkin. Helpointa olisi varmaan ajatella, että mitä ärsyttäviä vikoja siinä miehessä voisi olla.

mitään fiboja. Mutta meidän suhteen (yli 10 v yhdessä) vain 2 miestä on aiheuttanut minussa tuollaisia tunteita, ja niiden tunteiden kanssa on ihan mukava elellä. On tää arki sen verran raskasta pienten lasten kanssa, että mukavahan se on haaveilla. Kun tiedän että joku suhde noiden miesten kanssa tai edes joku pieni syrjähyppy on sula mahdottomuus.

mutta en tietenkään näyttäisi tätä, en siis yrittäisi iskeä tai mitenkään osoittaa että pidän miestä puoleensavetävänä.

Myöhemmin, kun mies ei olisi kuulolla, luultavasti kehaisisin hänelle miestään, tyyliin "Sua on onnistanut" ;)



Luultavasti myöhemmin aiempaa tarkemmin tarkkailisin että mahtaako tuon kaverin elämä olla muutenkin täydellistä ja ihanaa. Ja olisin entistä kateellisempi ;)