¤¤¤¤ Syysunelmien viikot 5 & 6 ¤¤¤¤

Np-ultrassa käyty eilen, kaikki oli hienosti. :) Viikkoja piti olla 11+4 tai 11+5 mutta niitä olikin jo 12+4 :)



Laskettu aika aikaistui, on siis nyt jo 2.9 Eli jos joku viitsii tietoni esittelypinoon vaihtaa oikean päivän kohdalle. :)



nanatin ja mytty 12+5

Eilen oli np-ultra. Sykettä ei löytynyt. Pikkuinen kuollut pari päivää aiemmin. Ei ollut kaikki vauvalla kunnossa, 3 mm niskaturvotusta ja turvotusta muuallakin runsaasti. Onneksi sentään luonto päätti puolestamme. Mutta on se aika julmaa silti. Tänään lääkkeelliseen tyhjennykseen osastolle.



Josko oisin nyt vihdoin viimeinen täällä joka joutuu tähän tilanteeseen.

Ikävä lukea tuollaisia uutisia. Itse odottelen kauhulla tämän päivän ultraa. Viime viikollahan kävin jo ultrassa, eikä siellä näkynyt mitään. Mun vauvahaaveet on ollu nyt viikon jäissä. Ilmoittelen illemmalla, miten kävi...

Tuo on tällä hetkellä se minun suurin pelkoni...Meille kävi juuri noin viime keväänä ja oli todella mieltä ylentävää kulkea Kättärillä ja nähdä pieniä vastasyntyneitä samanlaisen uutisen jälkeen! Kyyneleet silmissä... Jaksamisia Santsu! Aika parantaa, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Iso halaus!

Ei tässä oikein mitään osaa sanoa, pahalta tuntuu lukea surullisia uutisia, paljon jaksamisia teille ja onnea uuteen yritykseen jos sellaista suunnittelette.



Ja onnittelut kaikille hyviä ultrakuulumisia kertoneille, on se niin huojentavaa nähdä se pikkuinen siellä ruudussa.



Meillä lapset on olleet pari päivää kipeitä ja itselläkin nenä vuotaa ja päätä särkee. Edellisistä odotuksista tuttu huimaus on myös ilmestynyt kuvioihin, jos seisoo kauan paikoillaan niin rupeaa heti huimaamaan. Kai se verenpaine on niin matalalla.



Nyt täytyy mennä laittamaan lapsille ruokaa! Hyviä vointeja kaikille!



-henrietta ja masuvauva rv. 11+2

toivottaa kaikki uudet odottajat tervetulleiksi!



Ja kareen2:lle tsemppiä ultraan!

Ja tällä kertaa löytyi sykkivä sydän ja sikiö ihan oikeasta paikasta. :) Ehkä joudun siirtymään lokakuisiin, kun la tulee todennäköisesti siirtymään lokakuun puolelle. Nyt kuitenkin on niin helpottunut olo ja uskaltaa jo vähän iloita raskaudesta. rv 9+6, mutta ultran mukaan 7+4

Hirmusen iso osanotto Sailorille ja Santsu-75:lle! En pysty hyvällä omalla tunnolla väittämään että voisin edes kuvitella miltä teistä tuntuu, joten yritän parhaani mukaan myötäelää olemassa olevilla tiedoilla ja taidoilla. Iso halaus molemmille ja hirmu paljon hyvää mahdollisiin tuleviin yrityksiin!



Kylläpä nuo uutiset saa muuten pelon taas nousemaan pintaan täälläkin.... huh, ja vielä 2vkoa ekaan ultraan....



Masennuksen esille ottajia haluaisin kiittää oikein nöyrästi, koska sen tietäminen, ettei ole näiden tunteiden kanssa yksin, helpotti suunnattomasti. Toisina päivinä hymyilen kuin hangon keksi ja oon ihan hirmu innoissani, mutta toisina taas... niin no sillon itkettää ja tuntuu, ettei tästä tule mitään. Pahin paikka on ollu, kun on iskeny paniikki, että "tuhoudunko minä" synnytyksen jälkeen ja muutun "vain äidiksi". Tosi oudosti ilmastu, mutta idea ehkä siinä, että minusta muotoutuu jotain mitä en itse ole ja jos en sopeudukaan siihen muottiin. Nii-in, esikoistahan täällä siis odotellaan. Onneks oma äiti on ollu ihan huippu tuki tässä asiassa, ihan samoja tunteita on kuulemma käyny läpi, vielä isosiskon ensimmäisinä elinkuukausinakin ja silti meitä sisaruksia on lopulta neljä. Että ehkäpä minäkin selviän. Ehkä. =)



Miljaanan kanssa mennään taas sitten ilmeisesti ihan samoja ratoja tuon kuvotuksen kanssa. Kertaakaan en oo oksentanu, mutta kaks viikkoo nyt kantanu mukana järkyttävää kuvotusta ja jatkuvaa yökkimistä. Syöminen on totaalista pakkopullaa 22/7 (luojalle kiitos niistä parista ruokahalullisesta tunnista!) ja mitenkään päin ei jaksais olla. Lisäks on jostain syystä "väärin" olla pois töistä, kun ei kerran edes oksenna. Onneks lääkäri oli kuitenkin päättäväinen ja pisti viikoks kotilomalle. Saanpa edes nukkua päivällä, kun yöt yökin.



