Lue keskustelun säännöt.
Onko oma huone välttämättämyys?
30.01.2010 |
Oliko sinulla lapsena ikioma huone? Vai jaoitko huoneen sisaruksen kanssa? Oliko kamalaa?
Mitä mieltä olette, onko nykyaikana oma huone joka lapselle välttämättömyys? Onko teinillä pakko olla oma huone? Pikkulapsilla tuskin, mutta isompana? Kun ei ole aina mahdollista antaa jokaiselle lapselle omaa huonetta!
Kommentit (88)
Tästähän on julkisestikin puhuttu ja asiantuntijat yleensä ovat sitä mieltä että koululainen tarvitsee oman nurkkauksen/huoneen itselleen.
Taatusti lapselle on tärkeämpää asua mukavalla alueella ja käydä mukavaa koulua jossa on mukavia lapsia ja aktiivisia aikuisia, kuin että hänellä on se oma huone.
t.2+2 pienessä kolmiossa, kivalla alueella, jotka eivät muuta 10km kauemmaksi yhden huoneen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin pitäisi ollaomat huoneet. En usko että meidän 17v haluaisi olla samassa huoneessa 6v sisaruksen kanssa.
isä nukkui muussa huoneessa.
Välillä oli ahdistavaa,mutta ei jäänyt mitään negaa mulle siitä.
isä nukkui muussa huoneessa.
Välillä oli ahdistavaa,mutta ei jäänyt mitään negaa mulle siitä.
Riippuu paljon siitä kuinka suuri on lasten ikäero ja onko samaa vai eri sukupuolta. Kaksi samaa sukupuolta olevaa pienellä ikäerolla menee pidempään samassa huoneessa.
Itselläni 3vuotta nuorempi sisko ja meillä oli lapsuuden kodissa kaksi huonetta käytössä. Koko ala-asteen ajan huoneet olivat yhteisessä käytössä (makuuhuone ja leikkihuone, jossa lelut sai jäädä illallakin vaikka keskelle lattiaa). Kaveritkin oli suurimmaksi osaksi yhteiset. Vasta kun menin yläasteelle ja seurustelukuviot tuli mukaan niin vaihdoimme huonejärjestystä niin, että saimme omat huoneet. Silloin sitä kaipasi jo vähän yksityisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 luvulla kaupunkilais perhe asui useinmiten yksiössä. Eli ei ollut kenelläkään omaa huonetta. Minun lapsuudessani -80 luvulla oli jo joissakin perheissä lapsilla omat huoneet tai vähintään lastenhuone. Minä jaon huoneen veljeni kanssa enkä siitä pitänyt vaikka se olikin jaettu sermillä.
Nykypäivänä tilanne on se että lapsilla on useinmiten omat huoneet. Alle kouluikäiset voi hyvinkin olla samassa huoneessa, mutta kyllä se teini tarvitsee omaa rauhaa jo itseensä tutustumisenkin vuoksi.
Oma huone on välttämättömyys yli 7 vuotiaille. Olin ja olen perheen ainoa lapsi. Sain oman huoneen 14 vuotiaana. asuttiin kaksiossa 52 m2 Isä oli laiska eikä muuttaminen motivoinut häntä. Makuuhuone oli ahdas kolmelle sängylle ja minun kirjoituspäydälle. Ei motivoinut läksyjen tekoon. Olohuoneesa alkoholisti isäni joi kaljaa ja piti meteliä. Ei siellä voinut tehdä läksyjä. Lapsuuteni ei ollut ruusuinen. Biologian opettaja sai aina valittaa läksyjen tekemättömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla asia on niin että sain oman huoneen jo ennen kuin edes muistan...about 3 vuotiaana. Minulla ei olisi tullut siitä mitään että olisin jakanut huoneen sisaruksen kanssa.
Mielestäni jokaisella lapsella tulisi olla subjektiivinen oikeus omaan huoneeseen. Tästä syystä en lapsia aio hankkia ennen kuin on VARAA niihin. Kurjaa lapsuutta en halua kenellekkään tarjota. Ihmetelkööt päättäjät sitten miksi syntyvyys on alhaista, mutta lapsenteko pitäisi Suomessa jättää suosiolla niille joilla siihen on oikeasti varaa!
