Onko oma huone välttämättämyys?

oli lapsena aina oma huone. Veli oli 8 vuotta nuorempi ja muutimme isompaan asuntoon kun hän syntyi.

Nyt meillä on kolme lasta, eskarilaisella on toista vuotta oma huone. Taistelut pikkuveljen kanssa alkoivat olla sitä luokkaa että sai oman huoneen. Kaksi nuorimmaista jakavat huoneen toistaiseksi. Tilanne ei voi jatkua loputtomiin koska ovat eri sukupuolta. Etsimmekin isompaa taloa mutta ei tunnu löytyvän sopivaa.

Ehkä kouluikäisenä kuitenkin olisi hyvä olla oma huone, jos mahdollista, myös seksuaalisen kehityksen kannalta. On sitä omaa rauhaa tutustua itseensä :)



Tämä pointti siis kaikkien muiden omaa huonetta komppaavien syiden lisäksi.

sisarukset kun viihdyimme samassa huoneessa ja välit ovat lämpimät vieläkin.



Näkyy palstan kaikki muut naiset tapelleen vain siskojensa kanssa.

Köyhien mielestä ei ole.



Tavallisten ja rikkaiden mielestä oma huone on itsestään selvyys.



PAITSI jos lapset ITSE haluavat olla samassa huoneessa.

ja ei ollut ongelmaa. Välimme ovat läheiset. Valintoja..... Joku ei tule toimeen kenenkään kanssa ja joku tulee...

Ei ongelmia pakko sitä vaan on sopia ja sosialistua:)Vanhenpani nukkuivat olohuoneessa parvisängyssä,isosiskoni isoveljen kanssa jaetussa huoneessa (oli hienot paksut verhot välissä ja kummalekkin vielä tilaa omalle pöydälle jne..)ja minä kuopus(nainen) isoäidin kanssa siihen saakka kun täytin 16 ja muutin kotoa pois:D Jos olisimme saaneet omia lapsia niin he eivät olisi saaneet omia huoneita vaikka kotimme olisi ollut kuinka iso.

"Kivahan se on, jos on varaa asuntoon, jossa on kaikille omat makuuhuoneet. Monilla kuitenkaan ei ole ja minusta on ylimielistä ja ilkeää alkaa heitä siitä syyllistämään"

Valtaosalla on varaa. Kyse on siitä mihin ja miten rahansa käyttää. Jos pitää asua varakkaalla alueella ja ajaa uudella autolla jne, ei välttämättä ole varaa riittävän isoon asuntoon. Jos on kovin iso perhe, pitää olla valmis muuttamaan alueelle, jossa on varaa riittävän isoon asuntoon.

Äitini oli yksinhuoltaja. Koulutus oli ammattikoulu. Töissä kunnalla. Asunto oli 7 huonetta + keittiö, 2km kaupungin keskustasta. Kaikki rahat meni asuntoon, olin siitä katkera, kun vaatteet olivat surkeita. Mutta tämä esimerkki siksi, että kyllä pienilläkin tuloilla on mahdollisuus asua riittävän väljästi. (Eikä saatu sossusta mitään.)

olit kuitenkin katkera kun kaikki rahat menivät asuntoon? Eli ehkä ois ollut kivempi että olisi ollut pienempi asunto + paremmat vaatteet?

Ja kyllä asuinaluekin vaikuttaa elämisen laatuun, ainakin minulle. Mieluummin asun mielestäni viihtyisällä alueella hieman ahtaammin, kuin mielestäni huonommalla alueella tilavammin. Myös etäisyys työpaikkaan on tärkeä = työmatkoihin ei saa mennä liikaa aikaa, se on minulle elämisen laatua (+ myös lapsille = on enemmän aikaa olla heidän kanssaan kun en kökötä matkalla töihin tai töistä pois paria tuntia päivässä)

- olisi viisaampaa tyytyä hieman vähempiin neliöihin, lyhyempien kulkumatkojen takana.



Asuntojen lämmitys rasittaa ilmastoa, samoin liikenne = työ yms. matkat.

kun olivat 11 ja 13-vuotiaat. Vaan huoneet olivat yleensä tyhjillään, koska halusivat oleskella siellä missä muutkin. Tekivät läksyjä, katsoivat tv.tä, pelailivat aina olkkarissa ja vasta nukkumaan mennessä menivät omaan huoneisiinsa.

ja lähellä sama aikää, on ok jakaa huone.



Pienenä ei niin väliä muutenkaan, mutta juuri tuo, että joutuu esim. jakamaan huoneen huomattavasti nuoremman ja/tai eri sukupuolta olevan kanssa ei musta ole hyvä asia.



Meillä lapsilla omat huoneet ja mulla ja sisaruksilla ollut kouluiästä alkaen omat huoneet.

Jokaiselle omaa tilaa, omaan koppiin istumaan oman tietokoneen kanssa, ettei vain suomalainen opi sosiaaliseksi ja tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen. Ei edes oman perheen.



Suomalainen perhe onkin ryhmä yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ryhmäytymisen tunnetta, eivätkä suomalaiset osaa olla toisten kanssa.



Suomalainen metsäperäläinen opetaan tulemaan yksin toimeen jo vauvasta. Ei sopeutumaan. Jos tulee pikku riita niin heti on traumoja jos ei saanut omaa huonetta.



Ollaan me vähän säälittäviä.

Elämme nykyaikaa ja vaatimukset ovat sen mukaiset. Emme elä 1800-lukua.



Oma huone on paikka, jossa saa rauhassa keskittyä vaikka läksyihin tai omien kaverien kanssa olemiseen. Saa tehdä mitä lystää.



