Kumpaa rakastat enemmän, lapsiasi vai miestäsi?

Näin minä ainakin ajattelen, vaikka rakastan aviomiestäni paljon ja olemme onnellisia. Minusta todellinen rakkaus nimen omaan on sen erillisyyden tajuamista, ja tästä ovat monet asiantuntijat samaa mieltä (mm. Tommy Hellsten). Tästä näkee, miten eri lailla ihmiset asiat mieltävät.

Tietenkin lapsetkin ovat erillisiä yksilöitä, eivät minun "jatkeitani" - kuitenkin äidinrakkauteni heihin on jotain "ylimaallista", vielä jalompaa kuin romanttinen rakkaus.

Tämä on minun kokemukseni.

Niinku joku sai hyvin: lapset ovat lainassa, mutta puolison kanssa ollaan ikuisesti. Miestäni rakastan siksi erilailla enemmänkoska, olen osa häntä ja hän minua. Minua ei olisi ilman häntä ja päin vastoin. Lapsi sen sijaan ei ole koskaan vanhempien ikioma, vaan lainassa ja täysin erillinen yksilö vanhemmistaan. Aviopuolisoiden taas kuuluisi kuulua toisilleen eikä olla erillisiä toisistaan. Jos näin on niin et ole oikean kanssa naimisissa. Lapsiani rakastan suunnattomasti, mutta eri tasolla kuin miestäni.