¤¤¤¤ Syysunelmien viikot 5 & 6 ¤¤¤¤

Jospa sitä vihdoin uskaltautuis kirjottamaan tänne.=) Np-ultra oli maanantaina ja kaikki oli hyvin. Tänään olikin sitten jo ensimmäinen lääkärikäynti ja tosi hyvin kuului jo sydänäänet!=) Eli kai sitä pikkuhiljaa on pakko uskoa, että raskaana ollaan. Esikoinen täyttää huhtikuussa 2 vuotta ja oikeestaan koko ajan ollaan yritetty toista lasta (tosin imetin 9kk ja sen aikaa oli menkat poissa). Itelläni ikää on 27v ja mies on saman ikänen. Ekassa raskaudessa mulla ei ollu oikeestaan mitään oireita, mutta nyt on sitten ollu aika huono olo ja väsyttää kovasti. Mitään ei jaksais tehdä! Oon lapsen kanssa kotona eli ei voi saikullekkaan jäädä... Onneks neitokainen nukkuu parin tunnin päiväunet, niin saa itekkin sillon levättyä. Tosin pahoinvointi on pahoin aina kun herää! Yölläkin jos herää käymään vessassa niin tekis mieli oksentaa.=/ Sekin on outoa että ensimmäistä odottaessa vedin mammahousut jalkaan jossain 20rv paikkella ja tällä kertaa joutuu jo nyt pitämään niitä! Mutta on tää vaan kuitenki ihanaa!!=) Laskettu aika ois 6.9 (ultran mukaan 4 päivää aikasemmin). Siinä kait tärkeimmät.=)



Saparo 11+2

Tervetuloa uusille! =) Ja kareen-2:lle voimia. Jospa sulla onkin ollut myöhäinen ovulaatio ja siksi mitään ei vielä näy.



Saparo: Sama juttu mulla. EKa raskaus meni ilman suuria pahoinvointeja ja mammahousut vasta siellä 25 raskausviikolla jalkaan. Mutta nyt on eri juttu! Olin 4vko saikulla todella hurjan kuvotuksen ja pahoinvoinnin vuoksi, olen ollut aivan jäässä (lämmöt koholla) ja mielialanmuutokset. ELi väsymystä ja peräpukamia odotellessa. =D Ja suurin osa housuista kinnaa jo istuessa. Mutta kuten sanoit, että on tämä ihanaa vaikka meinasi usko jo loppua sen pahoinvoinnin keskellä.



Esikoinen touhottaa jo vauvasta kovasti. Melkein joka päivä piirtää vauvalle jotain ja tulee juttelemaan mun mahalle. Suloista! =) Saa nähdä iskeekö sitten mustasukkaisuus, kun vauva syntyy. Onhan hän saanut olla ainokaisena jo liki 5v silloin.



Ihanaa kun on jo valosampaa aamusta ja illasta. JA täällä on ollut aurinkoisia päiviä. Harmi vaan, että se aurinkoinen aika menee töissä. Voikaahan kaikki hyvin! Kohta on ensimmäinen kolmannes ohi ja suurin osa pääsee nauttimaan raskaudesta ilman suurempia oireita.



meikku ja taimi 11+0

Aamulla kävin siis nt-ultrassa, ja siellähän se pikkuinen köllötteli. Lääkäri oli kyllä ihan outo, sanoi vain ettei nähnyt mitään poikkeavaa, mitään muuta tietoa ei herunut. Muistelin että olisi näkynyt tässä ekassa ultrassa jo kädet ja jalat mutta nyt en kyllä erottanut kuin epämääräisen möykyn jolla kuitenkin näkyi syke ja se kai se on pääasia =) Niskaturvotus oli normaali, kävin verikokeessakin mistä tulee tulos parin viikon päästä. Vauva vastasi viikkoja mikä on myös outoa koska varhaisultrassa vauva oli 4 päivää pienempi. Eli on kasvanut nyt normaalia enemmän sitten kai =) Vauva oli ihan paikoillaan koko ajan ja kysyin että miksei se yhtään liiku niin lääkäri sanoi että se nukkuu =) Jos oikein muistan niin edellisissä odotuksissa on vauvat liikkuneet hurjasti aina ultratessa, ehkä tämä on sitten rauhallisempi tapaus =)



Tervetuloa Saparo! Niinhän se on että kun on lasten kanssa kotona niin ei kannata itse sairastaa kun ei ole mitään mahdollisuutta saada sairaslomaa =) Hyvä että saat nukuttua päiväunien aikaan itsekin, auttaahan se vähän!



