¤¤¤¤ Syysunelmien viikot 5 & 6 ¤¤¤¤

viesti tuli kyllä perille sähköpostiini! Kiitos siitä! En vain ole saanut aikaiseksi kirjautua, kun vointi on sen verran kehno ja veto pois. Kirjaudun heti kun saan taas voimanrippeet jostain takaisin.



Täällä siis pahoinvointia ja aivan tolkuton väsymys vallannut...voisi vaan nukkua ja yrittää syödä parin tunnin välein. Neuvolaankin ilmoittauduin, koska yritin saada lääkäriaikaa saadakseni hetkeksi sairaslomaa. Töissä olemisesta kun ei meinaa tulla mitään. Olen niin poikki, pahoinvointi on koko ajan päällä ja yökkäilen koko ajan...työ on kaiken lisäksi niin hektistä, ettei välttämättä kerkiä paikalla istumaan päivän aikana ja hyvä jos kerran kerkee käydä vessassa ja 15min ruokatauolla...joten ei ihan nyt mene nappiin tämän oloni kanssa. Työpäivän jälkeen hyvä jos selviän kotiin...vointi hirveä ja palelen ja yökkäilen sänkyyn ja nukun seuraavan työpäivän alkuun... Raskaushan ei ole sairaus, mutta oleppa itse töissä 24/7 oksennustaudissa. :(

Tulinpa minäkin välillä minäkin kirjoittelemaan, lukemassa olen kyllä käynyt lähes päivittäin.



Pahoittelut Breelle keskenmenosta! Voimia..



Eilen oli eka neuvola. Kaikki oli vanhaa tuttua, lappujen täyttöä ja jutustelua. Mulla ihana ja sympaattinen neuvolantäti, ymmärtää huoleni kun on keskenmeno takana. Hb oli hyvä, painoa liikaa... Verenpaine oli myös liian korkea, sainkin mittarin mukaan ja tänään oli jo suht normaalit paineet kotona :)

Kuunneltiin myös sydänääniä. Vähänkö tuli pahat muistot mieleen kun viime huhtikuussa samassa paikassa rv 17+4 ei saatu ääniä kuulumaan :( mutta nyt ei tarttenut edes hakea kun hyvi jumputti :) Vähänkö tuli tippa linssiin! Tätikin oli ihan yllättynyt, oli aika varma, ettei kuuluisi vielä. Hyvillä mielin lähdin sitten töihin :)



Tänään on meidän kuopuksen, 3 vuotta, kielijänteen katkaisu. Tehdään onneksi nukutuksessa, eihän tuon ikäinen pysyisi paikallaan. Sain tämän päivän vapaaksi, että pääsen viemään poitsua lääkäriin. Ihanaa, kun on vapaapäivä vaikka toisaalta jonain toisena viikkona on sitten kuusipäiväinen viikko. Mutta se on sitten joskus!



Olen ollut aika väsynyt, mutta eiköhän se ala jossain vaiheessa helpottamaan. Huomaa, etten ole ihan nuori enää. Ja kyllä sekin tekee kun on neljä lasta ennestään ja kokopäiväinen vuorotyö. On jäänyt ulkoilukin ihan kokonaan. Ei vaan jaksa.



Nyt kuopuksen seuraan!



Sanna ja pikkuinen 10+2

Onpa kiva lukea, kun porukka saanut hyviä uutisia ultrassa. =) SUlla on Santsu-75 kyllä todella raskas muisto takana. =( En voi edes kuvitella miltä se on tuntunut tuolloin. Ja olisin laillasi varmasti myös huolesta soikeena. Toivotavasti pystyt kuitenkin nyt nauttimaan raskaudestasi ja pelko pikkuhiljaa väistyisi!



Mulla on nyt 3 työpäivää takana päin. Töissä jaksan olla melko energinen mutta kun kotiin pääsee niin kaadun sohvalle. En jaksaisi edes ruokaa laittaa. Jo ihan senkin takia, että ruokahaluttomuus on palannut vaikka ei pahoinvointia olekkaan. Mitään ei vaan tee mieli, kaikki maistuu samalta. =P Ja sitten tulee morkkis esikoisen vuoksi, kun äiti ei jaksa eväänsä nostaa. Ollaan sitten yhdessä pötkötelty ja luettu kirjoja.



Maanantaina oli neuvola. Paino laskenut, mikä pelkästään vaan ihan hyvä. SYdänäänet saatiin ihan sekunniksi kuuluviin, kunnes kaveri taas päätti mennä doplerin ulottumattomiin. Ei sitä niin vaan häiritä yksityisyyttä! =D Toisinaan huimaa kovasti, kun verenpaine laskee liian alas. Onneksi menee ohi. Saunassakaan ei uskalla oikein löylytellä ja mielellään en mene yksin löylyihin.