Toki mukavahan oma huone on, etenkin eri sukupuolta olevilla lapsilla.
Itse jaoin huoneeni käytännössä koko sen ajan, kun asuin vanhempieni luona ja se ei kyllä suuremmin haitannut ainakaan minua itseäni. Olipahan sitten luksusta soluun muuttaessa, kun sai peräti oman huoneen. x)
Sen verran suvaitsematon olen, etten hyväksy sitä joidenkin keuhkoamista, että PITÄÄ olla lapsilla omat huoneet. Muuten olet huono vanhempi ja voi kauheaa kun lapset saa traumoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en lapsia aio hankkia ennen kuin on VARAA niihin. Kurjaa lapsuutta en halua kenellekkään tarjota. Ihmetelkööt päättäjät sitten miksi syntyvyys on alhaista, mutta lapsenteko pitäisi Suomessa jättää suosiolla niille joilla siihen on oikeasti varaa!
Kuulostat todella ikävältä henkilöltä. Sinulle tekisi hyvää tajuta, ettei elämä aina mene niinkuin olet suunnitellut.
Meidän 2 lastamme syntyivät tilanteeseen, jossa heillä oli jo alun alkaen molemmilla oma huone (jos se siis niin autuaaksi tekee), ja muutenkin tilaa enemmän kuin tarpeeksi, molemmilla vanhemmilla hyvät vakityöt.
Sitten yksi sairastui vakavasti ja toisen työnantaja meni yllättäen konkkaan - ja yhtäkkiä se asunto, johon oli varaa, olikin pieni eikä niitä - ah niin elintärkeitä - omia huoneita ollutkaan enää jakaa. Eikä maailma siihen kaatunut.
t.66
Koululaiset tekee meillä ainakin läksyt keittiön pöydällä tai olkkarin lattialla...
On oma huone, mutta koulupöytä niin täynnä rojua, ettei pysty tekemään siinä läksyjä. ja vaikka olisi siisti huone ja pöytä, tekisi varmaan silti keittiössä tai olkkarissa, luulen ma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nuorena ollessani niin alkuun jaoin huoneen sisareni kanssa. Ja se risoi. Myöhemmin muutettiin ja saimme omat huoneet. Se oli herkkua ja se oli luxusta.
Kyllä nykyaikana oma huone on välttämätöntä. Lapsikin tarvitsee oman soppensa.
Meillä on kaikki lapset (4 kpl) saaneet oman huoneen heti syntymästään. Jokainen on saanut oman rauhansa. Omat kaverinsa omissa sopeissaaan elleivät sitten ole muualla esim ulkona.
Tästähän on julkisestikin puhuttu ja asiantuntijat yleensä ovat sitä mieltä että koululainen tarvitsee oman nurkkauksen/huoneen itselleen. Palstalla (yleensä kroonisessa rahapulassa elävät) aikuiset vaan vähättelevät oman huoneen tarvetta, puhuvat siitä kuin kullatusta kylpyhuoneesta (= täysin turha keksintö ja vain rikkailla varaa siihen).
Kuinka monella on varaa ostaa asunto mihin mahtuu vaikka viisi lasta ja jokaiselle oma huone? Kahden lapsen perheitä ei edes lasketa koska ne ei mitenkään lisää väestönkasvua.
Kyseles kuinka monella isovanhemmilla oli oma huone pienenä? Sen aikaiset ihmiset ovat paljon paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin nykyään. Joten ei se voi kovin haitallista olla.
Mutta nyky Suomessa lapset erakoituu jo pienenä. Täälläkin palstalla monin selittää miten ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä ja mennä mihinkään. Se on sairaus. Ihminen on laumaeläin ja erittäin sosiaallinen. Ihmisen kuuluu viihtyä muiden ihmisten kanssa olemisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä välillä jaoin oman huoneeni 10 vuotta nuoremman siskoni kanssa ja sitten välillä 2 vuotta nuoremman veljeni kanssa.