-henrietta ja masuvauva rv. 10+3 la varmistui siis 12.9!

on ultraajasta kiinni, mitä tekee. Mulla nimittäin selostettiin hyvin tarkkaan missä on mitäkin ja sormetkin (ainakin peukalo) erottu ihan selvästi. Ja sitten se hölskytti mahaa että vauveli heräis, että saa otettua paremmin mittoja. Outoa...



Meikku, mulla toi palelu (ainakin pahin) on onneks loppuna. Pari viikkoa sitten oli iltasin ihan horkassa ja lämpö kohos välillä 38 asteeseen, aamuks aina sitten laski.



Saparo

Pitkästä aikaa minäkin taas linjoilla.

Tervetuloa uudet osallistujat ja pahoitteluni niille joiden massut ovat saaneet enkelinsiivet..

Omaa napaa:

Oltiin viikonloppuna euroopassa reissussa ja tulin vielä lähtöpäivänä flunssaan, hankala tilanne kun kaapissa olisi ollut lääkkeitä vaikka millä mitalla helpottamaan oloa, niin yritä sitten kärvistellä para-Hotilla (mikä muuten maistuu ihan kamalalle), pamol F (vai mitä se särkylääke onkaan) ja nenäsuihkeella. Kyllä tuntu et korvat räjähtää kun laskeuduttiin perille. Onneksi sitten olo helpotti parin päivän päästä.



Kävin viime viikolla neuvolassa paineet olivat kohdallaan ja HB 138. Verikokeiden tuloksia en tiedä vielä, neuvolatädillä taisi olla huono aamu näytteen oton kanssa kun ei saanut kun 2 putkilollista 3 sijaan vaikka ronkkikin kauniit mustelmat kumpaankin käteen. Sydänääniä ei edes koitettu kuunnella kun sanoin etten halua huolestua jos niitä ei jostain syystä kuulukkaan. 5.3 olisi NP ultra.



Oon syönyt kalkkichewta ja minisun Forte D-vitamiinia ja väsymystä en oo huomannut mitenkään normaalia enempää. Tosin söin viimeviikolla kyllä varmaan kilon appelssiineja ja mandariineja eli c-vitamiinit kai on saatu kanssa. Pahoinvointia (ei onneksi oksentamiseen asti mutta kuitenkin) on ollut mutta ostin apteekista ennen matkaa pahoinvointirannekkeet, ja ne on auttanut yllättävän hyvin.. Reissussa jopa käytin niitä kun lähdettiin syömään niin ruoka maistui eikä tarvinnut välissä käydä yskimässä/kakomassa. Nyt ne kulkee töissä taskussa ja laitan ne ranteisiin jos alkaa vähänkään huonoa oloa tuntumaan. Loisto-ostos siis =)



Toisaalta kun lukee täällä muiden juttuja tuntuu hassulta kun oma olo on jokseenkin epänormaalin hyvä. Pitää toivoa että masussa kaikki hyvin.



Minzkuli ja Mini 9+6

Olen niin huono muistamaan nimimerkkejä, joten vastaan nyt masennuksesta kyselleelle. Minulla etenkin aikaisemmissa raskauksissa iski jonkin sortin masennus päälle pahoinvointi viikkoina. Tasan kolme kuukautta oksensin 10-15 kertaa, makasin kotona ja voin huonosti. Siinä alkoi seinät kaatumaan päälle aika rajusti. Mielessä kävi silloin kaiken maailman hassuja ajatuksia... Nyt olen ollut viikon sairaslomalla oksentelun takia ja taas alkaa seinät kaatumaan päälle. Mikä toisaalta on aivan ymmärrettävää. Jos joku on joskus ollut pahassa vatsataudissa ja tuo kestäisi viikkoja tai kuukausia, niin voi aavistella miten loppu sitä ihmislapsi alkaa olemaan. Toisaalta ajatus siitä, että tämä jossain vaiheessa helpottaa...tuo pientä lohtua.