Vanhemmat olohuoneeseen, jos ei huonetta muuten järjesty.

niimpä!jakaan huoneeni siskon kaa ja ärsyttävä on se että hänen taki aina tule riitteluja hän on niin ärsyttävä halun oma huone oma nurkka!tää päivän asti haluan löydä jotain juttu mut en tie mitää??!!

mun vanhemmat ovat jo olohuonessa mut kuitenki jakaan huoneeni siskon kaa mun pikkuvelill on oma huone isän mielestä se on poika ja ei voi nukkua tyttön kaa samassa huonessa!en haluisi oma huone jos minulla olisi hyvä ja siisti sisko se on nii ärsyttävä ja tyhmä!!

meillä on kolme poikaa ja neljä huonetta varattuna pojille, arvatkaapa miten pojat nukkuvat?



- Toistensa vieressä, eli haluavat itse nukkua samassa huoneessa vaikka jokaiselle olisi omanssa ja sitten vielä lukuhuone!

ja lapset ovat eri sukupuolta olevia teinejä.

Mun rahat ei vaan riitä yhtään isompaan asuntolainaan, enkä mä muuta mihinkään itä-Helsingin slummiin neliöiden perässä.



Nämä neliöt ovat tuliterät, loistavien kulkuyhteyksien päässä lasten yksityiskouluta ja mun työpaikasta, hyvämaineisessa ja rauhallisessa länsi-Helsingin kaupunginosassa.



Ja mikä parasta, lainaa niin kohtuullisesti, että lapset voivat harrastaa mitä haluavat, päästä kielikurssille, matkoille, käydä yksityislääkärissä, oikomishoidossa ja kulkea merkkivaatteissa. Ruokakaupassakaan ei tarvitse pihistellä, luomua ostetaan hinnasta riippumatta.



Jep, elämä on valintoja täynnä. Tämä meidän, eikä kuulu kenelläkään muulle.

Meillä iso omakotitalo, jossa tällä hetkellä kaksi huonetta tyhjillään (tai paremminkin ilman asukasta), koska lapset haluavat nukkua samoissa huoneissa. Läksyjä meillä tehdään missä milloinkin. erityisesti pikkukoululaiset keittiön pöydän ääressä.



Teininä oman tilan vaatimus kasvaa, mutta itse olen asunut aina vuotta vanhemman siskoni kanssa samassa huoneessa ja meillä sujui hyvin. Olimme parhaat ystävät koulun ulkopuolella (koulussa omat kaverit).



Ilman omaa huonetta kasvanut ei ole jäänyt elämässä paitsi mistään oleellisesta. Toki sillä on merkitystä kenen kanssa jakaa huoneen. Jos esim. ikäero on suuri, ongelmia tulee helpommin.

7-, 9- ja 11-vuotiaat siis nukkuvat yhdessä huoneessa, isompi huone on siten täynnä leluja ja siellä on kaikkien koulupöydät ja kolmas eli olohuone sisältää lasten harrastusvälineitä, telkkarin jne. Toimii mainiosti. Ainoastaan esikoinen vähän kaipaa omaa sotkettavaa soppeaan, minkä varmaan lähiaikoina saakin, pääsääntöisesti ovat tyytyväisiä saadessaan olla yhdessä. Leikkivät paljon ja iso yhteinen huone on siihen omiaan. Meillä vanhemmillakin on työhuone ja makuuhuone ja tietty perheellä olohuone, mutta siellä ei oikeastaan olla kuin syödessä ja vieraiden kanssa.

Jaoin huoneeni 5 vuotta vanhemman siskoni kanssa. Kun menin kasille, sisko muutti kaupunkiin opiskelemaan ja nukuimme yhdessä samassa huoneessa joskus viikonloppuisin, muuten se oli oma. Minulla ei ole tilanteesta mitään huonoa sanottavaa. Kiva olla yhdessä ja erityisen kivaa oli, kun sisko tuli käymään kotona. Tytöt ja pojat mielellään erottaisin noin 5-6 luokkalaisina viimeistään. On monta pointtia, esim. meillä ei haluta muuttaa isompaan asumisoikeusasutnoon, koska tykkäämme juuri tämän asunnon pihasta ja sijainnista. Asiasta ovat lapsetkin sanoneet tämän mielipiteen. Lisäksi tällä hetkellä isosisko odottaa pienempää asuinkumppanikseen ja isoveli mielellään käy yökylässä keskimmäisen luona. Kivat iltajuttelut. Teineistä en vielä osaa sanoa. Jos toisten mielestä pitää olla oma huone, ei sillä ole mitään merkitystä minulle. Meillä tehdään, kuten itse koemme parhaaksi omassa perheessä. Tärkeää voi olla sekin, että äiti ja isä jaksavat olla ja heillä on aikaa olla lastensa kanssa.

saattavat jopa viihtyä paremmin, kun saavat nukkua samassa huoneessa. Mutta teini-iässä tilanne voi olla jo toinen. On omia juttuja, omia kavereita, sellaisia asioita, joita ei haluta jakaa edes sisarusten kanssa.

Mitä pienet lapset omilla huoneilla tekee, kun eivät he ole siellä. Meillä on isoin menossa kolmannelle ja mieluiten lapset joko ovat kaikki olohuoneessa tai jotkut kaksi leikkivät yhdessä jossakin huoneessa. Tosi harvoin kukaan on yksin omassa huoneessa kuin pieniä hetkiä. Läksyt on vielä tehty yhdessä keittiön pöydän ääressä.