Onko oma huone välttämättämyys?

Sitten saimme omat huoneet mutta siskoni nukkuin huoneessani käytännössä siihen asti kun lähti opiskelemaan.



Meillä on neljä lasta joista vanhin tyttö ja loput poikia. Tytöllä on oma huone ja kaikki kolme poikaa ovat samassa. Talossamme on vain kolme makuuhuonetta. Tyttären huone on iso ja se on tarkoitus jossain vaiheessa jakaa kahtia niin että pojista vanhin saa sitten oman huoneen. Viellä ei asialla ole kiirettä sillä poika on vasta eskarissa ja kolmannella oleva siskokaan ei nuku omassa huoneessaan vaan poikien huoneessa ja läksyt tekee yleensä olkkarin lattialla. Kaksi nuorinta siis joutuvat olemaan samassa huoneessa vielä teini-iässä ellei esikoinen muuta ennen täysi-ikäisyyttä pois kotoa. Oletettavaa on että nuorimmat pojt voisivat saada omat huoneet 11/13v iässä tai vasta myöhemmin.

Tästähän on julkisestikin puhuttu ja asiantuntijat yleensä ovat sitä mieltä että koululainen tarvitsee oman nurkkauksen/huoneen itselleen. Palstalla (yleensä kroonisessa rahapulassa elävät) aikuiset vaan vähättelevät oman huoneen tarvetta, puhuvat siitä kuin kullatusta kylpyhuoneesta (= täysin turha keksintö ja vain rikkailla varaa siihen).

Tosi yksinäiseltä tuntui nukkua yksin valtavassa huoneessa. Saivathan isä ja äitikin nukkua samassa huoneessa. Kadehdin kyllä avoimesti kaveria, jolla monta siskoa samassa huoneessa.

mahdotonta hommata niin isoa taloa, että kaikille olisi oma huone. Meillä kiertävä systeemi, että kahdella lapsista oma huone puoli-vuotta-vuoden ja sitten vaihdetaan. Jokaisella myös mahdollisuus esim. lukea kokeisiin/läksyjään yksin tai joskus vaan olla hetken yksinään. Hyvin toiminut. Usein meillä lapset haluaa nukkua toistensa kanssa samassa huoneessa :)

kyllä se teini-iässä olisi ollut aika ankeaa jos ei omaa huonetta olisi ollut.

tms. Sen voisi erottaa vaikka sermillä tai verholla tai vastaavalla.

Sitten sain oman huoneen. Ihan hyvin meni samassakin huoneessa, mutta olin kyllä iloinen omasta huoneesta ja rauhasta.



Omilla lapsilla on omat huoneet, mutta harvoin ovat yksin omassa huoneessa. Läksyt tehdään olohuoneen lattialla (niin kuin minäkin aikoinaan). Olohuoneen lattialla on aika usein myös lasten kavereita tekemässä läksyjä. Keskittyneesti nuo tekevät niitä läksyjä kylki kyljessä.

Tästähän on julkisestikin puhuttu ja asiantuntijat yleensä ovat sitä mieltä että koululainen tarvitsee oman nurkkauksen/huoneen itselleen. Palstalla (yleensä kroonisessa rahapulassa elävät) aikuiset vaan vähättelevät oman huoneen tarvetta, puhuvat siitä kuin kullatusta kylpyhuoneesta (= täysin turha keksintö ja vain rikkailla varaa siihen).

omat huoneet kummallekin? Miksi ajatellaan, että lapset tarvitsevat omaa rauhaa? Eivätkö aikuiset sitten tarvitse?

Ehkä tärkeimpänä lapsen persoonallisuus. Toiset lapset tarvitsevat enemmän omaa rauhaa ja tilaa voidakseen hyvin. Eli jotkut lapset todella tarvitsevat oman huoneen! Toiset taas viihtyvät mielummin sisaruksen kanssa samassa huoneessa.

"Miksi isä ja äiti eivät sitten tarvitse yksityisyyttä ja omaa rauhaa"



On kuule aikuisia, joilla omat huoneet. Kun me muutamme isompaan asuntoon, kaikille omat huoneet. Myös aikuisille!

mutta kyllä viimeistään teini-iässä varmaan kaipaa omaakin rauhaa.



Itselläni on aina ollut oma huone. Omat vanhemmat lapseni olivat muutaman vuoden samassa huoneessa, vaikka olisi ollut mahdollisuus omiinkin huoneisiin.