Tänään oli eka neuvola...sieltäkin olin kauniisti myöhässä, kun piti vielä viimeiset oksennukset heittää ennen matkaan lähtemistä. No papereita täyteltiin ja verikokeissa kävin. Samaa vanhaa mitä aikaisemminkin. Paino on aikaisempien lasten vuoksi sen verran koholla, että tällä kertaa tulisi ohjaus sokerirasitukseen. Tuohon en kuitenkaan aio mennä. Ilman pahoinvointia syön terveellisesti, liikun paljon ja olen ihan hupia mittaillut sokereita syömisien jälkeen yms. Edes kunnon sokerimättö herkuttelulla en ole saanut sokereita nousemaan yli viiden. Lisäksi suurin osa massastani on lihasmassaa, joten antaapi olla... en kuitenkaan kehoita tällä muita tekemään samoin, kuhan vain itse tilittelen noita "painorajoja". Kaikelle on syynsä ja monesti noihin on ihan hyvä osallistuakin. Itse vain koen tuon hivenen turhaksi kohdallani. Tulee mieleeni ylä-asteen terveydenhoitaja, joka yhtään katsomatta ruumiinrakennetta kehoitti laihduttamaan ja lisäämään liikuntaa. Silloin treenasin 6-7 päivänä viikossa ja useana päivänä parit treenit, joten pelkkiä numeroita katsovat terveyspuolen ammattilaiset saa minut näkemään punaista!



Ulkona on ihana ilma, aurinko paistaa ja toivotankin kaikille mitä parhainta loppu viikkoa!

Menin aamusta neuvolalääkärille ja lopuksi kuunteli sydänääniä tai yritti :( Niitä ei kuulunut, ei ollenkaan ja viikkoja on kuitenkin jo kohta 12. Ajattelin samantien, että kesken on mennyt ihan taatusti.



Minulla oli ultra tuon reissun jälkeen ja olin ihan varma, että ruudulle ilmestyy liikkumaton möykky, mutta siellä se matonen möyrysikin hirmuista kyytiä ja nyrkkeili ilmaa :)) voi sitä ihanuuden tunnetta. Kaikki oli hyvin ja kätilö hieman ihmetteli miten ei ollut saanut sykettä kuuluviin.



Tässä siis yksi esimerkki siitä, että toivoa ei kannata heti menettää :)



LA aikaistui 6pvää eli muuttui 3.9.

Nyt siis rv.11+6

Ja pieni oli siellä mutta ei ollut enää elonmerkkejä:( Joten me kiitämme seurasta ja toivomme että olimme viimeiset tippuneet ja te loput saatte nyyttinne syksyllä syliin. Voikaa paksusti.

Murtunut Sailori

Toivotan paljon voimia musertavassa tilanteessa. Vaikea sitä on ymmärtää :(

Tuo kyllä vie maton alta pitkäksi aikaa ja en kenellekään toivoisi kyseistä kokemusta. Itselläni viimeisin keskenmeno huomattiin viikolla 13+ ultrassa...sykettä ei enää ollut, joten voin aavistaa miten pahalta sinusta/teistä tuntuu. Jaksamisia ja iso voimahalaus!

Paha aavistuksesi kävi toteen... =( Jaksamisia, ei muuta osaa sanoa...



meikku

Mitenkäs teillä on toimittu, ketkä on käyny jo np-ultrassa, onko laskettua aikaa vaihdettu jos se on heittäny muutaman päivän menkkojen mukaan lasketusta? Mulla on menkkojen mukaan laskettu aika 6.9 ja ultrassa vaavi oli 4 päivää vanhempi, mutta laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu. Muutama kaveri on kanssa raskaana ja niillä oli vaihdettu laskettu aika vastaamaan ultran viikkoja. Elikkä häh? Oonko syrjitty?=) Eihän sillä mitään väliä kyllä oo, koska harvoin vauveli "oikeena" päivänä syntyy. Esikoinen tosin ois ultran mukaan syntyny just laskettuna päivänä, mutta menkkojen mukaan 4 päivää ajoissa...=)



Sapara

Sailorille ensin hirmuisen paljon voimia ja jaksamista! :(



Tuosta lasketunajan muuttamisesta, minulla muutettiin juuri ultrassa 6päivää eli ennen oli 9.9. ja nyt 3.9.



On myös edellisissä odotuksissa muutettu! Ei ne varmaan ihan paria päivää muuta!!?

