Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa rakastat enemmän, lapsiasi vai miestäsi?
31.01.2010 |
Toi kysymys on mun mielestä ihan hölmö!! Ystäväni sanoi, että häneltä on sitä monesti kysytty. Minulta ei kukaan ole kysynyt, enkä osaisi vastatakaan. Voiko rakkautta muka mitata??
Kommentit (41)
ehdottomasti, vaikka toki miestäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdottomasti, vaikka toki miestäkin.
enkä siis minäkään ole eroperheestä.
molemmat hyvin hyvin tärkeitä. Olen haudannut äitini ja lapseni (samassa haudassa), mutta en onneksi vielä miestäni tai näitä muita lapsia, en vain pystyisi luopumaan kummastakaan...
Lapseni ovat samaa lihaa ja verta. Olen kantanut häntä 9kk, synnyttänyt, ruokkinut ja pukenut. Tottakai rakastan poikaani eniten maailmassa, mutta jos mies kysyisi, vastaisin että olette molemmat yhtä rakkaita! ;)
Ilma pienintäkään epäilystä! Miehen menetyksestä selviäisin, lasten menetyksesta tuskin koskaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja lapset ovat yhtä rakkaista, mutta rakkaus heihin on minusta aika erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos nyt ihan pakko olisi vastata, niin ehkä miestä. Miehen valintaan kun on voinut vaikutta, lapsi on kuten muutkin sukulaiset: tulee mitä tulee.
Minulle lisäksi mies joka on todellakin kuin toinen puolisko, joku jonka kanssa on niin samoilla raiteilla että välillä ihmettelen miten voikin sopia näin täydellisesti yhteen jonkun kanssa.
mutta eri tavalla. Kumpaakaan ilman en haluaisi olla, enkä osaisi tehdä valintaa heidän välillään. Yhtä rakkaita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kuolisi joku joka jakaa kaiken kanssani jakaisi suruni, jos mieheni kuolisi selviäisin varmasti lasteni takia mutta olisin pohjalla. Ja ilman miestäni minulla ei edes olisi lapsiani.
Rakastan paljon sekä lapsiani ETTÄ miestäni, mutta rakkaus on täysin erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos nyt ihan pakko olisi vastata, niin ehkä miestä. Miehen valintaan kun on voinut vaikutta, lapsi on kuten muutkin sukulaiset: tulee mitä tulee.
Minulle lisäksi mies joka on todellakin kuin toinen puolisko, joku jonka kanssa on niin samoilla raiteilla että välillä ihmettelen miten voikin sopia näin täydellisesti yhteen jonkun kanssa.
Kyllä minä ainakin rakastan lapsiani enemmän.
Rakkauttakin on niin monenlaista. Se rakkaus mitä tuntee lapsiaan kohtaan on erinlaista kuin mitä tuntee miestä kohtaan. Ei niitä voi verrata, eikä ne kilpaile keskenään.
Tämä on oma mielipiteeni asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se on sinun mielipiteesi. Lapsi on kuitenkin minullekin äärettömän rakas. Mutta mies on ainoa joka tuntee minut läpikotaisin, ja päinvastoin. Lapsen kanssa sellaista en voi saavuttaa koskaan. Siksi vastasin mies.
Kyllä minä ainakin rakastan lapsiani enemmän.
No, se on sinun mielipiteesi. Lapsi on kuitenkin minullekin äärettömän rakas. Mutta mies on ainoa joka tuntee minut läpikotaisin, ja päinvastoin. Lapsen kanssa sellaista en voi saavuttaa koskaan. Siksi vastasin mies.
Kyllä minä ainakin rakastan lapsiani enemmän.
Ymmärrän kyllä jos olet löytänyt "sielunkumppanisi" mutta silti sanoisin että rakastan lapsiani enemmän. Aivan erilaista rakkautta tottakai, mutta äidin rakkaus on vahvinta kaikista. Miehen kanssa sellaista ei voi saavuttaa koskaan.
törmäsin tähän samaan kysymykseen vuosia sitten eräässä kirjassa.
Omalta kohdaltani sanoisin, että rakastan miestäni enemmän kuin lapsia ja koska rakastan häntä, teen samalla kaikkeni, jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla perheenä. Jos suuntaisin rakkauteni yksinomaan lapsiimme, olisi avioliitto tyhjä.
Niinku joku sai hyvin: lapset ovat lainassa, mutta puolison kanssa ollaan ikuisesti. Miestäni rakastan siksi erilailla enemmänkoska, olen osa häntä ja hän minua. Minua ei olisi ilman häntä ja päin vastoin. Lapsi sen sijaan ei ole koskaan vanhempien ikioma, vaan lainassa ja täysin erillinen yksilö vanhemmistaan. Aviopuolisoiden taas kuuluisi kuulua toisilleen eikä olla erillisiä toisistaan. Jos näin on niin et ole oikean kanssa naimisissa.
Lapsiani rakastan suunnattomasti, mutta eri tasolla kuin miestäni.
Todella vaikea kysymys johon ei mielestäni voi vastata järkevästi.
Lasta rakastan varmaankin omalla tavallaan enemmän. Kun toinen lapseni kuoli niin silloin ajattelin, että lasta rakastaa enemmän. Mutta nykyään miehen tuki joka asiassa myös lapsen kuoleman käsittelyssä on taas syventänyt rakkautta miestä kohtaan.
Jos suojelusta on kyse lasta suojelen oman henkeni uhalla, mutta miestä en varmaankaan (munuaisen voin kyllä luovuttaa jos voisi).
sitä ei mies käytännössä kestänyt ja heitti sitten meidät pihalle.
En ainakaan minä ole eroperheestä, tuo ex oli. Eli jos jollakulla oli oletus että eroperheen lapset eivät pysty kiintymään aikuiseen, niin meillä oli päinvastoin.