Paikkakunta tai seutu, jonne et IKINÄ muuttaisi Suomessa. Miksi et?
Mä en jotenkin näe itseäni asumassa itäsuomalaisessa kunnassa tai pikkukaupungissa. Ahdistaisi ihan hirveästi, jos kaupungissa on alle 100 000 asukasta. Haluan kunnon vanhan keskustan ja meininkiä ja tällä hetkellä ainoa, jossa sitä edes jotenkin on, on Helsinki.
Kommentit (109)
Helsingin ulkopuolelle. Ja tämä vain siksi, että mun elämä nyt vaan on täällä. Perhe, sukulaiset, ystävät, työ, harrastukset, kaikki mitä tarvitsen. Haluan kuitenkin asua oikeassa kaupungissa ja lähimmät on 100 kilometrin päässä ja se on liian kaukana kaikesta tärkeästä.
Enkä myöskään pohjoisimpaan Lappiin.
tai muuten harvaan asutulle alueelle. Tällä hetkellä asun ja elän itäsuomalaisessa "pikku"kaupungissa (alle 100 000 asukasta). Pääkaupunkiseudulle muuttaisin ainoastaan pakon edessä.
- pääkaupunkiseudulle
- Kuopion pohjoispuolelle
- ihan pikkukaupunkiin
- maaseudulle
Kehyskunnat: olen kokeillut eikä ollut meidän perheen valinta.
Maaseutu: ei myöskään.
Helsingin lisäksi voisin ajatella asuvani Espoossa tai Vantaalla. Myös ehkä Tampere tai Turku menisi, mutta sitten pitäisi olla joku superhyvä työ, jotta kannattaisi alkaa muuttamaan.
Minä taas en muuttaisi Helsinkiin tai pk-seudulle muutenkaan Enkä myöskään pohjoisimpaan Lappiin.
Se on kokeiltu jo ja ei ollut hyvä. Asutaan nyt Tampereella ja jos jonnekin pitäisi muuttaa niin ehkä Helsinkiin. Olen siellä väliaikaisesti asunutkin.
Tän pidemmälle en lähtisi. Jos nyt kuitenkin olis ihan pakko, niin sen pitäis olla joku isompi kaupunki, pikkupaikat ei tulis kyseeseen ollenkaan. Kauheinta olis asua jossain pienessä kunnassa keskellä ei mitään, naapuriinkin olis pitkä matka ja pelkkää metsää tai peltoa ympärillä, mä tulisin hulluksi.
Siellä on minulle kaikki: koko suku, paljon harrastusmahdollisuuksia ja meri, joka on minulle todella tärkeä.
No, ehkä just ja just voisin asua Turussa tai kesäisin Naantalissa...
paikoissa asumassa, mutta Kouvola ympäristöineen on puistattava ja sinne en haluaisi missään tapauksessa. On niitä paikkoja muitakin, mutta periaatteessa voisin kuvitella asuvani sekä kaupungissa että maaseudulla joko suomen- tai ruotsinkielisessä ympäristössä, vaikka olenkin suomenkielinen. Oikeastaan olen tuota kaikkea jo koettanutkin...
Muuten ei väliä, sopeudun helposti.
Älyttömät hinnat ja muutenkaan ei vaan nappaa. Asutaan kehyskunnassa ja haaveena muutto lappiin.
Jos olisi pakko niin muuttaisin sit Tukholmaan suoraan. Mutta siis, kaikista hirvein paikka mikä tulee mieleen on Hyvinkää. Se vaan on niin ahdistava paikka. Ja yleensäkin vastaavat pikkukaupungit.
maalle.
Maalla on kiva käydä, mutta en voisi kuvitella asuvani maaseudulla. Pikkukaupunginkin ahtaat ympyrät ovat ahdistavia.
Parhaiten olen aina viihtynyt suurissa kaupungeissa.
Haluan kunnon vanhan keskustan ja meininkiä ja tällä hetkellä ainoa, jossa sitä edes jotenkin on, on Helsinki.
siis tunnen sieltä vain sosiaalitapauksia ja luusereita. Siellä ei ole muuta kuin kela, alko ja baareja. Harmaata betonirakennuksia ja tympeitä ihmisiä. Hyi hemmetti.
... kylmä, pimeä, ahdistava puolilestapaikkakunta, jossa yksi ankea baari, pankki, S-market ja sellainen lestojen kokoontumispaikka, mikäsenniminytolikaan... Siellä sitten lapsia kiusattaisiin, kun eivät ole lestoja (kaveri kertoo aiheesta mukavia pikku kauhutarinoita) ja naapurit kyttäisi, että joko tuo "Mirja" on mennyt TAAS ostamaan uuden tuulipuvun, perkele...
Siellä on minulle kaikki: koko suku, paljon harrastusmahdollisuuksia ja meri, joka on minulle todella tärkeä. No, ehkä just ja just voisin asua Turussa tai kesäisin Naantalissa...
olen asunut siellä opiskelujen takia aikanaan. Ja sain tarpeekseni. Muutenkin kaikki isommat kaupunkiseudut. Maalaisjuntti olen ja sellaisena pysyn.
joissa paljon vuokrataloja. Muuten ei ole niin väliä, sopeudun helposti.