Oon ennen vaan lueskellu näitä juttuja mutta nyt aattelin iteki rustata jtn... =)

On kyllä surullista lukea noita keskenmeno juttuja, ei sitä voi käsittää varmaan ennenkun jos itse kokee. Tsemppiä vaan kaikille kokeneille!

Itelle tuli tää raskaus aika yllärinä, enkä koskaan oo vauvakuumetta omistanu ja vielä kun vointi on ollu ihan jotain järkyttävää... Mutta oikeestaan tän kuluneen viikon aikana on ollu joka päivä hyvä mieli ja aattelen vaan positiivisesti vauva-asiasta. Alussa oli ihan päinvastoin kyllä ja tunsin siitä huonoa omaatuntoa. Henkinen puoli oli niin kovin hankala muuttaa...oon urheiluhullu ja tosi aktiivinen ihminen ja sitten kun nää olot veti sairaslomalle ja punkan pohjalle ni voi että kyllä sapetti :D Mielenterveys järkky aikalailla...Voi sitä kanssaeläjän riemua :D Mutta nyt siis asenteet muuttuneet ja eka ultra (4.3) jännittää ja pelottaa aikalailla... Peruspessimisti kun olen ;D

- Maaria ja rv 10+0

Ihan mielenkiinnosta etsein syyskuisten esittelystä esittelyäsi, mutta sitä ei siellä ollut. Käyppä ihmeessä siis pinoutumassa sinnekin. Taidat odottaa esikoista? Juttusi kuulosti aivan samalta mitä itse olisin voinut kirjoittaa esikoisen ja oikeastaan näiden kaikkien odotusten kanssa :) Etenkin ekan kanssa oli aivan järkytys pysähtyä neljän seinän sisään pahoinvoimaan...ja samoiten äitiysloman seesteisyys oli hajoittaa minun pääni. Ennen ekaa raskautumista olin aktiiviliikkuja, opiskelija, kävin töissä ja olin koko ajan menossa...ja pam...raskauspahoinvointi tuli ja jumitti minut kotiin. Onneks se loppui ajallaan ja pääsin taas liikkeelle...ja sitten tuli äippäloman aika ja näin jälkikäteen ajateltuna taisin sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mitä ei helpottanut lapsen ekan kolmen kuukauden nukkumattomuus ja jatkuva itku. Heti kun rattaat tai hytkytys joppui, niin vauva heräsi...joten meillä hytkyteltiin vauvaa miten milloinkin 24/7. Voi niitä aikoja ;) No onneksi toinen oli sitten aivan päinvastainen vauveli ja tämän kolmannen kanssa osaan varmasti itse suhtautua paremmin oli vauva sitten koliikki tai ilman koliikkia :)



Jaksamisia kaikille!

Kiitos vinkistä, en ollut huomannutkaan tuota esittelylistaa..Nyt olen listalla :)

Kyllä tämä on ensimmäinen raskaus. Ihana kuulla että joillain muillakin on noita pahoinvinteja ollut, siis sen takia että jossain muuallakin sama kohtalo.. Lähipiirissä, ketkä on raskaana ystävät tai sukulaiset nyt, niin oikein hehkuu hyvää oloa, eikä ymmärrä miks oksentelen ja pyörtyilen :) Mutta se on niin yksilöllistä ja täytyy ajatella että eipähän ne lapset puissa kasva..

Mites onko teillä tyttöjä vai poikia? Ite jotenkin aattelen että tyttöhän sieltä tulla tupsahtaa, varmaan kun suvussa on han hirveesti tyttöjä.

Minäkin kävin viime viikolla ultrassa äitipolilla ja sikiö vastasi viikkoja päivälleen. Muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä. Niskaturvotusta ei mitattu, koska viikkoja oli siihen liian vähän. Ensi viikolla meen tarkempiin tutkimuksiin Tampereelle ja siellä varmaan samalla mittaavat niskaturvouksenkin.



Minulta otettiin äitipolilla verikokeet tumavasta-aineiden määritystä varten ja nyt niitä tuloksia odotellaan. Tämä siksi, että sairastuin edellisen synnytyksen jälkeen reuman tapaiseen niveltulehdustautiin ja ilmeisesti se voi vaikuttaa tähän raskauteen, mikäli vasta-aineita löydetään. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Yritin googlettaakin, mutta huonolla menestyksellä.