Mutta nyt esikoisen kanssa iltatoimiin. Hyviä vointeja kaikille! =)



meikku ja taimi rv 10+0

Onnittelut hyviä ultrakuulumisia saaneille. :)



Omaa napaa tällä kertaa, elikkä tänään oli eka neuvola. Täyteltiin papereita ja pyysin että jos kuuntelisi kuuluuko sydänääniä, mutta eihän sieltä mitään vielä kuulunut.

Paino oli pysynyt samoissa suunnilleen, paineet oli 124/77, hb 108 ja pissa puhdas. Elikkä tästä se sitten lähtee. :D

Ultraan pitäisi nyt varailla aikaa, olisi parin viikon päästä. Täällä tuo nt-ultra on 11-12 viikolla. Laskettuaika olisi neuvolan mukaan 17.9. joten nyt siis viikkoja 8+6.



AngelEyes ja vaava 8+6

Tänne ei oikeastaan mitään uutta. Pahoinvointi on varmaankin alkanut helpottaa. Enää ei ihan joka päivä tarvi olla oksentamassa. :)



Syke oli pari päivää piilossa, mutta tänään taas löytyi se ihana jumputus. :)



NP-ultraan enää vähän yli viikko!





-nanatin 10+2

Pahoittelut Breelle minunkin puolestani vielä. On se niin kamalaa, kun menettää jonkun mikä oli jo niin tärkeä. Voimia toipumiseen.



Mulla oli eilen se varsinainen ensimmäinen ultra. Jännitin sen tuloksia ihan turhaan. Vaavilla oli kaikki kunnossa. Siellä se nukkui suurimman osan ajasta. Oli se niin hellyttävää kateltavaa varsinkin sillloin kun se hiukan liikuskeli. Mieskin oli ihan haltioissaan. Nyt vaan jatketaan odotusta ja toivotaan, että kaikki pahoinvointi loppuisi. Nyt oksentelu on enään ollut aamuista, mutta kait se kohta loppuu. (toivottavasti) Voimia kaikille odotukseen ja kyllä kaikki menee hyvin.

Viikkoja nyt 11+1

Oon ollut vähän laiska kirjottelemaan tänne, lukemassa olen kyllä käynyt säännöllisesti :)



Minunkin puolestani pahoittelut Breelle ja oikein paljon jaksamista!



Edelleen on pahoinvointia, muutamana aamuna olen oksentanutkin. Koko päivän on semmosta ällöttävää oloa.. Mä vaan niin toivon, että tää paha olo loppuis ja väsymys helpottais jo pikkuhiljaa! Tuntuu ettei yhtään mitään jaksais tehdä :(



Mulla oli pari päivää sitten lääkärineuvola ja siellä ekaa kertaa nähtiin meidän pikkuinen :D Kovasti se sydän siellä jumpsutti. Oli se vaan ihanaa! Viikot väheni muutamalla päivällä, sikiön koon mukaan nyt olis rv8+3(edellisen arvion mukaan 9+0). Että tämmöistä täällä. Tsemppiä kaikille odotukseen ja toivotaan, että nää pahoinvoinnit alkaa helpottaan! :)



Vilukissa

Siis en jaksa enään oksentaa. Viime yönä myöhäisen iltavuoron jälkeen olo oli ihan kaamee ja tuli oksenneltua naama näppylöille. Tänään on kiva mennä töihin väsyneenä ja naama kamalan näköisenä. Katsotaan onko sama vaiva ensiyönä.

Vielä muutama viikko ja elämä voittaa!!! Minusta tuntuu, et mulla pahin väsymys alkaa olla taittunut. Perjantaina jaksoin jo siivotakin oikein kunnolla, porkata kaappeja ja semmosta. Eikös se ole hyvä merkki! Sen sijaan töissä ei oikeen huvita, vois vaikka jättäytyä jo mammalomalle. Ajatukset on jo ihan liikaa pikkuisessa, kesässä, kaikissa oheisjutuissa...Mut pakko ois jaksaa vielä keskittyä töihin muutaman kuukauden. Mä luultavasti jään juhannukselta kesälomalle ja sit äippälomalle.Eli 4 ja puoli kuukautta! Lääkäri sanoi, et viimeinen kolmannes rauhoitetaan kokonaan nosteluilta töissä, joten en tiedä sit miten toimitaan. Mulla on 1 lapsi yrittäny syntyä ennenaikaisesti ja vuodelevolla saatiin menemään 38 viikolle. 1 pojista on syntynyt 37 viikolla, mut sehän lasketaan vielä ihan normiin.