Ei se mulle ollut hankalaa, mutta sen poikaystävän yöksi tuominen teini-iässä oli hankalaa.. Siskoa mä en koskaan kehdannut siirtää sohvalle, kun naitiin.. joten ei sitten naitu yöllä.
Veljeni sitten taas surutta käskin pois.
Sitten äiti aina piti puhuttelua, että se huone on sitten sisaruksenkin huone, että mene seuraavan kerran itse sohvalle seuralaisines.
Seuraavalla kerralla menin ja isä ei siitä tykännyt. Että tee niin ja näin, niin mikään ei ollut hyvä.
Salli lapsellesi panorauha. Siitähän vain oli kyse, muuten kaikki asiat lutviutui.
Mä välillä jaoin oman huoneeni 10 vuotta nuoremman siskoni kanssa ja sitten välillä 2 vuotta nuoremman veljeni kanssa. Ei se mulle ollut hankalaa, mutta sen poikaystävän yöksi tuominen teini-iässä oli hankalaa.. Siskoa mä en koskaan kehdannut siirtää sohvalle, kun naitiin.. joten ei sitten naitu yöllä. Veljeni sitten taas surutta käskin pois. Sitten äiti aina piti puhuttelua, että se huone on sitten sisaruksenkin huone, että mene seuraavan kerran itse sohvalle seuralaisines. Seuraavalla kerralla menin ja isä ei siitä tykännyt. Että tee niin ja näin, niin mikään ei ollut hyvä. Salli lapsellesi panorauha. Siitähän vain oli kyse, muuten kaikki asiat lutviutui.
se sun veljes sun panemista estänyt? Olisit pannut vaan.
Minä panin vaikka siskoni oli samassa huoneessa ja päinvastoin. Rupeaa vaan nukkumaan ei se sen hankalampaa ole.
Nussittiin me poikaystävän kanssa meidän mökilläkin vaikka samassa huoneessa nukkui meidän kaveri, kaksi siskoa ja veli. En tiedä huomasko?
ja lähellä sama aikää, on ok jakaa huone.
Pienenä ei niin väliä muutenkaan, mutta juuri tuo, että joutuu esim. jakamaan huoneen huomattavasti nuoremman ja/tai eri sukupuolta olevan kanssa ei musta ole hyvä asia.
Meillä lapsilla omat huoneet ja mulla ja sisaruksilla ollut kouluiästä alkaen omat huoneet.
Meillä nyt 11v poika ja 6v tyttö ja ei tulisi mieleenkään, että pakottaisin heidän jakamaan huoneen. Viettävät silti suurimman osan kotona vietetystä ajasta keittiössä tai olkkarissa, sillä lasten tietokone on olkkarissa samoin kuten kämpän ainoa telkkari.
kuinka läheisiä he ovat ja kuinka he tulevat keskenään toimeen ja voihan lapselta itseltään, kultakin erikseen yksityisesti, kysyä kuinka haluaisi.
Meillä ainakin kuudessa lapsessa on niin kovin erilaisia persoonia, että en alkaisi yleistämään. Kolmas tarvitsee todella paljon sitä omaa rauhaa ja hänen huoneensa on eri kerrroksessakin kuin muiden lasten, ihan omassa "peränurkassaan". Kaksi haluaa olla samassa huoneessa, ikäeroa puoltoista vuotta, mutta omat koulupöydät on ja isossa huoneessa tilaa leikkiä omaa leikkiä.
Minulla oli oma huone 11-15 -vuotiaana.
mutta me on haluttu panostaa siihen että kaikille on oma huone. Valintoja...
Sin traumoja kun asuin 18vksi asti samassa huoneessa 5v nuoremman pikkuveljen kanssa. Hyvä etten tappanut itseäni.
Kyllä 4-henkinen perhe tarvitsee asunnon jossa kahdella lapsella on omat huoneet. Eli vähintään 90 m2 ,mieluummin reilu 100m2 . Kun ei asu HElsingissä, vaan vähän ulkopuolella, niin tähän on hyvin varaakin! ;)