Kouluun mennessä muutettiin ja molemmat menivät omiin huoneisiinsa. Ja kuopuksellakin oma huone. Lisäksi yläkerrassa aula, jossa voivat leikkiä.

on jo lukiossa. Kolme pienempää sisarustaan jakavat toistaiseksi huoneen, ei haittaa heitä millään tavalla. Eli meillä omat huoneet eivät pienempien kohdalla ole välttämättömiä ainakan tässä vaiheessa.

Itselläni oli teinistä, omat lapset saavat tänä vuonna, ikää kohta 5 ja kohta 3

Kun lähdettiin mökille jouduttiin jakamaan huone, ja voi luoja sitä tappelua! Se oli todella ärsyttävää, mä halusin nukkua ja toinen lukea, mä halusin lukea ja toinen kuunnella musiikkia jne.



Omilla lapsilla on myös omat huoneet, jo senkin takia että meillä on poika ja tyttö.

Meillä on talossa kolme huonetta. Yksi vanhemmille ja kaksi lapsille. En tiedä montako lasta vielä saamme mutta itse ajattelin että onpahan ainakin huoneet erikseen tytöille ja pojille.

Aikuinen voi valita puolisonsa. Lapsi ei voi valita sisarustaan. Joskus sisarukset vain ovat liian erilaisia asumaan samassa huoneessa. Lapsen tulisi voida valita, haluaako oman huoneen.

Lapsen tulisi voida valita, haluaako oman huoneen.

Kivahan se on, jos on varaa asuntoon, jossa on kaikille omat makuuhuoneet. Monilla kuitenkaan ei ole ja minusta on ylimielistä ja ilkeää alkaa heitä siitä syyllistämään.

"Kivahan se on, jos on varaa asuntoon, jossa on kaikille omat makuuhuoneet. Monilla kuitenkaan ei ole ja minusta on ylimielistä ja ilkeää alkaa heitä siitä syyllistämään"



Valtaosalla on varaa. Kyse on siitä mihin ja miten rahansa käyttää. Jos pitää asua varakkaalla alueella ja ajaa uudella autolla jne, ei välttämättä ole varaa riittävän isoon asuntoon. Jos on kovin iso perhe, pitää olla valmis muuttamaan alueelle, jossa on varaa riittävän isoon asuntoon.



Äitini oli yksinhuoltaja. Koulutus oli ammattikoulu. Töissä kunnalla. Asunto oli 7 huonetta + keittiö, 2km kaupungin keskustasta. Kaikki rahat meni asuntoon, olin siitä katkera, kun vaatteet olivat surkeita. Mutta tämä esimerkki siksi, että kyllä pienilläkin tuloilla on mahdollisuus asua riittävän väljästi. (Eikä saatu sossusta mitään.)

olisi meilläkin varaa isompaan asuntoon, mutta ei mitään muuttohaluja.



Sopu sijaa antaa, minä vieroksun nykytapaa että kaikki nököttävät jossain omassa nurkassaan tai huoneessaan, on omat telkkarit ja tietsikat jne.



Me todellakaan olla muuttamassa tästä talosta pois. Kirjoitin aiemmin että meillä on 3h ja tupa, kaksi lasta ja kaksi tuloillaan. Talo on juuri sellainen mistä ollaan haaveiltu, kahden hehtaarin tontilla, järven rannalla, vanha torppa ja ihana pihapiiri. Tämänkö vaihtaisin vain sen takia että saisimme kaikille omat huoneet? Emme ikinä :)



Eli meillä tullaan mitä luultavammin asumaan kaksi lasta per makuuhuone, mutta jollain sermillä jaetaan tilaa. Miten jako menee, sitä en tiedä, kun on tyttö ja poika pari tuo vanhempi kaksikko ja sama tulossa kesällä.



Mietin tässä vain miten vielä 50-luvulla esim. anoppini jakoi yhden huoneen ja tuvan viiden sisaruksensa ja vanhempiensa kanssa. Siinä sitä on ollut haastetta. Ja miten suuressa osassa maailmaa asutaan todella ahtaasti, että niin ne mittakaavat muuttuvat ja mielestäni jopa vääristyvät nyky-yhteiskunnassa.

Asuin lapsena yh-isäni kanssa 20 neliön yksiössä. Nykyään on lapsella oma huone, vanhemmilla ei. Nukutaan olkkarissa.