Mulla toi pahoinvointi on pahimmillaan yöllä. Silloin on pakko nousta syömään jotain. Ja kerran yössä täytyy nousta pissalle. Ärsyttäviä vaivoja. Päivällä ja aamulla ei ole huono olo, kunhan vain syö säännöllisesti.



Reilu viikko on vielä ultraan.Voi ku se ois jo ohi.



Onko teillä kavereita raskaana? Mulla on pari kaveria, LA:t kuukauden sisällä omasta. Se on kyllä kiva, ni joku jaksaa kuunnella peräpukamajutut sun muut vaivat sitte loppusuoralla =)!



"Maieli rv 10 ja jotain"

Mä en saanut lomaa äitiysloman alkuun vaan joudun pitään koko satsin jo toukokuussa. Olen niin vihainen, kun olin jo ajatellut että pääsen sitten ajoissa lomailemaan ja samaan aikaan miehen kanssa mutta ei. Toisaalta on kyllä kiva että toukokuussa pääsee hieman huokaseen, mut siltikin. Meillä ei tänä vuonna sannu yhtään päällekkäistä lomaa. Eli kun mun äitiysloma alkaa keskiviikkona niin ei edes myönnetty sitä ma ja ti lomaa. Yritin kyllä esimiehelle selittää, että fiksumpaa olisi antaa mulle loma siihen, jos sit en pystykkään enää oleen töissä. Ovat nimittäin sitten lirissä jos joudun jäämään saikulle.



Olisi kyllä kiva, jos olisi joku kaveri joka odottaisi samaan aikaan. Mutta 3 kaveri on saanut viime syksynä ja ei ainakaan ole vielä ilmaantunut muita odottajia. Tosin en ole vielä suurimmalle osalle kavereista edes sanonut, kun ei olla ehditty näkeen ja haluan kertoa asian ihan kasvotusten.



Mulla jäikin laskiaismäki väliin tänä vuonna. Toppatakista hajosi yllättäen vetoketju viikolla ja uutta ei löytynyt. KAupoissa on jo kevätvaatteita. Villakangastakissa ei viitsi lähteä ja välikausitakilla ei tarkene. Täällä on meinaan noin 20 astetta pakkasta. No jään leipoon ystävänpäivätorttua ja laskiaispullia, kun mies lähtee tytön kanssa ulos.



Leppoisaa sunnuntaita kaikille!



meikku ja taimi 10+4

Enpä ole taas jaksanut kirjoitella vähään aikaan, tuntuu että kaikki liikenevät voimat menee lasten kanssa touhuamiseen! Voimia kaikille pahasta olosta kärsiville! Mulla auttaa kun syö säännöllisesti niin ei pääse paha olo iskemään. Repäisykipuja on välillä ja ne pelästyttää tietty. Onneksi olen saanut sydänäänet kuulumaan kotidopplerilla, huojentaa kyllä vähän mieltä. Nt-ultra on keskiviikkona, jännittää kyllä ihan kauheasti.



Yksi tuttu kysyi jo että tuleeko meille vauva, on kuulemma maha kasvanut, ja kyllähän sen itsekin huomaa, luulin vaan ettei muut olisi vielä huomanneet!



En ole muistanut kommentoida kun joku kysyi lapsille kertomisesta niin me ollaan kyllä jo kerrottu, vaikka eihän esikoinenkaan kun on vasta 2,5v niin ihan kaikkea ymmärrä. Iltaisin aina yhdessä silitellään mahaa ja poika sanoo heihei vauvalle =) Olen koittanut myös selittää että vauva tulee vasta tosi pitkän ajan kuluttua =)



Aloittaako joku muuten sit uuden pinon kun eikös viikko vaihdu huomenna? Mukavaa laskiaissunnuntaita myös kaikille!



-henrietta ja masuvauva rv. 10+0 (täysi kymppi =))

Olen seuraillut taustalla teidän kirjoittelua jo viikkoja ja nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittyä joukkoon.



Meillä on aiemmin tytöt -03 ja -05 ja nyt siis rv.10+3 ja LA 9.9.



Menen ensi torstaina ultraan, jossa siis tarkentuu tuo LA, luulen että on jo pidemmällä, mutta saas nähdä. Olo on ollut sieltä rv.4+ aivan järkky, pahoinvointi on jotain niin järkyttävääjoka pvä, ettei tosikaan. Aiemmissa odotuksissa ei ole koskaan ollut mitään tällaista. No,kai tämä jossain vaiheessa helpottaa, toivottavasti ainakin.