Eipä kait täältä muuta, hirveesti vaan toivon, että kaikilla menis nyt kaikki hyvin ihan loppuun saakka ja saatais niin päihitettyä kaikki pahat pelot ja peikot.



Ihania LUMISIA talvipäiviä kaikille! =)



Intopiukka 10+0

Voimia santsulle! Ja maarialle tervetuloa.



Kovin on kurjaa lukea noita keskenmeno juttuja=( Jostain syystä olen alkanut pelkäämään ensi maanantain ultraa, tuntuu että kaikki ei olisi hyvin. =/ Tiedä mistä tämä johtuu. Osittain voi olla syynä inhat selkäkivut, joita on nyt ollut. Tosin ne johtuvat kyllä huonoista työasennoista, olen joutunut olemaan monena päivänä monta kertaa kumarassa ja se ei sovi mun selälle ollenkaan. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota asentoihin, mutta se ei ole aina mahdollista kun käy ihmisten kotona.



Voimia kaikille mammoille ja masuille! Hautaudun taas viltin alle... =)



meikku ja taimi 11+6

Kyynel tuli silmään lukiessa santsun ja sailorin menetyksistä, voimia!

Tiedän kokemuksesta kuinka raastavaa menettäminen on kun on ajatukseen jo tottunut :( itse olen saanut km rv 12+ ja tuulimuna rv7+.



Tottakai pelko itsellänikin hipii mieleen kun näitä surullisia uutisia lukee.



Sitten silmään pisti myös iloinen uutinen KAREEN 2 , varmasti ihana tunne nähdä pikkuinen sen jälkeen kun on jo pikkasen menettänyt toivon, ihanaa:)



Huomenna olis eka neuvola,ilmoittelen sitten kuulumisia :)



Eilen sain mieluisan paketin angelssound laitteen, mutten vielä ainakaan kunnolla saanut ääniä kuulumaan. Ja siinä lukikin et viikoista 12-14 kuuluu. Mulla oli sellanen jo viime raskaudessa tytsiä odotellessaja kyllä se vain kummasti mieltä rauhoitti aina :)



Huomisiin :)



Napsukka rv 9+5

Ompas nämä olot aika vaihtelevia..ei meinaa oikein järki perässä pysyä. Nyt kun on vihdoin ja viimein huonot olot ja oksentelut jo hivenen hellittäneet, niin tilalle on tullu tämmönen mukava pyörtyily :/ Tänäkin aamuna läksin töihin oikein iloisena ja pirteenä ja muutaman tunnin päästä maata rotjotin lattialla kun näky vaan tähtiä silmissä :D Se ei vissiin tällä hoitoalalla ainakaan kovin suotavaa ois..yks mummo vielä näki mut tässä tilanteessa ja puhuu siitä varmaan ens juhannukseen asti! Heh...Mut se on semmosta, kait se ois lääkäriin soitettava, että antaa TAAS saikkua..en jaksais enää yhtään olla kotona! Syntyis jo se vaaveli ni ois jtn tekemistä, tsih ;) Aurinkoista päivää kaikille!

-*Maaria* rv 10+3

Kauankohan sitä tällä kertaa ollaan saikulla oksentelun ja pahoinvoinnin vuoksi? Alkaa kyllästyttämään koko touhu.



Maaria: tuo pyörrytys on niin tuttua. Tässä raskaudessa ei niin pahasti kuin edellisessä. Silloin jouduin aina nousemaan todella hitaasti ylös, ottamaan jostain tukea ja meni parikymmentä sekuntia ennen kuin näkö palasi. Joskus jouduin äkkiä nousemaan ja sitähän mentiin samantien rytinällä lattialle kun taju lähti. Samoin myös töissä ollessa päässä pimennyt ja ihminen jonka kanssa olet tekemisissä katsonut ihmeissään, että mitä olen tekemässä kun silmät pyörii ja olen aivan tutkalla. Oisko sulla matalat verenpaineet? Mulla tuo on varmastikin se päällimmäinen syy...normaalisti levossa yläpaine on 100 luokkaa ja alapaine 50 luokkaa, välillä menee noiden allekin. Sauna on normaalissakin olotilassa ihan vihoviimeinen paikka, jossa viihdyn...usein meinaa taju lähteä ja joudun käymään pitkäkseni saunan lattialle, ettei taju lähde.



Kyllä elämä on ihanaa :) Jaskamisia kaikille!

Menee aivan liian pitkäks nämä ketjut ainakin mulle..



Neuvolassa käyty tänään, ei vielä kuunneltu ääniä. parin viikon päästä Np ultra:O)



Lueskeltavaa sieltä sai hyvin ja ny pitäis kaivaa ed raskausvihkoset jostain niin sais vähän muistella lisää.



Odotan niin sitä ultraa :)



Voi kun aika menis nopeammin kesä kesä tuu jo :)



Napsukka huomenna rv tasan 10 :)

on jo tehty :)

Ihan kaameelta tuntuu lukea tollaisista kohtaloista, kuin sinulla Santsu. Tiedän niin mitä käyt nyt läpi, sillä itse olen kokenut viime raskaudessa saman. Koeta nyt vaan ajatella positiivisia asioita ja sitten kun olet valmis niin ei muuta kun uutta yrittämään.