Oma vointi on kohtuullinen. Pahoinvointi ei ole enää jokapäiväistä ja on muutenkin vaihtunut iltapäiväpahoinvoinniksi. Väsymys sen sijaan painaa ihan hirveästi ja odottelenkin innolla milloin taas olisi voimia puuhastellakin jotain. Voimia verottaa myös se, että meillä on olleet lapset vuorotellen nyt kuukauden ajan flunssassa / kuumeessa ym. ja niitä oon hoidellut sitten.



Voimia keskenmenon kokeneille! Osaan kuvitella miltä teistä tuntuu, kun edellinen raskauteni oli tuulimuna.



Yahoon suljettuun ryhmään mahtuu vielä mukaan uusia mammoja, sillä sieltäkin on valitettavasti muutama joutunut poistumaan ja keskustelu on ollut viime päivinä hiljaista. Jos siis kiinnostaa juttelu pienemmässä porukassa omilla nimillä niin olet lämpimästi tervetullut odottamaan kanssamme syyskuista :)

http://groups.yahoo.com/group/syysunelmat/



Susamaria ja pikkunelonen 10+2

Tänään vihdoin saatiin rauha mielelle. Eka ultra käyty ja kaikki oli aivan mainiosti ! (: Siellä alienin näkönen olento veti hirveetä rallia. Sydän sykki hienosti ja vitsit. (:

Ihan mahtava olo, itse kun olin jo varma että toisin kävi, kaikki oireet ja tuntemukset katos tuosta vaan.

3 päivän heitto oli viikoissa, että aika nappiin meni.

Nyt ajattelinkin minäkin tänne kirjoitella, kun hetken aikaa olen kuulumisianne lueskellut.

Odotan kolmatta lastani ja vanhempien lasten vauva-ajasta on jo muutama vuosi, niin tuntuu kuin olisi lähes ensimmäistä kertaa asialla ;)

Olen ollut erittäin huonovointinen 5. vkosta lähtien ja nyt on siis 12. menossa, eikä vielä ole hellittänyt. Oksentamaan en pysty, vaikka välillä tuntuu että se helpottaisi (vaikka tiedän että se vasta ikävää onkin), mutta siis kärvistelen ällön olon kanssa ihan 24/7.

Väsymys vaivaa, mutta huono olo estää minua nukkumasta kunnolla, joten sen myötä väsyttää vielä enemmän. Luinkin aikaisemmista vastauksista, että alakuloa ja masennusta on usealla ollut tässä vaiheessa ja samoin minulla. Sitä syyllistää itseään siitä, ettei osaa nauttia tästä iloisesta asiasta "täysin rinnoin", mutta silti jaksan uskoa, että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu :))

Olen aktiivinen liikkuja normaalisti, mutta nyt on kyllä jäänyt liikunta vähälle.. sitä odotan, että olisi voimia taas liikua enemmän, sillä siitä saa suunnattomasti positiivista energiaa.

Kävimme mieheni kanssa ultrassa yksityisellä vkolla 8, ja pieni sydän siellä sykki kovaa vauhtia ja viikot vastasivat kokoa. Viikon päästä on ensimmäinen virallinen ultra, jota jo jännityksellä odotamme..

Otan osaa muutamien syysunelmien keskenmenoista. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta teistä tuntuu.. mutta se on se asia, jota me kaikki pelkäämme. Voimia toivotan kovasti!

Kaikkea hyvää kaikille odottajille ja toivotan teille aurinkoista kevään odotusta :D

Miljaana 11+1

Siis ihan kamalaa toi sinun kohtalosi. Koeta nyt jaksaa vaan ja ei muuta kuin uutta yrittämään.



Mulla olo on jo paljon parempi. Pahoinvointia on joskus hetkittäin ollut vielä, mutta oksenteluun ei ole tarvinnut juurikaan enään ryhtyä. Silmiin tulleet pahat verenpurkaumat oksentelusta alkavat parantua ja pintaverenvuodot kasvoissakin vaalenee päivä päivältä. Kaipa tässä alkaa näyttää kohta jo ihan ihmiseltä. Nyt vaan nautitaan olosta ja masun kasvamisesta. Kävin tänään ostamassa lisää vaatteitakin, jotta olisi jotakin mitä pukea.



viikkoja menossa: 12+4

Voimia kaikille odotukseen ja hyviä vointeja.