Mukavaa Ystävänpäivää ja laskiasta teille kaikille! :)

Jotain ajattelin tulla tänne rustamaan mutta eipä täällä mitään ole oikeastaan tapahtunut.

Np-ultraa odottelen joka on nyt perjantaina mutta mä oon ruvennu epäilemään etten ole raskaana kun ei ole mitään oireita enää, aikasemmin oli tasasta huonoo oloo mut nyt ei mitään!?

Syyskolmonen taitaa poikaa odotella;) Mulla on tytöt myös -03ja-05 syntyneet ja niistä voin vähän pahoin ja naama kukki mutta ei mitään mega huonoa oloa. Poikaa odottaessani voin alussa tosi pahoin ja olin ihan huippu väsynyt.Nyt mulle taitaa tulla taas rinsessa jos tuolla masussa nyt jotain yleensä on.

Hyvää päivän jatkoo kaikille ja toivotaan pahoinvoiville parempaa oloa.

Sailori&Aurinko

hei vaan kaikki kanssasisaret,



tunnistaako kukaan muu masennuksen merkkejä tässä alkuraskaudessa? mä olen vähän huolestunut, kun alussa iloitsin raskausuutisesta, mutta jatkuva pahoinvointi ja väsymys ovat saaneet mut todella alakuloiseksi ja itkuiseksi. en osaa ajatella tulevaisuuteen hyviä asioita, vaan päivistä selviäminen on pelkkää suoriutumista, eikä mikään tunnu miltään.



ajattelin, että ultran jälkeen olisin innostunut taas raskaudesta, mutta vaikka tiedän vauvalla kaiken olevan hyvin, ei se saa mua onnelliseksi. välillä ajattelen, että haluaisin perua koko raskauden... ja tämähän on mulla jo toinen lapsi ja pahoinvointikuvio jo kerran koettu, että luulisi mun kestävän paremmin, uuh. mies oireilee, kun olen kuulemma vetäytynyt kuoreeni, enkä huomaakaan häntä. joopa joo, olisikohan miehelläkään seksi mielessä, jos kärsisi kuvotuksesta ja väsymyksestä 24/7.



yritän ajatella, että tämä pahoinvointi menee muutaman viikon sisään ohi (kuten viime kerrallakin vko 12-13 loppui) ja sitten mieliala taas nousee... löytyykö keneltäkään vertaistukea aiheeseen?



hih, jos edellisen kirjoittajan huomioon pahoinvoinnin ja sukupuolen yhteydestä on uskomista, niin poikahan täältäkin on tulossa. toivon kyllä tyttöä, mutta intuitio vinkkaa poikaa.



belleville 9+4

eikä oikeestaan mitään uutta. Kaikki arvot olivat hyviä. Sydänääniä ei edes yritetty kuunnella. La sama, kuin olin netistä katsonut, eli 22.9. Pahoinvointia ei oo vieläkään ollut, jota ihmettelen kovasti. En oikein meinaa vieläkään uskoa olevani raskaana. Huomenna lääkärintarkastus. Katsotaan tuleeko sieltä uusia uutisia. Lääkäriaika on vähän huonosti kesken työpäivän, mut en vielä haluis töissä kertoo raskaudestani. Sit vasta, jos/kun vatsastani löytyy elämää... Nyt rv 8+5

Iltaa taas pitkästä aikaa, tuntuu et menee aina niin kauan että kerkee tulla uudestaan kirjotteleen ja lueskeleen:)



Maieli: Juu taidetaan olla sit samanlaisia et vaikka selvästi sykkeen näkisi ja kaiken pitäisi olla kunnossa niin silti sitä voi jo vaikka samana iltana miettiä et onko sielä nyt joku hätänä.



Täällä kanssa on ajatukset jo ihan kesässä, tulee hyvälle mielelle jo pelkästä ajatuksesta:)



Oireet on oikeastaan pysyneet samassa , mulla kanssa pahin pahoinvointi iltasin ja öisin se on rasittavaa ja yöllä jotuu kerran tai kaksi käydä wessassa.. Miksi tuokin oire on jo näin aikaisin.. Muistan et ed raskauksissa on pissahätäily öisin tullut vasta myöhemmin.



Sitten mun kasvoissa ei oikeastaan ikinä ole ollut mitään näppyjä tai muita ongelmia mut nyt on otsa täynnä pieniä näppylöitä ja paukuroita samaten poskipäät... Onko muilla raskaus tuonut näppyjä tullessaan?





Napsukka rv 8+4 :)

Edellisiin kirjoituksiin viitaten, minä taas oon kuullut monilta että kova pahoinvointi tietäis tyttöä :D joten se näistä, ite en usko ollenkaan noihin tommosiin. :) Tyttöä toivon enempi, vaikka eihän sillä mitään merkitystä ole, kunhan olisi terve :)



Täällä on sykkeitä kuunneltu melkein päivittäin, se rauhoittaa mieltä mukavasti. Luulin jo että oksentelu on menossa ohi, kun oli jo 3 normaalia päivää. Mutta kyllä ne olot sieltä sitten takasin tulivat.



Näppylöistä kyseltiin, minulla on normaalisti tosi hyvä iho, mutta nyt raskausaikana näppylöitä on tullut tosi paljon!



Massu ei pysy enää piilossa mitenkään, on kasvanut viikon sisällä ihan hurjan paljon!



-nanatin 10+6

Mitä noihin uskomuksiin tulee, niin kaikkien "oireiden" mukaan minulle olisi pitänyt syntyä tyttöjen sijaan kaksi poikaa :) oli edessä olevat poika-massut, ei juuri mitään pahoinvointeja (ainakaan verrattuna tähän oloon) kasvot hyvässä kunnossa (nyt ihme pikku näppylää, varsinkin otsassa) sykkeet olivat kuin pojilla jne :)) eli saas nähdä mitä sukupuolta täältä tulla tupsahtaa. Poika ilmeisesti, kun kaikki menee nyt toisin ;D



Ei kannata murehtia ollenkaan, jos oireet katoavat, niin katosi minullakin heti alussa ja nyt ajateltuna hyvä niin. Jos nämä olot jatkuvat kovinkin monta kk tällaisena, niin eipä tartte ainakaan painon puolesta pelätä :( Ei vaan ruoka maistu,kaikki hedelmät ja raikas syöminen kelpaa. Nytkin kuvottaa niin paljon, että suolavedet on suussa Yhyyy



Töissä on todella hankalaa olla, maha on koko ajan ihan turvoksissa ja kunnon pallo, housut puristaa ja teen vielä istumatyötä :/ en aio vielä pitkiin aikoihin puhua siellä asiasta. Nämä etomiset vaan on aika hankala pitää piilossa.



Vessassa en onneksi joudu joka yö vielä ravaamaan. No, sekin kaikki "ihanuus" on taas edessä! Jippii :/



Väsymys on ollut jotain aivan mahdotonta. Nyt rv.11 rupeaa hieman hellittämään.



Jakselkaa ja ilmoittelen mitä torstain ultrassa tuumataan tilanteesta :)

eika ultrassa näkynyt mitään. :( Viikon päästä uus aika. Lääkäri sanoi, että ei kannata huolestua, mut arvatkaapa vaan huolestuinko. Muutenkin on ollut niin vaikea uskoa olevansa raskaana, kun ei oo oikeestaan mitään oireita. Tuulimunaa veikkaan, mut ei nyt heitetä vielä kirvestä kaivoon...

Kareen2, paljon voimia sinulle, piinaavaa odottaa seuraavaa ultraa, mutta onko mahdollista ettei raskaus olekaan niin pitkällä, että sen takia ei vielä näkyisi mitään? Onnea seuraavaan ultraan, jospa sieltä tulisi parempia uutisia.



Tervetuloa taas uusille! Minäkin olen ymmärtänyt että pahoinvointi tietää tyttöä ja päinvastoin. Ainakin mulla on pitänyt tuo paikkaansa, pojasta ei ollut pahaa oloa, tytöstä etoi alkuraskaudessa. Nyt olen oksentanut kerran mutta muuten on ollut aika normaali olo, vähän on poikaolo mutta ei mitenkään vahva.



Huomenna on ultra. Jännittää ihan kauheasti. Yhtenä päivänä kun kävin vessassa niin paperiin tuli pyyhkiessä pieni vaaleanpunainen veritippa, tietysti huolestuin heti kun edellisissä odotuksissa ei ole ollut minkäänlaista veristä vuotoa. Äsken luin itku silmässä keskustelu palstaa missä oli ultrassa huonoja uutisia saaneiden kokemuksia, ja huominen alkoi pelottamaan entistä enemmän. Toivottavasti kaikki olisi hyvin.



Joku kysyi masennuksesta, anteeksi en muista kuka. Edellisissä odotuksissa muistan että oli alkuraskaudessa alakuloisuutta, nyt tuntuu että on niin paljon tekemistä noiden lasten kanssa ettei ehdi miettimään yhtä paljon omaa oloa... Kannattaa jutella asiasta neuvolassa!



-henrietta ja masuvauva rv. 10+2